Perustelut Jutta Urpilaisen valinnalle SDP:n puheenjohtajaksi ovat olleet mielenkiintoisia. Urpilainen on nainen ja poliitikoksi nuori, joten hänellä on uusia ajatuksia. Näin hän on oikea ihminen johtamaan SDP:n uuteen nousuun. Nämä ovat olleet keskeiset (eivät ainoat, mutta näkyvimmät) perustelut Urpilaisen puolesta. Hassua, että niin monella muulla puolueella sitten on puheenjohtajana yli neljä-viisikymppisiä miehiä.
Minä en väitä, että Urpilainen ei selviä tehtävistään. Väitän kuitenkin, että perustelut hänen menestymismahdollisuuksilleen tulee löytää jostain muualta kuin sukupuolesta ja iästä. Ja pääosin juuri muualta. Urpilainen on omaksunut pikavauhdilla poliittisen etiketin. Hän osaa puhua paljon sanomatta varsinaisesti mitään. Hän osaa kiertää hankalat kysymykset ja osaa puhua ympäripyöreitä. Hän ymmärtää olla kertomatta suoria mielipiteitään kiperiin kysymyksiin. Tässä suhteessa Urpilainen ei siis eroa millään tavalla viisikymppisistä mieskollegoistaan.
Täyttääkseen häneen asetetut odotukset Urpilaisen pitäisi ottaa terävästi kantaa kiperiin kysymyksiin. Hänen pitäisi olla valmis tekemään uudistuksia, jotka vaativat kipeitä päätöksiä. Ja ennen kaikkea Urpilaisen pitäisi saada muut johtavat poliitikot ottamaan itsensä vakavasti.
Urpilainen on koko lyhyen poliittisen uransa ollut median suosiossa. Urpilainen on ollut ryvettyneiden konkaripoliitikkojen rinnalla kuin raikas kevättuulahdus. Nyt kaikki tämä on ohi. Kun ensimmäinen luuranko kaatuu kaapista (ja kaikilla on niitä) tai Urpilainen päästää ensimmäisen sammakon suustaan, joutuu hän kokemaan median taholta jotain sellaista, mitä hän ei ole koskaan aikaisemmin kohdannut.
Minä en skeptisyydestäni huolimatta vieläkään väitä, ettei Urpilaisella olisi mahdollisuuksia selvitä tehtävästään. Toisaalta hän ei minusta ole vielä esittänyt mitään sellaista, jonka perusteella SDP voisi suhtautua häneen täysin luottavaisin mielin. Tosin SDP:lla on etu, jota minulla ei ole: He tuntevat Urpilaisen minua paremmin.
Toivotaan onnea ja menestystä uudelle puheenjohtajalle.
