Tapahtumia & sattumuksia kaduilla ja maanteillä.

Status
Ei avoinna uusille viesteille.
Hämärät muistikuvat joskus sukulaisten luota Imatralta kun talvella oli joku lasten hiihtokisa siellä. Ikää ollut edes ala-asteikäisen vertaa vielä ja muistan että keinovalossa mentiin kierros tai kaksi semmoisten kuusten ympäri. Sijoituksesta ei mitään tietoa, mutta palkinnoksi tuli ruskea laskinen kahvikuppi ja tassi siihen. Taitaa olla vieläkin tallella jossain vanhempien vitriineissä.

Aika niitä ensimmäisiä muistoja, mitä ittellä on ollut. Toinen on kun äidin kanssa katsottiin ilotulitusraketteja uutenavuotena ikkunasta ja odotettiin että isä tulee iltavuorosta kotiin. Ja sitten tehtiin semmosia sanomalehtikasveja.

Oli ne aikoja.
 
Racer X sanoi:
Suomessa on kymmeniä hiihtäjiä, jotka voittivat Mietaan ala-asteella ja tusina Tommi Evilää pitemmälle yläasteella loikanneita. Puhumattakaan Lasse Virenin päiväkoulussa peitonneita.

Nämä kyvyt sitten realisoituvat vasta elämämkoulussa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ennenaikaisesta äänenmurroksesta oli tietenkin hyötyä. T: päätä pidempi luokkakavereita 7. luokalla.
 
Oi mä muistan kanssa koulun urheilukisat! Oli ne aikoja. Ekalla luokalla osallistuin hiihtokilpailuun ja jäin viimeiseksi. Sen jälkeen en sitten mihinkään tollaseen enää lähtenytkään mukaan. Koko kouluhistorian aikana.
 
Ala-asteella jäin luokan sisäisissä kisoissa 4:neljänneksi, vaikka luokalla oli vain 3 jätkää. Itkin itseni uneen. Olisin ollut valmis vaihtamaan matematiikan kympin siihen, että olisin ollut hyvä liikunnassa.
Sitä suurempaa tyydytystä sitten tulikin kun vihdoin lukiossa sain suitsutusta sählymaalivahtina. Pääsin oikein koulujen välisiin skaboihin molariksi ja voi niitä ylpeydestä punehtuvia finnisiä poskia.
 
Racer X sanoi:
Mutta olenhan Lepaan -72 hiihtomestari.
Klikkaa laajentaaksesi...

:thumbup: Äitimuorilla taitaa olla samainen titteli jostain vuodelta 1945.

Maanteistä sen verran että Kartanonkoskella oli eilen pelti kolissut ja tuotti sitten ruuhkaa, taas oli joku onnistunut olemaan huomaamatta että on kääntyvällä kaistalla ja koukannut katsomatta sivulle suoraan ajavien kaistalle. Ambulanssiakin tarvittiin.
 
Viimeksi muokattu:
Nostin 15 senttiä silmissä kiiluen keskellä tietä kekkaloineen kaljatölkin maasta ja SEHÄN OLIKIN TÄYSI! Petyin. Ei täyttä tölkkiä voi pullopalautukseen viedä. Heitin takaisin maahan.
 
Al-setä & invalidi, osa II

Keskellä Hämeenkatua istua möllötti juopuneen oloinen rullatuolimies vailla sen suurempaa huolta. Toisen miehen kanssa menimme kysymään, että mikä hätä.
- Akku loppu, perkele.
No eihän miestä siihen voinut jättää, joten yritimme tuolia sitten siirtää. Mutta eipäs siirtynyt. Aika vaikeasti liikuteltava on tuollainen iso sähkörullatuoli, jonka pyörätkin olivat menneet aivan lukkoon. Jotenkin saimme rehkittyä ja raahattua miehen edes kadun reunaan, bussikaistalle. Rotvallin yli ei saatu, ei sitten millään.
- Ei hätää, jättäkää tähän, kyllä tää kohta lataa ittensä kun antaa vähän aikaa olla.
Sinnepä jäi sitten ihmettelemään. Eikä edes kiittänyt.

Kyseessä ei ollut sama vammainen, kuin eilisessä tarinassani.
 
Status
Ei avoinna uusille viesteille.
Ylös