Copy-pasteankin tähän aiemmasta shakkipollista omia mielipiteitäni niin ei tarvi ryhtyä uudelleen muotoilemaan:
Kuten aiemmin sanoin, mielestäni urheilulajilla on oltava itse suorituksen kannalta olennainen fyysinen aspekti. Fyysiseksi ulottuvuudeksi ei mielestäni riitä pelkästään se, että tullakseen lajissa hyväksi voi joutua pohtimaan ruokavaliotaan tai että suoritus voi kestää kauan. Muuten maalaaminenkin olisi urheilua.
Fyysisyydellä en tarkoita vain voimaa tai kestävyyttä, vaan myös esim. vartalonhallintaa, jos se on oikeasti merkittävässä osassa suoritusta. Pelkästään se, että suorituksen aikana joutuu tekemään jotain käsillään tai jaloillaan, ei riitä. Sillä on oltava merkitystä, miten käytät vartaloasi.
Jos lajin fyysisyys on voiman tai kestävyyden vaatimuksessa, tulee noilla ominaisuuksilla olla yhteys itse suoritukseen ja jonkinlaista merkitystä tulokseen. Mielestäni ampumisesta ei tee urheilua se, että radalla joutuu käymään väijymässä tauluja kävellen, sillä se ei liity itse suoritukseen. Pidän kylläkin ampumista urheiluna, joskin tuon vartalonhallintapuolen vuoksi.
Noiden kahden mainitun version yhdistelmiähän kaikki lajit ovat, toiset painottuen vartalonhallintaan ja toiset voimaan tai kestävyyteen.
Shakki on hieno laji, sitä ei auta kieltää. Fyysisiä vaatimuksia shakissa ei vain käytännössä ole. Paineen aiheuttama sykkeen nousu ja hikoilu yms. eivät yksinään riitä täyttämään urheilulta vaadittavaa fyysistä puolta. Ne ovat arkisia ilmiöitä, joiden hallitseminen toki auttaa menestymään shakissa mutta jotka samalla tavalla ilmenisivät käytännössä missä tahansa kuviteltavissa olevassa kilpailussa - kirjoituskilpailussa, kokkauskilpailussa, tuijotuskilpailussa.
Formulanomi sanoi:
Ihan hyvää perustelua. Tosin on varmaan kyllä muitakin lajeja, jotka noilla perusteilla ovat hyvin lähellä ei-urheilua.
Siksi pidän perusteluitasi virheellisinä.
Esim. vertailu maalaamiseen ontuu. Maalaamiseen harvemmin liittyy kilpailu. Shakkiin liittyy. Ja se kilpailu on kovaa ja ollut sitä hyvin pitkään.
Toki tuo sulkee paljonkin kaikenmaailman lajeja pois urheilumääritelmästä, mutta se oli tarkotuksenikin. Tuo on siis oma mielipiteeni urheilusta. Urheilu on vain käsite, joten kukaan tuskin on pätevä antamaan aiheesta tyhjentävää totuutta. Tai minkäänlaista totuutta, jos tarkkoja ollaan.
Urheiluun on paikallaan monesti liittää kilpailu, mutta itse jätän hyvillä mielin useita kilpailuluonteisia lajeja urheilun määritelmän ulkopuolelle. Ts. kilpaileminen, olkoonkin se kuinka kovaa tahansa, ei mielestäni tee lajista urheilua. Se tekee lajista... no... kilpaillun? Kyllä kai sitä maalauskilpailujakin on olemassa, kovatasoisiakin. Vaikkapa TAIK:n valintakoe. En pidä sitä kuitenkaan urheilutapahtumana. No joo.
Maalausvertauksen sijaan voisi käyttää kokkausvertausta. Kokkauskilpailuja tunnetusti järjestetään, kilpailu on kovaa ja sitä on ollut hyvin pitkään. Lienee myös melko selkeää, että huipulla pärjätäkseen on oltava aika saatanan hyvä. Kokkauskilpailu lienee kiistatta myös fyysisempi tapahtuma kuin shakkiottelu. Kuitenkin kyse on loppuviimein taitokilpailusta, jossa fyysinen kestävyys, voima tai vartalonhallintakyky (jos nyt ei aivan ali-ihmistasoisessa rapakunnossa ole) ei joudu sellaiselle koetukselle, jossa se todellisuudessa ratkaisisi kilpailun lopputuloksen. Päänsärkyä ei lasketa.
Shakkiin pätee sama. Fyysisiltä vaatimuksiltaan laji liitelee jossain auringonoton ja tv:n katsomisen välimaastossa. Kyseessä on puhtaasti taitolaji, joita - siis puhtaita sellaisia - en henk.koht. millään ilveellä saa survottua urheilulajinimikkeen alle.