Lyhytnäköisillä ratkaisuilla päästään helposti tilanteeseen, jossa ei ole enää mitään pohtimista suojelun osalta. Ts. vaarassa olevat lajit kuolevat sukupuuttoon, minkä jälkeen on myöhäistä tehdä mitään. Kulttuurin osalta tilanne on osin samanlainen. 60-luvun rakennusihanteet tuhosivat Suomessa todella paljon kulttuurisesti arvokkaita kohteita, joita ei enää ole mahdollista saada takaisin. Näin monet sinänsä satojen vuosien historian omaavat kaupungit ovat suurelta osin "historiattomia".
Suojelua on toki erittäin helppoa vastustaa tarttumalla kerrallaan vain yhteen yksittäiseen lajiin tai rakennukseen "jolla ei voi mitään kovin olennaista merkitystä olla". Silloin suojelia on helppo leimata "piipertäjäksi", joka ei elä reaalimaailmassa, ja suojelun vastustaja voi esiintyä rationaalisen ajattelun lipunkantajana.
Enemmistö ihmisistä tuskin tyrmää suojelua yleisellä tasolla. Enemmistö ei toisaalta myöskään aseta suojelua ihmisten edun edelle, jolloin siellä missä suojelun hinta on suurin saatetaan joustaa yllättävänkin paljon. Tämä kattanee niin maatalouden kuin eläinkokeetkin. Yleensä toimivat ja hyväksyttävät ratkaisut pystytään kuitenkin löytämään, jos niiden etsintään vain ymmärretään panostaa tarpeeksi.