Sanoja, joiden käyttö ärsyttää

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ace17
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Molemmat lapseni ovat aina puhutelleet minua pääsääntöisesti etunimellä.

Heh, tää taas on näitä tapoja, jotka minä koen varsin vieraaksi. Puuttumatta mitenkään teidän perheenne sisäisene kemiaan, on pakkoa sanoa, että tuo antaa ulkopuoliselle sen kuvan, että lasten ja vanhempien suhde on niin kylmä ja etäinen (ottaen siis huomioon, että kyse on kuitenkin vanhempi-lapsi -suhteesta eikä tavallisesta kaverisuhteesta), ettei ne perinteiset lämimämmät isä ja äiti -termit ja niiden johdannaiset enää toimi.

Muistan kun kersana mulla oli kaveri, joka puhutteli vanhempiaan nimenomaan juurikin etunimillä, mikä musta tuntui silloin jotenkin ihan käsittämättömältä. Muistanpa vielä, että tätä nimitysmenettelyä ihmettelivät myös muut vanhemmat, pitivät jotenkin surullisena tapauksena.

Mutta siis tosiasiassahan tärkeintä kai on, että homma pelaa puolin ja toisin eikä suinkaan se, millä nimikkeillä edetään.
 
Kaverinin 18 vuotias poika kutsuu isäänsä 'itiksi'.

Lisään siihen aina Aminin.:o
 
Mulle on yksi nelilapsisen perheen vesa luottamuksellisesti todennut, että on helpompi saada kiinnitettyä äidin huomio kun käyttää etunimeä. "Äitiäitiäiti"-hokemaan ilmeisesti turtuu.
 
Mulle on yksi nelilapsisen perheen vesa luottamuksellisesti todennut, että on helpompi saada kiinnitettyä äidin huomio kun käyttää etunimeä. "Äitiäitiäiti"-hokemaan ilmeisesti turtuu.

Muija-sana vois toimia myös tossa tarkoituksessa. Tai emäntä.
"Kuules ny muija..."
"Emäntä! Maitoa!"
 
Kyllähän merkittävästi enemmän vituttaa aikuiset ihmiset jotka puhuu vanhemmistaan iskänä tai isinä ja äiskänä tjsp.
Aikuistuisivat, saatana.
 
Kyllähän merkittävästi enemmän vituttaa aikuiset ihmiset jotka puhuu vanhemmistaan iskänä tai isinä ja äiskänä tjsp.
Aikuistuisivat, saatana.

Entäs semmonen mies, joka puhuu vaimostaan termillä "meidän äiti", vaikka pariskunnalla ei ole edes lapsia vielä?
 
Heh, tää taas on näitä tapoja, jotka minä koen varsin vieraaksi. Puuttumatta mitenkään teidän perheenne sisäisene kemiaan, on pakkoa sanoa, että tuo antaa ulkopuoliselle sen kuvan, että lasten ja vanhempien suhde on niin kylmä ja etäinen (ottaen siis huomioon, että kyse on kuitenkin vanhempi-lapsi -suhteesta eikä tavallisesta kaverisuhteesta), ettei ne perinteiset lämimämmät isä ja äiti -termit ja niiden johdannaiset enää toimi.

Muistan kun kersana mulla oli kaveri, joka puhutteli vanhempiaan nimenomaan juurikin etunimillä, mikä musta tuntui silloin jotenkin ihan käsittämättömältä. Muistanpa vielä, että tätä nimitysmenettelyä ihmettelivät myös muut vanhemmat, pitivät jotenkin surullisena tapauksena.

Mutta siis tosiasiassahan tärkeintä kai on, että homma pelaa puolin ja toisin eikä suinkaan se, millä nimikkeillä edetään.

Eihän se mikään uutinen ole että maailmassa on paljon heikkojen perusteiden varaan kasvaneita ennakkoluuloja.
 
Liiallinen kiroilu on ärsyttävää. Varsinkin v-sana kuullostaa hyvin vastenmieliseltä sanalta, koska sen alkuperäinen konteksti on ollut naisia halventava. Muulloin sanan ärsytyskerrointa nostaa lausujan tapa ilmaista sana tai konteksti, johon sana liitetään.
 
Ylös