Polkupyöräily ja -pyörät

[Dallaran urkuri]

Kesärengashommia. Uudet kapeammat kumit.

 

[mustakaari]

Levyjarryista maantiepyöräilyssä. Tuommonenkin riski on. Hurjia kuvia.

https://www.facebook.com/fran.ventoso.9/posts/10156809619355611

Open letter: Fran Ventoso.
On disc brakes.
I’ve spent thirteen years in the pro cycling peloton and another thirteen moving up the ladder in youth categories. That makes it 26 years on my bike, training every day, enjoying what I like most, my passion. Since I was six, I’ve enjoyed racing, and I continue to do so. I’m so happy to have turned my vocation into a dream job.
Just like in any other sport, cycling has evolved in many technical aspects. However, it has not done so in others in a way we’d all have liked.
Through all these years, I’ve witnessed many improvements on different parts of the bike and cycling apparel. We started off with steel, then aluminum, and later on, carbon. That last one came here to stay, since it was as rigid as we needed while also offering lightness. We’ve also stopped using toeclips for clipless pedals, much more comfortable, effective and secure. Days are long gone when we used hairnet helmets: modern ones are now lighter, beautiful to the eye and offer absolute security guarantees when you use them.
I’ve also seen very important improvements on gearing. My first bike had one chainring and three sprockets; nowadays, we use two chainrings, even three, and 11 sprockets… and I’m certain it won’t end there. Technology evolution has been a sort of trial and error: getting to this point hasn’t been easy. I remember how easily chains were broken when we first used ten sprockets: links that broke, because of materials still not as resistant as it was required… it still happens today. We could also talk about the revolution that has brought the electronic shifting. When it was first shown and used, we all were surprised and made early judgments: it’s not necessary, it might not work well, carrying batteries seems wrong, having to connect your bike to AC is bonkers… And now, we can’t imagine our bikes without it.
My point is: two years ago, we started seeing disc brakes put on cyclocross bikes, and the rumour was that there could be a chance that they be tested in road cycling events.
Beforehand, I want to make this clear: I’m so in favor as anyone else that cyclocross professionals or participants in sportives enjoy the advantages of disc brakes during their rides.
But then, there’s pro road cycling events. Was there really anyone who thought things like Sunday’s wouldn’t happen? Really nobody thought they were dangerous? Nobody realized they can cut, they can become giant knives?
At Paris-Roubaix, only two teams used them. With eight riders each, that makes it sixteen, carrying a total 32 disc brakes into the peloton. Let me take you to 130km into the race: into a cobbled section, a pile-up splits the field, with riders falling everywhere. I’ve got to break but I can’t avoid crashing against the rider in front of me, who was also trying not to hit the ones ahead. I didn’t actually fall down: it was only my leg touching the back of his bike. I keep riding. But shortly afterwards, I have a glance at that leg: it doesn’t hurt, there’s not a lot of blood covering it, but I can clearly see part of the periosteum, the membrane or surface that covers my tibia. I get off my bike, throw myself against the right-hand side of the road over the grass, cover my face with my hands in shock and disbelief, start to feel sick… I could only wait for my team car and the ambulance, while a lot of things come through my mind.
Just a stroke of bad luck? I don’t thing so: few kilometers later, one of the thoughts I had sitting in the gutter becomes real.
15km after my incident, Nikolas Maes, a rider from Etixx-Quick Step, comes into the very same ambulance I’m sitting in. There’s a deep wound in his knee, produced by another disc, one of those 32. One question comes inevitably and immediately to one’s mind: what will happen when 396 discs get into a race where 198 riders ferociously battle for position?
Disc brakes should have NEVER arrived into the peloton, not at least as we know them right now. I haven’t met any rider who has run out of braking power with traditional brakes; I haven’t known anyone who didn’t see his wheels skidding when you brake with all power you’ve got, no matter traditional or disc brakes. Then: why using them?
Conversely, there are lots of problems to change wheels after a puncture; added trouble for neutral service, which has to carry three or four different sets of wheels to help you out in case your team car is not around… and the most worrying thing, as I stated before, is that disc brakes in its actual concept are giant knives, ‘machetes’ when crashing against or crashed by them at a certain speed. And in some points, we reach 80, 90, 100 kilometres per hour.
I’ve been lucky: I didn’t get my leg chopped off, it’s just some muscle and skin. But can you imagine that disk cutting a jugular or a femoral vein? I would prefer not to.
All of this happens because the international riders’ association –the CPA–, national riders’ associations, international and national feds, teams and, above all of them, OURSELVES, PROFESSIONAL RIDERS, are not doing anything. We always think that it’s not a problem if it doesn’t happen to ourselves. We always wait for horrible things to happen in order to take measures. Sooner or later, it could happen to anybody: it’s a matter of probability, we’ve all got the same. Pro riders should take a look beyond our own belly. Others tell us what we should do, but we just can’t forget WE’VE GOT THE POWER TO CHOOSE, AND WE SHOULD MAKE A CHOICE.
Disks produce cuts. This time it was me; tomorrow, it can be more serious and happen to others.

 

[Antsa Rieppo]

Piti ottaa kippurasarvinen, takakumi puhki. Otin tempopyörän, satulatolppa löysällä (autokuljetuksen takia) ja satulalaukku muualla kiinni. No varagummi, kaasupatruuna ja suutin selkätaskuun ja nopeasti toloppa kiinni. No kilometrin jälkeen huomaan, että puoli - sentin liian alhaalla jakkara. Lossilla satulannosto ja venyttely.

Takaisinpäin ja vastatuuleen.:thumbfh:

 

[Örfil]

Osta Jopo. Tilannehan on muuten täysin kestämätön.

 

[Antsa Rieppo]

https://www.kilometrikisa.fi/

Kisaan ilmoittautuminen käy kuumana!

Vuoden 2016 Kilometrikisa poljetaan 1.5.-22.9. välisenä aikana ja kisaan ilmoittautuminen on käynnissä. Mukana on jo lähes 700 joukkuetta, katsotaan koska täyttyy ensimmäisen tuhannen raja! Oma joukkue kannattaa ilmoittaa myös pyöräilemään yhdessä hyvää eli liittää joukkue mukaan Punaisen Ristin Ketjuraktioon.

Lataa täältä Kilometrikisan 2016 julistepohja. Voit levittää julisteita esimerkiksi työpaikallasi ja haastaa työkaverit mukaan Kilometrikisaan.

Vuoden 2015 Kilometrikisassa oli mukana upeat 2 263 joukkuetta ja 26 436 polkijaa. Yhteensä poljettiin 26 040 870 km (keskimäärin 985,05 km/hlö) ja Suomen Punaisen Ristin Ketjureaktio-kampanjalle kerättiin yli 70 000 euroa.

Mukana ollaan firman kanssa.

 

[Antsa Rieppo]

Josko aika-ajojen jälkeen vaihtaisi takagummin ja kävis iltapäivällä ajamassa jonkun lyhyen lenkin. Aurinko nimittäin paistaa vielä tänään ja sitten onkin luvassa moneksi päiväksi sadetta. Silloin voi vaikka uija.

 

[joukahainen]

Tämän vuoden pyöräilykausi Markassa aukesi "virallisesti" tänään (aiemmin olin päässyt tsekkaamaan reittejä vain muutaman kilometrin verran), kun tein 42km pituisen lenkin Ørfiskelle ja takaisin. Kunto vaikuttaa lupaavalta, kun erinäisille sekvensseille rekisteröityi "13 personal records", vaikken antanut palaa mitenkään erityisesti, eivätkä tietkään ole vielä nopeassa kunnossa. Olin ajatellut kokella Maridals-alppien ylitystä, mutta lumi tuli vastaan, ja muutin reittisuunnitelmaa.
Kyllä teki hyvää päästä metsään.
Huomenna uudestaan, ehkäpä Kikutille.

 

[Antsa Rieppo]

Itse kävin kippurasarvisella Pihkainmäessä. Ei tuossa ole korkeuseroa kuin 60 metriä, mutta sellaisia teräviä töyssyjä, että pääsee tanssimaan pyörän kanssa. Äijä vaan on ihan lapanen. Pitäis ottaa joku testostereonikuuri, kun ei irtoo sitten yhtään.

 

[joukahainen]

Itse kävin kippurasarvisella Pihkainmäessä. Ei tuossa ole korkeuseroa kuin 60 metriä, mutta sellaisia teräviä töyssyjä, että pääsee tanssimaan pyörän kanssa. Äijä vaan on ihan lapanen. Pitäis ottaa joku testostereonikuuri, kun ei irtoo sitten yhtään.

:thumbup:
Mulla tuli nousua kokonaisuudessaan 1015m:

 

[Antsa Rieppo]

Eikös jynkyn katsominen nosta testosteronitasoja?

 

[joukahainen]

Eikös jynkyn katsominen nosta testosteronitasoja?

 

[joukahainen]

Katson normaalisti olevani huomaavainen pyöräilijä, etenkin kaupunkialueella. Tänään paluumatkalla Markasta n. 5iiden ihmisen joukkio n. 3olmen koiran kanssa fleksinaruineen blokkasi pyörätien 100%sesti. Kuulin heidän puhuvan pyöräilijöistä. Vauhtini pysähtyi n. 0ollaan. Päästyäni vaivalloisesti ryhmän ohi, kuulin kuinka pyöräni renkaiden alta taaksepäin kimpoileva sora rapisi.

 

[jjv]

Katson normaalisti olevani huomaavainen pyöräilijä, etenkin kaupunkialueella. Tänään paluumatkalla Markasta n. 5iiden ihmisen joukkio n. 3olmen koiran kanssa fleksinaruineen blokkasi pyörätien 100%sesti. Kuulin heidän puhuvan pyöräilijöistä. Vauhtini pysähtyi n. 0ollaan. Päästyäni vaivalloisesti ryhmän ohi, kuulin kuinka pyöräni renkaiden alta taaksepäin kimpoileva sora rapisi.

Eikö Norjassa tunneta raivokasta kilikellon rinkutusta ja murhaavaa mulkaisua?

 

[joukahainen]

Eikö Norjassa tunneta raivokasta kilikellon rinkutusta ja murhaavaa mulkaisua?

Tunnetaan kyllä, murhaavan mulkaisun toteutin. Kilikelloa en tuohon Cannondale FSI Carbon 2seen valitettavasti ole tullut vielä hankkineeksi.

Edit: Rottakoirien hengissäselviytymistodennäköisyys laski tilanteessa hetkellisesti.

 

[joukahainen]

Levyjarryista maantiepyöräilyssä. Tuommonenkin riski on. Hurjia kuvia.

Kyllähän levyjarrut tietenkin uusi riski maantiepyöräilyssä on. Ehkä levyjarrujen "voittokulku" hidastuu, mutta kisoihin ne kuitenkin loppujen lopuksi tulevat kaikille käyttöön ylivoimaisuutensa vuoksi. Olen katsonut tänä vuonna "muutamankin" maantiepyöräkisan; jokaisessa on useita pyöräilijöitä rahdattu sairaalaan ihan muista syistä. Katkenneita solisluita, moottoripyörien ja autojen telomia kilpailijoita. Perinteiset riskit ovat ok? Muissa pyöräilylajeissa levyjarrut ovat kuitenkin jo arkipäivää.
Aika vaarallista urheilua.

 

[Örfil]

Eikös jynkyn katsominen nosta testosteronitasoja?

Laitoin kunnan aloitepostilaatikkoon viestin, että kuntosalille pitäisi saada iänikuisen TV2:n sijaan näkyviin porno-ohjelmia klo 18:00 jälkeen.
Se tehostaisi salitreenausta useita prosentteja.

 

[Antsa Rieppo]

Näytä liitetiedosto 22627

 

[mustakaari]

Kyllähän levyjarrut tietenkin uusi riski maantiepyöräilyssä on. Ehkä levyjarrujen "voittokulku" hidastuu, mutta kisoihin ne kuitenkin loppujen lopuksi tulevat kaikille käyttöön ylivoimaisuutensa vuoksi. Olen katsonut tänä vuonna "muutamankin" maantiepyöräkisan; jokaisessa on useita pyöräilijöitä rahdattu sairaalaan ihan muista syistä. Katkenneita solisluita, moottoripyörien ja autojen telomia kilpailijoita. Perinteiset riskit ovat ok? Muissa pyöräilylajeissa levyjarrut ovat kuitenkin jo arkipäivää.
Aika vaarallista urheilua.

Sitä se on. Kai tuossa se pointti oli, että tämä saattaa tuoda uuden riskin lisää. Hyväthän ne on, ei siitä mihinkään pääsee.

 

[joukahainen]

Sitä se on. Kai tuossa se pointti oli, että tämä saattaa tuoda uuden riskin lisää. Hyväthän ne on, ei siitä mihinkään pääsee.

Viime viikonloppuna, kun ensimmäisen kerran kokeilin levyjarruja maantiepyörässä "livenä", oli kyllä hienoa, kun jyrkässäkin alamäessä pystyi jarruttamaan tehokkaasti käsien samalla levätessä tangon päällä...

 

[jjv]

Ens viikon sunnuntaina ajetaan TS-kortteliajot. Suunnitelmissain samana päivänä matkata Turun ja Hämeenlinnan kautta kotiin, joten käytäneen isäukon kanssa katsomassa josko joku heittäisi lipat jokirannassa.

Pääsiäissunnuntainakin olin lähellä pyöräilykisaa Barcelonassa. Placa Espanyalle oli kasattu metalliaitoja, Shimanon farmariautoja oli jonossa ja jonkun belgialaistallin kuormuri kiersi liikenneympyrää, mutta piru vie: mun piti lähteä lentokentälle.