Tällitoikki

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Örfil
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Juhannusaatto, tuttu tie, nolla promillea, mökkitien vauhti. Seuraava muistikuva 2 viikon päästä sairaalassa. Jalat eivät toimineet ja pikkuhiljaa tarina alkoi hahmottua. Olin jotenkin saanut auton tieltä kohdassa, jossa ali meni oja. Auto oli mennyt keulan kautta ympäri, äiti oli löytänyt shokissa ja kiroilevana maassa olevan verisen minäni. Pelastushelikopteri Ilmari oli vienyt minut Kuopioon. Siellä sitten todettiin aivoruhjetta, selän ja kylkiluitten murtumaa..ja sit jotenkin jalat alkoivatkin kantaa pikkuhiljaa. Selkä ei kestä taakkoja ja aivot reikäjuustoa. Nyt 12 vuotta myöhemmin olenkin sairaseläkkeellä, kun uskoivat lopulta, ettei minusta ehjää tule.

Tyhmä kysy, mut kortitta ilmeisesti?
 
Kolmesti on kolahtanut, ja kaikilla kerroilla paikallaan olleeseen kohteeseen. Ensimmäisen kerran autokoulussa (ensimmäisellä ajotunnilla vieläpä), peruutin päin isoa betonista kukkaruukkua. Toisen kerran kun olin lähdössä kotipihasta peruuttaen turhan hätäisesti, kolhaisin toisen auton perässä olleen peräkärryn takalokasuojaa. Ja kolmas kerta oli kun keskustassa pistin auton kadun sivuun ja huomaamattani osuin takana olleen auton keulaan. Oli muuten Audi TT, ja omistaja soitti poliisit perääni kun joku silminnäkijä otti rekkarini ylös. Itse en todella edes huomannut että kolahti. No, vahingot jäivät onneksi vääntyneeseen rekisterikilpeen, jonka toki korvasin (8 euroa maksoi).

Selvästi ei oo tuo peruuttaminen miun hommaa.
 
Haa

En tosiaan tiennyt tuota - paska juttu :nope:

Höh, kouvon 'mielikuvitusveli' kirjoitti tiivistelmän aiheesta tapahtuneesta Varikolle aikoinaan hetipian tapahtuneen jälkeen. Jos en nyt vallan väärässä ole? Ja kouvolle itelleen sorry, että otan kantaa näihin 'muinaisiin' tapahtumiin, mutta kun jäi mieleen. Varikolla. Elävästi. Nämä muistelut. Been there, niinku on tapana sanoa.
 
Eipä oo tullu ikinä osuttua mihinkään.

Lähimpänä ollut, kun muutama vuosi takaperin oltiin kouluun menossa. Auraamaton tie, 20-30cm loskakerros tien pinnassa, pikkuauto, vauhtia ei juuri ollenkaan (ilm. kuitenkin liikaa) ja mutka tiessä. Lopputuloksena nokka kohti tulosuuntaa lumipenkassa/ojassa tien toisella puolella. Auto pysähtyi kätevästi puolen metrin päähän tienviitasta, niin selvisi lommoitta.:D

Siinähän sitä sitten seisoskeltiin ja kateltiin kun ohiajavat mummot ja papat tuijottavat autoistaan. :mad:
 
- Joskus 80 luvulla Taka-Hätilässä ajettiin lumiränniä Escortilla hulluna kun panssaroitu miehistönkuljetusvanu tuli vastaan. Kädet toimi -> lumivallin kautta koivuun. Oli pehmeämpi kuin teräsvaunun keula.
- 99 Saabin kylkeen 78 Lancerilla, Mitsubishi lyheni puoli metriä." Mitä ttua, eikö sillä ollukaan kolmiota!"
- 85 mallin Civicillä päin täyskasvuista uroshirveä reilua 80 nopeutta. Teräspelti taipuu ihan hvyin vaikka vastassa on "vain" lihaa ,nahkaa ja luuta.
- Lisäksi muutama harmittomampi luiskahtamis tai väistötilanne joka on päätynyt sen verran syvälle penkkaan, että ilman apuja ei ole selvitty.
 
Mulla on Taka-Hätilästä varsin toisenmoisia muistoja -80 luvulta :D
Kävin siellä kuksimassa yhtä mimmiä ns. auton takapenkkipanoilla aina kun töiltäni ehdin :ahem:
 
Vai semmoset tällit Racer teki. Sopii tällitoikkiin.
 
Kyllä se oli yks Anne vaan. Aikamoinen jakorasia, mutta ei se haitannut. Pääasia oli että sai nuori mies (varsin kokenutta) pillua :ahem:
 
Kolmesti on kolahtanut, ja kaikilla kerroilla paikallaan olleeseen kohteeseen.

Sama! .. paitsi neljästi.

Eka kerta ensimmäisellä autollani Ford Escortilla (vm82) ajoin kodin portin pieleen samana päivänä kun auto oli ostettu. Broidi korjasi paskaksi menneen oikean vilkun. Tämä siis vuonna 1998, 18 vuotiaana.

Toka kerta oli talvella 1999-2000 ja sama auto. Kiinnitin huomioita muualle kuin eteeni ja yhtäkkiä olikin punaiset valot ja Taunus siinä. Äkkijarrutus, mutta liian myöhään. Pieni kolahdus Taunukseen. Taunukseen ei tullut mitään, mutta sen omistaja sai teetettyä siihen huollon mun vakuutusyhtiön rahoilla.
Escortin keula meni vähän ruttuun ja broidi korjasi sen.

Kolmas kerta oli kesällä 2000, jolloin jaoin sanomalehtiä yöllä edelleen sillä Escortilla. Oli uusi piiri ja olin missannut yhden talon lehdet. Lähdin väsyneenä peruuttamaan katsomatta taustapeiliin, enkä muistanut, että tien viereen oli pysäköity Taunus. Peruutin siis sen Taunuksen päälle. Omistaja heräsi ja selvitettiin asia. Hän vaikutti ennemminkin iloiselta tapahtuneesta. Sai hänkin Taunuksensa huoltoon vakuutusyhtiön piikkiin.
Escortista meni takaosa ihan solmuun ja puskuri irtosi. Broidi korjasi, mutta takaluukun lukko piti laittaa uusiksi eikä sitä takaosaa ihan suoraksi enää saatu.

Neljäs kerta tais olla myös vuonna 2000. Ajoin samaisen Escortin parkkiin broidin luona, mutta liian pitkälle siten, että oikea etu rengas tipahti ojaan. Jotain vaurioa sinne tuli, en muista mitä, broidi korjasi.

Tuon vuoden 2000 syksyllä Escort meni seisontaan kun siinä alkoi olla pahoja käynnistymisongelmia. Säilytettiin sitä faijan ja Väiski nimisen kaverinsa vuokraamalla teollisuushallilla. Väiski oli siellä sitten häärännyt jotain ja oli tiputtanut auton yläpuolella roikkuneen saatanan painavan teräsharkon Escortin takaluukun päälle. Sitä ei jaksettu enää korjata ja sain sen lopulta myytyä 50 eurolla jollekin autotuunaajalle.

Escortin mentyä käyttämättömäksi, ostin 2000 vuoden lopulla Corolla teinidexin (vm81) enkä muuten sen jälkeen ole ajanut enää ainuttakaan tälliä.
 
Samana päivänä kun sain kortin käteen lähdin pappan uudehkolla Nissanilla hakemaan jotain propuskaa naapurikunnan militaaritoimistosta passia varten. Kyljelleen ojaan mä sen sain sitte aseteltua. Pänni jonnin verran.

Sitte satunnaista teuvoilua sillon nuorena ojissa, penkoissa ja kanavissa. Neljä kertaa tulee mieleen.

Pari kolhua kuorma-autolla pysäköityyn autoon.

En muista muita nyt. Henkilövahinkoja ei oo tullu.
 
Unohtu kun keskeltä sumua ilmestynyttä hirveä väistin tätin autolla ojanpientareelle. Autolle ei käyny kuinkaan. Traktorilla vedettiin pois, ajelin kylille katuvaloihin ja tsekkasin auton. Polvet tärräsi pitkään ja loppuillan ajoin ihan saatanan hiljaa. Ja vieläkin huonossa näkyvyydessä. En voi ymmärtää näitä, jotka sumussa/pyryssä ajaa nopeusrajoituksen mukaan vaikka eteensä ei näe parikymmentä metriä pidemmälle.
 
Tein ooppelilla voltin nokan kautta ojan pohjalle muistaakseni tässä kohdassa reilu 20 vuotta sitten. Liukas keli, mittarivalo pimeänä ja moottorijarrutus liian kovasta vauhdista risteystä lähestyessä. Hieman tuo säikäytti. Ihme kyllä juuri muuta ei tapahtunut kuin että katto painui keskelta vähän sisään.
Sen verran jatkan tästä, että tuo oli niitä ainutlaatuisia hetkiä elämässä, kun tuntui että aika - jos ei kokonaan pysähtynyt - niin ainakin hidastui merkittävästi. Auton ollessa vapaassa ilmalennossa, muistan vieläkin ennättäneeni miettiä, että mitenkähän päin tässä tullaan alas ja osutaanko mihinkään. Painottomassa tilassa vallitsi pimeys ja kosminen hiljaisuus.

Pyörilleen lumesta pehmeään ojaan siinä sitten tultiin. Ihmettelen vieläkin satumaista onneani.
 
Ylös