Istuminen tappaa – kaikkia haittoja ei vielä edes tiedetä
Tiesitkö, että jokailtainen juoksulenkki ei pelasta sairauksilta, jos istut päivittäin yli 9 tuntia?
Elämäntapaani voisi kutsua takapuolittuneeksi. Kello on kaksitoista, olen ollut hereillä neljä tuntia ja viettänyt niistä kolme takapuoleni päällä istuen. Ensin aamiaispöydässä, sitten bussissa ja seuraavaksi työpisteelläni. Lounaalla hurautan hissillä alakerran ruokalaan ja istun taas.
Sama meno jatkuu loppupäivän. Istun nenä kiinni näytössä puoli kuuteen saakka. Kävelen ystävän kanssa ravintolaan ja istun. Menen juhliin ja ryntään ensimmäisenä vapaalle tuolille. Palaan kotiin ratikalla, istuen.
Hereillä ollessani olen ottanut 8 850 askelta ja istunut tai maannut yhteensä yhdeksän ja puoli tuntia, kertoo lantiollani matkaava aktiivisuusmittari.
Se on tappavan monta tuntia, tietävät tutkijat.
Kun syö terveellisesti ja kuntoilee, pysyvät sairaudet loitolla. Näin on kuuliaiset kansalaiset opetettu uskomaan.
Sitten terveysliikuntaa tutkivan UKK-instituutin johtaja Tommi Vasankari tarkistaa istumapäiväkirjani: maanantaina 10 tuntia ja 10 minuuttia, tiistaina 9. Torstaina teen ennätyksen. Istun 11 tuntia ja 50 minuuttia.
Jopa urheilupäivinä on vaikea päästä alle yhdeksään tuntiin.
"On huomattu, että runsas istuminen on itsenäinen kuolemaa aiheuttava riskitekijä, vaikka liikkuisi paljon. Logiikka on sama kuin tupakoinnissa. Ei tunnin lenkki poista niitä haittoja, joita syntyy, kun polttaa askin tupakkaa", sanoo Vasankari.
Istumisen aiheuttamia sairauksia ovat esimerkiksi sydän- ja verisuonitaudit ja kakkostyypin diabetes. Kaikkia haittoja ei vielä edes tiedetä, sillä tutkijat ovat heränneet selvittämään istumisen vaaroja vasta viime vuosina. Mutta se tiedetään, että istumatyöläinen kuluttaa pahimmillaan vain neljä prosenttia enemmän kuin sohvaperuna.
Jos siis olisi pakko valita joko suositusten mukainen kuntoliikunta tai se, että istuu yhdeksän tunnin sijaan vain neljä, olisiko viisaampaa valita jälkimmäinen?
"Pelkästään istumisen vaihtamisella seisomiseksi emme saa aikaiseksi riittäviä liikunnan hyötyjä. Mutta uskon, että istumisen vähentäminen on kansanterveyden kannalta tehokkaampaa kuin runsaan kuntoliikunnan puolesta kampanjoiminen", Vasankari sanoo.
Hän uskoo, että parin vuoden päästä sekä Suomessa että maailmalla tehdään virallisten liikunta- ja ravitsemussuositusten rinnalle istumissuositukset.
"Villi arvaukseni on, että suosituksessa neuvottaisiin korkeintaan 6–8 tunnin päivittäiseen istumiseen. Se on aika kova tavoite meille istumatyötä tekeville."
Kokeillaan. Onnistuuko toimistotyöläinen istumaan vain kuusi tuntia päivässä?
Kaikki on väärällä korkeudella seisojalle. Yritän syödä aamiaista ja lukea lehteä seisten, mutta pöydällä makaavasta lehdestä ei saa kunnolla selvää. Seisten olen kyllä tehokkaampi. 45 minuuttia ja ulko-ovi kolahtaa takanani.
Kun bussi ajaa ohi, kuulen Vasankarin ohjeet korvissani: karsi turhaa työmatkaistumista. Kävelen, vaikka bussilla olisin töiden ääressä vartissa. Nyt matkaan kuluu yli puoli tuntia.
Työpisteelläni odottaa nykyisen työhyvinvointimme suuri vihollinen, matala toimistopöytä. Sen ääressä on pakko istua. Ylös ja alas liikkuvia sähköpöytiä on toki olemassa, mutta tyyriitä pöytiä annetaan vain selkänsä jo rikkoneille.
Nurinkurista. Lysähdän takapuolelleni.
Palaveri pelastaa. Se pidetään tällä kertaa ulkona kävellen. Vasankari vakuuttaa, ettei kävelykokous ole hörhöilyä vaan tehokkaaksi todettua työntekoa – ja on oikeassa: 45 minuuttia, 3 kilometriä ja monta hyvää ideaa.
Lounaalla istun työkavereiden seuraan, vaikka nurkassa olisi seisomiseen sopivia baaripöytiä. Työpäivän sosiaalisimman hetken vaihtaminen yksinäiseen seisoskeluun on varmasti haitallisempaa terveydelle kuin 45 minuutin istuminen.
Sitten pääsen testaamaan kollegan seisomapöytää. Ryhdikkäässä asennossa ajatus kulkee paremmin. Kunnes alan nojailla pöytään ja keikun levottomana lonkalta toiselle. Eikös seisominenkin tee hallaa?
"Kyllä, mutta niin tekee istuminenkin. Vuorottelu toimii parhaiten", Vasankari sanoo.
Iltapäivällä palaan istumaan. Huomaan, että toimisto on suunniteltu niin, ettei koko päivän aikana ole pakko ottaa 20 askelta enempää, ellei halua.
Siksi on itse liikutettava itseään: kävelen kauimmaiselle vessalle ja haen teen alakerrasta.
Työpäivän päätteeksi olen istunut kolme tuntia ja 45 minuuttia ilman suurempia uhrauksia. Tavallisesti saldo olisi lähempänä seitsemää. Mutta miten selvitä loppuilta reilun kahden tunnin istumisella?
Kyläilyreissu vanhempien luokse haukkaa kiintiöstä puolitoista tuntia, kun jumahdan automatkalle. Perillä käytän tarkkaan harkiten 15 minuuttia siihen, että syön illallisen istuen. Sitten pomppaan pystyyn, pyörin ympyrää ja olen kiukkuinen. Toimistojen lisäksi kodit on suunniteltu istuskeluun. Lähden puolen tunnin juoksulenkille.
Kun palaan kotiin, on kello jo puoli yksitoista. Viimeiset puolituntia istumista jäävät käyttämättä. Ihan huomaamatta!
Aktiivisuusmittarin mukaan otin 16 300 askelta: kaksi kertaa niin paljon kuin tavallisesti.
Päätän ryhtyä istumislakkoon. Ihan pysyvästi.
