Sanonta kuvaa tilannetta, jossa saavuttamaton leimataan arvottomaksi,
psykologiassa puhutaan arvon kieltämisestä. Sanonta juontaa juurensa
Aisopoksen kansansatuun Kettu ja pihlajanmarjat (v. 600 eKr.):
"Nälkäinen kettu näki pihlajanmarjojen riippuvan korkealla puussa.
Se olisi mielellään maistelllut niitä, mutta ei ylettynyt, ei millään.
Monta kertaa turhaan yritettyään kettu käänsi halveksuen selkänsä ja tuumi itsekseen: "Ne ovat takuulla happamiakin!".
Aisopoksen alkuperäisessä sadussa nuo pihlajanmarjat olivat viinirypäleitä. Samoin Krylovin faabelissa:
"Kettu nälissänsä juoksi viinitarhaan:
miten hehkuivatkaan siellä rypäleet!
Kuoma valitsi jo tertun parhaan,
punaisena loisti se - vaan minkäs teet:
liian korkealla roikkui tuo."
ja:
"Eipä paljon aikaa kartu
kun jo Kettu tuumii: - Mitäs noista
mokomista näkee turhan vaivan.
Ovat happamiakin aivan!"