Sanoja, joiden käyttö ärsyttää

[jjv]

En tiedä, mutta ainakin minä olen aina pääsääntöisesti etu-/lempinimellä äitiäni puhutellut.

Entä isää?

 

[ToXiCiTy]

Hieman ärsyttää tuttava pariskunnan käyttämä nimitys nappula lapsestaan.

 

[joukahainen]

Serkkuni muuten puhuttelivat vanhempiaan etunimeltä jo pikkunaskaleina. Liekö kuinka harvinaista?

Molemmat lapseni ovat aina puhutelleet minua pääsääntöisesti etunimellä.

 

[jjv]

Molemmat lapseni ovat aina puhutelleet minua pääsääntöisesti etunimellä.

Onko se Norjassa yleistä?

 

[Mosse]

Molemmat lapseni ovat aina puhutelleet minua pääsääntöisesti etunimellä.

Kyyttösilmä?

Joukahaisella on kansantaruissa muitakin nimiä, kuten Joutavoinen ja Jompainen. Joskus hänen nimeään ei mainita, vaan sanotaan hänen vain olevan lappalainen kyyttösilmä.

 

[Lunssila]

Entä isää?

Molemmat menee. Ehkä enemmän iskänä kuin etunimellä.

 

[joukahainen]

Onko se Norjassa yleistä?

Tietääkseni ei. Pikemminkin on niin että norjankielisissä tilanteissa "pappa" esiintyy heidän puheissaan ehkä hieman useammin kuin "isä" suomenkielisissä.

 

[OoPee]

Molemmat lapseni ovat aina puhutelleet minua pääsääntöisesti etunimellä.

Heh, tää taas on näitä tapoja, jotka minä koen varsin vieraaksi. Puuttumatta mitenkään teidän perheenne sisäisene kemiaan, on pakkoa sanoa, että tuo antaa ulkopuoliselle sen kuvan, että lasten ja vanhempien suhde on niin kylmä ja etäinen (ottaen siis huomioon, että kyse on kuitenkin vanhempi-lapsi -suhteesta eikä tavallisesta kaverisuhteesta), ettei ne perinteiset lämimämmät isä ja äiti -termit ja niiden johdannaiset enää toimi.

Muistan kun kersana mulla oli kaveri, joka puhutteli vanhempiaan nimenomaan juurikin etunimillä, mikä musta tuntui silloin jotenkin ihan käsittämättömältä. Muistanpa vielä, että tätä nimitysmenettelyä ihmettelivät myös muut vanhemmat, pitivät jotenkin surullisena tapauksena.

Mutta siis tosiasiassahan tärkeintä kai on, että homma pelaa puolin ja toisin eikä suinkaan se, millä nimikkeillä edetään.

 

[lfb]

Hieman ärsyttää tuttava pariskunnan käyttämä nimitys nappula lapsestaan.

Tämä. Useimmissa tapauksissa kuvaavampia olisivat esimerkiksi "kakara" tai "riiviö".

 

[Mosse]

Kaverinin 18 vuotias poika kutsuu isäänsä 'itiksi'.

Lisään siihen aina Aminin.

 

[Mosse]

Oma poikani kutsuu mua papaksi. Isoisänsä on sitten fafa ja toinen on vaari.

 

[Melinda]

Mulle on yksi nelilapsisen perheen vesa luottamuksellisesti todennut, että on helpompi saada kiinnitettyä äidin huomio kun käyttää etunimeä. "Äitiäitiäiti"-hokemaan ilmeisesti turtuu.

 

[jjv]

Mulle on yksi nelilapsisen perheen vesa luottamuksellisesti todennut, että on helpompi saada kiinnitettyä äidin huomio kun käyttää etunimeä. "Äitiäitiäiti"-hokemaan ilmeisesti turtuu.

Muija-sana vois toimia myös tossa tarkoituksessa. Tai emäntä.
"Kuules ny muija..."
"Emäntä! Maitoa!"

 

[burb]

Itse en kutsu lapsiani nimellä enkä muutenkaan.

 

[burb]

Itse en kutsu lapsiani nimellä enkä muutenkaan.

Koska eihän mulla edes ole sellaisia.

 

[burb]

Koska eihän mulla edes ole sellaisia.

Helevetin hieno homma! :ahem: :thumbup:

 

[Fagerholm]

Kyllähän merkittävästi enemmän vituttaa aikuiset ihmiset jotka puhuu vanhemmistaan iskänä tai isinä ja äiskänä tjsp.
Aikuistuisivat, saatana.

 

[AJ]

Kyllähän merkittävästi enemmän vituttaa aikuiset ihmiset jotka puhuu vanhemmistaan iskänä tai isinä ja äiskänä tjsp.
Aikuistuisivat, saatana.

Entäs semmonen mies, joka puhuu vaimostaan termillä "meidän äiti", vaikka pariskunnalla ei ole edes lapsia vielä?

 

[joukahainen]

Heh, tää taas on näitä tapoja, jotka minä koen varsin vieraaksi. Puuttumatta mitenkään teidän perheenne sisäisene kemiaan, on pakkoa sanoa, että tuo antaa ulkopuoliselle sen kuvan, että lasten ja vanhempien suhde on niin kylmä ja etäinen (ottaen siis huomioon, että kyse on kuitenkin vanhempi-lapsi -suhteesta eikä tavallisesta kaverisuhteesta), ettei ne perinteiset lämimämmät isä ja äiti -termit ja niiden johdannaiset enää toimi.

Muistan kun kersana mulla oli kaveri, joka puhutteli vanhempiaan nimenomaan juurikin etunimillä, mikä musta tuntui silloin jotenkin ihan käsittämättömältä. Muistanpa vielä, että tätä nimitysmenettelyä ihmettelivät myös muut vanhemmat, pitivät jotenkin surullisena tapauksena.

Mutta siis tosiasiassahan tärkeintä kai on, että homma pelaa puolin ja toisin eikä suinkaan se, millä nimikkeillä edetään.

Eihän se mikään uutinen ole että maailmassa on paljon heikkojen perusteiden varaan kasvaneita ennakkoluuloja.

 

[Memphis Griezmann]

Liiallinen kiroilu on ärsyttävää. Varsinkin v-sana kuullostaa hyvin vastenmieliseltä sanalta, koska sen alkuperäinen konteksti on ollut naisia halventava. Muulloin sanan ärsytyskerrointa nostaa lausujan tapa ilmaista sana tai konteksti, johon sana liitetään.