Jos nykyään törmäisin vaikka baarissa johonkin kiusaajistani, voi olla että paiskaisin kättä. En tosin välttämättä malttaisi olla kehuskelematta nykyisestä elämäntilanteestani, johon olen tosi tyytyväinen.
No eilenhän sitten kävi niin, että viereisessä pöydässä istui kiusaajistani se pahin tapaus. Sivusilmällä tuli huomattua, että tämä tuijotteli mua vähän väliä ja arvasin, että se oli tunnistanut mut. En mennyt puhumaan kuitenkaan enkä tuijotellut takaisin, mutta tämä sitten tuli puhumaan mulle lopulta.
Suhtauduin ihan neutraalisti tähän kiusaajaan ja kysyin myös, että mitä se tekee nykyisin. Vastauksena tuli, että ei mitään.
Itse en huomannut kehuskella riittävästi, vaan tuli pelkästään mainuttua opiskeluista ja töistä.. Eka jutustelu päättyi siihen kun kaverit pyysi käväisemään pihalla.
Myöhemmin se tuli uudestaan puhumaan, tai tarkemmin ottaen vittuilemaan mulle. "Ootsä varma että noi on oikeesti sun kavereita" Ja se ei tuntunut uskovan mua vaan vittuilua tuli lisää. Kuittailin sille kyllä takaisin ja osasin ottaa tilanteen muutenkin rennosti.
Tällä kerralla keskustelu loppui siihen kun kaveri pyysi mukaan röökille.
Veikkaampa, että se tuli kateelliseksi, kun kerroin opiskeluista ja duunista - se ei kuitenkaan itse tee mitään vaikka täyttääkin tänä vuonna 22. Harmi kun en huomannut mainita parista muusta asiasta, jotka olisi ehkä lisänneet vielä kateellisuutta, jos tässä siis oli kyse kateellisuudesta. Kaiken lisäksi se ei voinut olla huomaamatta, että meidän porukalla oli tosi hauskaa koko illan ajan.
Jälkeenpäin jäi hieman huvittunut olo meidän kohtaamisesta.
