Onko sellainen, jolla on addikti, huomaamaton?
Ei. En mä niin sanonut.
Mutta oon kyllä sitä mieltä, että kaikilla on nykyään joku "addiktio". Ei kukaan pysty elää edellämainitsemani kaavan mukaan ilman, että jostain asiasta elämässä tulee tapa vaikka kuinka yrittäisi.
Se kuka minkäkin haluaa määrittää addiktioksi on eri asia.
Mä oon aina ajatellut asian niin että addiktion raja menee siinä, kun itse ei enää ymmärrä tekevänsä hallaa itselleen. Että on pakko saada lisää ja enemmän.
Uskoisin että esim. suurin osa ylipainoisista kyllä peiliin katsoessaan tietää, että kakut ja leivokset ei auta, mutta silti niitä mättää kun ei oikein tiedä muutakaan. Siitä on tullut pinttynyt tapa, jolla tukahdutetaan jotain.
Samoin joku kännykkä. Kyllähän toiset on niistä tietyllä tapaa riippuvaisia, on työ meiliä ja puhelua ja kalenteria. Mun mielestä tässä on kyse joko tunnollisuudesta tai paineista, joita töissä ja nyky-yhteiskunnassa luodaan.
Se on mun mielestä jännä huomata (ja tää nyt ei liity asiaan mut tuli nyt mieleen), miten kaikki pitää lokeroida nykyään johonkin ja kaikelle täytyy löytyä diagnoosi.
Jotenkin sellainen perus, välitön tutustuminen toisiin tuntuu katoavan. Jos jonkin ihmisen tapaa niin ainakin nuorien on pakko heti etsiä kyseinen henkilö facebookista ja googlettaa. Pitää tietää, missä porukoissa, harrastuksissa, piireissä tms. ko. henkilö liikkuu. Ei enää odoteta seuraavaan tapaamiseen, jotta kuullaan ja opitaan henkilöstä lisää. Ihmisestä "tiedetään" jo paljon ennen seuraavaa näkemistä.