Seisoskeltiin kavereiden kanssa aamupäivällä koulun käytävällä laskarien alkua odotellessa ja puhuimme pehmoleluista, joita olimme ottaneet mukaan erään tilaisuuden rekvisiittana käytettäväksi myöhemmin illalla.
Mainitsin siinä sitten, että minulla on selkeästi transukoira, koska sillä on nahkalakki, silmämeikkiä sekä hassu asu. Samaan aikaan matikan luennoitsijamme käveli ohi ja selvästi jotkin sanoista saivat kellot soimaan hänen päässään, sillä mies pysähtyi siihen meidän kohdallemme. Totesin siinä sitten hänelle, että keskustelimme tosiaankin pehmoleluista ja näytin tätä omaani.
Tästäpä mies todella riemastui ja tiedusteli, onko meillä joku pehmolelu päivä ja harmitteli, ettemme olleet ilmoittaneet hänelle, jotta hänkin olisi voinut ottaa jonkun lastensa lelun mukaan.
Sitten saimmekin pitkän selostuksen
Webkinzien hienoudesta ja suosituksen hommata killallemme niitä.