Vihreä lippu
Well-known member
- Liittynyt
- 9.10.2019
- Viestit
- 752
Legendaarinen Kimin voitto
Tällä päivämäärällä formuloissa tapahtui
- Viestiketjun aloittaja Renngeist
- Aloituspäivämäärä
CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 15034
Tänä päivänä on kulunut 35 vuotta Australian Grand Prixistä 1985 sen tultua ajetuksi 3.11.1985.
Adelaiden radalla ajetun radan oman ensikilpailun voitti Suomen Keke Rosberg viimeistä kertaa urallaan muutenkin saavuttaen samalla erää tietämättään myös uransa viimeisen kilpailun nopeimman kierrosajan kilpailussa kun tätä ennen oli näin käynyt samalla kaudella Kyalamissa ja tietenkin Paul Ricardissa paalukisan voittoa saamatta melko kovankin hallinnan kilpailussa, Ranskan Jacques Laffite oli toinen ja myös Ranskan Philippe Streiff oli kolmas.
Aiemminkin tästä kilpailusta Suomessakin nähdystä TV2:n suorasta yllätyslähetyksestä on ollut paljon puhetta.
Ei ihan niin paljon kuin Detroitista kiitos muun muassa juurikin järkyttävän varhain aamulla aikanaan nk. Suden Hetken jälkeen alkaneena kisana jolloin monikaan kotimainen formuloiden ystävä ei välttämättä ollut hereillä ellei ollut sitten yötyössä, yötöistä palaamasta tai edellisillan huurteisten jälkitunnelmissa pitänyt sitten viihteeksi telkkaria kaiken yötä auki tai kohmelon varhaistunnelmissa hyvin varhaisesta aamuyöstä samalla tapaa jättänyt päälle tai juurikin vasta tuolloin pitkälti vahingossa tai huvikseen laittanut telkkarin auki.
Kun eihän yleensä niin aamusta siihen aikaan paljoa mitään juuri tullut tai ei joskus lainkaan mitään. Muuta kuin testikuvaa ja hyvin tuurilla ehkä joskus jotain varhaisaamun lastenohjelmia ennen kuin sitten sillä kertaa YLE osasi tosiaan yllättää ja Jokisen Juhan selostus Adelaidesta alkoikin sitten kuulua.
Itse kisa oli erittäinkin viihdyttävä ensikisan peloista huolimatta ja Keke tosiaan voitti kisan tarkoituksellisella neljän pysähdyksen taktiikalla joista seuraava lähin voittajaehdokas oli Ayrton Senna Estorilissa 1992 siinä Sennan tosin epäonnistuessa ja muutoin sitten seuraava neljän pysähdyksen voittaja olikin taktisesti sanoen lajissa itse Michael Schumacher Magny-Coursin radalla 2004.
Keke myös selvisi nuoren ja räyhäkkään Ayrton Sennan aivopierutason torppauksesta häntä kohtaan itse kisassa muun muassa juuri ennen yhtä suunniteltua varikkopysähdystä!
Italian Ivan Capelli ajoi uransa kannalta itsensä tähtiin jatkon osalta olemalla neljäs kun ensikisan viikonlopun pohjalta oli varikon parjatuimpia nuoria kavereita ja ei Ruotsin Stefan Johanssonkaan hullummin ajanut viitospaikan osalta vaikka vasta tuolloin Marco 'Kusettaja' Piccinini Ferrarilla yleensäkään antoi ruotsalaisen jatkosopimuksen kaudesta 1986 tietenkin myös vuoden 1987 mahdollisuuden sisältäen!
Gerhard Berger ajoi viimeisenä Itävallan miehenä pisteelle kun Hollannin Huub Rothengatter ja Italian Pierluigi Martini jäivät pisteittä juurikin 8 autoa enää sisältäneessä keskeytyksiä täynnä olleessa kilpailussa virallisesti kun ilman lopputulosta maalissa ajoi järkyttävän paljon teknisen vian korjauksen takia muita jäljessä ollut Iso-Britannian Martin Brundle.
Itävallan formulasankari Niki Laudalle tämä oli jäähyväiskisa ja samalla myös tämä kisa oli jäähyväiskilpailu kolmansien kuljettajien säännölliselle kisakäytön mahdollisuudelle. Vuodesta 1986 lähtien näihin päiviin asti kolmannet kuljettajat eivät ole saaneet lajissa ajaa kisoissa sellaisinaan kolmatta autoa hyväksytysti.
Valitettavasti 35 vuotta sitten Adelaidessa edes tätä jäähyväistarkoitusta varten muun muassa varsinkaan Williamsin testikuljettaja, Uuden-Seelannin Mike Thackwell tai McLarenin testikuljettaja 'Belfastin Tiikeri' eli Iso-Britannian tai tietenkin vielä vähän tarkemmin Pohjois-Irlannin John Watson eivät saaneet ajaa kisassa kun Frank Williams ja Ron Dennis tämän mahdollisuuden kielsivät.
Tai mikäli Lauda olisi vetäytynyt eläkkeelle jo ennen Adelaidea niin sitten Watson olisi saanut ajaa saman kauden Brands Hatchin tapaan varmaankin kauden päätöskisan, mutta ei muutoin.
Adelaiden radalla ajetun radan oman ensikilpailun voitti Suomen Keke Rosberg viimeistä kertaa urallaan muutenkin saavuttaen samalla erää tietämättään myös uransa viimeisen kilpailun nopeimman kierrosajan kilpailussa kun tätä ennen oli näin käynyt samalla kaudella Kyalamissa ja tietenkin Paul Ricardissa paalukisan voittoa saamatta melko kovankin hallinnan kilpailussa, Ranskan Jacques Laffite oli toinen ja myös Ranskan Philippe Streiff oli kolmas.
Aiemminkin tästä kilpailusta Suomessakin nähdystä TV2:n suorasta yllätyslähetyksestä on ollut paljon puhetta.
Ei ihan niin paljon kuin Detroitista kiitos muun muassa juurikin järkyttävän varhain aamulla aikanaan nk. Suden Hetken jälkeen alkaneena kisana jolloin monikaan kotimainen formuloiden ystävä ei välttämättä ollut hereillä ellei ollut sitten yötyössä, yötöistä palaamasta tai edellisillan huurteisten jälkitunnelmissa pitänyt sitten viihteeksi telkkaria kaiken yötä auki tai kohmelon varhaistunnelmissa hyvin varhaisesta aamuyöstä samalla tapaa jättänyt päälle tai juurikin vasta tuolloin pitkälti vahingossa tai huvikseen laittanut telkkarin auki.
Kun eihän yleensä niin aamusta siihen aikaan paljoa mitään juuri tullut tai ei joskus lainkaan mitään. Muuta kuin testikuvaa ja hyvin tuurilla ehkä joskus jotain varhaisaamun lastenohjelmia ennen kuin sitten sillä kertaa YLE osasi tosiaan yllättää ja Jokisen Juhan selostus Adelaidesta alkoikin sitten kuulua.
Itse kisa oli erittäinkin viihdyttävä ensikisan peloista huolimatta ja Keke tosiaan voitti kisan tarkoituksellisella neljän pysähdyksen taktiikalla joista seuraava lähin voittajaehdokas oli Ayrton Senna Estorilissa 1992 siinä Sennan tosin epäonnistuessa ja muutoin sitten seuraava neljän pysähdyksen voittaja olikin taktisesti sanoen lajissa itse Michael Schumacher Magny-Coursin radalla 2004.
Keke myös selvisi nuoren ja räyhäkkään Ayrton Sennan aivopierutason torppauksesta häntä kohtaan itse kisassa muun muassa juuri ennen yhtä suunniteltua varikkopysähdystä!
Italian Ivan Capelli ajoi uransa kannalta itsensä tähtiin jatkon osalta olemalla neljäs kun ensikisan viikonlopun pohjalta oli varikon parjatuimpia nuoria kavereita ja ei Ruotsin Stefan Johanssonkaan hullummin ajanut viitospaikan osalta vaikka vasta tuolloin Marco 'Kusettaja' Piccinini Ferrarilla yleensäkään antoi ruotsalaisen jatkosopimuksen kaudesta 1986 tietenkin myös vuoden 1987 mahdollisuuden sisältäen!
Gerhard Berger ajoi viimeisenä Itävallan miehenä pisteelle kun Hollannin Huub Rothengatter ja Italian Pierluigi Martini jäivät pisteittä juurikin 8 autoa enää sisältäneessä keskeytyksiä täynnä olleessa kilpailussa virallisesti kun ilman lopputulosta maalissa ajoi järkyttävän paljon teknisen vian korjauksen takia muita jäljessä ollut Iso-Britannian Martin Brundle.
Itävallan formulasankari Niki Laudalle tämä oli jäähyväiskisa ja samalla myös tämä kisa oli jäähyväiskilpailu kolmansien kuljettajien säännölliselle kisakäytön mahdollisuudelle. Vuodesta 1986 lähtien näihin päiviin asti kolmannet kuljettajat eivät ole saaneet lajissa ajaa kisoissa sellaisinaan kolmatta autoa hyväksytysti.
Valitettavasti 35 vuotta sitten Adelaidessa edes tätä jäähyväistarkoitusta varten muun muassa varsinkaan Williamsin testikuljettaja, Uuden-Seelannin Mike Thackwell tai McLarenin testikuljettaja 'Belfastin Tiikeri' eli Iso-Britannian tai tietenkin vielä vähän tarkemmin Pohjois-Irlannin John Watson eivät saaneet ajaa kisassa kun Frank Williams ja Ron Dennis tämän mahdollisuuden kielsivät.
Tai mikäli Lauda olisi vetäytynyt eläkkeelle jo ennen Adelaidea niin sitten Watson olisi saanut ajaa saman kauden Brands Hatchin tapaan varmaankin kauden päätöskisan, mutta ei muutoin.
Viimeksi muokattu:
ikuinen kakkonen
Foorumin konkari
Minä muistan että vuoden 2004 Ranskan osakilpailussa Schumacher ajoi voittoon 4 pysähdyksen taktiikalla tai sitten ajoi kenties myös 2002 4 stopilla.
CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 15034
Sattui sitten tulemaan vuodessa näppäilyvirhe 4:n sijaan numero 2.
Korjaanpa heti.
CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 15034
Tänä päivänä tulee kuluneeksi tasan 30 vuotta F1:n 500:sta osakilpailusta. Ja sehän ajettiin 4.11.1990 Australian Adelaidessa. Kilpailun voitti Brasilian Nelson Piquet vaikka Iso-Britannian Nigel Mansell olisi voinut voittaa kilpailun mikäli olisi saanut 1-2 kierrosta aikaisemmin haluamansa renkaat varikolta mukaan. Brasilian Ayrton Senna oli jo voittanut maailmanmestaruuden ja oli joutumassa suljetuksi lajista Suzukan kolarin johdosta.
Ranskan Alain Prost oli kolmas, Itävallan Gerhard Berger oli neljäs, Belgian Thierry Boutsen oli viides ja Italian Riccardo Patrese oli kuudes.
Mahdollinen Piquetin ja Mansellin kolari viimeisellä kierroksella olisi tiukan taistelun johdosta voinut auttaa lajin juhlakisassa Prostia jopa voittoon asti, mutta ei välttämättä ihan mestaruuteen asti mitenkään.
Tasatilanteessakin kun Senna olisi vienyt mestaruuden suuremmalla määriä kolmostiloja. Lisäksi Prost joutui vielä pudottamaan pisteitä pois MM-kilvan tuloksistaan.
Samalla lajin juhlakisa onkin viimeinen näihin päiviin asti milloin tosiaan MM-pistetaulukosta kuljettajien osalta täytyi pudottaa pisteitä.
Vuodeksi 1991 vielä toki yritettiin pistelaskentaa siten, että parhaimmillaan ennen pudotuksia olisi kyllä hyväksytty 14 kisaa pisteineen mukaan.
Lopulta muutenkin järki voitti ja käytännössä tuollaisenaankin melkein kaikki hyväksyttävät tulokset otettiin jo huomioon kokonaan lopullisesti.
Näihin päiviin asti sääntöä onkin noudatettu eli kaikki lasketaan.
Samalla lajin juhlakisa oli viimeinen aikansa perinteeksi vuodesta 1961 alkaen muodostuneella pistelaskujärjestelmällä 9-6-4-3-2-1 kun vuodesta 1991 eteenpäin tulikin sitten marginaalista lisäystä voittajan pisteisiin eli voittajalle tuli 10 pistettä ja muut pisteet pysyivät määriltään samanlaisina.
Ilman muuta Adelaiden lajin juhlakisaan vaikutti jälleen Suzukassa sattunut kohu ja Sennan sulkeminen ulos lajista vuodeksi 1991 tai hylkääminen myös vuoden 1990 tuloksista olisi tiennyt Alain Prostin maailmanmestaruutta myös vuodelle 1990.
Siihen ei sentään Prostin mestaruuden osalta lähdetty, mutta Sennan lajista sulkemisen kysymys kirvoittikin mielet koko talvikaudeksi 1990-1991 lajin ystävien piirissä.
Mahdollinen Piquetin ja Mansellin kolari keskenään olisi hyödyttänyt paljon myös edelliskisan osalta maineensa ja uransa siinä vaiheessa pelastaneen Brasilian Roberto 'Pupo' Morenon ja Ranskan Jean Alesin pääsyä pisteille.
Alesin osalta ei tullut Williams-paikkaa vaan siirto Ferrarille vuodeksi 1991 ja Mansellin osalta tuli sitä vastoin juurikin siirto tietenkin lopultakin Williamsille kun vielä tuossakin vaiheessa pientä, mutta siltikin hieman pelottavaa jännityksen poikasta saattoi olla vielä ilmassa kun Mansellin ehdot olivat eläkkeelle lähdön perumisesta puhuen kovia.
Lopulta sopuun kuitenkin päästiin Boutsenin epäonneksi.
Morenonkin osalta empimistä tietysti vähän vielä oli talvikaudeksi, mutta vielä silloin Flavio Briatore oli vakuuttunut Morenon otteista riittävästi ja jatkosopimus tuli talliin joskin hieman empimisen kautta.
Välillä tietysti muun muassa Martin Brundle tai useampi muukin kaveri Benettonilla olisi ollut ihan hyvä nähdä, mutta kiitos erään tulevan saksalaisässän ilmenemisen he olisivat sitten toteutuneessa historiassa olleet todennäköisiä Morenon sijaiskärsijöitä joten sinänsä hyvä oli jättää silloin menemättä.
Eikä osin Briatore ollut muutenkaan niin myötämielinen Morenolle oikein muutenkaan ennen Michael Schumacherin äkki-ilmestymistäkään lajiin vuoden 1991 edetessäkään.
Pitkälti kun oli tullut vähän näkemyseroja joistakin asioista ja kerran oli tullut Briatoren mielestä epäsovinnainen keskeytyskin mitä ei Flavio voinut sitten sulattaa.
Ei sitten mitenkään.
Suomessa jouduttiin vastoin eri lehtien tai Ruutulipun hehkutusta huolimatta hieman pettymään siihen, että JJ Lehto ei päässyt ajamaan edes huhuissa Dallaralle jo vähän ennen varsinaista kunnon sopimuskauttaan eli vuotta 1991 alkaen jo etuajassa lajin juhlakisaan.
Näihin aikoihin tai vähän tämän jälkeen nuori ja vuodeksi 1992 pääosiin lajiin odotettu Mika Häkkinen varmisti pitkälti Keke Rosbergin vankkumattoman ja taipumattoman taivuttelun kuten myös sopivaan väliin isketyn rahasumman toimesta itselleen testikuljettajan paikan Lotus-talliin vuodeksi 1991, mutta tietenkin muun marraskuun ja vielä joulukuunkin aikana osin valtaosin puhe oli vain testipaikasta.
Ei suinkaan kilpailuista, mutta sittemmin Kekellä oli suomalaisille vielä joululahja jonka mukana tulikin sitten tieto Häkkisen ajamisesta kisakuljettajanakin jo etuajassa.
Harmina tosin oli hieman ajoitus sillä ehkä vielä vähän kovemmalla rahasummalla ja pikkaisen paremmalla ajoituksella olisi saattanut Häkkinen ajaa jo Adelaidessa tai tätä edeltäneessä Suzukassa vuonna 1990.
Lopulta tietysti Häkkisen sijaan ajoi kuitenkin mahdollisesti ehkä hyvänä vetona lopulta kuitenkin varsinainen, pitkäaikaisempi Lotus-testikuljettaja vuodelta 1990 eli Johnny Herbert pitkälti kun Martin Donnelly oli loukkaantuneena pysynyt Jerezistä asti toipumassa.
Lotukselle tosiaan jäi tallina epävarmuuden ja lähes toiminnan päättymisen kaltainen tilanne talvikaudelle 1990-1991 ennen kuin uusi rahoittaja sitten löytyi ja talli voitiin uusien omistajien alla pelastaa vielä kerran.
Häkkisen asemaa vielä jossain määrin kisakuljettajanakin arvuuteltiin tallin huonon rahatilanteen takia sillä Häkkisen välillä pelättiin myös joutuvan vuorottelemaan tai luopumaan jopa sittenkin kokonaan paikastaan varsinkin aivan suurimpien mahdollisten pessimistien puheessa tai tyypillisten Keken vastustajien puheissa.
Ainoa edes jossain määrin turvattu kuljettaja talliin oli tietenkin itse Herbert, mutta välillä kyllä Herbertinkin tilanne osin omien muiden ajojensa takia ja osin juuri tallin rahasyistä johtuen oli väistymistä vain testipuolelle.
Huonoimmillaanhan vuodeksi 1991 olisi voinut käydä niinkin, että Herbert olisi jatkanut tallissa vain ykköstestaajana ja Häkkinen olisi ollut vain kakkostestaajana yllättävänkin epävarmalla tulevaisuuden näkymällä silloisen täysin varman ykköstestaajan tai mahdollisen ja lopulta mahdollistuneen kisakuljettajan aseman sijaan.
Etenkin kun maksukuljettajien rahojen katsottiin kaikkein heikoimpina hetkinä talliin olevan elintärkeitä ja toteutuneellakin kaudella ajoi Julian Bailey ja Michael Bartelskin kauden aikana vuonna 1991 tunnettuina maksukuljettajina.
Näistä tosin Bartels vain karsiutui kisoista minkä ehti ja välillä kyllä vaikkapa Bernd Schneider tai David Brabham olisivat varmasti olleet kyllä parempia kuskeja ihan vain maksutestienkin perusteella kuin Bartels ajamaan Lotusta vuonna 1991 tai jopa vuodeksi 1992 mikäli vain rahaa tai halua olisi ollut.
Ranskan Alain Prost oli kolmas, Itävallan Gerhard Berger oli neljäs, Belgian Thierry Boutsen oli viides ja Italian Riccardo Patrese oli kuudes.
Mahdollinen Piquetin ja Mansellin kolari viimeisellä kierroksella olisi tiukan taistelun johdosta voinut auttaa lajin juhlakisassa Prostia jopa voittoon asti, mutta ei välttämättä ihan mestaruuteen asti mitenkään.
Tasatilanteessakin kun Senna olisi vienyt mestaruuden suuremmalla määriä kolmostiloja. Lisäksi Prost joutui vielä pudottamaan pisteitä pois MM-kilvan tuloksistaan.
Samalla lajin juhlakisa onkin viimeinen näihin päiviin asti milloin tosiaan MM-pistetaulukosta kuljettajien osalta täytyi pudottaa pisteitä.
Vuodeksi 1991 vielä toki yritettiin pistelaskentaa siten, että parhaimmillaan ennen pudotuksia olisi kyllä hyväksytty 14 kisaa pisteineen mukaan.
Lopulta muutenkin järki voitti ja käytännössä tuollaisenaankin melkein kaikki hyväksyttävät tulokset otettiin jo huomioon kokonaan lopullisesti.
Näihin päiviin asti sääntöä onkin noudatettu eli kaikki lasketaan.
Samalla lajin juhlakisa oli viimeinen aikansa perinteeksi vuodesta 1961 alkaen muodostuneella pistelaskujärjestelmällä 9-6-4-3-2-1 kun vuodesta 1991 eteenpäin tulikin sitten marginaalista lisäystä voittajan pisteisiin eli voittajalle tuli 10 pistettä ja muut pisteet pysyivät määriltään samanlaisina.
Ilman muuta Adelaiden lajin juhlakisaan vaikutti jälleen Suzukassa sattunut kohu ja Sennan sulkeminen ulos lajista vuodeksi 1991 tai hylkääminen myös vuoden 1990 tuloksista olisi tiennyt Alain Prostin maailmanmestaruutta myös vuodelle 1990.
Siihen ei sentään Prostin mestaruuden osalta lähdetty, mutta Sennan lajista sulkemisen kysymys kirvoittikin mielet koko talvikaudeksi 1990-1991 lajin ystävien piirissä.
Mahdollinen Piquetin ja Mansellin kolari keskenään olisi hyödyttänyt paljon myös edelliskisan osalta maineensa ja uransa siinä vaiheessa pelastaneen Brasilian Roberto 'Pupo' Morenon ja Ranskan Jean Alesin pääsyä pisteille.
Alesin osalta ei tullut Williams-paikkaa vaan siirto Ferrarille vuodeksi 1991 ja Mansellin osalta tuli sitä vastoin juurikin siirto tietenkin lopultakin Williamsille kun vielä tuossakin vaiheessa pientä, mutta siltikin hieman pelottavaa jännityksen poikasta saattoi olla vielä ilmassa kun Mansellin ehdot olivat eläkkeelle lähdön perumisesta puhuen kovia.
Lopulta sopuun kuitenkin päästiin Boutsenin epäonneksi.
Morenonkin osalta empimistä tietysti vähän vielä oli talvikaudeksi, mutta vielä silloin Flavio Briatore oli vakuuttunut Morenon otteista riittävästi ja jatkosopimus tuli talliin joskin hieman empimisen kautta.
Välillä tietysti muun muassa Martin Brundle tai useampi muukin kaveri Benettonilla olisi ollut ihan hyvä nähdä, mutta kiitos erään tulevan saksalaisässän ilmenemisen he olisivat sitten toteutuneessa historiassa olleet todennäköisiä Morenon sijaiskärsijöitä joten sinänsä hyvä oli jättää silloin menemättä.
Eikä osin Briatore ollut muutenkaan niin myötämielinen Morenolle oikein muutenkaan ennen Michael Schumacherin äkki-ilmestymistäkään lajiin vuoden 1991 edetessäkään.
Pitkälti kun oli tullut vähän näkemyseroja joistakin asioista ja kerran oli tullut Briatoren mielestä epäsovinnainen keskeytyskin mitä ei Flavio voinut sitten sulattaa.
Ei sitten mitenkään.
Suomessa jouduttiin vastoin eri lehtien tai Ruutulipun hehkutusta huolimatta hieman pettymään siihen, että JJ Lehto ei päässyt ajamaan edes huhuissa Dallaralle jo vähän ennen varsinaista kunnon sopimuskauttaan eli vuotta 1991 alkaen jo etuajassa lajin juhlakisaan.
Näihin aikoihin tai vähän tämän jälkeen nuori ja vuodeksi 1992 pääosiin lajiin odotettu Mika Häkkinen varmisti pitkälti Keke Rosbergin vankkumattoman ja taipumattoman taivuttelun kuten myös sopivaan väliin isketyn rahasumman toimesta itselleen testikuljettajan paikan Lotus-talliin vuodeksi 1991, mutta tietenkin muun marraskuun ja vielä joulukuunkin aikana osin valtaosin puhe oli vain testipaikasta.
Ei suinkaan kilpailuista, mutta sittemmin Kekellä oli suomalaisille vielä joululahja jonka mukana tulikin sitten tieto Häkkisen ajamisesta kisakuljettajanakin jo etuajassa.
Harmina tosin oli hieman ajoitus sillä ehkä vielä vähän kovemmalla rahasummalla ja pikkaisen paremmalla ajoituksella olisi saattanut Häkkinen ajaa jo Adelaidessa tai tätä edeltäneessä Suzukassa vuonna 1990.
Lopulta tietysti Häkkisen sijaan ajoi kuitenkin mahdollisesti ehkä hyvänä vetona lopulta kuitenkin varsinainen, pitkäaikaisempi Lotus-testikuljettaja vuodelta 1990 eli Johnny Herbert pitkälti kun Martin Donnelly oli loukkaantuneena pysynyt Jerezistä asti toipumassa.
Lotukselle tosiaan jäi tallina epävarmuuden ja lähes toiminnan päättymisen kaltainen tilanne talvikaudelle 1990-1991 ennen kuin uusi rahoittaja sitten löytyi ja talli voitiin uusien omistajien alla pelastaa vielä kerran.
Häkkisen asemaa vielä jossain määrin kisakuljettajanakin arvuuteltiin tallin huonon rahatilanteen takia sillä Häkkisen välillä pelättiin myös joutuvan vuorottelemaan tai luopumaan jopa sittenkin kokonaan paikastaan varsinkin aivan suurimpien mahdollisten pessimistien puheessa tai tyypillisten Keken vastustajien puheissa.
Ainoa edes jossain määrin turvattu kuljettaja talliin oli tietenkin itse Herbert, mutta välillä kyllä Herbertinkin tilanne osin omien muiden ajojensa takia ja osin juuri tallin rahasyistä johtuen oli väistymistä vain testipuolelle.
Huonoimmillaanhan vuodeksi 1991 olisi voinut käydä niinkin, että Herbert olisi jatkanut tallissa vain ykköstestaajana ja Häkkinen olisi ollut vain kakkostestaajana yllättävänkin epävarmalla tulevaisuuden näkymällä silloisen täysin varman ykköstestaajan tai mahdollisen ja lopulta mahdollistuneen kisakuljettajan aseman sijaan.
Etenkin kun maksukuljettajien rahojen katsottiin kaikkein heikoimpina hetkinä talliin olevan elintärkeitä ja toteutuneellakin kaudella ajoi Julian Bailey ja Michael Bartelskin kauden aikana vuonna 1991 tunnettuina maksukuljettajina.
Näistä tosin Bartels vain karsiutui kisoista minkä ehti ja välillä kyllä vaikkapa Bernd Schneider tai David Brabham olisivat varmasti olleet kyllä parempia kuskeja ihan vain maksutestienkin perusteella kuin Bartels ajamaan Lotusta vuonna 1991 tai jopa vuodeksi 1992 mikäli vain rahaa tai halua olisi ollut.
Viimeksi muokattu:
ikuinen kakkonen
Foorumin konkari
Tänään tulee tasan 10 vuotta siitä kun Sebastian Vettel voitti uransa ensimmäisen maailmanmestaruutensa Abu Dhabin ajetussa osakilpailussa ja kisa olikin todella dramaattinen ja jännittävä jossa sattui ja tapahtui josta etenkin on jäänyt mieleen Fernando Alonson jääminen Petrovin taakse Ferrarin taktisen mokan takia joka sitten ratkaisi mestaruuden lopuksi Vettelille jonka olisi pitännyt ajaa vähintään neljänneksi varmistaaksen mestaruus mutta ajoi vasta seiskaksi maalin joten näin Vettel voitti mestaruuden ajamalla maalin ykköseksi.
Saunatakki
Walk a Crooked Mile
- Liittynyt
- 3.8.2014
- Viestit
- 2350
Höh, vastahan tuota jännitettiin... Yksi harvoista tapauksista, kun on venäläistä tullut suorastaan karjuen kannustettua.
ikuinen kakkonen
Foorumin konkari
Jännä miten toi Schumacherin spinni ja kolari Liuzzin kanssa kisan alussa vaikutti kisan kulkuun paljon ja samalla se pohjusti maamies Vettelille mestaruuden joka tarvitsi mestaruuden voittamiseksi Alonson jäämistä nelossijan ulkopuolelle ja niin siinä kävikin lopuksi joten aikamoisen palveluksen Schumacher tavallaan teki Vettelille koska muuten Alonso joka oli tukevassa pistejohdossa kisaan lähdettäessä olisi todennäköisesti voittanut mestaruuden.
Joten Vettel tarvitsi alun turva-auton episodin ,Ferrarin mokan kun ottivat Alonson sisään Webberiin varikkopysähdyksen jälkeen ja tietenkin Petrovin tuleminen Alonson tielle joka piti tämän takana maalin asti ja sitten se oli siinä.
Viimeksi muokattu:
Kagg
Well-known member
- Liittynyt
- 19.8.2012
- Viestit
- 998
Eikös tuolloin 2010 Webber ollut mm-johdossa, kun viimeiseen kilpailuun lähdettiin. Vai muistelenko omiani? Häneenhän nimittäin taidettiin Fernandon taktiikkaa peilata ja vituiksihan se meni. Webberhän ajeli samaisen kisan lopulta sijoilla ynnä muut ja Vettel korjasi hedelmät.
ikuinen kakkonen
Foorumin konkari
Alonso oli mm-johdossa 8 pisteen erolla Webberiin ja Vetteliin noin 15 pisteen erolla ja Hamilton oli myös mestaruustaistelussa mukana mutta oli jo 24 pistettä jäljessä joten neljä kuskia taisteli mestaruudesta mikä on aika harvinaista.
CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 15034
Normaalisti en juuri tuttuun tapaan muistele lajin nk. Jonoajeluvuosia, mutta yksi kotimainen merkkipaalu silloisiin vuosiin kuuluvana sattui neljä vuorokautta sitten tasan 20 vuotta sitten.
Päivämäärä oli 4.3.2001.
Muuan, alun alkaen vain Sauberin testikuljettajaksi vuodeksi 2001 vuoden 2000 lopun perusteella ja vasta vuodeksi 2002 kisakuljettajaksi aiottu Kimi Matias Räikkönen aloitti tuolloin uransa Australian Melbournessa.
Juttu oli eräin osin hyvin sama kuin mitä Mika Häkkisellä oli ollut tasan tuolloin 10 vuotta aiemmin Lotuksella eli testikuskista noustiin kisakuljettajaksi vuodella etuajassa vuonna 1991.
Päivämäärä oli 4.3.2001.
Muuan, alun alkaen vain Sauberin testikuljettajaksi vuodeksi 2001 vuoden 2000 lopun perusteella ja vasta vuodeksi 2002 kisakuljettajaksi aiottu Kimi Matias Räikkönen aloitti tuolloin uransa Australian Melbournessa.
Juttu oli eräin osin hyvin sama kuin mitä Mika Häkkisellä oli ollut tasan tuolloin 10 vuotta aiemmin Lotuksella eli testikuskista noustiin kisakuljettajaksi vuodella etuajassa vuonna 1991.
CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 15034
Hieman lajin nk. Jonoajeluvuosien alkutaipaleen rajamaille sijoittuvasta vuoden 1997 Australian Grand Prixistä on tullut kuluneeksi tänään 24 vuotta.
Kilpailu ajettiin 9.3.1997.
McLaren palasi voittajaksi David Coulthardin voimin, Michael Schumacher Ferrarilla oli toinen ja Mika Häkkinen oli suomalaisia ilahduttavasti kolmas.
Toisaalta ilman Williamsin omia vaikeuksia ja Benettonin Jean Alesin itsepäisyyttä olla menemättä varikolle olisi tuokin McLarenin menestyspäivä voinut olla vaatimattomampi.
Kilpailun lähtöäkään ei koskaan otettu uusiksi kolareista huolimatta lähtökierroksen aikana.
Lajiin ikävä kyllä samana kohtalokkaana päivänä ilmestyivät myös keinotekoiset ja typerät renkaita koskevat rajoitusten säännöt jotka eräin osin ovat vielä tänäänkin voimassa.
Samana päivänä lähtökohtaisesti Jerezin 1997 päätteeksi Renaultin järjestämiä jäähyväisiä huomioimatta lajissa alkoi Mercedes-Benzin juuri päättyvä Safety Carin ja Medical Carin ylläpidon aikakausi pääsääntöisesti.
Kilpailu ajettiin 9.3.1997.
McLaren palasi voittajaksi David Coulthardin voimin, Michael Schumacher Ferrarilla oli toinen ja Mika Häkkinen oli suomalaisia ilahduttavasti kolmas.
Toisaalta ilman Williamsin omia vaikeuksia ja Benettonin Jean Alesin itsepäisyyttä olla menemättä varikolle olisi tuokin McLarenin menestyspäivä voinut olla vaatimattomampi.
Kilpailun lähtöäkään ei koskaan otettu uusiksi kolareista huolimatta lähtökierroksen aikana.
Lajiin ikävä kyllä samana kohtalokkaana päivänä ilmestyivät myös keinotekoiset ja typerät renkaita koskevat rajoitusten säännöt jotka eräin osin ovat vielä tänäänkin voimassa.
Samana päivänä lähtökohtaisesti Jerezin 1997 päätteeksi Renaultin järjestämiä jäähyväisiä huomioimatta lajissa alkoi Mercedes-Benzin juuri päättyvä Safety Carin ja Medical Carin ylläpidon aikakausi pääsääntöisesti.
ikuinen kakkonen
Foorumin konkari
Olisi kaudesta 1997 voinut tulla yksinpuolinen jos Villeneuve ja Williams talli eivät olisi mokanneet urakalla kisoja, kun auto oli etenkin alkukaudesta ylivoimainen verrattuna muihin.
Mutta toisaalta se mahdollisti huikean dramaattisen kauden jolloin nähtiin voimasuhteiten vaihtelua ja tasaväkinen mestaruuskamppailu Villeneuven ja Schumacherin välillä, joka huipentui dramaattiseen Jerezin päätöskisaan joka myös suomalaisittain riemastuttavalla päättyi, se myös mielestäni sopi dramaattisen kauden luonteeseen päätöskisa.
Mutta toisaalta se mahdollisti huikean dramaattisen kauden jolloin nähtiin voimasuhteiten vaihtelua ja tasaväkinen mestaruuskamppailu Villeneuven ja Schumacherin välillä, joka huipentui dramaattiseen Jerezin päätöskisaan joka myös suomalaisittain riemastuttavalla päättyi, se myös mielestäni sopi dramaattisen kauden luonteeseen päätöskisa.
CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 15034
Näin juuri.
Välillä kausi ei kyllä itsessään niin erityisen huikea kylläkään ollut.
Etenkin kun oli jo rengastaktisia rajoituksia ja välitankkaukset päälle vähentämään sinänsä mielenkiintoa.
Ohitusmäärätkin vähenivät.
Dramatiikkaa riitti kylläkin.
Sääli sinänsä, että ihan täysin lopullisen lopullista päätöstä eli Estorilia ei aikanaan ajettu monien hyväksyntöjen ja pois jättämisten jälkeen sitten vielä erikseen.
Poikkeushan se olisi ollut ja ensimmäisen kerran olisi ollut 18 kisan virallinen kalenteri jo tuolloin sen toteutuessa.
CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 15034
Vuoden 1991 Yhdysvaltain Grand Prixistä Phoenixin radalla ja vuoden 1996 Australian Grand Prixistä Melbournessa Albert Parkin radalla tulee tänään kuluneeksi 30 vuotta ja 25 vuotta.
Päivämäärät olivat 10.3.1991 ja 10.3.1996.
Kauden aloituksina molemmissa kilpailuissa riitti mielenkiintonsa ja varauksin vuoden 1997 Melbournen unohtaen laskuista voitiin puhua yhdestä erittäin harvoista todella mielenkiintoisista Melbournen kisoista.
Heti alkuun tosin.
Phoenixissa 1991 Ayrton Senna voitti, Alain Prost oli toinen ja Nelson Piquet oli kolmas.
Melbournessa 1996 Damon Hill voitti, Jacques Villeneuve tulokkaana oli toinen ja Ferrari-uransa myöhempiä ongelmiaan vastaan Eddie Irvine oli ihan alkuun parempi Schumacherin Michaelia olemalla kolmas.
Melbourne 1996 jossain määrin ei ehkä jättänyt harmittavalla tavalla mitään sellaista aivan äärimmäisen suurta muistikuvaa yleisöön muilla tavoin kuin vain Martin Brundlen ensimmäisen lähdön pahan kolarin muodossa. Toisessakin lähdössä Brundle kolaroi, mutta onneksi jo kevyemmin kuitenkin keskeyttäen.
Phoenixissa 1991 eli tasan 30 vuotta sitten nähtiin vihdoin ja viimein muutamien vuosien ajattelujen, Keken aikojen ja jopa tietyin osin ajalta juuri ennen Kekeä radalla kaksi suomalaista kuljettajaa samaan aikaan.
JJ Lehdon kyvyt tiedettiin hyväksi, mutta Mika Häkkinen oli uran alkuun aika katsomaton kortti.
Etenkin kun vaikka testejä kaiken laskien oli jo ollutkin niin Phoenixista alkuun moni odotti paljon varovaisempaa suoritusta.
Myöhempää uraa vasten Mika toisti jo tuolloin yhden piirteensä:
Aika-ajoissa hän kykeni olemaan ajoittain erittäinkin häikäisevän yritteliäs kun taas osa kisoista ainakin otettiin yllättävän varovaisesti.
Tämä jopa jo ennen Adelaidea 1995.
Häikäisevä yritteliäisyys ei kovin kauas jättänyt Järvilehdostakaan kun JJ oli kymppiruudussa yökisaan kotimaisten TV-katselijoiden suhteen ja Häkkinen tasan ruudukon puolivälissä eli 13:sta mahdolisten häntäpään ruutujen sijaan tai jopa karsiutumisen sijaan.
Häkkisellä oli avauskaudellaan myöhemminkin verraten varovaisempi yleisote ajamiseensa.
Varsinkin siinä missä Häkkisellä lähti ote vähän laukalle ajoittain liikaa sitten vuosina 1992-1995.
Taipumusta osin pahensi etenkin niin nopeassa tahdissa saavutettu McLaren-paikkakin vuodesta 1993 eteenpäin.
Toisaalta Adelaide 1995 sitten muutti jossain määrin kaiken ja toisaalta sitten ei ihan niin paljon muuttanut kuitenkaan.
Päivämäärät olivat 10.3.1991 ja 10.3.1996.
Kauden aloituksina molemmissa kilpailuissa riitti mielenkiintonsa ja varauksin vuoden 1997 Melbournen unohtaen laskuista voitiin puhua yhdestä erittäin harvoista todella mielenkiintoisista Melbournen kisoista.
Heti alkuun tosin.
Phoenixissa 1991 Ayrton Senna voitti, Alain Prost oli toinen ja Nelson Piquet oli kolmas.
Melbournessa 1996 Damon Hill voitti, Jacques Villeneuve tulokkaana oli toinen ja Ferrari-uransa myöhempiä ongelmiaan vastaan Eddie Irvine oli ihan alkuun parempi Schumacherin Michaelia olemalla kolmas.
Melbourne 1996 jossain määrin ei ehkä jättänyt harmittavalla tavalla mitään sellaista aivan äärimmäisen suurta muistikuvaa yleisöön muilla tavoin kuin vain Martin Brundlen ensimmäisen lähdön pahan kolarin muodossa. Toisessakin lähdössä Brundle kolaroi, mutta onneksi jo kevyemmin kuitenkin keskeyttäen.
Phoenixissa 1991 eli tasan 30 vuotta sitten nähtiin vihdoin ja viimein muutamien vuosien ajattelujen, Keken aikojen ja jopa tietyin osin ajalta juuri ennen Kekeä radalla kaksi suomalaista kuljettajaa samaan aikaan.
JJ Lehdon kyvyt tiedettiin hyväksi, mutta Mika Häkkinen oli uran alkuun aika katsomaton kortti.
Etenkin kun vaikka testejä kaiken laskien oli jo ollutkin niin Phoenixista alkuun moni odotti paljon varovaisempaa suoritusta.
Myöhempää uraa vasten Mika toisti jo tuolloin yhden piirteensä:
Aika-ajoissa hän kykeni olemaan ajoittain erittäinkin häikäisevän yritteliäs kun taas osa kisoista ainakin otettiin yllättävän varovaisesti.
Tämä jopa jo ennen Adelaidea 1995.
Häikäisevä yritteliäisyys ei kovin kauas jättänyt Järvilehdostakaan kun JJ oli kymppiruudussa yökisaan kotimaisten TV-katselijoiden suhteen ja Häkkinen tasan ruudukon puolivälissä eli 13:sta mahdolisten häntäpään ruutujen sijaan tai jopa karsiutumisen sijaan.
Häkkisellä oli avauskaudellaan myöhemminkin verraten varovaisempi yleisote ajamiseensa.
Varsinkin siinä missä Häkkisellä lähti ote vähän laukalle ajoittain liikaa sitten vuosina 1992-1995.
Taipumusta osin pahensi etenkin niin nopeassa tahdissa saavutettu McLaren-paikkakin vuodesta 1993 eteenpäin.
Toisaalta Adelaide 1995 sitten muutti jossain määrin kaiken ja toisaalta sitten ei ihan niin paljon muuttanut kuitenkaan.
BJohnson
Ukrainan aseistaja 🇺🇦
- Liittynyt
- 11.3.2020
- Viestit
- 5485
Eikös Mäkkärissä ollut se kytkinongelma silloin? Varsinkin kun startti uusittiin, niin kytkin oli jo palanut ekassa startissa. Saivat sen kuntoon sitten loppukaudesta.
Bleu
Olivier Bocques Fan Club
- Liittynyt
- 14.4.2000
- Viestit
- 9323
Tuo kuvaus sopisi paremmin ekaan mestaruuskauteen. Silloin Häkältä epäonnistui uusintastartti niin Kanadassa, Ranskassa kuin Belgiassakin.
CCMK
Well-known member
- Liittynyt
- 9.11.2009
- Viestit
- 15034
Tänä päivänä tasan kaksi vuotta sitten eli juuri ennen formulakauden 2019 alkua Charlie Whiting menehtyi äkillisesti.
Eilen Murray Walkerin menehtyessä näille kahdelle herralle tuli päivälleen melkein sama lähtö tuonpuoleiseen kahden vuoden sisällä.
Eilen Murray Walkerin menehtyessä näille kahdelle herralle tuli päivälleen melkein sama lähtö tuonpuoleiseen kahden vuoden sisällä.