Sahalahdella oli kerrostalon pihalla joidenkin pikkulasten pihaleikeissä tullu erimielisyyttä, siitä kenen vanhemmat varsinaisesti määrää ja ovat muutenkin parhaat. Väittely siitä kenen isä kulloinkin voittaa ja kenen isän ja missä lajissa oli yltynyt natiaisten nokittaessa uusilla jutuilla surutta ja kovaan ääneen. Lopulta oli vanhempiakin huvittaneeseen kilpalaulantaan tullut nopea loppu ja killiäisistä suurin osa kiikutettua sisälle ja videoista muumia, kun Veera [nimi muutettu] 3,5 v. oli keuhkonnut tietävänä:
- Mutta meirän äiti ottaaki teirän isältä tikkaria poskeen!
Toteamuksen todenperäisyyttä oli tottakai pienessä yhteisössä aivan pakko ollut lähteä yhteistuumin tarkistamaan. Kumpikaan Veeran tarinan sankareista kun ei ollut ollut juuri silloin pihalla häärämässä mitään hääräämisiä, mutta aviopuolisonsa kylläkin. Näin oli joukolla lähdetty C-rapun kolmanteen Veeran kotiin Veeran isän johdattamana huorintekijöitä yllättämään.
Väki kiipesikin tuimin ilmein ja joitakin amerikkalaistyylisiä lynkkaushuutojakin kumpusi joukon keskeltä portaita noustessa. Jotain killuttimista killuttamista ja vastaavaa opetustoimintaa. Yllätys olikin kuitenkin suuri kaikille, eikä vähiten yhdelle Korhoselle, kun asunnosta ei löytynytkään hurmahenkisiä nussijoita vaan yks Korhonen nakkisillaan jääkaapilta, posket täynnä voileipää, muniaan raapien juomassa punaista maitoa suoraan pörnykästä.
- Movo, muvva voppu vauvantaimakkava ja mää avattevin että teivvä ovis vauvantaimakkavaa ja ovihan teivvä, mussutti Korhonen helpottuneelle joukkiolle, veivut naapuvisuhteet on pevnanan jees!
Se yks Korhonen siinä luovi sitten tietään läpi jo hajaantumaanpäin olevan vitsailevan joukon kohti vastapäistä asuntoa, jonka oven postiluukkua koristi nimi Korhonen. Osa väestä oli jo toisen kerroksen tasanteella naureskellen vielä Korhon pakaroiden villiä kuohkeutta ja alkuvoimaa. Osalla naisista tuntui tuttu kuumottava tunne alavatsassa. Se yks Korhonen tunsi heistä suurimman osan hyvinkin ja he kaikki tiesivät sen. Sillä ei ollut heille merkitystä, vain Korhosella oli. Korhosella oli myös muutakin merkitystä, nimittäin tarinan käänteiden kannalta, sillä Korhonen oli se joka totesi nieltyään suunsa tyhjäksi, että teidän Pirjo ja Vesa on muuten meillä suihkussa, jos niitä haette.
Tarina kertoo, että loput luettiin Alibista ja että vaikka Pirjon ja Vesan sanottiinkin karanneen Keravalle, oli joku paikallinen myöhemmin löytänyt Parnalan Vesan koittosormen maksalaatikkonsa seasta. Tuntomerkkinä kuulemma satavarma Meiju -tatuointi sormen poikki. Reunasen Jake, joka sormen oli löytänyt olikin kuulemma vähän tuoksusta ihmetellyt ennen ensimmäistä suupalaa, että tuliko perkele otettua Janssonia maksalaatikon sijaan.
