"Tulkoon valkeus", hän sanoi ja valkeus tuli. Nimittäin. Vaihdoin juuri valaisimet olohuoneeseen ja työhuoneeseen sekä varjostimen keittiön valaisimeen. Ei kuulosta äkkiseltään isolta hommalta?
Asiaan. Olohuoneessa oli spottivalot. Ruuvasin valaisimen kiinnitysruuvin auki. Laskin valaisinta hieman ja löysäsin sokeripalan ruuvit, että sain piuhat irti ja valaisimen alas. Irrotin kiinnityskappaleen katosta irti. Siirryin työhuoneeseen.
Otin työhuoneen valaisimen pistokkeesta irti ja nostin pois paikoiltaan. ruuvasin kattokoukun kiinnitysruuvit auki ja vedin sitä alaspäin, että sain vedettyä katosta tulevat kattokoukun reiän läpi vedetyt piuhat pois. Sain samalla silmilleni jotain perhanan rappausta niin että ropina kävi.
Siirryin olohuoneeseen. Ruuvasin katossa olevien piuhojen päässä olevan sokeripalan irti ja ujutin piuhat työhuoneesta tuomani kattokoukun levyssä olevasta reiästä läpi. Ruuvasin koukun kattoon kiinni ja piuhat sokeripalaan.
Otin kattokruunun esiin ja mallasin sitä koukkuun. Tuli aivan liian alas. Eikun lyhentämään ketjua. Ilman kunnon välineitä meni puoli tuntia saada ketju poikki ja takaisin kiinni. Uusi sovitus. Jää vieläkin liian alas. Kattokruunu alas ja ketju vihalla uudestaan poikki ja ehjäksi ja takaisin kattoon. Passelin korkuinen!
Sitten lyhentämään kattokruunun piuha. Katkaisu oli helppoa, mutta päällyskuoren nirhaaminen sivuleikkureilla ilman, että sisäjohtimet vaurioituvat oli kuin hyttysten naimista. Milli vinossa, niin se on silmässä. Lopulta sain piuhat nyrhittyä esiin ja poistin eristeen sisäjohtimista.
Kruunu kattoon ja ruuvasin piuhat sokeripalaan kiinni. Sitten suojakuvun kiinnitysruuvi auki ja kupu kattoon kiinni, että piuhat jää piiloon ja ruuvi tiukalle. Sitten varjostimet ja lamput ruuvaten paikalleen.
Takaisin työhuoneeseen. Vanhan hissivalaisimen varjostin irti muusta osasta ja keittiöön. Keittiön valaisin sammuksiin ja odottelua. "Jokohan se ois jäähtynyt tarpeeksi?". Lamppua irti ruuvaamaan ja hetken päästä luovutus. Näpit melkein palo. Hiukan odottelua ja vihapäässä lamppu irti ja varjostin myös. Toinen tilalle.
Työhuoneeseen. Katossa roikkuviin paljaisiin piuhoihin naaraspistoke kiinni. Spottivalaisimen kiinnityskappale kattoon ruuvaten kiinni. Vanhasta valaisimesta naps sivuleikkureilla pistoke irti ja johdon päät esiin. Piuhat sokeripalaan ja toiseen päähän spottivalaisimen piuhat. Katon rajaan, pistokkeet kiinni ja valaisimen mallaamista kohalleen. Ei onnistu millään. Pistokkeet liian paksut, eivätkä mahdu valaisimen sisään. Pistoke auki ja valaisin alas. Ruuvataan pistokkeet irti sekä katosta, että valaisimen sokeripalasta. Uusi yritys ja katon piuhat sokeripalaan kiinni. Sitten mallaamaan valaisimen keskellä olevaa pientä reikää kiinnittimen tappiin. Osuu ei osu, osuu, ei osu. Mainittakoon, että muutaman tunnin kestäneen katon rajassa keikailun tuloksena selkä on jo jumissa, kädet puutuu ja nuppia huimaa, mutta vihapäässä painetaan loppuun asti ja lopulta valaisin armahtaa ja kiinnityskappaleen tappi tulee valaisimen reiästä sisään. (Aah, tuntuiko sinustakin hyvältä?) Ja sitten mutteri kiinni, koristenuppi sen päälle ja työhuoneen lattian imurointi. Kyllä kelpaa taas katella. :ahem: