Tällä päivämäärällä formuloissa tapahtui

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
13238
Tänä päivänä 30 vuotta sitten silloisena lauantaina 14.7.1990 Nigel Mansell ajoi viimeisen Silverstonen nk. Nopean Radan kilpailuviikonlopun paalupaikan. Ayrton Senna oli tuolloista perjantaita eli 13.7.1990 ajettua ensimmäistä aika-ajoa vasten lopulta toinen ja Gerhard Berger oli kolmas.

Harmittavasti aivan Monteverdiksi muuttumaisillaan ollut jo valmis yhdistelmätalli Onyx-Monteverdi ei ollut jossain määrin lähimainkaan lähellä päästä kisaan.

Siten muun muassa Suomen JJ Lehti ja Sveitsin Gregor Foitek karsiutuivat sunnuntain kilpailusta perää pitäen lähtöruudukossa.
 

Bleu

Olivier Bocques Fan Club
Liittynyt
14.4.2000
Viestit
8572
Tulin vertailleeksi keskinopeuksia ja viime vuonna Hamiltonin ajama nopein kierros oli kovempi kuin 30 vuoden takainen Mansellin vastaava (242,7-241,2). Paalunopeuksissa Mansell onnistui kuitenkin olemaan Bottasta parempi (255-249,2).
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
13238
Tänä päivänä 30 vuotta sitten silloisena sunnuntaina 15.7.1990 Alain Prost voitti viimeisen Silverstonen nk. Nopean Radan kilpailun Thierry Boutsenin ollessa toinen ja Ayrton Sennan ollessa kolmas.

Prost siirtyi voitollaan vasta tuolloin ensi kertaa tasan kauden puolivälissä MM-johtoon kahdella pisteellä.

Boutsenille vuorostaan toinen tila oli siinä vaiheessa kauden paras suoritus ja tästä eteenpäin voittoa tai voittojakin alettiin jossain määrin Williamsilta odottaa muutenkin ihan vähän enemmän kuin siihen asti huolimatta toki Riccardo Patresen Imolan voitosta aiemmin samana vuotena.

Pitkälti odotusarvo oli sidoksissa parantuneisiin suorituskykyihin ja osin myös vieläkin satunnaisesti Ferrarin tai McLarenin omiin satunnaisempiin vähän vaisumpiin kausiin.

Patresella oli Silverstonessa myös oman uransa 200:s kilpailuviikonlopun startti, mutta juhlakisa päättyi Alessandro Nanninin kanssa kolariin ja myöhempiin kolarivaurioihin.

Useammankin hyvän viikonlopun samana vuotena ajanut Lola-Larrousse oli vauhdissa myös Silverstonessa jonka myötä muun muassa leikkisämmin erästä kotimaista vanhempaa YLE:n selostajaa mukaillen nk. Erik Pernaa eli oikeammin tietenkin Eric Bernard oli neljäs ja Aguri Suzuki oli kuudes.

Ayrton Sennan ollessa kärjessä vähän vaisumpi kuin tavallisesti vuonna 1990 siihen asti oli ollutkaan oli vähän samanlainen näkymätön suorittaja radalla myös Brasilian Nelson Piquet kuitenkin viitospaikalla.

Paalupaikkamies Nigel Mansell keskeytti tietenkin sanoen ja myöhemmin peruvan lopettamispäätöksensä samalla kun hanskat yleisön joukkoonkin lensivät.

Ja tietenkin oli mediassa paljon puhetta siitä, että olisiko Prost silti kuitenkin lopulta myöhemmin kisassa sen ihan lopuksi päästänyt Mansellin voittamaan kotikisansa ykköspaikalla vai ei.

Todennäköistä se olisi Ferrarin vaisumpana vuotena tai kun Prost ei olisi ollut MM-kamppailussa mukana, mutta vuonna 1990 hän sitä oli isommin ja siten ennen keskeytystäkin Prost ei ollut noudattanut tiimiradiossa tallimääräystä laskea Mansellia edelle.

Eli hyvin todennäköisesti ei olisi laskenut Mansellia edelleen edes kotikisan huomioiden maalissa etenkin kun Prostilla muutenkin oli tuolloin pieni voittoputki meneillään.

Ivan Capelli ja Leyton House huipensivat tietyllä tapaa keskikesän näytöt 30 vuoden takaa tähän kisaan kun pakoputkessa oli vaurio, mutta itse keskeytys katkerasti palkintosijoilta kierroksella 48 tuli polttoainevuotoon ja keskeytyshetkellä kuten vähän tätä aiemminkin Capelli oli ollut radan nopein mies.

Se saattoi olla ainakin melkein parhaimmillaan riittävä voittoon asti, mutta muutoin varmaankin olisi ehkä voinut olla toinen kun muutoin tähdättiin tietenkin ajotahdissa kolmostilaan.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
13238
Tänä päivänä 40 vuotta sitten 1.8.1980 Patrick Depailler menehtyi Hockenheimin radan kilpailuviikonloppua edeltäneessä onnettomuuskolarissa testeissä.

Radalla oli ollut vähän tätä edeltäen ja hieman sen jälkeen myös silloinen Suurtesti.

Jonka läpiviemiseen Depaillerin menehtyminenkin vaikutti turvallisuusasioistakin puhuttaessa.

Keskustelua se herätti ja lähivuosina rataan tulikin uusi shikaani Itämutkaan tai Ostkurveen.

Patrick Depailler olisi täyttänyt 8 vuorokautta myöhemmin eli Hockenheimin kilpailuviikonlopun lauantaina 9.8.1980 36 vuotta.

Depailler itse ainakin muistini mukaan saattoi olla tai oli ennen Monacon 1978 ensivoittoaan ehkä eniten palkintoja saanut sen hetken mies kisoissa ilman voittoa.

Esimerkiksi vuonna 1976 monissa ranskalaislehdissä sanottiin jopa Depaillerin voittavan jopa maailmanmestaruuden kaudella ilman voittoa epäonnen takia ja lopulta hän oli kaudella neljäs kun keskikesän menestyskautta ja hyvää alkukautta huomioimatta aina oli liikaa keskeytyksiä hyviltä sijoilta mestaruutta ajatellen!

Tosiaan myös ilman kertaakaan voittoa!

Monta kertaa voitto oli tosiaan karannut häneltä uran varrelta puhuttaessa ja yksi niistä oli ollut vielä samalta kaudelta voittaessaan eli vuoden 1978 Kyalamista minkä sitten vei viime hetkellä Ruotsin Ronnie Peterson.

Tekninen epäonni tosiaan vainosi, osin ajotyylinsä ja osin juuri tuon teknisen epäonnen takia hän tuntui olevan aikanaan kuin Ranskan oma aikakautensa Mika Häkkinen.

Myös Olivier Panisin peilikuva 1970-luvulla hän tuntui olevan verrantoon.

Olivier Panisiin verratessa häntä tosin vasta voitiin sanoa kun Panisilla tekninen epäonni yleensä ajankuvaan harvinaisen hyvän teknisen kestävyyden päätyttyä debyyttikauden jälkeen vuosina 1995-1996 alkoi tulla selvemmäksi kuvaan.

Depaillerin ura olisi voinut olla erilaisempikin huonoimmillaan juurikin keskeytysmäärien takia ellei ajankuva olisi ollut erilaisempi.

Ja tietenkin oli pientä itsepäisyyttä ja uhittelua myös Ligierin tallimääräysjärjestelmän takia jo ennen riippuliito-onnettomuutta vain hieman uran toisen voiton jälkeen Jaramassa vuonna 1979.

Loukkaantuminen tapahtui päivänä jolloin lopullisesti James Hunt lopetti uransa Gunnar Nilssonin Muistoajoissa tai Memorial Trophyssa, samana päivänä yritettiin vielä saada Ruotsin kisaa Anderstorpissa ajetuksi ajallaan tai vähän myöhemmin kaudella ja milloin Keke Rosbergin paluu varmistui F1:siin eli 3.6.1979.

Tosin Depailler ei ikinä ollut tai ehtinyt olla niin avoimesti tallimääräyksiä vastaan kuin muun muassa muuan Didier Pironi.

Pironi oli sitten hänen paikan perijänään Ligierille vuodeksi 1980 kunnolla ja sekin oli melkoinen vuosi tulisuudessaan ennen pitkää.

Depaillerin uran viimeinen kausi oli teknisessä epäonnessaan ennen menehtymistään siihen asti jopa vielä pahempi Alfa Romeon kasvu-uralla.

Ainoata maaliintuloakaan ei hyväksytty lopputuloksiin ivallisesti juurikin Kyalamissa.

Muissa kisoissa aina Brands Hatchiin asti hän keskeytti.

Yleensä hyviltä sijoilta.

Lopulta palkintoja oli virallisesti 19 kappaletta jo sisältäen 2 voittoa ja ennen uran ensivoittoa ehti olla kerran uralla paalupaikka ja kolme kertaa oli nopein kierroskin.

Uran 20:s ja ainoa epävirallinen palkintosija tuli Sveitsin Grand Prixistä 1975 kakkostilalla kun Dijon-Prenoisissa Ranskassa ajetun epävirallisen kilpailun voitti Sveitsin Clay Regazzoni.

Paalupaikka tuli Anderstorpista 1974 ja oli kisan nopein mies radalla yhtä nopeimmalla kierroksella, mutta voittaja oli tallikaveri Jody Scheckter.

Muut nopeimmat kierrokset uralla tulivat Monacosta 1975, Mosportista 1976 ja vielä Monacosta 1979 eli kaikkiaan neljä kertaa oli sellainen joista kolme tosiaan ennen ensivoittoa.

Jossiteltavan erikoista oli uran osalta aikanaan myös vuonna 1973 ollut pakotettu välivuosi lajista, mutta palkinnoksi siitä osin ja kolmannen kuljettajan ajojensa perumisesta vuonna 1973 sai Tyrreliltä vuodeksi 1974 varman tallipaikan.

Osin toki takuupaikka tuli vain Francois Cevertin menehtymisen kustannuksella ja tästäkin on kiistelty kun välillä Depailler oli jo taattu talliin vuodeksi 1974, mutta sitten niiden toisten puheiden mukaan Scheckteriä ei.

Ja kaikkiaan ajajasiirto pysyvämmin Tyrrell-talliin oli osin mahdollinen vain Jackie Stewartinkin lopettaessa uransa osin ennen Cevertin menehtymistäkin vuonna 1973.

Loppuvaiheessa uraa sitten ikä olisi saattanut pian alkaa painaa, mutta missä määrin niin se jäi Depaillerista puhuttaessa ikiajoiksi avoimeksi kysymykseksi.
 
Viimeksi muokattu:

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
13238
Tänä päivänä 30 vuotta ajettiin Unkarin Grand Prix Hungaroringin radalla.

Tuolloin 12.8.1990 kilpailun voitti viimeistä kertaa urallaan myös ainoan uransa paalupaikan saaneena edeltävänä päivänä Thierry Boutsen, Ayrton Senna oli toinen ja Nelson Piquet oli kolmas.

Muista pistemiehistä puhuttuna melkein paalupaikan saanut Riccardo Patrese oli neljäs, Derek Warwick Lotuksella oli viides ja jälleen Suomen Yleisradion selostajien (Joskin Pentikäisen Markulla ei ollut samanlaista omintakeista tyylilausuntoa kuin Jokisen Juhalla fransmannin suhteen.) sen vuoden tietynlainen keskikastin tai satunnaisesti takarivin suosikkikuljettaja eli Eric Bernard oli Lola-Larroussella kuudes.

JJ Lehto valitettavasti vähemmän yllättäen Monteverdin henkitoreissa karsiutui kilpailusta.

Kilpailussa huomiota herättivät Gerhard Bergerin Ayrton Sennaa nopeampana aika-ajossa olemisen lisäksi myös kolari Nigel Mansellin kanssa ja etenkin Sennan kolarointi Alessandro Nanninin kanssa hyvinkin törkeästi tavallaan.

Sennan osalta syyllisyyspaine laskettiin jälleen hieman erikoisesti MM-kamppailun piikkiin menneeksi tunnekuohuksi.

Boutsenin voitto on kiitos Max Verstappenin Hollantilaisena pysyttelemisen näihin päiviin asti viimeinen Belgian F1-voitto.
 

Vihreä lippu

Well-known member
Liittynyt
9.10.2019
Viestit
542

Davros

Well-known member
Liittynyt
14.5.2013
Viestit
3425
Jochen Rindtin kuolemasta tänään 50 vuotta. Formulahistorian ainoa kuski joka on voittanut mestaruuden kuolemansa jälkeen.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
13238
Tänään onkin kulunut 30 vuotta viimeisestä varsinaisesta Espanjan Grand Prixistä Jerezin radalla.

Tietenkin silloisena sunnuntaina 30.9.1990.

Jerezissä ajettiin toki vielä vuosina 1994 ja 1997, mutta tuolloin varakilpailuna pidetty Euroopan Grand Prix.

Alain Prost voitti, Nigel Mansell oli toinen ja Alessandro Nannini oli kolmas.

Ferrarille tämä oli viimeinen voitto ennen vuotta 1994 yleensäkään.

Nanninille tämä oli traagisesti uran viimeinen kilpailu.

Hän tietysti loukkaantui helikopterionnettomuudessa melkein kätensäkin menettäen.

Käsi ei toipunut koskaan kisakuntoon, mutta testikuntoon kyllä.

Jokseenkin melko välttävästi ja jopa huonosti ihan testeihinkin nyt ihan kaikkea ajatellen.

Aikaakin meni lopulta yli tuplaten arvellusta, että käsi ehtisi toipua ajallaan.

Siinäkin tapauksessa toipuminen oli ylioptimistinen ennusteena.

Kun Nanninin ura aivan lopullisesti myös testirintamalla loppui niin tuohon mennessäkin käsi ei sinällään ollut vieläkään kuin kohtuullisessa ja enintään tyydyttävässä kunnossa.

Muista pistemiehistä puhuttaessa Thierry Boutsen oli neljäs, Riccardo Patrese oli viides ja Aguri Suzuki oli kuudes ajaen jälleen melko hyvin edes pisteelle.

Nanninin lisäksi uran viimeinen kilpailu tuli myös traagisesti kilpailuviikonlopun aika-ajoissa Martin Donnellylle hänen loukkaantuessa hengenvaarallisesti.

Donnellynkin osalta toipuminen ennusteeltaan oli myös jossain määrin ylioptimistista.

Tosin ihan uran loppuessa myös testikuljettajanakin Donnelly kuitenkin vammoihinsa nähden oli verraten paremmassa kunnossa kuin Nannini.

Siten ainakin periaatteeessa ura testaajana ja joku ihan yksittäinen kilpailu todella riittävän pitkän ajan jälkeen onnettomuudesta olisi voinut olla mahdollinen.

Joskin tietenkään siinä ei ollut mitään järkeä odotella niin kovin monta vuotta ja ajaa sitten yksittäinen kisa tai ehkä pari-kolmekin kisaa mahdollisesti epäonnistuen todella pahoin.

Vaihtoehtoisesti muun muassa Eddie Jordan olisi vielä voinut odottaa vuoden tai kaksi ja sitten yhden viimeisen lisätestien jakson jälkeen katsoa, että onko paluutta yksittäiseen kilpailuunkaan järkeä vai ei.

Vuosi 1994 poikkeuksineen Jordanilla näin tapahtuneessa historiassa Donnellyn hieman paremmin toipuessa olisi voinut olla hänelle ainakin hyvä jäähyväisajon paikka.

Jos ei sitten mitään muuta.

Pitkälti Donnelly loukkaantumisellaan avasi polun F1:siin murheellisella tavalla myös Suomen Mika Häkkiselle joskin aluksi Häkkisenkin tilanne oli sidottu olemaan vain Lotuksen testikuljettaja, mutta ei kisakuljettaja ennen vuotta 1992.

Sitten hypättiinkin vuodella etuajassa lajiin ja loppu on tunnettua F1-historiaa suomalaisittain ja ilman.

Ayrton Senna teki ennen keskeyttämistään tiettyä historiaa siinä, että hänen varikkokäyntinsä oli kiistattoman varmasti lopullisen ensimmäinen 5 sekunnin varikkopysähdys kestoltaan lajissa.
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
13238
Vaikka en yleensä tuoreempaa F1-aikakauden erinäisiä nk. Jonoajelun Vuosien tapahtumia mieluusti muistele niin tänä päivänä on tullut siitä huolimatta 20 vuotta kuluneeksi vuoden 2000 Japanin Grand Prixistä.

Michael Schumacher voitti kilpailun 8.10.2000 samalla varmistaen maailmanmestaruuden ennen kauden päätöstä Malesian Sepangissa, Mika Häkkinen oli mahdollisen kolmannen perättäisen maailmanmestaruutensa lopullisesti menettäneenä toinen niukasti kun varikkopysähdykset ja muutamat erinäiset muutkaan asiat eivät menneet kisapäivänä nappiin tai sellainen kuva jäi ainakin päälle ajankohdassa kuin sen jälkeenkin ja David Coulthard oli kolmas.

Rubens Barrichello, Jenson Button tuolloin erittäin nuorena ja lahjakkaana kaverina ja Jacques Villeneuve täydensivät pistemiesten kuusikon.

Saksassa tämä päivä on äärimmäisen mieluusti muistettu päivä formulakannattajien joukossa ja joskus jopa paremmin kuin Schumacherin Benetton-vuosien mestaruuksien merkkipäivät vuosilta 1994 ja 1995.

Etenkin kun kyseessä oli Michael Schumacherin ensimmäinen Ferrari-ajan mestaruus.

Sen sijaan Suomessa tämä päivä muutoin hienosta ajosuorituksesta huolimatta kaikkiaan on haluttu visusti jostakin kumman syystä vähätellä ja unohtaa.

Ehkä osin siitäkin syystä kun Mika Häkkisen se todellinen superluonne vuosien 1998-1999 jatkuvien onnistumisten myötä alkoi romuttua jossain määrin juuri tästä kohtalon kisasta eteenpäin.

Tietysti kaikkiaan tapahtuneessa historiassa Häkkisen edes teoriassa voittaessa tässä kisassa ei Häkkinen silti olisi mestaruutta voittanut edes Sepangissakaan kun sielläkin homma meni pieleen ja vielä jossain määrin monesti Suzukaan verrattuna pahemmin.

Ja sitä taustaa vasten Sepangin nelospaikka oli aika hyväkin suoritus mitä nyt tietysti huono edes teoreettisen mestaruusunelman kannalta Suzukan mennessä suomalaisittain mestarillisin nuotein.

Kaikkia ongelmia vasten Häkkisellä toki oli vielä parempi mieli talvikaudella 2000-2001 ja ihan alkukaudesta 2001 vielä muutenkin, mutta jotenkin sekin onnellisuus tuntui menneen jo silloin korulauseisiin ja kun ongelmia tuli niin huonosti kävi.

Varsinkin kun se todellinen menestyminen olisi kaiketi edellyttänyt samanlaista vuosien 1997-2000 kaltaista onnistumisen iloa mitä Häkkinen ei etenkään enää vuoden 2001 edetessä saanut irti itsestään tai autostaan.

Mieluiten tietysti ihan huipulta käsin oli mukavinta menestyä kun huipun tuntumassakin Häkkisellä ei vain oikein tuntunut menevän kaikki ihan putkeen.

Tai mikäli meni niin vähäistäkin epäonnea varten tuntui kyllä pakko olla sitten menestystä jatkossa tai muuten kaikki menisi päin mäntyä.

Schumacheria kehuttiin tietysti maasta taivaisiin ja tämän jälkeen alkoikin sitten Schumacherin valtava hallitsijakausi lajissa jota pidempään nykyisin joskus jopa sanottua enemmän on dominoinnut vain itse Lewis Hamilton.
 

ikuinen kakkonen

Well-known member
Liittynyt
5.11.2011
Viestit
355
Sijainti
Vyborg
Vaikka en yleensä tuoreempaa F1-aikakauden erinäisiä nk. Jonoajelun Vuosien tapahtumia mieluusti muistele niin tänä päivänä on tullut siitä huolimatta 20 vuotta kuluneeksi vuoden 2000 Japanin Grand Prixistä.

Michael Schumacher voitti kilpailun 8.10.2000 samalla varmistaen maailmanmestaruuden ennen kauden päätöstä Malesian Sepangissa, Mika Häkkinen oli mahdollisen kolmannen perättäisen maailmanmestaruutensa lopullisesti menettäneenä toinen niukasti kun varikkopysähdykset ja muutamat erinäiset muutkaan asiat eivät menneet kisapäivänä nappiin tai sellainen kuva jäi ainakin päälle ajankohdassa kuin sen jälkeenkin ja David Coulthard oli kolmas.

Rubens Barrichello, Jenson Button tuolloin erittäin nuorena ja lahjakkaana kaverina ja Jacques Villeneuve täydensivät pistemiesten kuusikon.

Saksassa tämä päivä on äärimmäisen mieluusti muistettu päivä formulakannattajien joukossa ja joskus jopa paremmin kuin Schumacherin Benetton-vuosien mestaruuksien merkkipäivät vuosilta 1994 ja 1995.

Etenkin kun kyseessä oli Michael Schumacherin ensimmäinen Ferrari-ajan mestaruus.

Sen sijaan Suomessa tämä päivä muutoin hienosta ajosuorituksesta huolimatta kaikkiaan on haluttu visusti jostakin kumman syystä vähätellä ja unohtaa.

Ehkä osin siitäkin syystä kun Mika Häkkisen se todellinen superluonne vuosien 1998-1999 jatkuvien onnistumisten myötä alkoi romuttua jossain määrin juuri tästä kohtalon kisasta eteenpäin.

Tietysti kaikkiaan tapahtuneessa historiassa Häkkisen edes teoriassa voittaessa tässä kisassa ei Häkkinen silti olisi mestaruutta voittanut edes Sepangissakaan kun sielläkin homma meni pieleen ja vielä jossain määrin monesti Suzukaan verrattuna pahemmin.

Ja sitä taustaa vasten Sepangin nelospaikka oli aika hyväkin suoritus mitä nyt tietysti huono edes teoreettisen mestaruusunelman kannalta Suzukan mennessä suomalaisittain mestarillisin nuotein.

Kaikkia ongelmia vasten Häkkisellä toki oli vielä parempi mieli talvikaudella 2000-2001 ja ihan alkukaudesta 2001 vielä muutenkin, mutta jotenkin sekin onnellisuus tuntui menneen jo silloin korulauseisiin ja kun ongelmia tuli niin huonosti kävi.

Varsinkin kun se todellinen menestyminen olisi kaiketi edellyttänyt samanlaista vuosien 1997-2000 kaltaista onnistumisen iloa mitä Häkkinen ei etenkään enää vuoden 2001 edetessä saanut irti itsestään tai autostaan.

Mieluiten tietysti ihan huipulta käsin oli mukavinta menestyä kun huipun tuntumassakin Häkkisellä ei vain oikein tuntunut menevän kaikki ihan putkeen.

Tai mikäli meni niin vähäistäkin epäonnea varten tuntui kyllä pakko olla sitten menestystä jatkossa tai muuten kaikki menisi päin mäntyä.

Schumacheria kehuttiin tietysti maasta taivaisiin ja tämän jälkeen alkoikin sitten Schumacherin valtava hallitsijakausi lajissa jota pidempään nykyisin joskus jopa sanottua enemmän on dominoinnut vain itse Lewis Hamilton.
Joo aika äkkiä Häkkinen taantui hävityn kauden 2000 mestaruuden jälkeen ja vielä päälle raju kolari kauden avauskisassa niin oli motivaatio sitten mennyttä.

Ja vielä kaiken lisäksi heräsi Adelaiden onnettomuuden traumat kolarin myötä joten ymmärrettävästi halusi lopettaa uransa mutta vaikka kausi 2001 olikin vaikeaa niin onneksi tuli kaksi voittoa vielä ja oli kiva lopettaa uransa ja hyvä niin koska alkoi samalla Schumacherin pitkä dominointi Putki jolloin ei olisi enää tullut mestaruuksia.
 

spotter90

Half Blind, Full Throttle
Liittynyt
8.9.2014
Viestit
3839
Sijainti
Helsinki
CCMK, milloin jonoajelun vuodet alkoivat mielestäsi?

Mitä tarkoitat viesteissäsi käyttämälläsi modernina vanhoina aikoina sanalla?
 

CCMK

Well-known member
Liittynyt
9.11.2009
Viestit
13238
CCMK, milloin jonoajelun vuodet alkoivat mielestäsi?

Mitä tarkoitat viesteissäsi käyttämälläsi modernina vanhoina aikoina sanalla?
Varsin vahvasti alkoi siitä vuodesta 1998 tai jossain määrin myös vuodesta 1997 eteenpäin.

Hyvin tietyin ehdoin myös etenkin näin jälkikäteen sanotusti vuodet 1995 ja 1996 alkoivat jo olla noiden vuosien edetessä jonoajelun aikakauden suuntaan meneviä.

Pitkälti tosiaan niistä eteenpäin pitkälle 2000-luvulle tuota jonoajelun aikakautta jatkui ja välillä ne jonoajelun vuodet tietysti ovat tehneet paluunkin, mutta ei se ole niin pahaa kuin mitä on ollut.

Huonoimmillaan etenkin muutamat Barcelonan tai Hungaroringin kisat ainakin sisälsivät tyyliin 1-2 ohitusta kisaan jos sitäkään lähdön jälkeen ja ei monissa normaaleissakaan kisoissa ohituksia juuri nähty noina nk. Jonoajelun ja välitankkausten vuosina.

Sellainen oli tosiaan sitä kuuluisaa kuivuvan maalin seurantaa seinällä näin mielikuvana sanoakseni ja keskeytysten tai sadekelin rukoilua usein turhaan.

Varsinkin kun tuohon nk. Jonoajelun aikakauteen mennessä sadekelin renkaita lajissa oli jo huononnettu huolimatta nykypäivän tai vähän tuota vanhemman nk. Playstation-sukupolven ensimmäisen aallon kuskien väitteistä.

Tuohon sukupolveen kun kuuluvat niin Jensonit, Fernandot kuin Kimitkin.

Tuo nk. Moderni vanha aika kuvastaa siis aikakäsitystä mikä tuntuu nuoremmista katsojista jo liian vanhalta, mutta joka vanhemmissa katsojissa tai jollakin tapaa asioita muistavien henkilöiden keskuudessa tuntuu edelleen hyvin tuoreelta.

Esimerkiksi 1990-luku tuntuu nykyään sellaiselta ja osin tietenkin myös vielä varmasti vähän aikaa 1980-lukukin.

Muutoin jo myös 2000-luvulta puhuttaessa etenkin alkuvuodet menevät sen piiriin ja aina siitä alaskin päin riippuen katsojien ikäpolvikuvasta.
 
Ylös