Et ole vissiin nähnyt uutisia pienyrittäjistä joilla menee todella huonosti? Ei siis ole varmasti ainut tapaus tämä. Minkäs teet jos ei bisnekset suju eikä työtä ole muillakaan tarjolla... Tai no, köyhyyshän (jos sitä siis Suomessa olisi) on varmasti aina oma vika. Mitäs ovat tyhmiä. Ja köyhiä. Hölmöt.
Ikävän yleinen tuntuu olevan se perinpohjin koominen ajatus, että kaikki yrittäjät tekevät ns. täyttä päivää ja töitä riittää vuoden ympäri.
Mitä on noita Sukulan ohjelmia katsonut, niin aika kallis harraste ja ajanviete turhan monelle 'ravintoloitsijalle' tai hotellinomistajalle.Ja se täydellisen perseestä oleva hurmahenkinen itsesuggestio, että yrittäjä ja työnantaja on automaattisesti ahne paskiainen ja riistäjä.
Vaikka se toki tietenkin on.Ja se täydellisen perseestä oleva hurmahenkinen itsesuggestio, että yrittäjä ja työnantaja on automaattisesti ahne paskiainen ja riistäjä.
Kuin myös se, että työntekijä on kuraa jolle ei tarvitse maksaa palkkaa ja tämän voi pörssikurssien nostatushuumassa viskoa pihalle kuin rukkasen.Ja se täydellisen perseestä oleva hurmahenkinen itsesuggestio, että yrittäjä ja työnantaja on automaattisesti ahne paskiainen ja riistäjä.
Mun mielestä silloin ollaan köyhiä jos ei ole varaa välttämättömiin menoihin, eli asumiseen (pankki / vuokranantaja joutuu karhuamaan saataviaan jatkuvasti) ja ruokaan. Tämä siis varsin vaatimattomilla asumis- ja ruokailutottumuksilla ilman minkäänlaista ylimääräistä törsäämistä. Yrittäjän on aika turha käydä sossustakaan rahaa hakemassa, ei tipu eikä lirise.En mä sitä etteikö voisi mennä huonosti, mutta mun määritelmään köyhyydestä ei ihan vielä taivu kuvailemasi tilanne.
En jaksa tänään. Katsotaan joku toinen päivä.Mun mielestä silloin ollaan köyhiä jos ei ole varaa välttämättömiin menoihin, eli asumiseen (pankki / vuokranantaja joutuu karhuamaan saataviaan jatkuvasti) ja ruokaan. Tämä siis varsin vaatimattomilla asumis- ja ruokailutottumuksilla ilman minkäänlaista ylimääräistä törsäämistä. Yrittäjän on aika turha käydä sossustakaan rahaa hakemassa, ei tipu eikä lirise.
Kerro toki mikä on sun määritelmä köyhyydestä.
Eikös se olekaan yhteiskunnan kivijalka ja tarpeellisinta mahdollista työtä? Viis siitä mistä budjetti tulee vaikka saunailloitetun virkamiehen avustuksella valtiolta. Tai sitten tarpeettoman tingeltangelin myyntiä ja valittaa kun ei kauppa käy. Markkinointiyritykset ovat kanssa yksi tuottamaton syöpä. Ellei niitä olisi, kaikki firmat pärjäisivät pienemmällä panostuksella markkinointiin.Ja se täydellisen perseestä oleva hurmahenkinen itsesuggestio, että yrittäjä ja työnantaja on automaattisesti ahne paskiainen ja riistäjä.
Markkinointi ja mainonta on muuten eri asioita. Tuli tuosta lainaamastani tekstistä jotenkin sellainen fiilis, että kyseistä eroa ei ole hokattu.Markkinointiyritykset ovat kanssa yksi tuottamaton syöpä. Ellei niitä olisi, kaikki firmat pärjäisivät pienemmällä panostuksella markkinointiin.
Vissiin vaan liikaa vapaa-aikaa noilla jonottajilla. Menisivät vaikka töihin.Näin Espoossa: Maisterit jonottavat ruokaa leipäjonossa
Apua tarvitsevien määrä Manna-avun leipäjonossa kasvaa jatkuvasti.
Hyvinvoiva Espoo on jakautumassa nopeasti kahtia: menestyjien rinnalle on jo nyt syntynyt krooninen syrjäytyneiden joukko.
Tämä joukko on täynnä työttömiä, eläkeläisiä ja maahanmuuttajia – yhä useampi heistä saa päivittäisen ruuan avustuksina.
– Nyt pudonneiden joukossa on jo runsaasti akateemisiakin työttömiä. Apua hakevien määrä on kasvanut aivan kaiken aikaa, laskee Manna-Avun toiminnanjohtaja Liisa Aalto .
– Espoolaisen hyvinvoinnin kääntöpuoli on se, että kaupunkiin on selvästi syntynyt kukkoilijoiden sukupolvi. Tämä sukupolvi on täynnä ylimielisiä, menestyviä nuoria, jotka ovat päässeet yhteiskunnassa vihreälle oksalle. Heiltä ei vähäosaisille sääliä heru.
Ruoka-avustuksia hakevien määrä on tänä vuonna kasvanut Espoossa dramaattisesti. Pelkästään Manna-Avun leipäjonot ovat pidentyneet noin kolmellasadalla asiakkaalla viikossa.
Vuosittain elintarvikkeita jaetaan Espoon keskuksesta käsin jo lähes 400 000 kiloa.
Manna-Apu jakaa elintarvikkeita kolme kertaa viikossa. Ruokajakelun esimies Harri Simonen näkee jonottajien todellisuuden.
– Moni suorastaan itkee jonottaessaan ruokaa. Terveys on mennyt, rahaa ei ole edes seuraavaan ateriaan – ja voimat ovat aivan lopussa. Tällaista on luokkajako, muistuttaa Simonen.
Manna-Apu ry:n puheenjohtaja Valto Meriläinen puolestaan kantaa huolta syrjäytyneistä vanhuksista.
– Espoossa on valtava määrä ikäihmisiä, joilla ei ole riittävää toimeentuloa. Meidän resurssimme eivät kuitenkaan riitä etsimään heitä autettaviksi, Meriläinen murehtii.
Eikös se olekaan yhteiskunnan kivijalka ja tarpeellisinta mahdollista työtä? Viis siitä mistä budjetti tulee vaikka saunailloitetun virkamiehen avustuksella valtiolta. Tai sitten tarpeettoman tingeltangelin myyntiä ja valittaa kun ei kauppa käy. Markkinointiyritykset ovat kanssa yksi tuottamaton syöpä. Ellei niitä olisi, kaikki firmat pärjäisivät pienemmällä panostuksella markkinointiin.
Siksi olemmekin alan miehiä eli suomalaisen teollisuuden ADAMANTIUMISTA selkärankaa!Itsehän suunnittelin hakeutuvani yliopistoon lähinnä pössyttelyn vuoksi.
Olisko kenties syytä miettiä koko koulutusjärjestelmä ihan uusiksi? Perinteinen oppipoika-systeemi sovellettuna nykypäivään ei välttämättä olis huono juttu. Yritykset ja koulutuslaitos kouluttaisivat työntekijänsä yhteistyössä ja koulutuksen hyväksytysti suorittaneet työllistyisivät suoraan ko. yrityksen palvelukseen. Luulis että toi tulis hieman halvemmaksi kuin tämä nykyinen tyyli kouluttaa summamutikassa porukkaa alalle x ja sitten ihmiset kuitenkin valmistuvat työttömäksi tai työllistyvät koulutusta vastaamattomaan työhön.Tuossa oikein nyt tuumailin ja ynnäilin miten kymmenkunta yliopistoon päätynyttä lapsuustoveriani ovat sijoittuneet toistaiseksi työelämässä, niin lopputulos oli:
-Yksi alansa vakityössä
-Yksi alansa pätkätyössä
-Yksi baarin tarjoilijana
-Muilla asiat vähän vielä vaiheessa
Hallituksen syy.