ettelbruck sanoi:
Ei voi meikäläinenkään - eikä pystykään, siksi 'iso käsi' Jacquesille!
Mutta kuntoilusta näissä rajoissa (syke kaiketi jotain 140 luokkaa) oon oppinu nauttimaan viimeisen vuoden aikana. Ja 'pakko' on kuntoilla, oli näet 2.3.2006 Singaporessa meikäläisen tiimalasissa hiekka melkoisen vähissä. Siitä loistavien lääkärien avulla noustiin ja nyt on pidettävä huolta ettei anna kunnon heikentyä.
Juu, nuo tuollaiset terveysongelmat pistää toki aina hälytyskellot soimaan ja ihan hyväkin niin.
Itsellänikin ennen pyöräilyharrastukseni aloittamissa oli jonkinlaisia signaaleja.. Esim. paino ja verensokerit olivat vähän kohollaan.. Kun on suvussa sydän ja verisuonivaivoja sekä diabetestä, niin on syytä hoitaa se mikä nyt vaan on hoidettavissa eli oma fyysinen kunto.
Muutenkin yleinen olotila oli silloin 2003-2004 aika apaattinen. Olin jatkuvasti väsynyt ja masennus sekä stressikin vaivasivat. Opinnoissa oli vaikeuksia, koira kuoli, avovaimon kanssa erottiin jne.. kaikki jutut about samaan aikaa.. :nope:
Masennukseen (kuten toki kunnon parantamiseenkin) tuo pyöräily olikin aivan oiva lääke. Se idea tuli amk:n mentorilta, joka oli itse kärsinyt masennusoireista. Kertoi neuvoksi että kannattaisi keksiä jokin liikunnallinen harrastus, jonka avulla saa kaikki henkisetkin paineet purettua. Ja kun pyöräily on aina ollut miellyttävää niin, ei tuossa kauaa mennyt keksiä mikä se harrastus voisi olla. Eli siis kyseessä oli aluksi ihan puhtaasti terapiaa.. Ja kai se sitä vieläkin tavallaan on..
Vuonna 2003, kun tein ensimmäisen pyörälenkkini Hyvinkäältä Helsinkiin (~55km), mulla kesti matkassa neljä ja puoli tuntia ja olin aivan puhki poikki väsynyt. Jostain kumman syystä kuitenkin sain siitä jotain nautintoa ja toistin urakan kerta toisensa jälkeen. Se kokemus kun joka kerta sai ajasta nipistettyä kymmeniä minuutteja pois, nosti motivaatioa hurjasti ja harrastusta jaksoi jatkaa ja pikkuhiljaa laajentaa. Samalla onnistuneiden treenien kautta mielikin koheni kummasti. Opiskelut lähtivät taas sujumaan ja muutenkin palaset elämässä alkoivat loksahtamaan (duunipaikka jne).
Nykyäänhän tuo matka hyvinkäältä hesaan menee ihan kevyelläkin temmolla (=syke 140-150) alle kahteen tuntiin, joten kyllä se kuntokin on vaan noussut 4 vuodessa aivan älyttömästi. Ei sitä oikein käsitäkään muuten kuin näin kun muistelee mikä oli tilanne joskus aiemmin. Kun ei siitä niin kauaa ole aikaa kuitenkaan..