Conca d'Orossa voitto Teemu Armiselle ja 106:lle. Mikkelsen oli kyl nopein kahdeksalla EK:lla yhdeksästä mutta toiseksi viimeisellä tais tapahtua jotain. Saanemme tapahtumakuvausta?
Tämä kausi olisi sitten taputeltu.
Slovenian keikka meni hyvin aina kolmospätkälle saakka. Kilsan verran lähdöstä Mitsun laatikko sanoi sopimuksensa irti. Harmitti ihan kohtuullisesti, sillä kahdelta ensimmäiseltä pätkältä oli yleiskilpailun toiseksi nopeimmat ajat, eli kakkospaikka oli siinä vaiheessa hyvin hanskassa. Samalla pätkällä kisan lopulta voittanut Piero Longhi sijoitti Fabiansa puskaan ja menetti 40s kyseisessä hässäkässä. Suomi-pojilla olisi ollut siis hyvät saumat tuloksen tekoon kestopäällysteellä, mutta heikompi hiihtokenkä astui kuvaan, taas kerran…Jarkko ei ollut ajanut asfaltilla kahteen vuoteen, eli sitä silmällä pitäen ajat olivat oikeinkin hyviä. Erityisesti kakkospätkä lämmitti mieltä, sillä reilun kymmenen kilometrin pätkällä paikallinen joukopuhakka jäi 8s ja hänen pajansa sijaitsee viiden kilsan etäisyydellä kyseisestä pikiksestä. Ajamamme Mitsu oli kyseisen hepun pajan tuotteita.
Trofeo Rally Terran viimeinen osakilpailu ajettiin Sisiliassa nyt lokakuun viimeisenä viikonloppuna. Valitettavan moni sarjaa ajanut jätti kisan väliin, taloudellinen tilanne on heijastunut koko kauden Italian sarjoihin. Meillä ei sinänsä ollut muuta mielessä, kuin yleiskilpailusijoitus. Sarjan voitto oli karannut käsistä jo aika päiviä sitten, kun kauden eka kisa jäi kesken Mitsu-kikkailuiden vuoksi ja pääsimme aloittamaan toimivilla vehkeillä vasta sarjan puolesta välistä.
Reitti oli italialaisen mittapuun mukaan erittäin nopeaa soratietä, keskinopeus 90-95km/h. Suomen karkeloissa ajetaan keskimäärin 115-125km/h keskinopeudella ja ilman nuottia ajettavissa kotimaisissa pimeissä kisoissakin keskinopeudet ovat yleisesti 110-120km/h. Ekan lenkin jälkeen oli tiedossa, mikä olisi kilpailun juoni. Sen verran NorjanPoika tuuppasi menemään, etteivät edes toiselle lenkille vaihdetut tehdaspyörät kaventaneet eroa. Olisihan se toisaalta melkoisen koomista, jos maailman huipulle tähtäävä kuljettajalupaus ottaisi huippukalustolla kuokkaan ännäläisellä nautiskelevilta herroilta. Mikkelsen on ajanut tämän kauden TRT sarjaa Skoda Italian kalustolla. Sama puoti ajatti viime vuonna Jan Kopeckya Italian mestaruussarjassa. Vehkeet ja henkilöstö ovat siis täysin ammattilaistasoa.
Evgenin ja Sarkko Miettien (paikallista uudelleen nimeämistä) kisa loppui kolmospätkälle, kun kotitekoinen kisalaatikko antautui vuokrapelistä.
Olimme varautuneet kahden lenkin jälkeen siihen, että hoidetaan kakkospytyt kotio. Äimistys oli toiseksi viimeisen pätkän maalissa melkoinen, kun näimme Andreaksen ajan fläppitaululta. Ykkösohjaaja sanoi välittömästi, että tarkasta, pitääkö tuo aika paikkansa. Soitto omalle tiimipäälliköllemme vahvisti tilanteen, eli olimme yks’kaks siirtyneet yleiskilpailun johtoon 41s turvin. Siirtymällä viimeiselle pätkälle mentäessä oli Fabia tienposkessa parkissa luukut levällään ja ukot puhelin korvalla touhusivat kovasti.
Koska eroa taakse oli sen verran, ettei ajamalla kukaan sieltä ohi tulisi, päätimme ajaa viimeisen pätkän mummoa kirkkoon. Tiedossa oli, että jo aiemmilla kierroksilla oli samalla pätkällä tullut rengasrikkoja. Tuollainen varmisteleva ajaminen on oikeasti hanurista, koska silloin ei voi ajaa niin kuin kuuluisi. Sellaistakin taktiikkaa lajissa joutuu kuitenkin toisinaan käyttämään. Viimeisellä kilometrillä saimme kiinni edelle kaksi minuuttia aikaisemmin lähteneen Gigi Riccin, jonka Subarusta oli oikea eturengas rikki. Rengasrikossa olisi siis helposti hukattu lopputulos. Tunnelma kabiinissa oli korkealla maalilipulla, vaikka tällä kertaa yleiskilpailun voitto tuli hiukan puun takaa. Ralli on kuitenkin laji, jossa kokonaisuus ratkaisee. Kisan jälkeen Mikkelsen kertoi, että heille tuli moottoriin jokin häiriö toiseksi viimeisellä erikoiskokeella, jonka vuoksi he joutuivat kolmesti pysähtymään ja käynnistelemään pelit uudelleen. Mistä moinen johtui, sitä eivät tienneet, mutta viimeisen pätkän auto oli taas toiminut, kun ukot vaihtoivat tulpat siirtymällä.
Paikalliset muistivat, ettei kyseessä ollut ensimmäinen kerta, kun suomalaiset voittivat Conca d’Oron. 22 vuotta aikaisemmin oli eräs Tommi Mäkinen Lancialla käynyt pokkaamassa suurimmat pytyt Corleonesta.
Keskimäärin voittaminen on aina hauskempaa, kuin kakkoseksi jääminen. Kuohujuoman suihkutus tuntui poikkeuksellisen mukavalta tavalta päättää tämä kausi, kaikki kun ei sujunut ihan niin kuin elokuvissa.
:alppu:
