Lentävien suomalaisten isoisä Rauno Aaltonen yhä vauhdissa
Turun Sanomat 6.2 2011 10:00:26
Flying Finn – lentävä suomalainen – on koko maailman tuntema käsite moottoriurheilussa. Kylmäpäisyydellään erottuneet suomalaiskuskit ovat valloittaneet urheilumaailmaa jo 50 vuoden ajan.
Rallipioneerit Rauno Aaltonen ja Timo Mäkinen ovat herrasmiehiä, eikä kumpikaan varsinaisesti ota kunniaa, kumpi oli se ensimmäinen lentävä suomalainen. Faktaa kuitenkin on, että tuo legenda alkoi samaan aikaan, kun nämä kaksi loistivat Minillä ralleissa 1960-luvulla.
– Se oli joku brittilehti, taisi olla Daily Mail, joka veti ensimmäisenä sen otsikon lentävästä suomalaisesta, Aaltonen muistelee.
7. tammikuuta 73 vuotta täyttäneeseen Aaltoseen sopii useampikin englanninkielinen määrite. Flying Finn ja Still Going Strong. Paljasjalkainen turkulainen puhuu itse seitsemää kieltä, joten erilaisia sloganeja voisi vetää melkeinpä miltä tahansa kielialueelta.
Jopa latinasta, sillä se oli Aaltosen mieliaine koulussa.
Kielipäälle on käyttöä muuallakin kuin autoilun parissa. Veteraani opettaa kaiken muun ohessa retoriikkaa Saksassa. Hänen supliikkiaan ja pelisilmäänsä yhä kaupallisemmaksi muuttuvassa moottoriurheilussa tämän päivän suomalaiskuskit voivat vain kadehtia.
Vuoden pestistä
vuosikymmeniä
Aaltonen ei ole tehnyt historiaa pelkästään ensimmäisenä lentävänä suomalaisena. Hän oli myös ensimmäinen suomalainen autourheilun ammattilainen, kun teki sopimuksen Mercedeksen kanssa yli 50 vuotta sitten.
Oliko iso askel lähteä ammattilaiseksi?
– Ei millään tavalla. Olin valmistunut ekonomiksi, meillä oli oma liikeyritys. Ajatuksissani oli ajaa vain yksi vuosi ammatikseni. Mutta se meni niin hyvin Mersun kanssa, että päätin tehdä sitä vielä toisenkin vuoden. Siitä se on jatkunut jatkumistaan, Aaltonen summailee.
Menossa on Aaltosen urheilu-uran juhlavuosi. Nyt tulee kuluneeksi 60 vuotta hänen ensimmäisestä kilpailustaan.
– Se oli venekilpailu Helsingin soutustadionilla 1951. Veneilystä kaikki lähti. Isäni oli urheilullinen mies, perusti kilpatallin, vene tehtiin ja meillä se viritettiin. Ei ole yhtään liioittelua todeta, että meillä oli silloin koko maailman parhaat veneet.
Aaltonen voitti seitsemän Suomen mestaruutta veneilyssä ja myös moottoripyöräilyn SM-kultaa ennen maineikkaan ralliuransa käynnistymistä.
Tammikuun lopussa Aaltonen osallistui Monte Carlon historiaralliin – Minillä, kuinkas muuten.
– Olen tällainen mobiilielämänalueen monitoimimies. Olen harrastanut venettä, moottoripyörää, autoa, minulla on purjelentolupakirja, olen sukeltanut, purjehtinut ja tehnyt ylipäätään kaikkea, mitä harrastelija voi tehdä.
Koirankoppista
kulttuuri-ikoniksi
Siitä ei pääse mihinkään, että yhteinen historia Minin kanssa on se, mistä Aaltonen parhaiten tunnetaan. Se koirankopiksi nimetty ärhäkkä pikkuauto saavutti kaikkien jakamattoman suosion 1960-luvulla.
Kun BMW tuo Minin tänä vuonna takaisin ralliteille, Aaltonenkin on samalla noussut taas parrasvaloihin eri puolilla autoilevaa maailmaa.
– Siitä asti, kun Minin rallisuunnitelmat vahvistettiin, melkeinpä päivittäin minulta on pyydetty haastatteluja eri maiden rallimedioihin. Niinpä kaikki toimintani tällä hetkellä liittyykin Minin julkisuuskuvaan.
– Enpä todellakaan silloin 1960-luvun alussa olisi koskaan osannut kuvitella, että siitä ns. koirankopista tulisi tällainen autokulttuurin ikoni tai suorastaan kulttuuri-ikoni. Nyt tästä uudesta Ministä näyttää taas tulevan sellainen, Aaltonen myhäilee.
Puolan yöstä
Minin kuskiksi
Miten sitten Aaltosen ja Minin polut kohtasivat?
British Motor Corporation (BMC) oli harjoittanut autourheilua MG:llä ja Morriksella ja ajanut rallia jo 1950-luvulla. Sitten koitti syksy 1961 ja kilpatiimille valittiin uusi tallipäällikkö Stuart Turner, kun entinen lähti eläkkeelle.
– Tapasin Turnerin Puolan rallin yhteydessä. Ajoin silloin Mercedeksellä ja hän toimi kartanlukijana Austin Healey 3000:ssa. Säännöt oli eri kielille teetetty jonkun käännöstoimiston kautta eri lailla ja niiden tulkitseminen tuotti kaikille hankaluuksia., Aaltonen muistelee.
– Ennen aika-asemaa päädyin sitten keskustelemaan Turnerin kanssa, kuinka kortti pitää leimata. Lasketaanko sekunnit edellä vai jälkeen olevasta minuutista. Siinä istuimme kuun valossa jossain Puolassa valtavalla kivireunustoisella sillalla. Hän luki säännöt englanniksi, minä saksaksi ja ranskaksi – ja kaikissa oli erilainen sanamuoto, koska asiantuntijat eivät niitä olleet tekemässä.
– Siinä tulkkasimme, mikä olisi se oikea versio ja ennen kaikkea mietimme, miten puolalaiset noudattavat sääntöä. Lopulta olimme siinä rallissa niitä harvoja, jotka tekivät sen oikein.
Aaltonen voitti rallin ja kisan jälkeen Turner kertoi aloittavansa pari kuukautta myöhemmin BMC:n kilpajohtajana ja jos Rauno joskus tarvitsisi autoa, ottaisi häneen yhteyttä.
– Ja minä soitin. Niin olin mukana, kun Mini osallistui ensi kertaa kansainväliseen kilpailuun tehtaan autolla Monte Carlossa 1962, Aaltonen kuittaa.
Mikä sai Aaltosen sitten kiinnostumaan Ministä?
– Näin auton ensimmäisen kerran 1959 parkkeerattuna . Huomasin siinä heti jotain aivan erityistä verrattuna kaikkiin sen aikakauden muihin autoihin: Minissä ei ole ns. etuakselin ylitystä. Tämä oli Minin salaisuus. Kun siinä siirrettiin moottoria viisi senttiä taaksepäin, ajat paranivat saman verran kuin jos olisi saatu 50-100 hevosvoimaa lisää.
1960-luvulla rallilta puuttui MM-arvo ja niin Aaltonen voitti sitten vähintään yhtä arvokkaan Euroopan mestaruuden Minillä 1965. Koirankoppia hän ajoi niin kauan, kunnes Turner jätti yhtiön 1968.
Mikä oli sitten Aaltosen paras kisa Minillä?
– Varmaan ne Monte Carlot ja sitten Ranskan Alppiralli, joka oli vaativuudeltaan vielä Monteakin vaikeampi. Parhaat tunteet jäävät kuitenkin siihen, kun ajat. Se on aina kaiken kulminaatiopiste, kun tulet maaliin. Suurin nautinto tulee siinä suorituksen aikana. Sen jälkeen tunne ja ralli ovat jääneet taakse, veteraani punnitsee.
Viisas päätös
Grönholmilta
Marcus Grönholm oli hyvin lähellä lähteä seuraavana suomalaisena Minin rallitähdeksi, mutta vetäytyi kuitenkin syksyllä neuvotteluista. Näin Minin tehdaskuskit nyt MM-debyyttikaudella ovat Espanjan Dani Sordo ja britti Kris Meeke.
– Minusta Marcus teki viisaan päätöksen. Häneltä olisi mennyt vuosi hukkaan siinä raskaassa kehitystyössä. Se olisi ollut vain vaivaa ja hikeä. Marcus on tehnyt sitä hienolla urallaan jo ihan riittävästi ja nyt hänellä on muutakin puuhaa kuin aloittaa taas kaikkea alusta, Aaltonen korostaa.
Sordon ja Meeken valinnassa Aaltonen näkee sekä positiivista että negatiivista Minin kehitystyön kannalta.
– Hyvä on, että kuljettajat tulevat kahdesta eri kulttuurista ja ovat siten tottuneet tekemään asioita eri tavalla – oli kyseessä sitten autolla ajaminen tai kalakeiton valmistus. Hankaluus tulee sitten siitä, ettei kumpikaan ole koskaan kehittänyt tämäntyyppistä autoa. Uudessa projektissa täytyy osata hakea oikeat jyvät siitä akanakasasta.
– Tietysti nyt suurena apuna on hyvä tietokoneinsinööri, joka kyllä katsoo syyn, jos kuljettaja osaa vaan ilmaista tuntemuksensa riittävän tarkasti.
Kun Miniä ruvettiin taas rakentamaan 1990-luvun lopulla, Aaltonen pyydettiin testaamaan sitä.
– Prototyyppiä ajettuani sanoin, että auto on hieno, mutta sitä ei voi ajaa yleisellä tiellä, koska ohjaus oli liian nopea. Olin siinä samaa mieltä kuin muinaiset roomalaiset, ettei helmiä sioille. Ei saa tarjota asiaa, jota ihmiset eivät osaa arvostaa. Jos auto kääntyy heti, kun rattia vääntää, ihmiset eivät hallitse sitä. Siksi ohjausta sitten muutettiin paljon, Aaltonen selvitti.
Kulta-ajoilla
eri vinkkelit
Aaltonen on seurannut tarkasti rallia aina. Mihin ajoittuu rallin kulta-aika?
– Siihen on vaikea sanoa mitään. Periaatteessa joka vuosi on sitä kulta-aikaa, kun aina tulee uusia miehiä, uusia tuloksia, uusia kilpailuja. Urheilu kehittyy ja muuttuu toisinaan paremmaksi, toisinaan huonommaksi.
– Mutta eiköhän se suuren yleisön silmissä ole se 1960-luku, kun maailmanlaajuisesti ihmiset yhä muistavat ne Minit. Silloin ruvettiin ralliautoilun avulla kehittämään normaaliautoja enemmän kuin koskaan sitä ennen tai sen jälkeen, Aaltonen analysoi.
Aaltosen ura
Rauno Aaltonen
Syntynyt 7.1.1938 Turussa
Koulutukseltaan ekonomi
– Ensimmäinen virallinen kilpailu moottoriveneilyssä 1951.
– Moottoriurheilun ensimmäinen suomalainen ammattilaiskuski
– Luomassa maailmalle käsitettä Flying Finn (Lentävä suomalainen) yhdessä Timo Mäkisen kanssa
– Voitti ensimmäisenä suomalaisena rallin Euroopan mestaruuden 1965 (MM-sarjaa ei vielä ajettu)
– Suomen monipuolisin moottoriurheilija:Voittanut kilpaveneilyssä 7 SM-kultaa ja pohjoismaiden mestaruuden 500-kuutioisissa 1954. Moottoripyöräilyssä 1958 SM-kultaa luokassa 350cc ja TT-osakilpailun voitto 125-kuutioisissa Ruotsin Hedemodassa 1957
– Rata-autoilussa Australian suurimman vakioautokisan Bathurstin 6 tunnin ajon voitto 1966 ensimmäisenä eurooppalaisena ja Span 24 tunnin ajon kakkonen 1964
– Suosituin suomalainen Viikko-Sanomien yleisöäänestyksessä 1965
VIRSTANPYLVÄÄT:
– Jyväskylän Suurajojen voitto 1961
– 7000 km pitkän Spa-Sofia-Liege -rallin voitto 1964
– RAC-rallin voitto 1965
– Monte Carlon rallin voitto 1967
– Lempiralli Safari – 23 kertaa mukana, kuusi kertaa kakkonen. Voitti kerran, mutta säännöt muutettiin jälkikäteen.
– Lontoo-Meksiko -rallin kolmas 1970
, 
