Joskus kesällä kävi jotain uskovaisnuorisoa ovella. Tiedä sitten, miten olivat päässeet alaovesta sisään. Käännytin heidät ovelta vetoamalla siihen, että olis vähän kiire kun laitan tossa just ruokaa, mikä pitikin paikkansa, sillä olin juuri asettamassa lämmenneeseen uuniin pakastepizzaa tai jotakin vastaavaa.
Pari viikkoa sitten oveen koputeltiin taas. Edellisestä kokemuksesta viisastuneena en mennyt avaamaan. Koputteluja tuli varmaan neljä tai viisi, ennen kuin tuntemattomat rauhanhäiritsijät luovuttivat.
Nyt kun aiheeseen päästiin, niin kesällä lähijunassa mormonit tulivat juttelemaan. Jauhoivat ensin niitä näitä, en ollut tunnistavinani heitä uskontokuntansa edustajiksi. Kun kaverit olivat pääsemässä itse asiaansa, olikin harmillisesti aika jäädä pois kyydistä.