Kauden 1988 Brasiliassa YLE:ltä tuli myös radioselostus kisasta. Kauden 1987 jälkeen Raimo Häyrinen oli vetäytynyt lajista ja hänen manttelinperijäkseen radion puolella nousi sittemmin kausien 1988 ja 1989 radion f1-selostajaksi Juhani Sipilä jonka kiinnostuneisuus ja selostustaso olivat hieman samaa luokkaa kuin Pentikäisellä tv:n puolella.
Sipilä sotki Riossa aika-ajot testeihin selostuksessa ja onnistui sotkemaan vapaastihengittävien ja turbojen mestaruusvuodetkin vielä päin persettä. Keken vuoden sentään Sipilä tiesi ja vähän muutakin taustatietoa lajista mies osasi heittää. Molemmista yritettiin tehdä manttelinperijöitä jotenkin väärään lajiin. Pentikäisestä yritettiin tehdä Jokisen jälkeistä suurselostajaa f1:siin.
Ajoittain molemmilta mieheltä löytyi kuitenkin huumoria joka herätti aina naurua oli se sitten tahatonta tai tarkoituksellista huumoria. Rion katastrofin jälkeen Sipiläkin alkoi pikkuhiljaa sentään oppia tavoille kauden 1988 edetessä. Kausilla 1988 ja 1989 yleensä YLE:n lähettämistä tv-kisoista tuli radiosta suurempia koosteita ja muista Euroopan kisoista pienempiä koosteita ja kaukokisoista ei yleensä muuta kuin mainintoja.
Brasilian kilpailu kaudelta 1988 jäi lopulta YLE:n viimeiseksi isommaksi radion koostelähetykseksi kisoista ja etenkin kaukokisoista. Isot koosteet olivat tunnin mittaisia ja pienet koosteet 30 minuutin mittaisia Euroopan puolen kisoista. Muut koosteet olivat vain pieniä 5 minuutin koosteita kilpailuista.
Näin jatkui kauden 1990 alkuun asti jolloin YLE:llä astui radiosta 18 minuutin periaate tunnin lähetykseen. Siinä selostettiin 6 3 minuutin pätkää f1-kilpailusta ja siinä tuli noin 18 minuuttia tuntiin. Sipilän kritiikin lisäksi arvostettiin ja arvosteltiin erittäin paljon myös Raimo Häyrisen f1-selostuksia radiossa. Häyrisellä riitti välillä intoa ja tietämystä lajista, mutta jotenkin mies onnistui välillä olemaan pihalla jopa perusasioista.
Silloin kun Häyrisellä selostus ja päivä oli kuin pihallaoloa niin kuuntelutuokio oli karmeaa. Vastaavasti taas hyvänä päivänä Häyrisen nopeaa ja tunteella tulevaa selostusta kuunteli etenkin siihen aikaan paljon mieluummin kuin JPS:n, Gitanesin tai seiska-autoon tarrautuneita Jokisia, Vihervaaroja tai muita keikkaselostajia. F1:n aikana Häyrisen selostus saattoi koskea joskus jotakin tiettyä paikkaa tai tiettyä ihmistä joka sitten oli joko paha tai hyvä.
Lisäksi Häyrisellä tuli myös asiattomuuksia toisinaan lähetyksissä ja eräässä 80-luvun alun radiossa selostetussa kilpailussa Höyry todellakin kävi höyryillä ja puhua pulputti huutokohtaustensa välissä aivan kuin mainosradiossa vaikka siellä oli f1-kilpailu menossa suorana radiossa.
Joskus taustatiedot ja vuosiluvut heittivät vesilintua ja etenkin kauden alussa ja vanhoissa Rion lähetyksissä Häyrisellä riitti eniten intoa kaudella ja samoin myös virheitä. Oman esitelmöinnin ohessa muun muassa kauden 1984 Brandsin lisäksi sattui muutamassa muussakin kilpailussa taistelevien kuljettajien kaksintaistelut huomaamatta. Joidenkin mielestä juuri näissä virheissä alkoi kohtuuttomuus autourheilun ystävillä nousta huippuunsa.
Jokisen ja Häyrisen f1-selostukset ovat toisaalta omalla tavallaan todella hyviä, mutta vuosien ja vuosikymmenten kokemukset lajista ja silti toisinaan pihalla oleminen olivat suhteessa joihinkin vain työtään tekeviin selostajiin verrattaessa aika paha juttu jo omana aikanaan.
Yleisöä kun pitäisi palvella selostajat jotka osaisivat olla asiantuntijoita ja niissä lajeissa joissa selostajaa tai selostusta ei niin välttämättä tarvita niin selostajan pitäisi osata pitää tunnelmaa yllä.
Yleisradion f1-selostuksissa vuosikymmenten varrella sitä joko oli tai ei ollut. Laadun määrä vaihteli kisasta toiseen ja rajusti. Siihen tilanteeseen nähden Kyllösen ja Rosbergin saumaton yhteistyö loivat edellytyksen ja aivan kokonaan uuden aikakauden suomalaiseen f1-selostamiseen. Ei ainakaan tarvinnut enää jännittää selostajan perillä pysymistä lähetyksissä.
