KnowHow sanoi:
Raha on yliarvostettua. Mullon tällä hetkellä irrallista rahaa rahana noin 600 tuhatta ja antasin kaiken pois jos saisin esmes yhden päivän faijan kans viettää ja sanoa tärkeitä asioita. Ja noi ei oo perintörahoja.
Sorry vaan, täyttä hurskastelua ja osittain tietysti aitoa surua ja kaipausta. On tietysti olemassa asioita joiden arvon ymmärtää vasta menetettyään ne, mutta maksaisin mitä tahansa, siitä ja siitä, minkä tietää olevan täysin mahdotonta on itselleen valehtelua, koska tietää sen olevan mahdotonta. Tietysti tuollaisilla ilmaisuilla voi vakuutella itselleen ja muille tapahtuneen menetyksen suuruutta ja omaa epäitsekkyyttä, mutta ei se ole kuin sanahelinää.
Raha on vaihdon väline ja sillä pystyy hankkimaan erilaisia tavaroita ja palveluita sekä näiden tuottamia tunteita esimerkiksi mielihyvää. Kuitenkin osoittaa naivia ja/tai materialistista ajattelutapaa pyrkiä hinnoittelemaan asioita, joista tietää ettei niitä pysty millään rahalla hankkimaan. Olisitko siis todella valmis maksamaan siis täysin rehellisesti 600.000 palvelusta, jonka muutama kuukausi sitten olisit saanut veloituksetta, ja paskat. Jos isäsi olisi elossa ja hän tai joku muu esittäisi vaatimuksen 600.000 euron veloituksesta keskustelutuokiosta, pitäisit vaatimusta vähintään mielettömänä. Tässähän tute muuttuu arvokkaaksi ainoastaan siinä tapauksessa, ettei sitä ole saatavissa. Ajatustapasi osoittaa myös turhautumista siihen, ettei rahalla voikaan hankkia kaikkea.
Omaisen tai muun rakkaan menetys on tunne jota on yhtä mahodoton muuttaa euroiksi, kiloiksi tai metreiksi. Se on lisäksi suunnattoman typerää.
En edellä olevalla kommentillani pyri vähättelemään suruasi, mutta lausunto on täyttä kukkua.