Olihan Mikko uskomaton lahjakkuus. Ritmolla (sekä vanhempi 75 että myöhemmin 130TC Abarth) pisteli menemään sellaista laukkaa, että ei mikään ihmekään, että alkoi ajopaikkaa löytymään. Taustalla oli myös kolme kartingin SM:ää, rallin ykkösryhmän SM Escortilla vuodelta 1980, muutama hyvä tulos A-ryhmän Asconalla.
Nopeuttahan Sundströmillä riitti. Nopeudellisesti kovimmat vuodet osuvat varmaan Mazda-aikakauteen. Tuolloinen Mazdan tallipaikka kariutui ainakin osin siihen, että tehtaan ajopelit eivät olleet Mikon itse rakentamia nopeampia ja kaiken lisäksi Mikko nappasi Xtracilta(?) jonkun vaihdelaatikon, jonka tehdas olisi halunnut. Muun muassa Suurajoissa 88 Mikon Mazda taisi olla nopein niin kauan kuin tekniikka kesti.
Parhaaksi tulokseksi kansainvälisesti jäi lopulta RAC 86:n neljäs sija. Ajamalla Mikko olisi ollut korkeammalla, mutta kolmossija piti antaa Kankkuselle. Tuon RAC:n jälkeen Mikko kävi vielä loppuvuodesta hakemassa Fiat Uno Turbolla voiton Pohjolarallista. Varsin kova näyttö ajaa marraskuun lopun liejussa 1,3-litraisella etuvetoisella kovempaa kuin takana tulleet nelivetoiset. Taakse jäivät mm. Sebastian Lindholmin A-ryhmän Audi 80 quattro ja Tomi Palmqvistin B-ryhmän Audi quattro A2.
Managerina mies ilmeisesti toimi itse. Hänelle tarjottiin huhujen mukaan Lancia Delta S4 vuoden 86 Suurajoihin, mutta Peugeot kielsi sen. Oikea manageri olisi ehkä saanut hommat neuvoteltua kuntoon eikä olisi tarvinnut ajaa Fiat Unolla.
Sundström on omissa kirjoissani se paras suomalainen rallikuski, joka ei koskaan saanut kunnon tallipaikkaa (Peugeotin Englannin avoin ja RAC:t poisluettu).