Edustuksellisessa demokratiassa demokraattisin vaalein valitun edustuslaitoksen hajottaminen ei kuuluisi olla edes esillä tässä nk. vaalirahajupakassa.
Peräänkuulutin jo kauan kauan sitten poliittisilta toimittajilta asiantuntemusta ja visiota ottaa selvää ja uutisoida edustajien rahoittajista, taustavaikuttajista ja etupiireistä. Poliittisen journalismin ehkä tärkeimpänä tehtävänä. Paskat mitään. On vaan annettu uskoa, että suomalainen poliitikko on suoraselkäinen itseohjautuva ajattelija, joka hienon avustajajoukkonsa kera tekee aina parhaita mahdollisia päätöksiä koko kansan hyvinvointi huomioonottaen. Jos ei naisjuttuja ja kännäystä oteta huomioon. Voi vittu. Nyt kun paskaa on tuuli heittänyt vähän vahingossa tuulettimeen, niin tää saatanan sopulilauma, jonka hommiin olis kuulunu uskottava tiedonvälitys niin, että suurin osa näistä jääviys- ja kahdella-pallilla-istumisjutuista olis jääny tekemättä, lapioi paskaa, ihan sama mitä paskaa, urakalla lisää sinne tuulettimeen. Ei mitään tekemistä poliittisen journalismin kanssa, vaan pelkkää saatanan keltaista lehdistöä. Kansaa viedään ja eurot lypsetään ja kohta saadaan jo hajotettua eduskunta. Voi vitun vittu.
Siinä ei ole mitään uutta, että kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Näin on ollut aina ja näin tulee olemaan. Toivottavasti. Niinhän sen kuuluukin olla.
Mä en puolustele näitä sössöjä ja valehtelijoita sinällään yhtään. Saisivat vetää omia johtopäätöksiään ja kantaa oikeaa poliittista vastuuta. Mutta mä hyvin ymmärrän, että tilanne on päässyt terveestä rahallisesta tukemisesta hevonvitun puljaamiseen. Ei ole ollut ketään sanomassa, että vaikka näin on aina tehty, niin onkohan tää ihan jees. Toki tuskin se koskaan Suomessa ihan terveellä pohjalla on ollut, mutta se voisi ja sen pitäisi sitä olla. Avointa omaan hevoseen satsaamista.
Pääministerin tulisi vetää omalta kohdaltaan oikeita henkilökohtaisia ja hallituksen jatkoon liittyviä johtopäätöksiä. Näkemiin Vanhanen. Tai vaikka hyvästi.
Mutta eduskuntaa ei tule missään nimessä tämän takia hajottaa. Se kusisi monin verroin enemmän demokratian päälle kuin tukihässäkät. Ja maksaisi vallan vitusti.
Toisaalta olis mielenkiintoista nähdä, miten outoja rahoitusmuotoja kehitettäisiin pikakiireellä vaaleihin ja mitä siitä lopulta seurais.
- Löysin lenkkipolulta, kommentoi edustaja P.
- Ostimme käytetyn pikkuauton ja ne oli sen hanskalokerossa, selittävät edustajat T ja T.
- Talonmies pisti vahingossa vitamiinipiikin sijaan mun perseeseen viiskyttonttua, maalailee edustaja V.