Pre-race
Aamulla saksalaisten kyytiin.. Ahtasivat mut pienen kirppuauton takapenkille niin, että jalat olivat ihan linkussa.. Pelkäsin etten selviä matkasta hengissä, mutta saksalainen ajoi liikenteessä paremmin kuin yksikään suomalainen.
Radalla tuli sitten pieni hämmentävä hiukan vaivaannuttava hiljainen hetki kun olivat ryökäleet ostaneet synttärilahjaksi teräsmiespaidan, jonka juoni paljastui myöhemmin. Olin kuitenkin otettu tästä ylläristä ja siitä vielä kiitokset kaikille!
Harjoitukset, #28
Tässä vaiheessa sitten selvisi juoni, paita oli kryptoniitista tehty, ja sain susiruoskan polkuauton ajettavakseni. Jarrut oli älyttömän herkät ja tein lukkojarrutuksen melkein joka mutkaan. Lisäksi takaosan S-mutkat olivat tosi vaikeita, koska auto yliohjasi mutkan sisääntulossa ja aliohjasi ulostulossa. Jos yritti ajaa normaalikaasulla niin auto lähti käsistä. Aika oli säälittävä 52.77, mutta en yksinkertaisesti pystynyt tuolla autolla parempaan.
Aika-ajot, #28
Olin päättänyt yrittää riskillä hyvää aikaa. Tiesin, että C-finaali on niin todennäköinen ettei varmistelu kannata. B-finaalimahdollisuus olisi vain jos yrittää isoa riskiä. Jätin kuitenkin teräsmiespaidan päälle, mikä oli tietenkin virhe. Aika-ajon alussa tuntuikin olevan paremmin pitoa ja ajattelin parin kierroksen jälkeen, että voisin yrittää ajaa S-mutkat kunnolla. Sitten paidan kryptoniitit alkoivat höyryämään ja auto lähti lapasesta radan toiseksi nopeimmassa kohdassa ja ajauduin todella syvälle puskaan.. Kiireellä aloin sitten työntämään autoa radalle, enkä paniikissa älynnyt lämmittää renkaita tarpeeksi. Siispä heti seuraavalla kierroksella radan kakkosmutkassa jarrut lukkoon ja perä edellä nurmikolle taas.. Ja työntöhommiin, paniikki kasvoi.
Otin nyt pari kierrosta iisisti ja puhdistelin renkaita. Sitten rupesin ajamaan kunnolla niin eikös superhypernopea 4stroke tullut ohi S-mutkassa juuri siinä kohdassa missä ruoska-autoni alkoi heittelemään kaikkein pahiten.. Pieni osuma taisi tulla, pahoitteluni jos pilasin kierroksesi, mutta yhtään en älynnyt että sieltä tulee joku takaata.. Noh tämän seurauksena pyörähdin kuitenkin taas, mutta tällä kertaa pysyin radalla.. Keräsin kuitenkin taas niin paljon paskaa renkaisiin ettei ajosta tullut yhtään mitään..
Ensimmäinen ulosajoni S-mutkassa oli kuitenkin niin hurja etten uskaltanut ajaa sitä mutkaa sillä autolla enää myöskään kunnolla.
Toisessa aika-ajoryhmässä PeePee ajoi taas samalla autolla ja ehti ajaa pari kierrosta kunnes se laukesi lopullisesti. Kävin tietty vielä varmistamassa mekaanikolta että enhän mä rikkonut autoa ulosajoillani ja selvisi että syy oli täysin tekninen.. En tiedä sitten oliko se vika vaikuttanut jo auton levottomuuteenkin.. Anyway, radan varressa hiukan iloitsin, että nyt PeePee saa paremman auton, kunnes sitten huomattiinkin, että se auto taisi olla vielä huonompi, tai renkaat ainakin niin kylmät ettei kunnon aikaa tullut.. Joten molemmat Livestrong-kuljettajat C-finaalin häntäpäässä! Ei nyt mennyt ihan niinkuin piti.
C-finaali, #38
Päätin pitää teräsmiespaidan päällä, vaikka sen kryptoniitti kuumotti jo itseäkin ja hiki valui paikoista, joista ei pitäisi.
Keräsin lisää itseluottamusta torjuntavoitto mielessäni.. Näin kisa-autoni (#38) pukilla, ja epäilys alkoi taas nousemaan. Muistelin, että viimeeksi ajoin tuolla autolla kisassa, se oli ihan ok, mutta siinä oli huonot jarrut eikä sopinut ajotyylilleni sekään. Kuitenkin tiesin, että sillä pystyisi sentään ajamaan, joten optimismi alkoi kasvamaan, kunnes Haikki käveli vastaan ja sanoi "Ajaksä 38:lla? Se on muuten aivan perseestä!". Siinä vaiheessa kryptoniitti alkoi jo tuhoamaan aivosolujakin ja mun teki mieli mennä suoraan kaljalle.
PeePeen kanssa vielä vaihdeltiin kommentteja ja naureskeltiin tuurilleni. PeePee istui autossaan ja mun auto oli vieläkin korjattavana. Siinä vaiheessa kuitenkin heräsi toivo siitä että saisivat sitä autoa ehkä paremmaksi kuin mitä se oli Haikilla ollut. PeePeelle annoin tsempit ja käskin häntä ottamaan startin aggressiivisesti.
Lämmittelykierrokselle lähtiessäni kuitenkin totesin, että tämä on Haikin sanoista huolimatta selvästi parempi auto kuin se #28, jolla yritin ajaa aika-ajoissa. Jarrujen kanssa oli samaa ongelmaa kuin edellisessä kisassa samalla autolla, ja tiesin, että kakkosmutkan jarrutuksessa tulee taas ongelmia.
Lämppärien jälkeen valmistauduttiin starttiin, ja katsoin erittäin tarkasti Haaparannan lippukättä. Heti kun se heilahti niin jalka reagoi kaasulle välittömästi, aivan kuten Hamiltonilla päivää myöhemmin. Sain mielestäni paremman reaktion kuin ikinä missään startissa koskaan!
Edessäni Asko S otti ilmeisesti myös ok startin, mutta joutui hidastamaan ruutuun jääneen lfb:n takia. Hän lähti ohittamaan lfb:tä vasemmalta aika nopealla liikkeellä juuri kun olin itse lähtemässä ohittamaan Askoa samasta reiästä, ja jouduin tekemään väistöliikken nurmikolle. Ohitettiin molemmat lfb nopeasti, mutta koska Asko joutui hidastamaan vauhtiaan enemmän niin mulla oli kovempi vauhti päällä joten siirryin Schumachermaisella liikkeellä vasemmasta reunasta oikeaan ja siirryin ensimmäisessä mutkassa sisäpuolelle, minkä ansiosta pääsin kuittaamaan myös Askon..
Suureksi ilokseni huomasin myös, että PeePee oli saanut yhtä kovan startin kuin minä ja oli aivan öö ruzin kannassa. Itsekin pysyin alussa mielestäni vauhdissa, mutta S-mutkissa jäin julmettomasti. Ulosajoni aika-ajoissa vaikutti edelleen ajooni siellä, eikä ollut ihan täyttä luottoa täysin eritavalla käyttäytyvään autoon. Tarkkailin tilannetta ja iloitsin kun PeePee pääsi öö ruzista ohi ja torjuntavoitto oli nyt hyvin lähellä. Minun pitäisi vaan pystyä pitämään muut takanani. Suunnitelmani tuntuikin toteutuvan, kunnes yhtäkkiä kryptoniitti alkoi taas lämmittämään. Koska autoni jarrut olivat olemattomat, piti jarrutus kakkosmutkaan aloittaa aikaisemmin. Minun taidoillani tuli ongelmia myöhemmällä jarrutuksella. Sen takia aivan perässäni ajanut Asko osui autoni peräpäähän ja spinnasin. Äkkiä takaisin radalle, mutta kaikki startissa ohittamani pääsivät eteeni. Siis myös tipu-domppari ja lfb.
Sain tämän jälkeen edelläni ajavia lfb:tä ja Nascar-kuljettajaa kiinni kokoajan, mutta liian vähän kerrallaan. Kierrokset täyttyivät maaliin tultiin ja pettymys oli kova.
Jälkeenpäin mietittynä pahin virheeni oli laittaa teräsmiespaita ajohaalarin alle. Se olisi pitänyt pistää päälle, koska haalarin ulkopinta olisi tuhonnut kaiken kryptoniitin ja omat voimani olisivat päässeet jylläämään täydellä teholla. Nytkin toki lensin, mutta vähän muualla kuin radalla.
:thumbup:
