Surkuhupaisin talli:
Life:
Tallin historia alkoi kaudella 1988-1989 kun alkoi f1-talliprojekti nimeltä FIRST.
Divila lähti suunnitteli ensimmäisen auton. Kun Divila näki valmiin f1-auton, niin ensimmäiseksi silmään pisti: Vaihdelaatikkojärjestelmän virheellisyys, jousituksen kiinnityspisteiden virheellisyys, muutenkin auto vaikutti erittäin epäturvalliselta ja surkealta.
Hän sanoi FIRST tallin johdolle auton olevan "aikapommi", varoitti kuskeja ajamasta kyseisellä autolla ja aloitti oikeustaistelun ettei hänen osallisuuttaan saisi mainita kyseisen kuolemanloukun suunnittelussa[toisin sanoen talli oli tehnyt umpilaadutonta työtä kasatessaan autoa]. Epäonnistuivat toistuvasti FIA:n törmäystesteissä ja eivät tämän takia saaneet ajaa kaudella 1989. Kaudella 1990 talli osallistui kyseisellä autolla f1-sarjaan. Tallin nimi oli nyt Life
Tallin erikoisuutena oli heidän itserakentamansa W12-moottori [ei siis V12]. Tässä siis ei ollut kahta kuuden sylinterin rivistöä vaan kolme neljän sylinterin riviä, millä tavoiteltiin V12-tehoja, mutta siten, että moottorin saisi pakattua V8:n tilaan
Heidän tavoitteensa oli markkinoida kyseistä moottoria muille talleille.
Ensimmäisessä esiaika-ajossa Gary Brabham saavutti Lifen autolla Phoenixin radalla ajan 2.07.147.. Hän oli 30 sekuntia hitaampi kuin seuraavaksi hitain [Claudio Langes umpisurkealla Eurobrunilla].. ja melkein 38 sekuntia paaluajasta.
Brasiliassa Brabham sai ajetuksi radalla yhteensä n. 400 metriä. Tämän jälkeen Brabham jätti tallin.
Tilalle tuli Bruno Giacomelli, mutta hän saavutti Imolassa parhaimmillaan ajan: 7.16.212. Monaco antoi hieman "lupaavia" tuloksia kun hän sai parhaimmallaan ajan 1.41.187 mikä oli vain 13 sekuntia siitä, mitä vaadittiin, että selvisi esiaika-ajoista etiäppäin. Canadassa hän oli 20 sekuntia tuosta, mutta Mexicossa sai taas parhaimmaksi ajakseen 4:07.475. Ranskassa auto ei kestänyt yhtään kierrosta.
Silverstonessa hän oli vain 14 sekuntia hitaampi kuin Olivier Groullard, joka ajoi Osellaa ja oli 4. nopein esikarsija, mutta Saksassa hän oli taas 20 sekuntia vastaavasta tasosta. Unkarissa 18, Belgiassa 20 ja Italiassa Monzan radalla 27 sekuntia jäljessä!
Heidän "vallankumouksellinen" moottori osottautui täysin sudeksi: Kyseisestä moottorista huhuttiin ottavan reilusti alle 500 hevosvoimaa irti ja moottori kesti korkeintaan n. 7-8 kierrosta; useimmiten 1-2 kierrosta. Ei tosin tuo auto noin muutenkaan ollut kuin korkeintaan "juostenkustu".
Portugaliin he olivat saaneetkin Judd:n V8-moottorit. Tosin tiimin ammattitaitoisuus oli nähtävissä siinä, että nyt he eivät saaneet moottorikatetta enää paikalleen kun tuo moottori oli asennettuna! Tästä syystä he eivät ajaneet Portugalissa. Espanjassa auto saatiin taas radalle, mutta silti auto jäi 18s esiaika-ajojen vauhdeista. Talli ei ymmärrettävästi matkustanut Japaniin ja Australiaan ja vetäytyi sarjasta ensimmäisen kautensa jälkeen.
Life:
Tallin historia alkoi kaudella 1988-1989 kun alkoi f1-talliprojekti nimeltä FIRST.
Divila lähti suunnitteli ensimmäisen auton. Kun Divila näki valmiin f1-auton, niin ensimmäiseksi silmään pisti: Vaihdelaatikkojärjestelmän virheellisyys, jousituksen kiinnityspisteiden virheellisyys, muutenkin auto vaikutti erittäin epäturvalliselta ja surkealta.
Hän sanoi FIRST tallin johdolle auton olevan "aikapommi", varoitti kuskeja ajamasta kyseisellä autolla ja aloitti oikeustaistelun ettei hänen osallisuuttaan saisi mainita kyseisen kuolemanloukun suunnittelussa[toisin sanoen talli oli tehnyt umpilaadutonta työtä kasatessaan autoa]. Epäonnistuivat toistuvasti FIA:n törmäystesteissä ja eivät tämän takia saaneet ajaa kaudella 1989. Kaudella 1990 talli osallistui kyseisellä autolla f1-sarjaan. Tallin nimi oli nyt Life
Tallin erikoisuutena oli heidän itserakentamansa W12-moottori [ei siis V12]. Tässä siis ei ollut kahta kuuden sylinterin rivistöä vaan kolme neljän sylinterin riviä, millä tavoiteltiin V12-tehoja, mutta siten, että moottorin saisi pakattua V8:n tilaan
Heidän tavoitteensa oli markkinoida kyseistä moottoria muille talleille.
Ensimmäisessä esiaika-ajossa Gary Brabham saavutti Lifen autolla Phoenixin radalla ajan 2.07.147.. Hän oli 30 sekuntia hitaampi kuin seuraavaksi hitain [Claudio Langes umpisurkealla Eurobrunilla].. ja melkein 38 sekuntia paaluajasta.
Brasiliassa Brabham sai ajetuksi radalla yhteensä n. 400 metriä. Tämän jälkeen Brabham jätti tallin.
Tilalle tuli Bruno Giacomelli, mutta hän saavutti Imolassa parhaimmillaan ajan: 7.16.212. Monaco antoi hieman "lupaavia" tuloksia kun hän sai parhaimmallaan ajan 1.41.187 mikä oli vain 13 sekuntia siitä, mitä vaadittiin, että selvisi esiaika-ajoista etiäppäin. Canadassa hän oli 20 sekuntia tuosta, mutta Mexicossa sai taas parhaimmaksi ajakseen 4:07.475. Ranskassa auto ei kestänyt yhtään kierrosta.
Silverstonessa hän oli vain 14 sekuntia hitaampi kuin Olivier Groullard, joka ajoi Osellaa ja oli 4. nopein esikarsija, mutta Saksassa hän oli taas 20 sekuntia vastaavasta tasosta. Unkarissa 18, Belgiassa 20 ja Italiassa Monzan radalla 27 sekuntia jäljessä!
Heidän "vallankumouksellinen" moottori osottautui täysin sudeksi: Kyseisestä moottorista huhuttiin ottavan reilusti alle 500 hevosvoimaa irti ja moottori kesti korkeintaan n. 7-8 kierrosta; useimmiten 1-2 kierrosta. Ei tosin tuo auto noin muutenkaan ollut kuin korkeintaan "juostenkustu".
Portugaliin he olivat saaneetkin Judd:n V8-moottorit. Tosin tiimin ammattitaitoisuus oli nähtävissä siinä, että nyt he eivät saaneet moottorikatetta enää paikalleen kun tuo moottori oli asennettuna! Tästä syystä he eivät ajaneet Portugalissa. Espanjassa auto saatiin taas radalle, mutta silti auto jäi 18s esiaika-ajojen vauhdeista. Talli ei ymmärrettävästi matkustanut Japaniin ja Australiaan ja vetäytyi sarjasta ensimmäisen kautensa jälkeen.