Mehe Rienarsuo
Lupaavin tulokas
Myös pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa on huonommin ja paremmin toimeentulevia. Samoin on ollut kautta historian ihan kaikissa sivilisaatioissa ja yhteiskuntajärjestelmissä. Myös luolamiehissä.
Aina on joku, joka soveltuu tai sopeutuu paremmin kulloiseenkin yhteiskuntaan. Ja aina, kun joku on parempi, on toinen huonompi. Loogista. Sillä ei ole merkitystä, miten siihen päädytään, koska siihen joka tapauksessa päädytään.
Köyhyys yhteiskunnassa määrittyy yhteiskunnan mittareilla ja jokaisessa yhteiskunnassa on köyhiä. Se on siis kuitenkin suhteellista. Yhtä olennaista kuin köyhyyden suora vaikutus fyysiseen kuntoon ja perustoimeentuloon on se, miten köyhyys vaikuttaa ihmisen mieleen ja sitä kautta hyvinvointiin. Ja se se vasta suhteellista onkin. Ihminen hahmottaa itsensä ympäristönsä ja oman viitekehyksensä kautta.
Se, että yhteiskunnassa on köyhiä, ei siis sinänsä ole ongelma. Ongelma on, miten yhteiskunta hoitaa tulonsiirrot niin, että köyhyys ei tapa, eikä luo sosiaalisia ongelmia, vaan siitä huolimatta ihminen pystyy elämään ihmisarvoista elämää yhteiskunnan jäsenenä. Samalla kuitenkin niin, että länsimaista yhteiskuntajärjestelmää ylläpitävien voimien potentiaaliero ei katoa. Se potentiaaliero, halusi sitä tai ei, on tuloerot. Mutkan kautta, mutta kuitenkin.
Yhteiskuntaan siis kuuluvat rikkaat ja köyhät ja kaikki siltä väliltä. Yhteiskunnan toimivuudesta tai toimimattomuudesta taas kertoo kokonaan sen ulkopuolelle lipsahtelevat. Niitä ovat oman näkemykseni mukaan yhtälailla rutiköyhät kuin upporikkaat. Ei tarvitse kauaa asiaa pähkäillä, kun huomaa, että nämä ääripäät toimitetaan samassa paketissa.
Aina on joku, joka soveltuu tai sopeutuu paremmin kulloiseenkin yhteiskuntaan. Ja aina, kun joku on parempi, on toinen huonompi. Loogista. Sillä ei ole merkitystä, miten siihen päädytään, koska siihen joka tapauksessa päädytään.
Köyhyys yhteiskunnassa määrittyy yhteiskunnan mittareilla ja jokaisessa yhteiskunnassa on köyhiä. Se on siis kuitenkin suhteellista. Yhtä olennaista kuin köyhyyden suora vaikutus fyysiseen kuntoon ja perustoimeentuloon on se, miten köyhyys vaikuttaa ihmisen mieleen ja sitä kautta hyvinvointiin. Ja se se vasta suhteellista onkin. Ihminen hahmottaa itsensä ympäristönsä ja oman viitekehyksensä kautta.
Se, että yhteiskunnassa on köyhiä, ei siis sinänsä ole ongelma. Ongelma on, miten yhteiskunta hoitaa tulonsiirrot niin, että köyhyys ei tapa, eikä luo sosiaalisia ongelmia, vaan siitä huolimatta ihminen pystyy elämään ihmisarvoista elämää yhteiskunnan jäsenenä. Samalla kuitenkin niin, että länsimaista yhteiskuntajärjestelmää ylläpitävien voimien potentiaaliero ei katoa. Se potentiaaliero, halusi sitä tai ei, on tuloerot. Mutkan kautta, mutta kuitenkin.
Yhteiskuntaan siis kuuluvat rikkaat ja köyhät ja kaikki siltä väliltä. Yhteiskunnan toimivuudesta tai toimimattomuudesta taas kertoo kokonaan sen ulkopuolelle lipsahtelevat. Niitä ovat oman näkemykseni mukaan yhtälailla rutiköyhät kuin upporikkaat. Ei tarvitse kauaa asiaa pähkäillä, kun huomaa, että nämä ääripäät toimitetaan samassa paketissa.
. Elämäsi on varmasti ihan saatanan tylsää. Samalaista oli havaittavavissa eräällä lopullisesti forumilta poistetulta hahmolta loppuaikoina, ennen kuin se narsisti sekosi täydellisesti. Muistutat suuresti häntä. Valitettavasti.
