Kisarapo, KiC 2010
Ennakkoasetelmat:
Ulkoradoilla tuli nähtyä, että homma ei toimi kuin junan vessa. Joten siitä intoutuneena lähdin jälleen liikenteeseen 0-harjoittelulla, tällä kertaa sisärinkiä ajamaan Helsinkiin. Odotusarvot olivat seuraavat: Älä ole viimeinen, älä kolaroi.
Harkat/aika-ajot:
Sain alle Cmoneyn ekassa erässä käskyttämän, supernopean #6:n joten odotukset olivat tietysti korkealla. Lisäpainojakaan ei tarvittu koska puntari näytti 100,5 kg ajokamojen kanssa. Helppoa.
Aloitin varovasti ja pikkuhiljaa nostin vauhtia. 2 piruettia kuului asiaan: jos ei ulosajoja/spinnejä tule, ajat liian hiljaa. Ekan spinnin johdosta jäin pitkän nopean oikean jälkeiseen tiukkaan oikeaan, keula kiinni sisäkurvin ratavalliin. KiC-startilla sain autoon hieman peruutusvauhtia (vaikka jalat ja kädet pitikin pitää auton "sisällä"), joten matka jatkui nopeasti.
Ykköskuumien erää seuratessani asetin tavoitteeksi 33s alituksen. Alussa tavoitteen saavuttaminen tuotti tuskaa mutta lopulta onnistui kun tarpeeksi alkoi riehumaan. Ajon loppua kohden alkoi kädet jo puutua, koska ennen liikkeelle lähtöä laitoin selän taakse tukipalan, jolloin en saanut nojattua penkin sivuihin niin tehokkaasti kuin olisin halunnut. Tukipalan laitoin koska ratti oli liian kaukana (etäisyyssäätösysteemin bongasin vasta B-finaalissa).
Joni sai alleen näköjään sysipaskan auton jonka takia jäi taakseni. En ollut kuitenkaan viimeinen, joten
B-finaali:
Autoksi arpoontui #15, joten sain siitä nyt vertailupohjaa oikeissa käsissä nopeaksi osoittautuneeseen #6:een. Ajattelin, että Forssan jälkeen oli parempi olla kolaroimatta joten maltoin mieleni enkä vetänyt kädet silmillä ja nappi laudassa neulansilmiin ekalla kierroksella.
Alkukierroksilla oli todella tiukkaa skabaa akselilla Wilzku-Totke-Maradona-Andy-Minä-Joni. Muutama kevyt osumakin tuli, mutta Forssan kaltaiset Shalkovit jäivät onneksi tekemättä, kiitos turvapuskureiden. Sijoitukset vaihtelivat mukavasti. Ohitin Maradonan, mutta hetken päästä liu'uin jatkuvasti kiristyvässä oikeassa leveäksi ja Mara sekä Joni kumpikin kuittasivat. Olin sitten viimeisenä. Sitten Jonilla lipsui radan tiukimmassa vasurissa jolloin pääsin kuittaamaan sisältä. Aloin pikkuhiljaa jäämään edelläajaneista ja kisasin enää Jonin kanssa muutaman kierroksen.
Jonin kanssa oli tiukkaa vääntöä puoleen väliin erää, jonka jälkeen Joni spinnasi ja sain ajaa rauhassa toiseksi viimeisenä maaliin \o/. Totuuden nimessä on sanottava, että Joni antoi taas autollaan tasoitusta. Mutta joka tapauksessa: ensimmäistä kertaa KKWCS:n historiassa en ollut maaliin ajaneista viimeinen.
Auto #15 tuntui puskevan tuhottomasti verrattuna #6:een, mutta silti kierrosaika parani harkoista.
Jälkimainingit:
Turku vielä jäljellä ennen ansaittua talvitaukoa. KiC:n jälkeen jäi mielikuva, että ajaminen on vielä enemmän hakemista sisäradoilla kuin ulkoradoilla. Tarttis vissiin reenata tai jotaa?