Tänä päivänä tulee kuluneeksi tasan 30 vuotta F1:n 500:sta osakilpailusta. Ja sehän ajettiin 4.11.1990 Australian Adelaidessa. Kilpailun voitti Brasilian Nelson Piquet vaikka Iso-Britannian Nigel Mansell olisi voinut voittaa kilpailun mikäli olisi saanut 1-2 kierrosta aikaisemmin haluamansa renkaat varikolta mukaan. Brasilian Ayrton Senna oli jo voittanut maailmanmestaruuden ja oli joutumassa suljetuksi lajista Suzukan kolarin johdosta.
Ranskan Alain Prost oli kolmas, Itävallan Gerhard Berger oli neljäs, Belgian Thierry Boutsen oli viides ja Italian Riccardo Patrese oli kuudes.
Mahdollinen Piquetin ja Mansellin kolari viimeisellä kierroksella olisi tiukan taistelun johdosta voinut auttaa lajin juhlakisassa Prostia jopa voittoon asti, mutta ei välttämättä ihan mestaruuteen asti mitenkään.
Tasatilanteessakin kun Senna olisi vienyt mestaruuden suuremmalla määriä kolmostiloja. Lisäksi Prost joutui vielä pudottamaan pisteitä pois MM-kilvan tuloksistaan.
Samalla lajin juhlakisa onkin viimeinen näihin päiviin asti milloin tosiaan MM-pistetaulukosta kuljettajien osalta täytyi pudottaa pisteitä.
Vuodeksi 1991 vielä toki yritettiin pistelaskentaa siten, että parhaimmillaan ennen pudotuksia olisi kyllä hyväksytty 14 kisaa pisteineen mukaan.
Lopulta muutenkin järki voitti ja käytännössä tuollaisenaankin melkein kaikki hyväksyttävät tulokset otettiin jo huomioon kokonaan lopullisesti.
Näihin päiviin asti sääntöä onkin noudatettu eli kaikki lasketaan.
Samalla lajin juhlakisa oli viimeinen aikansa perinteeksi vuodesta 1961 alkaen muodostuneella pistelaskujärjestelmällä 9-6-4-3-2-1 kun vuodesta 1991 eteenpäin tulikin sitten marginaalista lisäystä voittajan pisteisiin eli voittajalle tuli 10 pistettä ja muut pisteet pysyivät määriltään samanlaisina.
Ilman muuta Adelaiden lajin juhlakisaan vaikutti jälleen Suzukassa sattunut kohu ja Sennan sulkeminen ulos lajista vuodeksi 1991 tai hylkääminen myös vuoden 1990 tuloksista olisi tiennyt Alain Prostin maailmanmestaruutta myös vuodelle 1990.
Siihen ei sentään Prostin mestaruuden osalta lähdetty, mutta Sennan lajista sulkemisen kysymys kirvoittikin mielet koko talvikaudeksi 1990-1991 lajin ystävien piirissä.
Mahdollinen Piquetin ja Mansellin kolari keskenään olisi hyödyttänyt paljon myös edelliskisan osalta maineensa ja uransa siinä vaiheessa pelastaneen Brasilian Roberto 'Pupo' Morenon ja Ranskan Jean Alesin pääsyä pisteille.
Alesin osalta ei tullut Williams-paikkaa vaan siirto Ferrarille vuodeksi 1991 ja Mansellin osalta tuli sitä vastoin juurikin siirto tietenkin lopultakin Williamsille kun vielä tuossakin vaiheessa pientä, mutta siltikin hieman pelottavaa jännityksen poikasta saattoi olla vielä ilmassa kun Mansellin ehdot olivat eläkkeelle lähdön perumisesta puhuen kovia.
Lopulta sopuun kuitenkin päästiin Boutsenin epäonneksi.
Morenonkin osalta empimistä tietysti vähän vielä oli talvikaudeksi, mutta vielä silloin Flavio Briatore oli vakuuttunut Morenon otteista riittävästi ja jatkosopimus tuli talliin joskin hieman empimisen kautta.
Välillä tietysti muun muassa Martin Brundle tai useampi muukin kaveri Benettonilla olisi ollut ihan hyvä nähdä, mutta kiitos erään tulevan saksalaisässän ilmenemisen he olisivat sitten toteutuneessa historiassa olleet todennäköisiä Morenon sijaiskärsijöitä joten sinänsä hyvä oli jättää silloin menemättä.
Eikä osin Briatore ollut muutenkaan niin myötämielinen Morenolle oikein muutenkaan ennen Michael Schumacherin äkki-ilmestymistäkään lajiin vuoden 1991 edetessäkään.
Pitkälti kun oli tullut vähän näkemyseroja joistakin asioista ja kerran oli tullut Briatoren mielestä epäsovinnainen keskeytyskin mitä ei Flavio voinut sitten sulattaa.
Ei sitten mitenkään.
Suomessa jouduttiin vastoin eri lehtien tai Ruutulipun hehkutusta huolimatta hieman pettymään siihen, että JJ Lehto ei päässyt ajamaan edes huhuissa Dallaralle jo vähän ennen varsinaista kunnon sopimuskauttaan eli vuotta 1991 alkaen jo etuajassa lajin juhlakisaan.
Näihin aikoihin tai vähän tämän jälkeen nuori ja vuodeksi 1992 pääosiin lajiin odotettu Mika Häkkinen varmisti pitkälti Keke Rosbergin vankkumattoman ja taipumattoman taivuttelun kuten myös sopivaan väliin isketyn rahasumman toimesta itselleen testikuljettajan paikan Lotus-talliin vuodeksi 1991, mutta tietenkin muun marraskuun ja vielä joulukuunkin aikana osin valtaosin puhe oli vain testipaikasta.
Ei suinkaan kilpailuista, mutta sittemmin Kekellä oli suomalaisille vielä joululahja jonka mukana tulikin sitten tieto Häkkisen ajamisesta kisakuljettajanakin jo etuajassa.
Harmina tosin oli hieman ajoitus sillä ehkä vielä vähän kovemmalla rahasummalla ja pikkaisen paremmalla ajoituksella olisi saattanut Häkkinen ajaa jo Adelaidessa tai tätä edeltäneessä Suzukassa vuonna 1990.
Lopulta tietysti Häkkisen sijaan ajoi kuitenkin mahdollisesti ehkä hyvänä vetona lopulta kuitenkin varsinainen, pitkäaikaisempi Lotus-testikuljettaja vuodelta 1990 eli Johnny Herbert pitkälti kun Martin Donnelly oli loukkaantuneena pysynyt Jerezistä asti toipumassa.
Lotukselle tosiaan jäi tallina epävarmuuden ja lähes toiminnan päättymisen kaltainen tilanne talvikaudelle 1990-1991 ennen kuin uusi rahoittaja sitten löytyi ja talli voitiin uusien omistajien alla pelastaa vielä kerran.
Häkkisen asemaa vielä jossain määrin kisakuljettajanakin arvuuteltiin tallin huonon rahatilanteen takia sillä Häkkisen välillä pelättiin myös joutuvan vuorottelemaan tai luopumaan jopa sittenkin kokonaan paikastaan varsinkin aivan suurimpien mahdollisten pessimistien puheessa tai tyypillisten Keken vastustajien puheissa.
Ainoa edes jossain määrin turvattu kuljettaja talliin oli tietenkin itse Herbert, mutta välillä kyllä Herbertinkin tilanne osin omien muiden ajojensa takia ja osin juuri tallin rahasyistä johtuen oli väistymistä vain testipuolelle.
Huonoimmillaanhan vuodeksi 1991 olisi voinut käydä niinkin, että Herbert olisi jatkanut tallissa vain ykköstestaajana ja Häkkinen olisi ollut vain kakkostestaajana yllättävänkin epävarmalla tulevaisuuden näkymällä silloisen täysin varman ykköstestaajan tai mahdollisen ja lopulta mahdollistuneen kisakuljettajan aseman sijaan.
Etenkin kun maksukuljettajien rahojen katsottiin kaikkein heikoimpina hetkinä talliin olevan elintärkeitä ja toteutuneellakin kaudella ajoi Julian Bailey ja Michael Bartelskin kauden aikana vuonna 1991 tunnettuina maksukuljettajina.
Näistä tosin Bartels vain karsiutui kisoista minkä ehti ja välillä kyllä vaikkapa Bernd Schneider tai David Brabham olisivat varmasti olleet kyllä parempia kuskeja ihan vain maksutestienkin perusteella kuin Bartels ajamaan Lotusta vuonna 1991 tai jopa vuodeksi 1992 mikäli vain rahaa tai halua olisi ollut.