Rata-autoiluun on "aina" kuulunut olennaisena osana taktisen aspektin tuova säätöongelma (joo joo, liioittelen ja yksinkertaistan). Optimoidaanko auto nopeaa kierrosaikaa silmällä pitäen vai ohituskykyä (ja siten myös ohitusten puolustamista) painottaen. Enemmän siipeä vs. vähemmän siipeä. Ajettavuutta ja mutkanopeutta vs. suoranopeutta. DRS vähentää tätä tasapainon hakemisen tuomaa haastetta muuttaen auton säätöjä siinä (poikkeus?)tilanteessa, jossa ollaankin jouduttu kierrosnopeudeltaan hitaamman auton taakse. Oletuksena nopeampi ajaa karkuun ja jos jääkin hitaamman taakse, niin ohi pääsee kumminkin. Äkkiseltään ajateltuna kisan luonne tai tasapaino siis muuttuu vähemmän säätötaktiseksi ja enemmän nopeaa kierrosaikaa painottavaksi.
Tätä ajatusmallia käytettäessä ei kuitenkaan sovi unohtaa sitä, että mikäli edellä menevän auton seuraaminen on enemmän tai vähemmän mahdotonta, muuttuu kisan tasapaino samalla tavoin taktisuutta vähentäväksi, mutta myös kierrosnopeuden merkittävyyttä vähentäväksi. Paremmalla mutkanopeudella ei pääse takamatkalta ohi suorilla ja suoranopeutta korostettaessa ei voi seurata niin läheltä, että pystyisi käyttämään suoranopeutta hyödyksi. DRS kompensoi tätä ongelmaa, mutta tavallaan korjaustapa on "muodostaa kahdesta väärästä yksi oikea".
Hanford devicen kaltainen vimpain ei korjaa F1:n ongelmaa. Tässä kun ei ole läksitty ratkomaan imuefektin puutetta vaan sitä, ettei toista autoa voi seurata riittävän lähellä turbulenttisen virtauksen takia.
DRS ei myöskään poista sitä ongelmaa, että toista autoa ei voi seurata riittävän läheltä. DRS:n kautta ongelmaa on lähestytty toisesta näkökulmasta eli mahdollistetaan ohitustilanteeseen pääsy kauempaa.
En todellakaan voi väittää että Hanfordin laite korjaisi F1:n ongelman, koska en siihen ja sen käytännön vaikutuksiin ole paljoa perehtynyt. Oikeastaan juuri siksi otinkin sen esille, jotta kuulisin kommentteja siitä ratkaisutavasta. Kuten täälläkin on todettu, DRS on periaatteessa keinotekoinen imu. Sellaisen saisi kehitettyä myös pakottamalla säännöissä auton rakenne (käytännössä takasiipi) voimakkaasti imua tuottavaksi, kuten Hanford-siipi tekee. Vertailu siihen on sikäli mielekästä, että sen hyvistä ja huonoista puolista on käytännön kokemuksia, joten ratkaisumallin toimivuutta DRS:n verrattuna ei tarvitse spekuloida pelkän MuTun perusteella. Edelleen oma mielipiteeni siitä on kuitenkin se, että periaatteeltaan se olisi samalla tavoin keinotekoinen ratkaisumalli, kuin DRS eikä siten mikään viisasten kivi.
