Knoukka
Well-known member
- Liittynyt
- 25.5.2000
- Viestit
- 27426
No niin... ja ensiksi :thumbup: :thumbup: :thumbup: kaikille kesän kanssatreenaajille! Kiitos motivaatiosta, sitähän vanha ja raihnainen tarvitsee. Ja nuorempikin että jaksaa itsensä sellaiseksi rääkätä!
Pistin toikkiin elämäntapaakin. Ajattelin, että nuo limittyvät ainakin meikäläisellä niin vahvasti toisiinsa että on luontevaa näin. Toisekseen pähkäilin, että jos itsellä olisi treenitoikissa sen verran arvovaltaa että ei menisi tärkeistä asioista keskustelu niin helposti tyhjänpäiväiseksi jarnaksi. Kuten moni asia täällä yleisessäkin valitettavasti nykyään menee.
Aloitin viime perjantain jo muuallakin mainitun Juhani Seppäsen kirjan Selvästi juovuksissa. Kirjaa en ala nyt kummemmin mainostamaan, osin allekirjoitan Seppäsen ajatukset ja osin en. Mutta ajattelemaan (ja baariin kolmeksi päiväksi) opus pisti, ei niin ettei olisi ennen tullut omaa juomista mietittyä. Muka rehellisesti itseään kun on tuurijuoppona pitänyt. Hyväksynyt omat 2-3 päivän juopotteluretket, kansanperinnettähän ne tässä maassa vain! Ja kun niitä retkiä ei sesonkinakaan ole kuin 2-4 viikon välein. Mutta 2-3 iltaa tai päivää edes kerran kuussa tekee 20-30 päivää vuodessa. Siihen krapulat päälle niin puhutaan jo kahdesta kuukaudesta joka vuosi. Että haluanko olla itseaiheutetussa myrkytystilassa tuon ajan? En todellakaan. Kun mun mielestä koko kysymys kohtuukäytöstä ja kokonaismäärästä on täyttä potaskaa.
Tossahan tulikin jo jaariteltua. Pointti on se, että olen kyllästänyt noihin retkiin, ne ei oo enää vuosiin antaneet yhtään mitään. Vielä enemmän krapuloihin: itseinhoon, kärjistyvään vittumaisuuteen, unettomuuteen ja alakuloisuuteen. Ja parhaimmillani (sanan kahdessa merkityksessä) olen luontaisesti kuukausia ihan tipattomalla ilman sen kummepaa yrittämistä. Kotikäyttäjä kun en ole koskaan ollut. Syitähän juopotteluun on helppo keksiä ja kun ei osaa sitä kohtuuteen aloittamisen jälkeen lopettaa niin saa jäädä koko homma. Suurin osahan kohtuukäyttäjinä itseään pitävistä ei ole kohtuudessa ollut enää aikoihin. Niitä "kohtuukäyttäjiä" riittää jokaisen tuttavapiirissä, voorumilla ja perheissä.
Eli ajattelin tehdä Seppäset. Olla vuoden tipattomalla. Aluksi. Tämä on pikkasen sukua tolle vapaan tupakkolakkotoikkiin. Mulle kun on luontaista julkistaa tällanen aie ja hiljaa kypsynyt päätös. Ei uhoamalla vaan ilmoitusluontoisesti, uhoomiseen en tällaisessa asiassa usko. Päätöskin kun on syntynyt hiljalleen halusta parempaan elämänlaatuun ja yksinkertaisesti kyllästymisestä. Runar tietää tämän asian paremmin kuin moni muu ja tunnistaa tunteen.
Ja toivon että tämä homma voisi motivoida kanssafoorumisteja. Tunsi sitten piston rinnassaan tai ei. Mutta edes sen verran että katsoo itseään rehellisesti peiliin ja miettiin näitä hommia. Ei tarvi julkisesti tulla avautumaan jos ei halua. Privana ja luottamuksella voi myös tulla jakamaan ajatuksia ja haluaan tämän asian tiimoilta- ei pakko sekään! Mitään vetoja en asiasta lyö, mutta aika kummia juttuja täytyy sattua jos repsahdan. Nöyränä ja kädet pystyssä.
Mutta sitten tämän päivän reenit! Kevyttä ja leppoisaa juoksua 35km. Rauhankadulta Haltialaan ja siellä 3,9km lenkki kolmesti ympäri ja takaisin. Pirun mäkistä maastoa vaan pitkille pk-lenkeille... Pidin sykkeen matalana ja juoksussa ei ollut oikeastaan mitään ongelmia. Maratonkin olisi mennyt suhteellisen keveästi, vaikka ei mitään energiaa mukana ollutkaan. Lenkin vittumaisin paikka oli kun lopetin juoksun tohon Pohjoisrantaan. Oli meinaan vaikea vaihtaa kävelyksi viimeisille parille sadalle metrille!
Ja loppuvuoden treenit jatkuu samalla linjalla: kovemmat kovempaa ja keveämmät keveämpinä!
Pistin toikkiin elämäntapaakin. Ajattelin, että nuo limittyvät ainakin meikäläisellä niin vahvasti toisiinsa että on luontevaa näin. Toisekseen pähkäilin, että jos itsellä olisi treenitoikissa sen verran arvovaltaa että ei menisi tärkeistä asioista keskustelu niin helposti tyhjänpäiväiseksi jarnaksi. Kuten moni asia täällä yleisessäkin valitettavasti nykyään menee.
Aloitin viime perjantain jo muuallakin mainitun Juhani Seppäsen kirjan Selvästi juovuksissa. Kirjaa en ala nyt kummemmin mainostamaan, osin allekirjoitan Seppäsen ajatukset ja osin en. Mutta ajattelemaan (ja baariin kolmeksi päiväksi) opus pisti, ei niin ettei olisi ennen tullut omaa juomista mietittyä. Muka rehellisesti itseään kun on tuurijuoppona pitänyt. Hyväksynyt omat 2-3 päivän juopotteluretket, kansanperinnettähän ne tässä maassa vain! Ja kun niitä retkiä ei sesonkinakaan ole kuin 2-4 viikon välein. Mutta 2-3 iltaa tai päivää edes kerran kuussa tekee 20-30 päivää vuodessa. Siihen krapulat päälle niin puhutaan jo kahdesta kuukaudesta joka vuosi. Että haluanko olla itseaiheutetussa myrkytystilassa tuon ajan? En todellakaan. Kun mun mielestä koko kysymys kohtuukäytöstä ja kokonaismäärästä on täyttä potaskaa.
Tossahan tulikin jo jaariteltua. Pointti on se, että olen kyllästänyt noihin retkiin, ne ei oo enää vuosiin antaneet yhtään mitään. Vielä enemmän krapuloihin: itseinhoon, kärjistyvään vittumaisuuteen, unettomuuteen ja alakuloisuuteen. Ja parhaimmillani (sanan kahdessa merkityksessä) olen luontaisesti kuukausia ihan tipattomalla ilman sen kummepaa yrittämistä. Kotikäyttäjä kun en ole koskaan ollut. Syitähän juopotteluun on helppo keksiä ja kun ei osaa sitä kohtuuteen aloittamisen jälkeen lopettaa niin saa jäädä koko homma. Suurin osahan kohtuukäyttäjinä itseään pitävistä ei ole kohtuudessa ollut enää aikoihin. Niitä "kohtuukäyttäjiä" riittää jokaisen tuttavapiirissä, voorumilla ja perheissä.
Eli ajattelin tehdä Seppäset. Olla vuoden tipattomalla. Aluksi. Tämä on pikkasen sukua tolle vapaan tupakkolakkotoikkiin. Mulle kun on luontaista julkistaa tällanen aie ja hiljaa kypsynyt päätös. Ei uhoamalla vaan ilmoitusluontoisesti, uhoomiseen en tällaisessa asiassa usko. Päätöskin kun on syntynyt hiljalleen halusta parempaan elämänlaatuun ja yksinkertaisesti kyllästymisestä. Runar tietää tämän asian paremmin kuin moni muu ja tunnistaa tunteen.
Ja toivon että tämä homma voisi motivoida kanssafoorumisteja. Tunsi sitten piston rinnassaan tai ei. Mutta edes sen verran että katsoo itseään rehellisesti peiliin ja miettiin näitä hommia. Ei tarvi julkisesti tulla avautumaan jos ei halua. Privana ja luottamuksella voi myös tulla jakamaan ajatuksia ja haluaan tämän asian tiimoilta- ei pakko sekään! Mitään vetoja en asiasta lyö, mutta aika kummia juttuja täytyy sattua jos repsahdan. Nöyränä ja kädet pystyssä.
Mutta sitten tämän päivän reenit! Kevyttä ja leppoisaa juoksua 35km. Rauhankadulta Haltialaan ja siellä 3,9km lenkki kolmesti ympäri ja takaisin. Pirun mäkistä maastoa vaan pitkille pk-lenkeille... Pidin sykkeen matalana ja juoksussa ei ollut oikeastaan mitään ongelmia. Maratonkin olisi mennyt suhteellisen keveästi, vaikka ei mitään energiaa mukana ollutkaan. Lenkin vittumaisin paikka oli kun lopetin juoksun tohon Pohjoisrantaan. Oli meinaan vaikea vaihtaa kävelyksi viimeisille parille sadalle metrille!
Ja loppuvuoden treenit jatkuu samalla linjalla: kovemmat kovempaa ja keveämmät keveämpinä!