Kartanlukijat/kakkosohjaajat, repsikan paikalla ralliautossa istuvat henkilöt jäävät usein (aina) kuljettajien varjoon. Aloin pohtia kartanlukijan ja nuottien luvun merkitystä menestykselle ja sitä millainen on hyvä kartanlukija? Mitä hyvältä kartanlukijalta vaaditaan, mitä ominaisuuksia tulee ehdottomasti olla ja toisaalta, onko jotain sellaisia asioita, luonteenpiirteitä, taipumuksia, jotka estävät henkilöä olemasta hyvä kartanlukija.
Kuten todettua, nämä henkilöt jäävät lähes poikkeuksetta sinne kuljettajien/ ykkösohjaajien varjoon. Tästä voisi päätellä, että ko. ammattiin ryhtyvä henkilö ei saa luonteeltaan olla mikään parrasvaloissa viihtyvä tyyppi. Ja jos oikein muistelen, niin ainakin entisaikojen karttureista Ilkka Kivimäki, Seppo Harjanne ja Juha Piironen sopivat hyvin tuohon attribuuttiin. Ja myös toiseen, nimittäin luonteen rauhallisuuteen. Okei, kolme henkilöä ei ole ehkä paras mahdollinen otanta, mutta itselle on tullut sellainen näkökanta, että juuri syvä rauhallisuus on yksi kartturin tärkeimmistä piirteistä. Alen-Kivimäki kaksikosta sanottiin, että levoton Markku ja rauhallinen Kiiki tasapainottivat toisiaan hyvin.
Voiko kuka tahansa kuljettaja menestyä kenen tahansa kartanlukijan kanssa? Ralliautoilussa menestymisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että kuski ja kartturi ovat "samalla sivulla", mikä ei tarkoita pelkästään samalla nuottivihon sivulla olemista pätkällä, vaan myös että henkilökemiat toimivat. Hyvä esimerkki tällaisesta parivaljakosta on juuri Alen-Kivimäki. Yhteistyö alkoi vuonna 1973 ja onko täysin lopullisesti päättynyt vieläkään....Muita hyviä esimerkkejä ovat ranskalaiset Sebastien Loeb ja Sebastien Ogier, jotka ovat koko uransa yhden ja saman kartanlukijan, Loeb Daniel Elenan ja Ogier Julien Ingrassian kanssa. Ja varmasti on lisääkin. Paljon. Jatkuvuus lienee yksi menestymisen edellytyksistä.
Kuinka suuri merkitys kartanlukijalla loppupeleissä on menestymisessä? Voitot, mestaruudet. Kuski-Kartturi, meneekö prosenteilla mitattuna tasan 50-50, vai kallistuuko vaaka sittenkin enemmän sinne kuskin suuuntaan?
Kuten todettua, nämä henkilöt jäävät lähes poikkeuksetta sinne kuljettajien/ ykkösohjaajien varjoon. Tästä voisi päätellä, että ko. ammattiin ryhtyvä henkilö ei saa luonteeltaan olla mikään parrasvaloissa viihtyvä tyyppi. Ja jos oikein muistelen, niin ainakin entisaikojen karttureista Ilkka Kivimäki, Seppo Harjanne ja Juha Piironen sopivat hyvin tuohon attribuuttiin. Ja myös toiseen, nimittäin luonteen rauhallisuuteen. Okei, kolme henkilöä ei ole ehkä paras mahdollinen otanta, mutta itselle on tullut sellainen näkökanta, että juuri syvä rauhallisuus on yksi kartturin tärkeimmistä piirteistä. Alen-Kivimäki kaksikosta sanottiin, että levoton Markku ja rauhallinen Kiiki tasapainottivat toisiaan hyvin.
Voiko kuka tahansa kuljettaja menestyä kenen tahansa kartanlukijan kanssa? Ralliautoilussa menestymisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että kuski ja kartturi ovat "samalla sivulla", mikä ei tarkoita pelkästään samalla nuottivihon sivulla olemista pätkällä, vaan myös että henkilökemiat toimivat. Hyvä esimerkki tällaisesta parivaljakosta on juuri Alen-Kivimäki. Yhteistyö alkoi vuonna 1973 ja onko täysin lopullisesti päättynyt vieläkään....Muita hyviä esimerkkejä ovat ranskalaiset Sebastien Loeb ja Sebastien Ogier, jotka ovat koko uransa yhden ja saman kartanlukijan, Loeb Daniel Elenan ja Ogier Julien Ingrassian kanssa. Ja varmasti on lisääkin. Paljon. Jatkuvuus lienee yksi menestymisen edellytyksistä.
Kuinka suuri merkitys kartanlukijalla loppupeleissä on menestymisessä? Voitot, mestaruudet. Kuski-Kartturi, meneekö prosenteilla mitattuna tasan 50-50, vai kallistuuko vaaka sittenkin enemmän sinne kuskin suuuntaan?