Miksi valita, ollaan noita kaikkia samanaikaisesti!jaska sanoi:Pitäisikö meidän olla aktiivinen toimija, aloitteentekijä ja omien etujen puolustaja. Vai humaani maailmanrauhan edistäjä,
Onko? Ei missään merkittävässä ainakaan. Natoon ei tässä vaiheessa halua presidentti, ulkoministeri tai pääministeri. Rauhanturvalain uudistamisesta on pientä vääntöä käyty. Halonenhan on ollut sillä kannalla, että vain YK:n valtuutuksella Suomi voi osallistua EU:n kriisinhallinta operaatioihin. Tässäkään asiassa hänen kantansa ei ole ollut ehdoton. Hän on kuitenkin korostanut, että YK:n tulee olla ensisijainen paikka missä näistä asioista päätetään.jaska sanoi:no ei siltä näytä. ainakin ulkopoliittinen johto on täysin eri linjoilla ...
Eiköhän sellainen olekkin. Halosta olen minäkin kritisoinut siitä, että hän ulkopolitiikan johtajana on keskittynyt enemmän maailman parantamiseen puheissaan kuin Suomen etujen puolestapuhumiseen. Mutta kun Halonen ja hallitus ovat yhdessä päätöksiä tehneet on niissä ollut suht selvä visio ja missio.Törni sanoi:En ota mitään kantaa siihen onko mainittujen heebojen visio ja missio oikea. Toivoisin kuitenkin hartaasti että myös valtiojohdolla olisi edes jonkinlainen visio ja missio.
patriot sanoi:Onko? Ei missään merkittävässä ainakaan. Natoon ei tässä vaiheessa halua presidentti, ulkoministeri tai pääministeri. Rauhanturvalain uudistamisesta on pientä vääntöä käyty. Halonenhan on ollut sillä kannalla, että vain YK:n valtuutuksella Suomi voi osallistua EU:n kriisinhallinta operaatioihin. Tässäkään asiassa hänen kantansa ei ole ollut ehdoton. Hän on kuitenkin korostanut, että YK:n tulee olla ensisijainen paikka missä näistä asioista päätetään.
Aika marginaalisia erimielisyyksiä mun mielestä!
Niin, ne varmaan on niin monimutkaisia että me paskahousut täällä foorumilla ei niitä ymmärretä.Jones sanoi:Eiköhän niillä olekin.
Mä olen jo lopettanut poliittisen urani.Törni sanoi:Niin, ne varmaan on niin monimutkaisia että me paskahousut täällä foorumilla ei niitä ymmärretä.
Tai jos joku täällä tietää ja ymmärtää, niin olisiko liikaa vaadittu että kertoisi mitä ne on?
Täällä kovasti kerrotaan, miten ulkopolitiikka on yksimielistä., ohjuskin sitä julistaa. Kumma vain kun kukaan muu, kuin sisäpiiri ei sitä näe. Ilmeisesti pelätään avointa keskustelua, josta seuraa oman suosion romahtaminen, samalla kuin ihmisten usko parin ulkopolitiikan johtajamme maailmankuvaan romahtaa...Tuulahdus menneestä
Alkuvuosi on tuonut mukanaan kotoisalta tuntuvan tuulahduksen menneisyydestä, pysähtyneisyyden ja suomettumisen ajoilta, kun ulkopolitiikan vetäjät ovat leimanneet ulkopolitiikan arvostelun epäisänmaalliseksi.
Ulkoministeri Erkki Tuomioja syytti kahta "Eva-tohtoria" eli Jukka Tarkkaa ja Risto E. J. Penttilää ulkopolitiikan puoskaroinnista. Ensin hän hurskasteli avoimen ulko- ja turvallisuuspolitiikan puolesta ja jatkoi:
"Tähän avoimuuteen ei istu se, että meillä on taas alkanut esiintyä kuiskuttelijoita ja kolportöörejä, jotka entiseen malliin vaikka eri ilmansuunnassa kiertelevät panettelemassa heidän kanssaan eri mieltä olevia suomalaisia."
Eva-tohtorit eivät ole kuiskineet vaan puhuneet selkokieltä muun muassa tämän lehden palstoilla eli harjoittaneet juuri Tuomiojan mainitsemaa avoimuutta.
Tuomiojan kirjoituksessa näkyy myös uusi keskustelun tukahduttamistie. Arvostelu leimataan presidenttipeliksi tai puoluepolitiikaksi, vaikka monet muutkin kuin puolueaktiivit osaavat olla huolissaan.
Presidentti Tarja Halonen puolestaan pyrki keskustelun suitsimiseen valtiopäivien avajaisiin sopivan hillitysti: "Lyhyen aikavälin poliittisen hyödyn tavoittelu hakemalla väkisin erimielisyyttä yksimielisistä kannanotoista koituu harvoin isänmaan eduksi."
Ulkopolitiikassa on edessä monia asioita, joista tarvitaan lisää keskustelua ja pohdintaa. Muutos tuo mukanaan maahamme perusteellisesti vaikuttavia ulottuvuuksia.
Keskeinen asia on EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittäminen ja ulottaminen sotilaalliseen toimintaan, johon maamme on sitoutunut innokkaasti. Yksi osa on liittyminen EU:n nopean toiminnan joukkoihin. Ne ovat ensisijaisesti kriisinhallinnan "kova" kärki, jonka käyttöön saatetaan jossakin vaiheessa joutua. Sotilaallinen toiminta maamme rajojen ulkopuolella on sodanjälkeisen kauden suurin puolustuspoliittinen askel. Vähäisen sisäisen keskustelun johdosta se tuli kansalaisten eteen yllättäen ja nopeasti.
EU-puolustukseen liittyy rauhanturvalaki ja kysymys siitä, kenen mandaatilla eli oikeutuksella suomalaiset voivat osallistua toimintaan. Presidentti Halonen haikailee YK-mandaattia, vaikka hän on ollut päättämässä hankkeesta ja tietää muita paremmin, että EU:n ja Suomen eduskunnan mandaatin on riitettävä.
EU:lla ei ole uskottavuutta, jos sen toimintamahdollisuudet riippuvat YK:n turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenten Yhdysvaltain, Venäjän ja Kiinan päätöksistä. Suomen vaihtoehdot ovat EU-mandaatin nieleminen tai vetäytyminen koko hankkeesta.
Toinen keskeinen ulottuvuus on nopean toiminnan joukkojen suomalainen pelisääntöuudistus, joka koskee niin voiman käyttöä kuin sen seurauksiakin, kuten puolustusvoimain komentaja Juhani Kaskeala on alleviivannut.
Suomalaisilla täytyy olla samanlaiset säännöt voiman käytössä kuin muillakin, koska muussa tapauksessa suomalaiset saattavat joutua vaaraan joukon heikkona lenkkinä.
Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa, että EU-joukoilla täytyy olla mahdollisuus muuhunkin voiman käyttöön kuin itsepuolustukseen, jos kerran niiden vastuulla olevia ihmisiä halutaan suojella. Lainsäädännön täytyy pitää huolta, etteivät sotilaat joudu esimerkiksi rikosoikeudelliseen vastuuseen.
Myös suhde Natoon kuuluu asioihin, joista ei päästä eroon. Jäsenyys on poissa laskuista toistaiseksi, koska kansa ja monet poliittiset johtajat vieroksuvat sitä. EU:n kriisinhallinta kulkee käsi kädessä Naton kanssa, mikä aiheuttaa ongelmia "liittoutumattomille" EU-jäsenille, joilla ei esimerkiksi ole pääsyä kaikkeen tiedustelutietoon eikä muuhun Naton jäsenille varattuun toimintaan.
Suomi on läheisen yhteistyön johdosta Naton virtuaalijäsen tai salarakas ja korviaan myöten Natossa. Samalla maamme kantaa muun maailman silmissä Naton taakkaa siinä kuin jäsenetkin olematta kuitenkaan Naton tarjoaman turvan virallisessa suojassa – oikeassa elämässä Ruotsin ja Suomen mahdollisuus harjoittaa puolueettomuutta kylmän sodan aikana nojasi Naton voimaan. Hankala erikoisasema korostuu väistämättä EU:n sotilaallisen toiminnan myötä juuri EU:n ja Naton yhteistyön johdosta, jota Suomi haluaa transatlanttisen yhteyden vuoksi vahvistaa.
Suomen sisäisessä keskustelussa on uusi mutka, koska Eva on tahallaan tai tahtomattaan ottanut Nato-jäsenyyden elinkeinoelämän ryhtikampanjansa osaksi. Taktiikan viisautta on vaikea ymmärtää, koska se koventaa asenteita myös vastustajien joukossa. Turvallisuuspolitiikka on eri asia kuin muilla aloilla politikointi.
EU:n perustuslaki on ratifioimatta useimmissa EU-maissa, ja voi hyvinkin olla, että se hylätään. Sotilaallisen yhteistyön kehittyminen jatkuu siitä riippumatta.
Tätä kautta maamme asemaa mutkistavat myös diplomatiamme lähihistorian turhimmat sanat perustuslain turvatakuukohdassa: "– – ei vaikuta tiettyjen jäsenmaiden turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen erityisluonteeseen." Suomi yritti poimia turvallisuustakuiden rusinat sitoutumatta muiden auttamiseen.
Sitoutumalla nopean toiminnan joukkoihin hallitus veti itse maton kyseisen sanataiteilun alta, vaikka se oli muutamaa kuukautta aikaisemmin kamppaillut armottomasti saadakseen sanat mukaan.
Ongelman ydin on se, että yritys kyseenalaistaa maamme EU-politiikan vakauden.
Ulkopuoliselle nousee murrosvaiheesta kaksi asiaa yli muiden. Liittoutumattomuuden julistaminen kuulostaa yhä ontommalta ja kansalaisten harhaan johtamiselta.
Toinen asia on uskottavuus. Sen ongelma on yksinkertainen: oma julistelu ei ratkaise, vaan uskottavuus määräytyy ulkopuolisten ajatuksissa; se ei ole puoluepolitikointia eikä presidenttipeliä.
Olli Kivinen
Niin no eikö tuossa kuitenkin arvosteltu nykyistä ulkopolitiikkaa. Toisin sanoen harjoitettu ulkopolitiikka ei kelpaa kirjoittajalle. Ei se muuta sitä faktaa, että nykyiset linjaukset on tähän mennessä tehty yhteisymmärryksessä. Eri mieltä saa toki olla. Turha on kuitenkin lähteäjaska sanoi:Juuri näin, aamun hesarista:
Täällä kovasti kerrotaan, miten ulkopolitiikka on yksimielistä., ohjuskin sitä julistaa. Kumma vain kun kukaan muu, kuin sisäpiiri ei sitä näe. Ilmeisesti pelätään avointa keskustelua, josta seuraa oman suosion romahtaminen, samalla kuin ihmisten usko parin ulkopolitiikan johtajamme maailmankuvaan romahtaa...
Kerroppa patriot, mitä mieltä presidentti ja halliuts on nopean toiminnan joukkojen tarvitsemista valtuutuksista?patriot sanoi:Niin no eikö tuossa kuitenkin arvosteltu nykyistä ulkopolitiikkaa. Toisin sanoen harjoitettu ulkopolitiikka ei kelpaa kirjoittajalle. Ei se muuta sitä faktaa, että nykyiset linjaukset on tähän mennessä tehty yhteisymmärryksessä. Eri mieltä saa toki olla. Turha on kuitenkin lähteä
siihen, että yrittämällä yritetään saada säröä korkeimman valtiojohdon suhteisiin jos kerran on vain aikomus arvostella harjoitettua ulkopolitiikkaa.
Helpointahan olisi kytkeä tuo uudistus presidentinvaaleihin yhdeksi vaaliteemaksi. Antaa kansan päättää. Vai onko noiden joukkojen suhteen joku aikataulu? EU:n uusi perussopimuskin on vielä eri jäsenmaiden parlamentissa jumissa.jaska sanoi:Kerroppa patriot, mitä mieltä presidentti ja halliuts on nopean toiminnan joukkojen tarvitsemista valtuutuksista?
Tuossa on jo melko keskeinen ero. Varsinkin kun hallituksen pitäisi johtaa EU politiikkaa, mutta presidentin armeijaa,... Tuosta oli juuri uutisissa juttua, että riita haittaa jopa rauhanturvalain uudistusta...
Kannattaa muuten lukea...
Enpä usko tuon uudistuksen kytkemistä vaaliteemaksi tuovan mitään todellista selkoa äänestäjien mielipiteistä. Äänestyskäyttäytymiseen vaikuttaa niin moni seikka ja ns liikkuvia äänestäjiä on kuitenkin varsin vähän koko poppoosta.patriot sanoi:Helpointahan olisi kytkeä tuo uudistus presidentinvaaleihin yhdeksi vaaliteemaksi. Antaa kansan päättää. Vai onko noiden joukkojen suhteen joku aikataulu? EU:n uusi perussopimuskin on vielä eri jäsenmaiden parlamentissa jumissa.
"Olen todella pettynyt Suomen nykyiseen ulkopoliittiseen suuntaukseen. Suomi on sulkeutumassa, Halonen ja ulkoministeri Erkki Tuomioja hidastavat EU-kehitystä".
Miksi Halonen vaatii EU-taistelujoukkojen lähettämiseksi kriisialueille hitaasti reagoivan Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) mandaattia? Vatasen mielestä EU-päätöksen pitäisi riittää, tärkeintä on ehkäistä ihmisten kärsimyksiä.
"YK on nykyään liian heikko, se on muokattava perusteellisesti uusiksi. Fanaatikot voivat toimia vain sekasortoisissa ja köyhissä olosuhteissa. Ihmiselle pitää antaa toivonsäde, väkivallalle ei pidä jättää kasvualustaa. Vahva YK voisi toimia tällaisena toivon lähteenä". Lähde: Ranskan uutiset
Jos Kokoomus toteuttaisi vallassa olevaa ulkopolitiikkaa niin Vatanen tuskin arvostelisi.elle sanoi:Tuupovaaran "Membre de Parlement" Vatanen liittyy myös Suomen ulkopolitiikan arvostelijoihin.
No vallassa ollessaan kokoomus ei hoitaisi ulkopolitiikkaa näin :nope:Jones sanoi:Jos Kokoomus toteuttaisi vallassa olevaa ulkopolitiikkaa niin Vatanen tuskin arvostelisi.
Tässä nyt EVAn oikeistosiipi ja Kokoomus systemaattisesti yrittää haastaa riitaa ja nokitella.
Se vain kuuluu kupletin juoneen ja on hyväksyttävä.
Tai sitten todettava että 'Minä juon kahvia nyt' ja 'syö silakkaa, se on halpaa'. Kuten Kokoomus vallankahvassa touhusi.![]()
Niin ja aikakin oli samanlaista!Off-Topic sanoi:Ai. Miten se hoitais sitä? Onko Kokoomus joskus ollut vallassa? Ai niin olihan se kuvankauniin luokkatoverini isukki, Harri H. Silloin tosiaan oli ulkopolitiikka aivan toisenlaista.
Ehkä, ehkä ei. Onhan ne olleet vallassa pitkän tovin eikä tää laiva nyt kauheesti ole muuttanut suuntaansa.jaska sanoi:No vallassa ollessaan kokoomus ei hoitaisi ulkopolitiikkaa näin :nope: