Olettekos koskaan ajatelleet, millaista on olla muistisairaan vanhuksen omaishoitajana?
Itsellä on menossa yli viikon mittainen sijaisuusputki ja on se raskasta.
En ole ollut virallisena omaishoitajana, mutta mutsi toimi edesmenneen miehensä omaishoitajana. Varsin tuttuja ja läheltä katsottuja juttuja.
Faijalla on nyt myös hyvin suuria muistiongelmia. Milloin on lompakko hukassa ja milloin mitäkin. Kun käytiin hankkimassa uusi id-kortti poliisilaitoksella, niin siinä kysytään kaikenlaista.
Hyvin moneen vastaus oli sangen epämääräisiä Esim. kun kysyttiin montako lasta? Faijan vastaus oli: yksi elävä. (ja meitä on siis kaksi ja molemmat ihan hengissä) Varsin pirullista on, että
ei kelpaa esim. se, että kodinhoidon tuki kävisi kerran viikossa varmistamassa lääkkeiden annostelut jne. Nämä muistisairaat ovat varsin itsepäisiä tapauksia...ainakin molemmat lähipiirissä olleet. Mitään virallista diagnoosia esim. Altzheimerista ei ole vielä...mutta saattaa olla tulossa. (Faijan muistivaikeudet liittyvät aivoinfarkteihin, sanovat...)
Sedän vaimo oli sairaalahoidossa hyvin pitkälle edenneen Altzheimerin kourissa yli 10 vuotta. Ei tuntenut enää ketään (saati puhunut) eli makasi vain vuoteella jne. (siis oli ko. taudin loppuvaiheessa) Tuossa sairaudessahan mennään koko ajan huonompaan suuntaan, eikä toivoa parantumiseta ole. Lääkehoidoilla sairastumisen aste (oireiden esiintyminen) saattaa hidastua
Tsemppiä. Ei ole helppoa. Tiedän.
