Mangelo
Well-known member
- Liittynyt
- 19.4.2007
- Viestit
- 24380
Pitääkö juomisesta raportoida f1-forum.fi/vb:ssä?:ahem: Parempi ratkaisu.
Pitääkö juomisesta raportoida f1-forum.fi/vb:ssä?:ahem: Parempi ratkaisu.
Ei juomisesta ole pakko, mutta krapulasta kyllä tosimiehen pitää raportoida. Ja niistä naisista, joita katseli kulmapöyd... eiku siis joita vei kämpilleen ja jotka oli niin ja näin hyviä.Pitääkö juomisesta raportoida f1-forum.fi/vb:ssä?
Vähän on urbaani legenda tuo, että Suomessa joutuu jatkuvasti alkoholittomuuttaan selittelemään. Itse en ole koskaan alkoholia juonut, enkä muista koskaan joutuneeni asiaa selittelemään. Toisaalta erittäin harvalle olen kertonut olevani absolutisti, koska siihen ei ole ollut tarvetta. Pitempään minut tunteneet ovat vain huomanneet, etten alkoholia käytä eivätkä sitä sitten minulle tarjoa.Tää on kyllä erikoinen ilmiö. Muualla en oo tähän törmänny, mutta täällä koko ajan ja joka paikassa. Tosin juomattomuus poikii monesti hyvät ja avoimet keskustelut- joskus jopa henkevämmätä kuin se känni. Sitäkään yhtään vähättelemättä.
Moni tuntuu suomessa arvostavan sitä että vedetään kovat kännit. Kerskailun arvoista suorastaan. Vaikka säälittävän luuserin merkkihän se on.Tää on kyllä erikoinen ilmiö. Muualla en oo tähän törmänny, mutta täällä koko ajan ja joka paikassa. Tosin juomattomuus poikii monesti hyvät ja avoimet keskustelut- joskus jopa henkevämmätä kuin se känni. Sitäkään yhtään vähättelemättä.
Mikset juo? Miksei maistu? Syy ilmi, heti!Vähän on urbaani legenda tuo, että Suomessa joutuu jatkuvasti alkoholittomuuttaan selittelemään. Itse en ole koskaan alkoholia juonut, enkä muista koskaan joutuneeni asiaa selittelemään.
Vaikee sanoa onko tuohon olemassa minkäänlaista yleispätevää sääntöä, mutta viime kerralla (eli noin 10 vuotta sitten) mulla meni 1,5 vuotta ennenkuin tyhmyyttäni menin polttamaan yhden, siitä se pikkuhiljaa lähti. Ei se eka rööki vielä pakoita millääntavoin polttamaan toista (paskaltahan se loppujenlopuksi maistuu, olkoonkin etten paskaa ole vielä koskaan maistanut), mutta tuosta se helposti lähtee. Ongelma on se, että kun sen yhden olet polttanut, et voi enää rehellisesti sanoa (etenkään itselles), että olet ollut polttamatta viimeiset n vuotta, joten seuraavalla kerralla vastaavassa tilanteessa se rima on huomattavasti alempana ja pummaat taas joltakulta röökin ("en mä viimksikäään retkahtanut, joten kai mä nytkin voin yhden tai ehkä kaks polttaa..."). Sen jälkeen on enää ajan kysymys, että kauanko kestää ennekuin luovutat.Mikähän on muuten tuo repsahtamiseen riskialttein aika? Vuosi kun huokaisee helpotuksesta että irti pääsi ja voi vetää sauhut? Kaksi tai kymmenen.
Tuli mieleen toinen riippuvuus tästä. Tuttava oli yli kahdeksan vuotta täysin raittiina. Viina- ja bentsoriippuvuus nuorempana. Syksyllä päätti kokeilla, että oisko oppinu ottamaan kohtuudella. No nyt on vajaan kahden kuukauden sisään kolmatta kertaa katkolla. Ryypystä lähtee aina sellanen viikon putki.
Ihmeellinen logiikka tässä monella että kuivilla ollessaan oppisi käyttämään viinaa tai mikä nyt on sitten koukuttanutkin. Vähän sama kuin että odottais oppineensa puhumaan sujuvasti ranskaa kun ei oo vuosiin puhunu. Heh.
Toi on niin totta. Itse väitin aina, että pienessä porossa voi "ehkä" poltella vaikka pikkusikarin. Kunnes huomaa, että se sikarilaatikko onkin jo kotona. Mutta vaan sen takia, että voi poltella joskus, jos tulee otettua. Kunnes huomaa, että tulee otettua muutama kalja harvasen ilta. Ihan vaan että voi "rehellisesti" polttaa sikarin. Kunnes tule poltettua muutama selvinkin päin. Ja kohta huomaa, että menee aski päivässä. Ja pian kaks. Ruskeeta räkää ja limaa valuu ruskettuneista sieräimista, kuin hätä paskaa hanurista :yuck::yuck: (sikari tosiaan värjää paljon). Ja sitten sitä taas jo vaihtaakin takaisin tupakkaan jne jne ....Vaikee sanoa onko tuohon olemassa minkäänlaista yleispätevää sääntöä, mutta viime kerralla (eli noin 10 vuotta sitten) mulla meni 1,5 vuotta ennenkuin tyhmyyttäni menin polttamaan yhden, siitä se pikkuhiljaa lähti. Ei se eka rööki vielä pakoita millääntavoin polttamaan toista (paskaltahan se loppujenlopuksi maistuu, olkoonkin etten paskaa ole vielä koskaan maistanut), mutta tuosta se helposti lähtee. Ongelma on se, että kun sen yhden olet polttanut, et voi enää rehellisesti sanoa (etenkään itselles), että olet ollut polttamatta viimeiset n vuotta, joten seuraavalla kerralla vastaavassa tilanteessa se rima on huomattavasti alempana ja pummaat taas joltakulta röökin ("en mä viimksikäään retkahtanut, joten kai mä nytkin voin yhden tai ehkä kaks polttaa..."). Sen jälkeen on enää ajan kysymys, että kauanko kestää ennekuin luovutat.
Vakaa aikomus olis siis, että mun elämäni viimeinen rööki olis jo poltettu.
Niin tosiaankin, olihan mulla toi pikkusikarivaihekin kerran, nyt muistin kun mainitsit. Paria vuotta myöhemmin eli siis kun tuon kymmenisen vuotta sitten pidetyn lakon jälkeen taas polttelin, onnistuin lopettamaan toisen kerran, tällä kertaa retkahdin kuitenkin jo reilun kuukauden jälkeen vaimon broidin häissä. Vetelin pikkusikareita ja niinhän siinä sitten kävi, että ostelin tuon jälkeen pikkusikareita himaan, kunnes jossain vaiheessa sitten ymmärsin, että tupakki tulee halvemmaksi ja itseasiassa jopa maistuu paremmalta (siis isommissa määrissä poltettuna, pikkusikareita tottakai imppasin henkeen ihan niinkuin tupakkaakin).Toi on niin totta. Itse väitin aina, että pienessä porossa voi "ehkä" poltella vaikka pikkusikarin. Kunnes huomaa, että se sikarilaatikko onkin jo kotona. Mutta vaan sen takia, että voi poltella joskus, jos tulee otettua. Kunnes huomaa, että tulee otettua muutama kalja harvasen ilta. Ihan vaan että voi "rehellisesti" polttaa sikarin. Kunnes tule poltettua muutama selvinkin päin. Ja kohta huomaa, että menee aski päivässä. Ja pian kaks. Ruskeeta räkää ja limaa valuu ruskettuneista sieräimista, kuin hätä paskaa hanurista :yuck::yuck: (sikari tosiaan värjää paljon). Ja sitten sitä taas jo vaihtaakin takaisin tupakkaan jne jne ....
Sinä sitten kohta vetelet molempia (siis laastareita ja sikareita).Tuli tuossa mieleen, että vanhemmat lopettivat hiljan apaut samaan aikaan tupakanpolton. Äiti siirtyi nikotiinilaastariin, isä pikkusikareihin.
Tupakkaa niitten välissä sitten.Sinä sitten kohta vetelet molempia (siis laastareita ja sikareita).
Joo. Nyt on hiukan toista vuotta menny, ilman minkään näköistä nikotiinin lähdettä. Korkeintaan passiivista, jos joku lähellä polttaa .Niin tosiaankin, olihan mulla toi pikkusikarivaihekin kerran, nyt muistin kun mainitsit. Paria vuotta myöhemmin eli siis kun tuon kymmenisen vuotta sitten pidetyn lakon jälkeen taas polttelin, onnistuin lopettamaan toisen kerran, tällä kertaa retkahdin kuitenkin jo reilun kuukauden jälkeen vaimon broidin häissä. Vetelin pikkusikareita ja niinhän siinä sitten kävi, että ostelin tuon jälkeen pikkusikareita himaan, kunnes jossain vaiheessa sitten ymmärsin, että tupakki tulee halvemmaksi ja itseasiassa jopa maistuu paremmalta (siis isommissa määrissä poltettuna, pikkusikareita tottakai imppasin henkeen ihan niinkuin tupakkaakin).
Jos nyt kolmannen kerran sitten jo pikkuhiljaa uskois, että ei toi tupakakoimattomuus polttamalla oikein toimi
Ei ole vieläkään myöhäistä kokeilla, vaikka kotimatkalla etsit koiranpaskan.(paskaltahan se loppujenlopuksi maistuu, olkoonkin etten paskaa ole vielä koskaan maistanut)
Minkä ihmeen vuoksi? Onhan mulla himassa koira :frank:Ei ole vieläkään myöhäistä kokeilla, vaikka kotimatkalla etsit koiranpaskan.
No hyvä, ankeetahan tää oliskin, jos ei minkäänlaista valonpilkahdusta olis näköpiirissä :thumbfh:Mutsi sano, oltuaa 15 vuotta polttamatta, ettei enää aivan joka päivä tee mieli tupakkaa. Tämä niinku kannustuksena Oopelle.
Ja eikö olis vieläkin ankeempaa jos ei tekis mitään mieli? Että sais mieluusti vainota tupakintuska vielä sen 50 vuotta.No hyvä, ankeetahan tää oliskin, jos ei minkäänlaista valonpilkahdusta olis näköpiirissä :thumbfh:
Yks päivä polttamatta. Tästä se lähtee :ahem:Poltin eilen tupakan.