Tänne kaikki merkityksettömät ilmoitukset, vol VI

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Renngeist
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Status
Ei avoinna uusille viesteille.
Meinasin äsken syödä jotain mutta sitten ajattelin että enpä taidakaan syödä mitään mutta nyt tuntuu taas siltä että taidanpa kohta syödä jotain ja vielä en tiedä syönkö, kohtahan sen näkee mitä tulee tehtyä.
 
Ei ole ollut oikein mitään kirjoitettavaa tänne Foorumille viime aikoina. Tyhjä olo on ja pelko tulevaisuudesta, vaikkei mitään hätää pitkään aikaan ole. Ei huvita jarnata kenenkään kanssa, eikä varsinkaan tee mieli hassutella. Ei silti, ei sitä kukaan muu koskaan ymmärräkään jos hassuttelen.
 
Ei ole ollut oikein mitään kirjoitettavaa tänne Foorumille viime aikoina. Tyhjä olo on ja pelko tulevaisuudesta, vaikkei mitään hätää pitkään aikaan ole. Ei huvita jarnata kenenkään kanssa, eikä varsinkaan tee mieli hassutella. Ei silti, ei sitä kukaan muu koskaan ymmärräkään jos hassuttelen.

Koen asian niin, että hassuttelemattomuus nyt ei ainakaan auta asioita minnekään eikä vähennä ahdistusta lain. Jopa peräti ehkä päinvastoin tai jotain.
 
Luulin F1-puiolen olevan jokseenkin pahassa kuosissa, mutta vierailu rallipuolelle sai aikaan hirveän halun vuorata kaikki huoneiston pinnat foliolla ja ripustaa kattoon henkareista roikkuvia foliosuikaleita.
 
Semminkin

Eräs mies sanoi kerran pitävänsä minusta siksi, että olen yksi niistä harvoista ihmisistä, joka arkipuhekielessään käyttää sanaa 'semminkin'. Se on yksi omaperäisimmistä asioista, joilla kukaan on koskaan perustellut minusta pitävänsä. Harmillista kyllä, kyseinen henkilö on sen jälkeen tuntunut jotenkin lipuneen minusta kauemmas. En oikein tiedä miksi, kenties syynä on vain arkipäiväinen kiire. Ja toisinaan ihmiset vain lipuvat kauemmas, onneksi joskus silti lähemmäskin.

Suurensuuren lähemmäslipumisen tunteen koin viikonloppuna, kun kävin ystävättären luona kylässä. Kun näin hänet, puhkesin oitis kyyneliin, sillä hän näytti niin kauniilta. Hän oli saavuttanut tavoitteen, josta oli haaveillut niin pitkään ja minä olin hänen puolestaan niin kertakaikkisen onnellinen. Ja toisaalta, hänen olemuksensa vei minut vuosien taakse, niihin hetkiin, jolloin tutustuimme. Hän on minulle niin kovin tärkeä. Nautin siitä, miten puhuimme ja puhuimme, niin että suut kuivuivat ja taatusti molemmista tuntui, ettemme silti saisi vaihdettua kyllin paljon -- kaikkea, voi, niin kaikkea.

EIPÄ MULLA MUUTA!
 
Status
Ei avoinna uusille viesteille.
Ylös