Tällä päivämäärällä formuloissa tapahtui

[Dieselmoottori]

Tänään on tullut tasan 27 vuotta Roland Ratzenbergin kohtalokkaasta onnettomuudestaan Imolan rajalla ajetussa aika-ajo sessiossa, jossa hän ajoi rajusti päin betoniseinää Simtekillä.
Ja hänen etusiipi oli muistaakseni vaurioitunut ennen onnettomuutta ja Roland itse yritti ajaa rikkinäisellä siivellä yhden nopean kierroksen, mutta sitten kierroksen lopussa menetti autonsa hallinnan ja päätyi suoraan seinään jossa Ratzenbergistä tuli hetkessä matkustaja, joka päättyi lopulta kohtalokkain seurauksin josta loput on historiaa.

Olihan tuo Imolan F1-viikonloppu todella erikoinen ja murheellinen. Ensin Rubens Barrichellon perjantain harjoitusten vakava ulosajo, jossa Rubens oli lähes nielaista kielensä.

Aika-ajoissa sitten Roland Ratzenbergerin kuolemaan johtanut ulosajo. Itse GP:ssä Ayrton Senna ajoi sitten Tamburellossa ulosajo kovavauhtisesti kilpailun kärkipaikalta. Ja menehtyi samalla.

Ehkäpä oltiin liikaa turruttauduttu siihen, ettei kuolemaan johtavia onnettomuuksia enää tule. Vuosikausia oli kulunut edellisestä vastaavasta onnettomuudesta.

Imolan viikonlopun jälkeen FIA laittoi moniin ratoihin ylimääräisiä hidastavia keinotekoisia shikaaneja, kuten SPA:n Eau Rougen shikaani, joka näkyy tällä videolla esim.: 2min30s. kohdalta lähtien:

 

[spotter90]

Tänään on tullut tasan 27 vuotta Roland Ratzenbergin kohtalokkaasta onnettomuudestaan Imolan rajalla ajetussa aika-ajo sessiossa, jossa hän ajoi rajusti päin betoniseinää Simtekillä.
Ja hänen etusiipi oli muistaakseni vaurioitunut ennen onnettomuutta ja Roland itse yritti ajaa rikkinäisellä siivellä yhden nopean kierroksen, mutta sitten kierroksen lopussa menetti autonsa hallinnan ja päätyi suoraan seinään jossa Ratzenbergistä tuli hetkessä matkustaja, joka päättyi lopulta kohtalokkain seurauksin josta loput on historiaa.

Ratzenbergerin onnettomuus tapahtui kierroksen alussa Villeneuve-mutkassa. Tuolloin ajettiin lähes kaasu pohjassa pääsuoralle johtavasta shikaanista Tosa-mutkaan.

 

[ikuinen kakkonen]

Olihan tuo Imolan F1-viikonloppu todella erikoinen ja murheellinen. Ensin Rubens Barrichellon perjantain harjoitusten vakava ulosajo, jossa Rubens oli lähes nielaista kielensä.

Aika-ajoissa sitten Roland Ratzenbergerin kuolemaan johtanut ulosajo. Itse GP:ssä Ayrton Senna ajoi sitten Tamburellossa ulosajo kovavauhtisesti kilpailun kärkipaikalta. Ja menehtyi samalla.

Ehkäpä oltiin liikaa turruttauduttu siihen, ettei kuolemaan johtavia onnettomuuksia enää tule. Vuosikausia oli kulunut edellisestä vastaavasta onnettomuudesta.

Imolan viikonlopun jälkeen FIA laittoi moniin ratoihin ylimääräisiä hidastavia keinotekoisia shikaaneja, kuten SPA:n Eau Rougen shikaani, joka näkyy tällä videolla esim.: 2min30s. kohdalta lähtien:

Aivan ja sen jälkeen tuli 21 vuoden kuivakausi jolloin ei tullut 1994-2015 aikavälillä ainuttakaan kuolemaan johtanutta kolaria. Ja sitä voidaan pitää ihmeenä koska sillä ajanjaksolla oli lukuisia läheltä piti tilanteita, jossa moni kuski olisi voinut menettää henkensä helposti kuten esim Häkkisen vakava onnettomuus 1995 Adelaidessa jossa ei ollut kuolema kaukana.

Ja sitten on ollut pahoja kolareita jossa olisi huono tuurilla voinut mennä henki, kuten esim Burti 2001 Belgia, Schumacher 2001 Australia harkat, Massa 2009 Unkari, Alonso Spa 2012 ja lisäksi montakin muutakin läheltä piti tilannetta.

Mutta sitten vuosien läheltä piti tilanteiden jälkeen tuli se Bianchin hirmukolari Suzukan äärimmäisen sateisessa kisassa nosturille alla jonka seuraksena tuli hengenlähtö 9 kuukauden kooman jälkeen.

 

[CCMK]

Vähän aiemmin tänä vuonna on tullut kuluneeksi 25 vuotta Euroopan Grand Prixistä Saksan Nürburgringin radalla.

Kilpailun voitti 28.4.1996 ajetun kisan osalta Jacques Villeneuve, Michael Schumacher oli toinen ja David Coulthard oli McLarenilla kolmas.

Neljäs tila oli Damon Hillin alkukauden vaisuin suoritus, mutta tuolloinkin lähdettiin paalupaikalta eikä palkinnot kauaksi jääneet.

Suomalaisille kisa oli vaisumpi etenkin kun Mika Häkkinen tuntui jääneen Coulthardin varjoon ja mikäli ei jäänyt niin kaksi 10 sekunnin Stop&Go-rangaistusta ei miestä miellyttänyt.

Viallinen nopeusrajoitin kieltämättä oli ikävä juttu asiassa.

Mika Salo hylättiin kisan päätteeksi Ukyo Katayaman kanssa lopputuloksista.

 

[CCMK]

Tänä päivänä on tullut kuluneeksi 25 vuotta San Marinon Grand Prixistä 1996.

Kilpailun voitti 5.5.1996 Imolan radalla Damon Hill, Michael Schumacher oli toinen ja Gerhard Berger oli kolmas.

'Schumi' lähti ensi kertaa Ferrari-urallaan paalupaikalta, mutta voittoon asti eväät eivät riittäneet.

Mika Häkkisen vähän vaisumpi kausi jatkui edelleen, mutta myöhemmän saman vuoden tuskastumiseen nähden Mikalla tuolloin asiat olivat vielä menettelevän hyvin.

Tallikaveri David Coulthard oli vain tuolloin nopeampi siinä vaiheessa ja Mika Salokin oli peräti kasiruudussa Tyrrell-tallin autolla Häkkisen edellä kisaan.

Ikävä kyllä Salo oli kisapäivän ensimmäinen keskeyttäjä Yamahan moottorin pettäessä.

 

[Muucconen]

Mika Häkkisen vähän vaisumpi kausi jatkui edelleen, mutta myöhemmän saman vuoden tuskastumiseen nähden Mikalla tuolloin asiat olivat vielä menettelevän hyvin.

Kertoisitko lisää ja tarkemmin Häkkisen tuskastumisesta? Muistan, että Häkällä oli usean kilpailun vaisu jakso sekä kausilla 96 että 97.

 

[CCMK]

Kertoisitko lisää ja tarkemmin Häkkisen tuskastumisesta? Muistan, että Häkällä oli usean kilpailun vaisu jakso sekä kausilla 96 että 97.

Tähän kysymykseen, mutta toisille käyttäjille olen vastannut aika usein ennenkin.

Lähinnä lyhyesti puhuen kyse oli siitä, että McLarenin tilanne ei tuolloin eli varsinkaan vuonna 1996 ollut huonoimmillaan yhtään sen parempi kuin vuonna 1994 ja 1995 oli ollut.

Toisin sanoen Mika kyllästyi odottelemaan vuoden 1996 aikana etenkin suorituskyvyn paluuta ja oli loikata Benettonille tai Jordanille vuosille 1997 ja 1998 tilanteen mukaan.

Pienempänä uhkana, mutta osin todellisena oli silti joutua myös kakkoskuskiksi ongelmien jatkuessa mistä Mika ei ollut mielissään.

Onneksi Keke puhui järkeä Mikan päähän riittävän paljon noina mainitseminasi vuosina ja etenkin Mikan loppuvuoden 1996 purnausten aikaan.

 

[ikuinen kakkonen]

Minä muistan että oli myös Ferrari huhuja kanssa kaudella 1996, kun muistan että Ferrarilla oltiin kiinnostuneita Häkkisen otteista kauden 1996 lopulla.
Mutta en osaa sanoa oliko noi totta noi keskustelut vai huhuja vaan?

 

[ikuinen kakkonen]

Ja aiheeseen liittyen niin että itse olen sitä mieltä että Häkkinen olisi hyvinkin voinut jättää Mclarenin, jos ei olisi ollut Kekeä managerina, kun sai puhuttua Häkkisen jäämään talliin tai muuten olisi jäänyt ne mestaruudet voittamatta, jos olisi siirtynyt esim Benettoniin kaudeksi 1997.
Niin varmasti jälkikäteen Häkä totesi itselleen tehneen oikean päätöksen jäädä Mclarenille

 

[CCMK]

Ja aiheeseen liittyen niin että itse olen sitä mieltä että Häkkinen olisi hyvinkin voinut jättää Mclarenin, jos ei olisi ollut Kekeä managerina, kun sai puhuttua Häkkisen jäämään talliin tai muuten olisi jäänyt ne mestaruudet voittamatta, jos olisi siirtynyt esim Benettoniin kaudeksi 1997.
Niin varmasti jälkikäteen Häkä totesi itselleen tehneen oikean päätöksen jäädä Mclarenille

Benettonilla varmaankin näin toteutunutta vasten, mutta Jordanilla varmaankin parhaimmassa tapauksessa ensivoitto tallille ja varmaan miehelle siinä sivussa olisi tullut kenties ehkä aiemmin vuonna 1998 ja vuonna 1999 olisi ollut mestaruustaistoon paikka kuten Heinz-Harald Frentzenilläkin oli.

Ehkä tietyin ehdoin se olisi tullut tai sitten ei.

Etenkin kun Frentzenkin menetti mestaruusmahdollisuutensa osin myös tuomarien silloiseen munattomuuteen noudattaa omia tallimääräysten kieltosääntöjään.

Toisin sanoen sitä surullisen kuuluisaa pykälää 151c.

PS. Tallimääräysasiasta Frentzenin kannalta sivuten asiasta kiinnostuneet voivat katsoa tätä alle tulevaa vanhaa toikkia jossa asioista on puhuttu:

https://f1-forum.fi/threads/tallimaeaeraeyksistae-ja-sen-historiasta.20330/

 

[ikuinen kakkonen]

Benettonilla varmaankin näin toteutunutta vasten, mutta Jordanilla varmaankin parhaimmassa tapauksessa ensivoitto tallille ja varmaan miehelle siinä sivussa olisi tullut kenties ehkä aiemmin vuonna 1998 ja vuonna 1999 olisi ollut mestaruustaistoon paikka kuten Heinz-Harald Frentzenilläkin oli.

Ehkä tietyin ehdoin se olisi tullut tai sitten ei.

Etenkin kun Frentzenkin menetti mestaruusmahdollisuutensa osin myös tuomarien silloiseen munattomuuteen noudattaa omia tallimääräysten kieltosääntöjään.

Toisin sanoen sitä surullisen kuuluisaa pykälää 151c.

PS. Tallimääräysasiasta Frentzenin kannalta sivuten asiasta kiinnostuneet voivat katsoa tätä alle tulevaa vanhaa toikkia jossa asioista on puhuttu:

https://f1-forum.fi/threads/tallimaeaeraeyksistae-ja-sen-historiasta.20330/

On aika jännä miten Frentzen taisteli mestaruudesta kaudella 1999 Jordanilla, mikä oli siinä mielessä ironista koska oli juuri siirtynyt Williams tallilta Jordaniin.
Jossa Frentzen ei pystynyt taistelemaan mestaruudesta Williamsilla kaudella 1997, jolla voitettiin mestaruus sinä kautena.
Olisi se ollut aikamoinen temppu jos Frentzen olisi voittanut sen vuoden mestaruuden Jordan tasoisella autolla etenkin sen jälkeen kun oli epäonnistunut Williamsilla, ja olisi Frentzenin arvostus noussut taivaisiin jos olisi voittanut mestaruuden Jordanin-autolla vuonna 1999.

 

[CCMK]

Tänä päivänä on tullut kuluneeksi 35 vuotta Monacon Grand Prixistä 1986.

Kilpailu ajettiin 11.5.1986 ja sen voitti Alain Prost, Keke Rosberg oli toinen ja Ayrton Senna oli kolmas.

Suomen Keke Rosberg täydensi McLarenin hienoa päivää olemalla toinen ja viimeistä kertaa ennen vuotta 1991 nähtiin suomalainen kuljettaja palkinnoilla lajissa. Tuolloin tosin sitä ei voinut tietää.

Myöhempien vuosien Monacon sankarin eli Ayrton Sennan mahdollinen voitto kisaan tai parempi sija palkinnoilla meni toista vuotta peräkkäin omien renkaidensa pilaamiseen liian varhain kilpailussa.

Tosin vuonna 1985 Senna keskeytti juuri kun renkaat alkoivat mennä todella huonoksi.

Nigel Mansell oli neljäs, Rene Arnoux oli viides ja Jacques Laffite oli kuudes ja viimeinen pistemies.

Kahdeksan ensimmäistä lähtöruutua jakautui yhtä monen eri tallin kuljettajalle päivän kilpailuun.

Patrick Tambayn ja Martin Brundlen kolari tuntui välillä Suomessakin jäävän välillä mieliin enemmän kilpailusta kuin itse Keken kakkostila.

Lienee Kyllösen Matin voivottelulla sijansa asiassa näin huvittuneesti todeten.

Kilpailu oli viimeinen Monacon kilpailu näihin päiviin asti mikä käytti erillistä nk. Aika-ajokarsintaa sillä tämän jälkeen vain joinakin vuosina nähtiin Esikarsintaa.

Ja muutoin tietenkään ei enää voinut karsiutua Monacossa ellei ollut enemmän kuin 26 autoa vuotta 1993 ja vuoden 1998 Riccardo Rossetin tapausta huomioimatta erikseen 107 % säännöllä.

 

[CCMK]

Tänä päivänä on tullut kuluneeksi 30 vuotta Monacon Grand Prixistä 1991.

Kilpailu ajettiin 12.5.1991 ja sen voitti Ayrton Senna, Nigel Mansell oli toinen ja Jean Alesi oli kolmas.

Roberto Moreno oli neljäs, Alain Prost oli viides ja viimeinen päivän pistemies oli Dallaran Emanuele Pirro.

Vuoden 1991 silloisten uusien, viimein vuosien 1989-1990 ajan pohdinnan jälkeen ja ei vain käytettynä säännöissä periaatteessa yhtä uutena mukana ollut 10 sekunnin Stop & Go-rangaistus nähtiin langetettuna suorassa toiminnassa kisapäivänä.

Ensimmäinen sellaisen saanut oli Pierluigi Martini, mutta monet pitivät myös päivän viimeistä pistemies Pirroa ja muutamaa muutakin kuljettajaa todennäköisempänä sen saamaan kuin Martinia.

Etenkin kun estelyä ja sinisten lippujen säännön silloista kolmen kierroksen säännön venytystä riitti liikaakin noilla muilla kuljettajilla.

Toisaalta Monacossa tilan antaminen on ollut aina Detroitia tai muuta riittävän ahdasta katurataa huomioimatta aina vaikeaa jolloin jopa nykypäivän naurettavankin tiukalla kolmen mutkan tai kolmen suoranmitan säännöllä on joskus siimaa annettu lähinnä Monacon tapauksessa niihin vedoten.

Tosin aika harvoin sielläkin kiitos nykytuomariston jatkuvan sekaantumishalun kisojen kulkuun jo pitkän aikaa.

Vuoden 1991 Monacossa tuntui Martini saaneen rangaistuksen vain liiallisen mediahuomion takia ja vain siksi kun tuomaristo itse 'näki' tilanteen ja sopivasti 'unohti' muut rikkeen tekijät kokonaan.

Kisan muista keskeyttäneistä huomiota herättänein oli kakkosruudusta kisaan lähtenyt Stefano Modena Tyrrelillä moottoririkollaan ja karsiutuneista Footworkin Alex Caffi kolarillaan.

Suomalaisille riittävän satunnaiskatsojille lajin osalta tämä saattoi olla 1991 Imolan ohella ainut muu kisa jonka he ehkä katsoivat tuolloin kauteen kiitos Imolan riittävän hyvien suomalaistulosten tai ennakkohehkutuksen.

Tai se on ollut kisa jota myös jossain määrin on muisteltu edes jotenkin melko kauan.

Suomen JJ Lehto oli 11:sta ja Mika Häkkinen keskeytti kisaan viimeisestä ruudusta lähteneenä öljyvuotoon.

Kun se sitten oli pettymys tuloksiltaan niin jossain määrin loppuosa vuotta 1991 ja vuosi 1992 saattoi painua etenkin riittävän satunnaiskatsojille taka-alalle ennen vuoden 1993 tilannetta ja suomalaisten palkinnottomuuden päättymistä Mika Häkkisen Suzukan 1993 palkintojuhliin.

Toki vuosi 1992 on vähän rajatapaus mediaseurannassa kun toisaalta kaikin puolin ja ajankuvassakin se oli jo ajoittain äärimmäisen paljon seurattu kausi Suomessa, kaksi suomalaista oli lajissa säännöllisesti ensi kertaa mukana perättäistä kautta, laji alkoi saada koko kansan lajin mainetta ja lisäksi myös pienimpiä mahdollisiakin uutisia aina julkaistiin.

Silloin kun niissä ei välttämättä olisi ollut vuonna 1992 tai myöhemminkään olennaisuutta.

 

[Bleu]

JJ oli tuossa kisassa kiinni viimeisessä pisteessä parikymmentä kierrosta, Modenan konerikon ja öljyistä seinään ajaneen Patresen keskeytyksen jälkeen oli kuudentena, mutta sitten taisi vaihdelaatikko jumiutua (oliko peräti kuutoselle), ja viimeiset kierrokset olivatkin sitten melkoista köröttelyä.

 

[spotter90]

Tänä päivänä on tullut kuluneeksi 30 vuotta Monacon Grand Prixistä 1991.

Kilpailu ajettiin 12.5.1991 ja sen voitti Ayrton Senna, Nigel Mansell oli toinen ja Jean Alesi oli kolmas.

Roberto Moreno oli neljäs, Alain Prost oli viides ja viimeinen päivän pistemies oli Dallaran Emanuele Pirro.

Vuoden 1991 silloisten uusien, viimein vuosien 1989-1990 ajan pohdinnan jälkeen ja ei vain käytettynä säännöissä periaatteessa yhtä uutena mukana ollut 10 Stop & Go-rangaistus nähtiin langetettuna suorassa toiminnassa kisapäivänä.

Ensimmäinen sellaisen saanut oli Pierluigi Martini, mutta monet pitivät myös päivän viimeistä pistemies Pirroa ja muutamaa muutakin kuljettajaa todennäköisempänä sen saamaan kuin Martinia.

Etenkin kun estelyä ja sinisten lippujen säännön silloista kolmen kierroksen säännön venytystä riitti liikaakin noilla muilla kuljettajilla.

Toisaalta Monacossa tilan antaminen on ollut aina Detroitia tai muuta riittävän ahdasta katurataa huomioimatta aina vaikeaa jolloin jopa nykypäivän naurettavankin tiukalla kolmen mutkan tai kolmen suoranmitan säännöllä on joskus siimaa annettu lähinnä Monacon tapauksessa niihin vedoten.

Tosin aika harvoin sielläkin kiitos nykytuomariston jatkuvan sekaantumishalun kisojen kulkuun jo pitkän aikaa.

Vuoden 1991 Monacossa tuntui Martini saaneen rangaistuksen vain liiallisen mediahuomion takia ja vain siksi kun tuomaristo itse 'näki' tilanteen ja sopivasti 'unohti' muut rikkeen tekijät kokonaan.

Kisan muista keskeyttäneistä huomiota herättänein oli kakkosruudusta kisaan lähtenyt Stefano Modena Tyrrelillä moottoririkollaan ja karsiutuneista Footworkin Alex Caffi kolarillaan.

Suomalaisille riittävän satunnaiskatsojille lajin osalta tämä saattoi olla 1991 Imolan ohella ainut muu kisa jonka he ehkä katsoivat tuolloin kauteen kiitos Imolan riittävän hyvien suomalaistulosten tai ennakkohehkutuksen.

Tai se on ollut kisa jota myös jossain määrin on muisteltu edes jotenkin melko kauan.

Suomen JJ Lehto oli 11:sta ja Mika Häkkinen keskeytti kisaan viimeisestä ruudusta lähteneenä öljyvuotoon.

Kun se sitten oli pettymys tuloksiltaan niin jossain määrin loppuosa vuotta 1991 ja vuosi 1992 saattoi painua etenkin riittävän satunnaiskatsojille taka-alalle ennen vuoden 1993 tilannetta ja suomalaisten palkinnottomuuden päättymistä Mika Häkkisen Suzukan 1993 palkintojuhliin.

Toki vuosi 1992 on vähän rajatapaus mediaseurannassa kun toisaalta kaikin puolin ja ajankuvassakin se oli jo ajoittain äärimmäisen paljon seurattu kausi Suomessa, kaksi suomalaista oli lajissa säännöllisesti ensi kertaa mukana perättäistä kautta, laji alkoi saada koko kansan lajin mainetta ja lisäksi myös pienimpiä mahdollisiakin uutisia aina julkaistiin.

Silloin kun niissä ei välttämättä olisi ollut vuonna 1992 tai myöhemminkään olennaisuutta.

Moni 90-luvun alun kilpailu, myös tämäkin on uusintana vilkaistu. Edeltänyt Imolan kilpailu vieläpä Kyllösen selostamana.

 

[BJohnson]

Moni 90-luvun alun kilpailu, myös tämäkin on uusintana vilkaistu. Edeltänyt Imolan kilpailu vieläpä Kyllösen selostamana.

Katsoitko mutella?

 

[spotter90]

Katsoitko mutella?

Ikävä kyllä en. Suurin osa arkistokisosta onneksi löytyy brittiselostuksella.

 

[CCMK]

Tänä päivänä on tullut kuluneeksi 25 vuotta Monacon Grand Prixistä 1996.

Kilpailu ajettiin 19.5.1996 ja sen voitti Olivier Panis, David Coulthard oli toinen ja Johnny Herbert oli kolmas.

Heinz-Harald Frentzen oli neljäs, Mika Salo oli viides ja viimeinen päivän pistemies oli McLarenin Mika Häkkinen kun Ferrarin Eddie Irvine jäi pisteittä seiskapaikalle.

Näistä vain palkintokolmikko ajoi kunnolla maaliin kun Frentzen keskeytti varikolle ja kolmikko Salo-Häkkinen-Irvine kolaroivat ja saivat erikseen sijoitukset maalissa.

Panisin uralla voitto jäi ainoaksi ja samalla voitto oli Ligierin viimeinen voitto F1:ssä.

Tämä oli myös viimeinen ranskalaisvoitto ennen vuoden 2020 Monzaa ja Pierre Gaslya sen tultua 6.9.2020.

Tämä kilpailu oli pitkään nähtävillä myös C Moressa toiveuusintana alkuperäisellä selostuksellaan tosiaan vihdoin ja viimein aiemmin usein Maikkarin muistoissa laiminlyödyltä vuodelta 1996 puhuttaessa.

Tämän jälkeen MTV3:n vuosilta puhuttaessa vain vuosi 1995 taitaa ilman ihmeitä jäädä mainitsematta.

Muuta kuin tuttua Adelaiden 1995 kolaria tunnelmoimatta vaikka ajoihan Mika Häkkinen muutoin parhaimmillaan palkinnoille sinä vuonna.

Viimeksi juurikin ennen kolaria Adelaidessa Suzukassa 1995 eli siitäkin olisi voinut tai siitä voisi Maikkari hyvällä onnella jotain puhua ja näyttää mikäli huvittaisi.

 

[CCMK]

Belgian Grand Prix 1986 ajettiin tänään tasan 35 vuotta sitten 25.5.1986 Spa-Francorchampsin radalla.

Kilpailun voitti Nigel Mansell ensimmäistä kertaa vuonna 1986 ja kolmatta kertaa urallaan kaikkiaan, Ayrton Senna oli toinen ja Stefan Johansson oli kolmas ollessaan tottelematta Marco 'Kusettaja' Piccininin hänelle käskemäänsä tallimääräystä.

Tätä ennen Ferrarin ruotsalainen oli kahdesti totellut tallimääräystä vuonna 1985, mutta silloinkin vain siksi kun Michele Alboreto oli mestaruustaistelussa kiinni eikä tuolloinkaan kovin mielellään.

Osin vuoden 1985 Toiminnanjohtaja Piccininin haastamisen takia vuoden 1986 tallipaikkakin oli koetuksella ennen kuin viimein Piccinini allekirjoitti jatkosopimuksen vuodeksi 1986 Adelaidessa 1985.

Tiimiradioviesti oli sama kuin vuonna 2010 Hockenheimissa olisi Felipe Massalle Fernando Alonson suhteen sillä erotuksella, että ruotsalainen ei totellut sitä.

Etenkin kun koko Ferrarin tallimääräys oli järjetöntä kun auto ei tuntunut olevan eikä lopulta edes ollut mestaruusvauhdissa koko kaudella.

Valitettavasti tuosta tempusta johtuen Piccinini pysyi pikkumaisena köttelönä lempinimenkin mukaan loppuun asti ja siten vuoden 1987 Ferrari-sopimus jäi saamatta.

Toisaalta suostuminen tallimääräykseen olisi tiennyt todennäköisesti lopullisesti kakkoskuskina alistamista myöhemminkin ja ruotsalaista ei enää voinut 'Kusettaja' komentaa toisin kuin aiemmin Maranellon saippuaoopperassa.

Siten hemmoteltu La Famiglian ykköskuski Michele Alboreto jäi nelospaikalle, Jacques Laffite oli viides ja Alain Prost oli kuudes ja viimeinen pistemies.

Tämä kisa oli Marc Surerin uran viimeinen kisa kun rallionnettomuus katkaisi uran miehen itsensä halusta johtuen ja vuoden 1987 Arrows-paikasta riippumatta.

Keke Rosberg ajoi hyvin, mutta keskeytti varhain kisasta mistä olisi pitänyt tulla tärkeästi jäähyväiskaudelle pisteitä, palkinto tai voitto hyvän Monacon kisan jälkeen.

 

[CCMK]

Tänä päivänä on tullut kuluneeksi 30 vuotta Kanadan Grand Prixistä 1991.

Kilpailu ajettiin 2.6.1991 Montrealissa ja sen voitti Nelson Piquet, Stefano Modena oli toinen ja Riccardo Patrese oli kolmas.

Andrea de Cesaris oli neljäs, Bertrand Gachot oli viides ja viimeinen päivän pistemies oli Williamsin Nigel Mansell.

Ikävällä tavalla kun Mansellilla sattui kieltämättä osin aika nolokin virhe myöhempää jälkimainetta ajatellen vaihteiden ja sähkölaitteiden käynnissä pidon kanssa.

Se maksoi voiton ja ainakin vei maailmanmestaruuden etäämmälle tavoitteesta muutenkin huonon alkukauden takia.

Piquetin uran viimeisen voiton lisäksi Jordan-talli sai ensimmäiset pisteensä kiitos onnistuneen rengastaktiikan hyödyntämisenkin.

Suomalaisista JJ Lehdolla päivä ennen keskeytystä moottorivikaan sujui paremmin kuin Mika Häkkisellä jolle myös tuli keskeytys ulosajolla.