Rallin B-ryhmä jutustelu

[Ayrton-Ana]

"Alen kuvitteli kisan jälkeen olevansa maailmanmestari."

Juu ei Markku kisan jälkeen kyllä enää mitään FISAn päätöksiä jäänyt odottelemaan, ainakaan julkisissa lausunnoissaan. Haastattelija kysyi kisan jälkeen tuoreeltaan, että mitä hän on mieltä tulevasta FISAn Pariisin kokouksesta, jossa San Remo -casea käsiteltäisiin, Markun vastaus tuli lyhyesti ja ytimekkäästi: "I am World Champion and that's it." Muistaakseni Markku ehti järjestämään myös isot maailmanmestaruusjuhlat joihin oli saatu Kekekin paikalle.

Kankkunen muuten sanoi samalle haastattelijalle Pariisin kokouksesta: "It's a big surprise if they don't do anything about the points." Eli kyllä Juhalla oli jo rallin aikaan tiedossa, että suotuisia päätöksiä saattaa olla vielä tulossa. En tiedä sitten vaikuttiko tämä lopulta siihen viimeiseen atakkiin Olympuksessa vai ei. Voi olla, että Juha olisi itse halunnut ratkaista pelin pätkillä, mutta Todt oli ennen rallia tai viimeistään rallin aikana kehottanut varmistamaan maaliinpääsyn, koska hän hoitaa homman loppuun Pariisissa jos Juha ei voita. Mene ja tiedä.

Oli miten oli, ei Juha sinne Amerikkaan kuitenkaan köröttelemään lähtenyt. Pätkäaikojen lisäksi se selviää jo kuvamateriaalistakin, että kyllä siellä Kankkukin riskiä otti.

En tiedä sitten mikä oli herra isoherra Balestren mielipide tähän caseen...mutta käsittääkseni Todt ja Balestre ei oikein tulleet toimeen keskenään. Muistaakseni Todt myös haastoi näihin samoihin aikoihin FISAn oikeuteen B-ryhmän lopettamisesta. Eli ei FISA välttämättä halunnut väkisin tehdä Kankkusesta mestaria, vaan epäilisin enemmänkin, että Todt ja kumppanit onnistuivat täysin aukottomasti todistamaan San Remon hylkäykset laittomiksi.

Tästä taisi myös olla joku sisäpiirin stoori, että samalla kun Todt järjesti asioita kuntoon kellon ympäri, keskittyi Fiorio jo powerboat-veneilyn ihmeelliseen maailmaan ja vähät välitti menneistä San Remoista. Voi olla, että Fioriolla olisi ollut vähän eri motiivi kabinettipeliin, jos panoksena olisi ollut Lancian merkkimestaruus.

 

[Magnum2300]

Pitääkö paikkansa, että Peugeotin porukalla olisi jo ennen Olympusta ollut tieto, että San Remon tuloksille tullaan mahdollisesti tekemään jotain. Tällaistakin olen muistaakseni jostain joskus lukenut.

Jos Peugeotin porukalla olisi ollut varma tieto, niin tuskin Juhaa olisi sinne lähetetty ajelemaan. Tuohon aikaan sentään vielä USA:ssa Peugeotia myytiin, mutta volyymit oli aika maltillisia, 1986 meni kaupaksi 14,000 autoa. Eli en usko, että pelkän markkinoinnin vuoksi olisi lähdetty.

 

[Ayrton-Ana]

Jos Peugeotin porukalla olisi ollut varma tieto, niin tuskin Juhaa olisi sinne lähetetty ajelemaan.

Kyllä sinne olisi pitänyt joka tapauksessa lähteä. Juhalle nolla pistettä Olympuksesta, niin voitolla olisi Markku ollut maailmanmestari, San Remon tulosten mitätöinnistä huolimatta.

Yksikin piste Olympuksesta olisi varmistanut Juhalle mestaruuden. Juuri tämän seikan takia voi olla, että Juha sai ohjeet Todtilta varmistaa maaliintulo, eikä riskeerata ihan kaikkea peliin voiton takia. Mutta mene ja tiedä.

 

[Magnum2300]

Kyllä sinne olisi pitänyt joka tapauksessa lähteä. Juhalle nolla pistettä Olympuksesta, niin voitolla olisi Markku ollut maailmanmestari, San Remon tulosten mitätöinnistä huolimatta.

Yksikin piste Olympuksesta olisi varmistanut Juhalle mestaruuden. Juuri tämän seikan takia voi olla, että Juha sai ohjeet Todtilta varmistaa maaliintulo, eikä riskeerata ihan kaikkea peliin voiton takia. Mutta mene ja tiedä.

Totta, olin laskenut väärin.

 

[rallifakiiri]

Siitä, mitä tapahtui San Remon ja Olympuksen välissä, saisi aikaan kirjan. Ja Olympuksen jälkeisestä ajasta vasta kirjan saisikin. San Remossa Peugeotit hylättiin, koska niiden helmat katsottiin olevan kiellettyjä maaefektielementtejä. Autojen laillisuudesta on kiistelty piireissä pitkään, paikalla olleista monet ovat kertoneet Peugeotin alustojen olleen kisan aikana erilaiset kuin mitä ne oli katsastuksessa kilpailun alla. RAC:hen kuulemma alustarakenne palautettiin San Remon katsastuksen aikaiseen asuun.

FIA:n/Fisan rallikomission puheenjohtaja Guy Goutard ilmoitti RAC:n jälkeen sekä Lancialle että Peugeotille, että San Remon tulokset jäävät voimaan. Eli käytännössä Olympuksen voittaja on maailmanmestari.

Olympuksen jälkeen Lancian Cesare Fiorio keskittyi ajamaan offshore -veneellä pitkin Välimerta. Peugeotin Jean Todt soitti aamusta iltaan FIA:n/Fisan jäsenmaiden edustajille, hän siis teki töitä uutterasti jotta San Remon tulokset mitätöitäisiin. Tähän liittyy sellainenkin asia, että Suomen kanta muuttui. Ensin AKK oli sitä mieltä, että San Remon tulokset jäävät voimaan, lopulta puheenjohtaja Kari O. Sohlberg vaihtoi kantaa ja äänesti lopulta San Remon tulosten mitätöimisen puolesta.

Peli kulisseissa oli kovaa. Kannattaa kuunnella Ilkka Kivimäen haastattelu Tomin nuoteista podcastista.

 

[DMACK]

Tuosta käy hyvin selvästi ilmi (9.57), että oli yleisesti tiedossa että jotain voi tapahtua ja luultavasti tapahtuu? joten ihan puskista muutos ei tullut.

Onko kukaan perehtynyt 1982 MM-ratkaisuun. Michéle Moutonin Audi jäi tielle Norsunluurannikon viimeisellä lenkillä kärjestä. Ilman tätä olisi viimeiseen kisaan panos ollut mikä? Röhrl oli ajanut enemmän kisoja ja huonompia olisi pitänyt jättää vielä enemmän pois? Jännää ettei juurikaan kyseisestä vuodesta ole puhetta ollut?

 

[Ayrton-Ana]

Onko kukaan perehtynyt 1982 MM-ratkaisuun. Michéle Moutonin Audi jäi tielle Norsunluurannikon viimeisellä lenkillä kärjestä. Ilman tätä olisi viimeiseen kisaan panos ollut mikä? Röhrl oli ajanut enemmän kisoja ja huonompia olisi pitänyt jättää vielä enemmän pois? Jännää ettei juurikaan kyseisestä vuodesta ole puhetta ollut?

Jos oletetaan, että Mouton olisi voittanut Norsunluurannikon ja Röhrl tullut toiseksi, oltaisiin RAC:hen lähdetty lähes "tasatilanteessa".

Röhrl 104
Mouton 102

Tasatilanteesta ei kuitenkaan voi tosiaan puhua todellisuudessa, koska ainoastaan seitsemän parasta tulosta laskettiin mukaan. Tämä olisi antanut selvän etulyönti aseman Moutonille. Röhrlin olisi ollut pakko ajaa kahden parhaan joukkoon RAC:ssa kasvattaakseen lopullista pistepottiaan 104 pisteestä. Moutonille puolestaan olisi riittänyt kuudeskin sija kasvattamaan lopullista pottia.

Eli jos vaikka Röhrl olisi ajanut kolmanneksi RAC:ssa, olisi hänen pottinsa jäänyt 104 pisteeseen. Jos Mouton olisi samalla ajanut kuudenneksi, olisi hänen pottinsa noussut tasoihin 104 pisteeseen. Michèlellä oli enemmän voittoja, joten hän olisi vienyt mestaruuden kuudennellakin tilalla Walterin jäädessä kolmanneksi

Jos Röhrl olisi jollain ihmeen kaupalla voittanut RAC:n, olisi hänen loppusaldonsa ollut 112 pistettä. Mouton olisi kuitenkin kakkostilalla vienyt mestaruuden, koska hänen loppusaldonsa olisi noussut 113 pisteeseen. Röhrlin ajaessa toiseksi olisi Moutonille riittänyt neljäs tila mestaruuteen.

Röhrl ajoi äärimmäisen tasaisen kauden, mutta seitsemän parasta systeemi olisi lopulta kääntynyt Waltteria vastaan, jos Mouton olisi voittanut Norsunluurannikon. Silloin Moutonilla olisi ollut jo neljä voittoa Röhrlin yhtä vastaan.

Onneksi nykyään lasketaan kaikki pisteet mukaan, niin ei enää tarvitse räjäyttää päätänsä tällaisilla laskutoimituksilla.

 

[rallifakiiri]

Tuosta käy hyvin selvästi ilmi (9.57), että oli yleisesti tiedossa että jotain voi tapahtua ja luultavasti tapahtuu? joten ihan puskista muutos ei tullut.

Onko kukaan perehtynyt 1982 MM-ratkaisuun. Michéle Moutonin Audi jäi tielle Norsunluurannikon viimeisellä lenkillä kärjestä. Ilman tätä olisi viimeiseen kisaan panos ollut mikä? Röhrl oli ajanut enemmän kisoja ja huonompia olisi pitänyt jättää vielä enemmän pois? Jännää ettei juurikaan kyseisestä vuodesta ole puhetta ollut?

Hannu Mikkola on kertonut tästä kisasta. Hän oli Michele Moutonin apuna paikanpäällä. Michele kuulemma halusi varmuuden vuoksi vaihdattaa vaihdelaatikon viimeisellä lenkillä. Mikkola piti tätä turhana riskinä ja yritti tallipäällikkö Roland Gumpertia estää laatikon vaihtoa. No, laatikkoa ryhdyttiin vaihtamaan, ja vaihto meni pieleen, siinä kuului liikaa aikaa. Mouton lähti ajamaan kiinni menetettyä aikaa ja ajoi lopulta ulos.

 

[AnttiL]

Muistelen, että Moutonilla olisi ollut tässä kisassa jotain kotihuolia, tyyliin isä kuolinvuoteella tms. mikä olisi vienyt keskittymistä

 

[DC]

Muistelen, että Moutonilla olisi ollut tässä kisassa jotain kotihuolia, tyyliin isä kuolinvuoteella tms. mikä olisi vienyt keskittymistä

Kun kilpailijat saapuivat yli 1200 km:n ja 16 tunnin ajon (ajoaika 9 tuntia) jälkeen ensimmäiselle 14 tunnin mittaiselle tauolle loisteliaaseen hotelliin, oli Michele Moutonin johto kahdeksan minuuttia. Michele oli aivan poikki. Paitsi rankka ajo, oli tytöltä vienyt terän myös se, että hän sai juuri lähtöpäivän aamuna tietää isänsä kuolleen kotona Ranskassa.

VM 12/82, s. 11

 

[DC]

Norsunluunrannikon kisassa 1982 on ollut kyllä draamaa kyllikseen. Pöytä oli tosiaan katettu Moutonille, ja on melkein uskomatonta, että Audin hurjasta panostuksesta huolimatta homma meni lopulta mönkään. Mouton starttasi kisaan numerolla 2 ja perässä numerolla 5 tuli Mikkola. Hannun auto oli lastattu täyteen varaosia eikä vieressä istunut tuttu ja turvallinen Arne Hertz vaan Audin insinööri Roland Gumpert - kaikki tämä tietysti sen takia, että mikäli Moutonille sattuisi mitä tahansa ongelmia, olisi varaosia ja korjausapua lähes välittömästi paikalla. Sen lisäksi Audi lähetti matkaan kilpailun ulkopuolella Stig Blomqvistin, joka ajoi keli- yms. tiedustelua tehden reittiä läpi varsinaisten kilpailjoiden edellä. Eikä Arne Hertzkään ollut suinkaan Ruotsiin jäänyt jännittämään, vaan istui tällä kertaa Stigun kyydissä lukemassa karttaa.

Kisahan meni pitkään täysin Audin suunnitelmien mukaisesti; Mouton karkasi heti kärkeen ja Hannu körötteli kakkosena vaikkei oikeastaan kilpaa ajanutkaan. Lisähaastetta Hannun etenemiseen oli tuonut sairastunut kyytiläinen Gumpert, joka oli oksennellut koko alkumatkan. Tämän lisäksi saksalaisinsinööri oli harjoitteluvaiheessa kirjannut Hannun sanelemat nuotit niin epäselvästi, ettei niistä ollut itse kisassa mitään apua.

Toisella lenkillä Audin korttitalo alkoi sitten sortua; Hannulta hajosi ensin takimmainen tasauspyörästö, sitten etummainen tasauspyörästö ja tämän jälkeen jumiutui vaihdelaatikko! Laatikko lähetettiin 130 kilometrin päässä olleesta huollosta Audin lääkärin autolla paikalle. Sillä aikaa kun Hannu ja Gumbert olivat laatikonvaihtopuuhissa, loihti lääkäri herroille enemmän tai vähemmän maittavan aterian spriikeittimellään. Jos ei tässä ollut vielä tarpeeksi, niin vatsavaivat olivat iskeneet myös Hannuun, joka joutui välillä käymään viidakon puolella tyhjennysreissulla. Lopulta autokunta pääsi rämpimään osuuden maaliin. Mutta... kyseisen osuuden maksimimyöhästymisrajaksi oli asetettu 5h 30min ja Mikkolan autokunta oli leimaamassa aikakorttia 5h 39min ihanneajan jälkeen. Eli Hannu - ja kriittinen varaosa-auto - olivat poissa pelistä.

Noh, eihän sekään suoranaista paniikkia Audin leirissä aiheuttanut, sillä Mouton johti kisaa edelleen turvallisen tuntuisesti. Sitten alkoi mennä isommalla kädellä hommat pieleen... kuten nimimerkki rallifakiiri kertoi, Moutonille vaihdettiin vaihdelaatikko ja tämä operaatio syystä tai toisesta epäonnistui katastrofaalisesti. Homman piti hoitua puolessa tunnissa, mutta aikaa paloikin puolitoista tuntia! Lisäksi Moutonille jouduttiin kolmannen lenkin aikana tekemään vielä iskariremonttia, josta tuli takkiin 15 minuuttia ylimääräistä. Koska muillakin oli matkalla ongelmia, oli Moutonin johto ennen viimeistä, kisan lyhyintä (661 km), lenkkiä kuitenkin vielä 18 minuuttia. Kilpailun kakkosena vaani MM:n toinen tavoittelija, Walter Röhrl.

Viimeinen lenkki olikin sitten Moutonin ja Audin osalta yhtä via dolorosaa: ensin Michelen auto ei suostunut käynnistymään startissa ja huolto joutui vaihtamaan polttoaineen suorasuihkutusjärjestelmän. Tämän jälkeen Mouton ja Röhrl olivat suurinpiirtein tasoissa. Pian matkaan päästyään Mouton selätti Audin ja siinä rytäkässä Fabrizia Ponsin nuotit katosivat aamuyön pimeyteen (lenkin startti oli klo 04). Audi hälytti paikalle Blomqvistin ja Hertzin, jotka auttoivatkin Moutonin ja Ponsin jatkoon. Kuuden kilometrin päässä Audi kaatui kuitenkin uudestaan ja tällä kertaa myös auton radioantenni katkesi. Näin ollen myöskin viestitys huoltoon ja edelleen Blomqvistille (joka oli jo odottamassa seuraavassa sovitussa pisteessä) oli mahdotonta. Lopulta Audi mobilisoi kaikki kynnelle kykenevät joukkonsa etsimään Moutonia ja Ponsia, mutta turhaan; aikaa paloi tuntitolkulla ja MM oli sitä myöten taputeltu.

Vapaa referaatti VM:n ja suuremmoisen Pekka Toivosen kisaraportista (VM 12/82).

 

[Kemper]

Mukava lukea juttuja b-ryhmän alkuvuosista. Itselle kaudet 82-83, tapahtumat, detaljit, mm-kamppailujen kulku ovat aika lailla pimennossa.

 

[AnttiL]

Mutta... kyseisen osuuden maksimimyöhästymisrajaksi oli asetettu 5h 30min ja Mikkolan autokunta oli leimaamassa aikakorttia 5h 39min ihanneajan jälkeen. Eli Hannu - ja kriittinen varaosa-auto - olivat poissa pelistä.

Mietin tätä kohtaa – mikäs estää lähtemästä ajelemaan reitin mukana keskeyttäneenä, ralli kun ajettiin yleisillä teillä? Kyllähän niitä chase careja varmaan muutenkin liikkui reitillä...

 

[DC]

Mietin tätä kohtaa – mikäs estää lähtemästä ajelemaan reitin mukana keskeyttäneenä, ralli kun ajettiin yleisillä teillä? Kyllähän niitä chase careja varmaan muutenkin liikkui reitillä...

Ihan samaa mietin itsekin. Tai että mikä olisi estänyt Audia tuomasta vaikka kymmentä autoa sinne ajelemaan kilpailijoiden sekaan. Ehkä siinä oli sitten joku rajoitus/sääntö? Esim. Blomqvisthan liikkui reitillä vaikkei osallistunut itse kilpailuun.

 

[DC]

Sarjassamme B-ryhmän pätkäaikoja, Ruotsi 1986:

Pakolliset huomiot:

- Timo!
- Henkka!
- Kankkunen oli kyllä todella "valmis" tapaus heti ensimmäisellä täydellä MM-kaudellaan
- #kylläbryhmänaikaan osattiin ajaa myös hukeita sekuntikamppailuja, joskin tässä tapauksessa ryhmässä A (Ericsson vs. Petterson)
- Citroenin pätkäajat pitäisi oikeasti sensuroida kaikesta historian kirjoituksesta, niin pahaa tekee
- EK23:n keskinopeus 46,15 km/h!

 

[DC]

Jatketaan samalla aiheella ja hypätään pari kilpailua eteenpäin, San Remoon 1986.

EK-kilometrejä alunperin (ilman peruutuksia) 562,35, joista soralla 267,69 km ja assulla 294,66 km. Pätkiä lukumääräisesti soralla 25, kestopäällysteellä 16.

Hieno kisa on ollut, ja kuten jo aiemmin mainittin, on kärkiporukka pysynyt todella tiiviisti nipussa. Päällimmäisenä tässä on tietysti tyrmistys siitä, että mahtava grande finale riistettiin niin kuljettajilta kuin yleisöltäkin. Mihin draaman kaari olisikaan yltänyt vielä viimeisenä yönä? Nythän se meni ihan vaan matka-ajeluksi kärjen osalta.

Markulta mieletön taistelu. Rengasrikko verotti ekalla pätkällä pohjiin nähden 1.04 ja EK20:lla jostain syystä eroa Juha pohjiin kertyi 1.22. Mutta Toscanan soralla Markku näytti kuka Italian maaperällä B-ryhmäläisen ratissa määrää tahdin.

Lisäksi on mainittava Andrea Zanussin mahtava ajo - uransa kolmannessa MM-rallissa! Siinä missä Bruno Sabyn pätkäsijoitukset tippuivat huomattavasti heti kun päästiin soralle, piti Zanussi aika hyvin pintansa vaki-tehdaskuskien puristuksessa. Tästäkin jo aiemmin spekuloitiin, mutta ei tosiaan voi välttyä pohtimasta, mikä olisikaan ollut Zanussin loppusijoitus, jos Pösöt olisivat saaneet vielä viimeisen lenkin ajaa...

Tässä vielä tilanteet lenkkien jälkeen:

Myös Dario Cerrato todisti tässäkin kisassa olevansa erinomainen yleiskuljettaja, eikä mikään stereotyyppinen assuspesialisti.

Lopulta mitätöidyistä tuloksista lopulta mitätöity EK22 oli luku sinänsä. Ensimmäisille autoille ei saatu kellotettua aikoja lainkaan, ja pätkän ajat jätettiin pois laskuista. Sitten ajat ilmestyivätkin jostain ja pätkä palautettiin hetkellisesti tuloksiin. Lancialle tämä olisi varmasti sopinut, sillä juuri tuolla pätkällä Bruno Saby menetti rengasrikon takia kymmenen minuuttia. Lopulta pelin ratkaisi se, että Andrea Zanussille ilmoitettiin kaksi minuuttia pohjia hitaampi aika. Peugeot onnistui kuitenkin näyttämään toteen, että Zanussia ei ollut ohitettu pätkällä, joten ajassa täytyy olla minuuttivirhe. Lopulta järjestäjäkin kyllästyi arpomiseen ja pätkä mitätöitiin kokonaan. Only in Italy.

 

[DC]

Pysytään San Remossa, mutta hypätään vuosi ajassa taaksepäin. Walter Röhrlin suvereenia ylivoimaa, totaalisen ylivertainen suoritus.

Lanciat, vaikka tasaisesti muuten ajoivatkin, olivat hieman yllätten vaikeuksissa myös alun assupätkillä. Oliko kesän 1985 aikana tapahtunut se viimeinen, vääjäämätön tekninen harppaus, joka sysäsi ah-niin-ihanan 037:n altavastaajaksi myös asfaltilla? Röhrl ja brutaali S1 olivat huimassa vedossa; pätkien 9 ja 37 välissä pohja-aika meni kahta lukuunottamatta joka kerralla Walterin nimiin. Ja sitten on tietysti Henkan aivan järjenvastainen repäisy Passo Ghimbegnassa (EK45). Vaikka vuonna 1986 oli tapana, että edellisvuoden pohja-aikaennätykset murskataan lähes näytöstyyliin, ei sama pätenyt tässä. Vuoden 1986 San Remossa, voittokamppailun ollessa kuumimmillaan, Bruno Saby kellotti vuoden verran kehittyneemmällä 205 Turbo 16 Evo2:lla Passo Ghimbegnaan pohja-ajaksi 13.49... do the math.

 

[Ayrton-Ana]

do the math.

Matematiikka sanoo, että Henkka Toivonen oli kaikkien aikojen nopein ralliautoilija asvaltilla. Tuskin olisi Röhrlkään kerennyt tuolla pätkällä Henkalle, vaikka olisi ollut täysi hyökkäys pelissä.

Viimeisen asvalttilenkin Röhrl tosiaan körötteli, mutta ajoi omien sanojensa mukaan vielä lenkin ensimmäisen pätkän kovaa (Ronde 2) näyttääkseen vain, että pystyisi kyllä jatkamaan pohja-aikojen tehtailua myös assulla, jos vain haluaisi. Eli Walterin itseluottamus 1985 San Remossa oli aika lailla samalla tasolla kuin Markulla 1987 Portugalissa: "jos mä haluun ajaa pohjat, niin mä ajan pohjat."

Ja tuossa tuli aikaisemmin 1986 San Remon pätkäajoissa vähän vahvistusta sille mitä aprikoin viimeisen asvalttilenkin marssijärjestykseksi, jos Pösöjä ei olisi hylätty. Zanussi oli jo pahaaenteilevästi alkanut ottaa Mikiä kiinni kun siirryttiin taas asvaltille, kahdella viimeisellä pätkällä yhteensä 20 sekuntia. Sitten Pösöt hylättiinkin ja B-ryhmän kaikkien aikojen sekuntitaistelu jäi näkemättä.

Hämmentävä ja huikea suoritus tosiaan Zanussilta, kun ottaa huomioon, että miehen ralliin mahtui tämäkin episodi kun Pösöstä napsahti tukivarsi poikki suoralla tiellä.

Sanoisin, että Ghizzano kakkosella tapahtunut tämä episodi. Yli 40 sekuntia pohjista ja auringonnousumaisematkin täsmäisivät tuohon pätkään.

Kaiken muun hyvän lisäksi 1986 San Remon loppuun liittyi muuten vielä sellainenkin koominen säätö, että Alex Fiorio otti tahallaan niin paljon penaltteja, ettei sijoittuisi kuuden parhaan joukkoon. Ilmeisesti siihen aikaan oli olemassa joku FISAn ovela sääntö, että jos on ajanut kuuden parhaan joukkoon MM-rallissa, joka antoi siihen aikaan FISAn B-luokituksen, niin siinä tapauksessa N-ryhmän MM-sarjaan osallistuminen on kielletty. Fioriolla oli N-ryhmän MM-sarja Deltalla ohjelmassa seuraavaksi vuodeksi, joten kuuden sakkiin ajo San Remossa olisi ollut erittäin huono juttu. Noh, koska koko 1986 San Remo lopulta diskattiin MM-rallina, niin tämä(kin) osoittautui täysin turhaksi.

Kiitokset taas näistä kulttuuriteoista!

 

[Ayrton-Ana]

Markulta mieletön taistelu. Rengasrikko verotti ekalla pätkällä pohjiin nähden 1.04 ja EK20:lla jostain syystä eroa Juha pohjiin kertyi 1.22.

Tämä EK20 oli muuten myös rengasrikko. Katsojat olivat menneet seisomaan johonkin Markun suosikkileikkauspaikkaan ja Markku joutui tekemään väistöliikkeen kivikkoon.

You know, I killing the spectators. -Markku Alén

Tästäkin ollut juttua aiemmin, mutta Markulla oli kyllä hämmentävän tarkat ja tasaiset ajolinjat vuodesta toiseen. Kolmena vuotena peräkkäin 1984-86, samaan kiveen rengas rikki San Remon ykköspätkällä.

 

[Kemper]

Ja sitten on tietysti Henkan aivan järjenvastainen repäisy Passo Ghimbegnassa

Alenin sanoin: "Se lensi sen pätkän läpi."
Mielestäni San Remossa 85, viimeisellä osuudella nähtiin ensimmäiset askelmerkit siitä mihin suuntaan ralliautoilu oli muuttumassa ja kuka oli ottamassa totaalista hallintaa käsiinsä, niin Lancia-tallin kuin koko lajin sisällä. San Remossa tajunnanräjäyttävät pätkäajat syntyivät toki asfaltilla, mutta tämä toisenpolven autourheilija osasi ja pystyi ajamaan voittovauhtia kaikilla alustoilla.