Alkuviestissä muuten puhuttiin vaan totuudesta. Absoluuttisuus tuli mukaan myöhemmin.
Filosofit vissiin tuota totuusasiaa ovat enemmänkin pähkäilleet ja jos joku heistä osuu tätä ketjua lukemaan niin hauskaa kyseisellä ihmisellä lienee. Ei kuitenkaan varmaan absoluuttiisen hauskaa.
Mä nyt näen sen niin, että totuus joko on tai ei ole. Nolla tai ykkönen, true tai false (nörtit tajuu, mitä puhun). Vähä niinku jos isä kysyy teini-ikäiseltä tyttäreltään, että ootko raskaana. Ei tyttö voi vastata, että on vähän. Sitä joko on raskaana tai ei ole raskaana.
Minä uskon, että totuus on vain ihmisen luoma käsite. Mitään oikeaa objektiivista ja absoluuttista totuutta ei olekaan, on vain erilaisia faktoja, jotka ovat riippuvaisia sekä havainnoijasta, olosuhteista että määritelmistä.
Jos absoluuttinen totuus (jota esim. Nomin mukaan ihminen ei välttämättä voi havainnoida) on olemassa, niin silloin on oltava olemassa Jumala (tai vastaava), jotta totuuden absoluuttisuus voidaan todeta. Ihminenhän, kuten Nomi sanoi, on liian rajallinen tietämään lopullista totuutta.
Todellisuus on niin muuntuvaa, että en vaan pysty uskomaan totuuksiin. Ne tuppaa näemmä kovin olemaan riippuvaisia ajasta ja kulttuurista ja yksilöstä (havainnoijasta).
Totuus, kuten aikakin, on ihmisen keksimä käsite, joka ei aiheuta kuin paradokseja. Ihminen yrittää käsitteellistää maailman, jonka ymmärtämiseen ihmisen käsityskyky (ja ryhmittelykyky) on liian rajallinen.