Upseeri Jerry Flodin
Kantahenkilökuntaa
- Liittynyt
- 28.3.2014
- Viestit
- 494
Iltapäivää kaikille.
Olen tuossa jo pidemmän aikaa suunnitellut moottoriurheilun saralle täysin uutta luokkatyyppiä, nimittäin teollisuusnosturien kilpa-ajoja!
Moottoriurheilun jalolla sarallahan kilvoitellaan nopeuden herruudesta kaikenmaailman päristimiä, saippualaatikoita ja kinnereitä hyväksi käyttäen, miksi ei siis kerralla tymähytettäisi ja valjastettaisi kunnon tymäkät tosimiesten vempeleet kilpakäyttöön? Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei tulisi luoja paratkoon puuttumaan, tässä jos missä lajissa riittäisi nähtävää ja riskaabeleita yrityksiä. Vain umpiluupäisimmät saisivat nostaa mestaruuspokaalin jänteville käsilihaksilleen taisteltuaan sitä ennen tiensä aika-ajojen kautta finaaliin ja muiden editse. Kansalle riittäisi sirkushuveja, kun useiden tonnien painoiset vamputtimet heilahtelisivat niin että rauta vaan heläjää.
Asiaan liittyy kuitenkin joitakin pohtimisen arvoisia dilemma-tyyppisiä kysymyksiä, jotka olisi hyvä miettiä valmiiksi ennen kuin uutta lajia ryhdytään lanseeraamaan AKK:lle. Tarvitsen tähän teidän apuanne.
Kisaviikonlopun kulku
Kisat olisi tietysti loogisinta järjestää isojen teollisuusalueiden yhteydessä, jossa nostureita on jo ennestään paljon. Aika-ajojen toimivuudesta ei sinällään liene kellään kyseenalaistamista mutta miten ajattelette itse radan? Kuinka pitkä sen tulisi olla? Nykyiselläänhän teollisuusnosturien liikkuma on surullisenkin mitätöntä tasoa. Ratoja pitäisi tietysti pidentää kunnon rähinöiden ja hienhajun tunnelman aikaansaamiseksi. Olen alustavasti ajatellut, että kullekin osanottajanosturille rakennettaisiin oma rata, ettei turhaa aikaa mene nostokurkien radalta poistamiseen ja uuden asetteluun tilalle. Tietysti toisaalta tätä luppoaikaa voitaisiin käyttää hyväksi myymällä yleisölle kaljaa ja kuunteluttamalla Popedaa livenä mutta silti epäilen maksavan kansan äänestävän jaloillaan. Kisatapahtuman olisi siis hyvä jo aika-ajoista lähtien olla napakka.
Miten taataan kaikille tasapuoliset olosuhteet, mikäli kukin nosturi etenee omaa rataansa pitkin? Ei ehkä mitenkään ja onko syytäkään, mitä luulette? Kilpa-autoiluunhan on aina liittynyt tietynlainen nopanpeluu, olkoon niin myös uudessa rakkaassa lajissamme. Kunhan nyt kuitenkin jonkinlaisella virallisella mittarilla saadaan testattua ratojen tasapituus. Se mielestäni riittää. Ja pituus voisi kulloisenkin tilanteen mukaan vaihdella vaikkapa 10 metristä puoleen kilometriin. Lyhyimmät olisivat sprinttikisoja, pisimmät maratoneja. Voihan rataa toki rakentaa vaikka kilometritolkullakin mutta siinä lienevät tulla eteen jo sijainnilliset ja geografiset haasteet. Entäpä logistiikka? Senkin kannalta lyhyet rykäisyt lienevät parempia.
Lauantaina aika-ajoillaan, sunnuntaina kisataan, aivan kuin rallicrossissa. Välissä juodaan kaljaa ja pidetään kunnon bileet. Tarvitaanko perjantaille/väleihin jonkin sortin vapaita harjoituksia? Luulenpa ettei? Moottorit lienevät jo valmiiksi niin pitkälle viritettyjä ettei rataan tutustumisen varjolla tehdyt installaatiokierrokset ehkä tuo kisatapahtumaan lisä-arvoa ainakaan kovin paljoa.
Kilpailu ja ohitukset
Kun kilpailijat on saatu aika-ajojen mukaiseen lähtöjärjestykseen, alkaa tämän koko idean herkin ja haastavin vaihe: itse kilpailu. Miten se tulisi toteuttaa? Mielessäni on pyörinyt pillun lisäksi kaikenlaista aina Drag Race- tyyppisestä nopeusrykäisystä Le Mansia jäljittelevään superkisaan asti. Teollisuusnosturien kilpa-ajo on niin mielenkiintoista touhua, etten näe mitään syytä etteikö kaikkia edellä mainittujakin kisatyyppejä voitaisi aivan hyvin järjestää. Suurin probleema on kuitenkin kisarata ja ohitusten suorittaminen. Kansa kuitenkin vaatinee kunnon rata-ajoakin. Areenan tulisi tällöin varmastikin olla ratamainen eli siis ympyrä (tai ellipsi tai minkä muotoinen vaan, kunhan se johtaa säännöllisin ajoin takaisin pääsuoralle johtaakseen kilpailijat taas uudestaan lenkille, you got the point). Tulisiko jokaiselle kilpailijalle rakentaa oma kilparatansa vai lähtevätkö kaikki peräkkäin samalle radalle aika-ajojen osoittamassa järjestyksessä? Vai joku kompromissiratkaisu, esim. kaksi rataa rinnan ja puolet kisailijoista toiselle radalle? Jos päädymme ratkaisuista absoluuttisesti näyttävimpään eli siihen, jossa kaikki töröttävät samaa rataa pitkin, tulevat ongelmaksi ohitukset. Niihin olen funtsinut kahta eri vaihtoehtoa. Eli: Takana tuleva kilpailija on ’ohitusvelvollinen’ saatuaan gapin edelläajavaan kurottua tietylle tasolle. Tässä demovaihtoehdossa voitaisiin käyttää etäisyytenä vaikkapa 0,5 sekuntia. Tällöin kilpailu pantaisiin heti poikki ja edellä mainittujen kahden kilpailijan, ohitettavan ja ohittajan, paikkaa radalla vaihdettaisiin. Tämän suorittaisi joukko voimakkaita voimamiehiä tai suuri tavaranostin, tämä detalji on tässä vaiheessa vielä täysin triviaali. Kun ohitus on tapahtunut, kisa jatkuu ja päristimet kiertävät rataa kunnes joku taas on ohitusvelvollinen. Näin jatketaan kunnes vaikkapa n. 60 kierrosta on täyttynyt.
Toinen vaihtoehtoni ohitusten tekemiseen vaatii muutaman vararadan rakentamista pääradan yhteyteen. Kun takaa-ajava nosturi pääsee edelläajavan imuun, voi se siirtyä äkisti vara-radalle tietystä
sivuraidekohdasta ja yrittää ohitusta sen kautta. Tämä vaatii kuskeilta paljon eikä ihan vähän laitteiltakaan. Kaiken on toimittava tai rytisee. Mutta olisiko tämä katsojan kannalta sekava systeemi? Kuka olisi milloinkin milläkin radalla ja miksi? Olisi myös huolehdittava, että vararata ei olisi kohtuuttomasti pidempi kuin oikea rata sillä muuten ohittaja kärsii liian paljon eikä ohituksia paljon nähtäisi.
Sakkolenkki? Joissain moottoriurheiluluokissa kunkin kilpailijan on suoritettava kilpailun aikana vähintään yksi sakkokierros ja tämähän mahdollistaisi myös ohitusten tapahtumisten sillä välin. Tämä idea elää vielä ja on siksi vähän raaka. Mutta potentiaalinen, eikö vaan?
Hullut ideat
Sitten täyttä tajunnanvirtaa. Entäpä jos luovuttaisiin ainakin osassa kilpailuviikonloppuja radoista aivan kokonaan ja annettaisiin nosturien porhaltaa vapaasti ympäriinsä. Tämähän mahdollistaisi sen, että jo olemassa-olevia kilparatoja voitaisiin käyttää näyttämönä aivan hyvin. Mutta onpa riskinsäkin tässä: Olemalla ajamatta varovaisesti kaataa nosturinsa hyvin helposti ja silloin saattaa lasku olla kallis ja henkikulta. Katsojille tämä systeemi toisi ehdottomasti eniten pällisteltävää mutta joku tolkku varmaan silti? Jonkinlainen kokeiluviikonloppu voitaisiin ihan hyvin järjestää ja jos se sujuu hyvin eikä isompia ruumiita tule, siirtyä ehkä 50-50- malliin, jossa puolet kisoista ovat free-tyyppisiä ja puolet ajellaan kiskoja pitkin normaaleina kilpailuina.
...
Olen tuossa jo pidemmän aikaa suunnitellut moottoriurheilun saralle täysin uutta luokkatyyppiä, nimittäin teollisuusnosturien kilpa-ajoja!
Moottoriurheilun jalolla sarallahan kilvoitellaan nopeuden herruudesta kaikenmaailman päristimiä, saippualaatikoita ja kinnereitä hyväksi käyttäen, miksi ei siis kerralla tymähytettäisi ja valjastettaisi kunnon tymäkät tosimiesten vempeleet kilpakäyttöön? Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei tulisi luoja paratkoon puuttumaan, tässä jos missä lajissa riittäisi nähtävää ja riskaabeleita yrityksiä. Vain umpiluupäisimmät saisivat nostaa mestaruuspokaalin jänteville käsilihaksilleen taisteltuaan sitä ennen tiensä aika-ajojen kautta finaaliin ja muiden editse. Kansalle riittäisi sirkushuveja, kun useiden tonnien painoiset vamputtimet heilahtelisivat niin että rauta vaan heläjää.
Asiaan liittyy kuitenkin joitakin pohtimisen arvoisia dilemma-tyyppisiä kysymyksiä, jotka olisi hyvä miettiä valmiiksi ennen kuin uutta lajia ryhdytään lanseeraamaan AKK:lle. Tarvitsen tähän teidän apuanne.
Kisaviikonlopun kulku
Kisat olisi tietysti loogisinta järjestää isojen teollisuusalueiden yhteydessä, jossa nostureita on jo ennestään paljon. Aika-ajojen toimivuudesta ei sinällään liene kellään kyseenalaistamista mutta miten ajattelette itse radan? Kuinka pitkä sen tulisi olla? Nykyiselläänhän teollisuusnosturien liikkuma on surullisenkin mitätöntä tasoa. Ratoja pitäisi tietysti pidentää kunnon rähinöiden ja hienhajun tunnelman aikaansaamiseksi. Olen alustavasti ajatellut, että kullekin osanottajanosturille rakennettaisiin oma rata, ettei turhaa aikaa mene nostokurkien radalta poistamiseen ja uuden asetteluun tilalle. Tietysti toisaalta tätä luppoaikaa voitaisiin käyttää hyväksi myymällä yleisölle kaljaa ja kuunteluttamalla Popedaa livenä mutta silti epäilen maksavan kansan äänestävän jaloillaan. Kisatapahtuman olisi siis hyvä jo aika-ajoista lähtien olla napakka.
Miten taataan kaikille tasapuoliset olosuhteet, mikäli kukin nosturi etenee omaa rataansa pitkin? Ei ehkä mitenkään ja onko syytäkään, mitä luulette? Kilpa-autoiluunhan on aina liittynyt tietynlainen nopanpeluu, olkoon niin myös uudessa rakkaassa lajissamme. Kunhan nyt kuitenkin jonkinlaisella virallisella mittarilla saadaan testattua ratojen tasapituus. Se mielestäni riittää. Ja pituus voisi kulloisenkin tilanteen mukaan vaihdella vaikkapa 10 metristä puoleen kilometriin. Lyhyimmät olisivat sprinttikisoja, pisimmät maratoneja. Voihan rataa toki rakentaa vaikka kilometritolkullakin mutta siinä lienevät tulla eteen jo sijainnilliset ja geografiset haasteet. Entäpä logistiikka? Senkin kannalta lyhyet rykäisyt lienevät parempia.
Lauantaina aika-ajoillaan, sunnuntaina kisataan, aivan kuin rallicrossissa. Välissä juodaan kaljaa ja pidetään kunnon bileet. Tarvitaanko perjantaille/väleihin jonkin sortin vapaita harjoituksia? Luulenpa ettei? Moottorit lienevät jo valmiiksi niin pitkälle viritettyjä ettei rataan tutustumisen varjolla tehdyt installaatiokierrokset ehkä tuo kisatapahtumaan lisä-arvoa ainakaan kovin paljoa.
Kilpailu ja ohitukset
Kun kilpailijat on saatu aika-ajojen mukaiseen lähtöjärjestykseen, alkaa tämän koko idean herkin ja haastavin vaihe: itse kilpailu. Miten se tulisi toteuttaa? Mielessäni on pyörinyt pillun lisäksi kaikenlaista aina Drag Race- tyyppisestä nopeusrykäisystä Le Mansia jäljittelevään superkisaan asti. Teollisuusnosturien kilpa-ajo on niin mielenkiintoista touhua, etten näe mitään syytä etteikö kaikkia edellä mainittujakin kisatyyppejä voitaisi aivan hyvin järjestää. Suurin probleema on kuitenkin kisarata ja ohitusten suorittaminen. Kansa kuitenkin vaatinee kunnon rata-ajoakin. Areenan tulisi tällöin varmastikin olla ratamainen eli siis ympyrä (tai ellipsi tai minkä muotoinen vaan, kunhan se johtaa säännöllisin ajoin takaisin pääsuoralle johtaakseen kilpailijat taas uudestaan lenkille, you got the point). Tulisiko jokaiselle kilpailijalle rakentaa oma kilparatansa vai lähtevätkö kaikki peräkkäin samalle radalle aika-ajojen osoittamassa järjestyksessä? Vai joku kompromissiratkaisu, esim. kaksi rataa rinnan ja puolet kisailijoista toiselle radalle? Jos päädymme ratkaisuista absoluuttisesti näyttävimpään eli siihen, jossa kaikki töröttävät samaa rataa pitkin, tulevat ongelmaksi ohitukset. Niihin olen funtsinut kahta eri vaihtoehtoa. Eli: Takana tuleva kilpailija on ’ohitusvelvollinen’ saatuaan gapin edelläajavaan kurottua tietylle tasolle. Tässä demovaihtoehdossa voitaisiin käyttää etäisyytenä vaikkapa 0,5 sekuntia. Tällöin kilpailu pantaisiin heti poikki ja edellä mainittujen kahden kilpailijan, ohitettavan ja ohittajan, paikkaa radalla vaihdettaisiin. Tämän suorittaisi joukko voimakkaita voimamiehiä tai suuri tavaranostin, tämä detalji on tässä vaiheessa vielä täysin triviaali. Kun ohitus on tapahtunut, kisa jatkuu ja päristimet kiertävät rataa kunnes joku taas on ohitusvelvollinen. Näin jatketaan kunnes vaikkapa n. 60 kierrosta on täyttynyt.
Toinen vaihtoehtoni ohitusten tekemiseen vaatii muutaman vararadan rakentamista pääradan yhteyteen. Kun takaa-ajava nosturi pääsee edelläajavan imuun, voi se siirtyä äkisti vara-radalle tietystä
sivuraidekohdasta ja yrittää ohitusta sen kautta. Tämä vaatii kuskeilta paljon eikä ihan vähän laitteiltakaan. Kaiken on toimittava tai rytisee. Mutta olisiko tämä katsojan kannalta sekava systeemi? Kuka olisi milloinkin milläkin radalla ja miksi? Olisi myös huolehdittava, että vararata ei olisi kohtuuttomasti pidempi kuin oikea rata sillä muuten ohittaja kärsii liian paljon eikä ohituksia paljon nähtäisi.
Sakkolenkki? Joissain moottoriurheiluluokissa kunkin kilpailijan on suoritettava kilpailun aikana vähintään yksi sakkokierros ja tämähän mahdollistaisi myös ohitusten tapahtumisten sillä välin. Tämä idea elää vielä ja on siksi vähän raaka. Mutta potentiaalinen, eikö vaan?
Hullut ideat
Sitten täyttä tajunnanvirtaa. Entäpä jos luovuttaisiin ainakin osassa kilpailuviikonloppuja radoista aivan kokonaan ja annettaisiin nosturien porhaltaa vapaasti ympäriinsä. Tämähän mahdollistaisi sen, että jo olemassa-olevia kilparatoja voitaisiin käyttää näyttämönä aivan hyvin. Mutta onpa riskinsäkin tässä: Olemalla ajamatta varovaisesti kaataa nosturinsa hyvin helposti ja silloin saattaa lasku olla kallis ja henkikulta. Katsojille tämä systeemi toisi ehdottomasti eniten pällisteltävää mutta joku tolkku varmaan silti? Jonkinlainen kokeiluviikonloppu voitaisiin ihan hyvin järjestää ja jos se sujuu hyvin eikä isompia ruumiita tule, siirtyä ehkä 50-50- malliin, jossa puolet kisoista ovat free-tyyppisiä ja puolet ajellaan kiskoja pitkin normaaleina kilpailuina.
...
