"Turhia" tilastoja ja laskelmia

[CCMK]

Daniel Ricciardo on useimmiten ollut äärettömän luotettava kuljettaja ajotaidoiltaan kaikkiaan.

Ellei mahdollisia HRT-ajan mahdollisia kolareita lasketa niin ainoa kerta jolloin Ricciardo selvästi keskeytti vuoden 2016 loppuun mennessä ihan ikiomaan ajomokaan oli Yas Marina Bayssa 2013 osumalla toiseen Toro Rosson autoista keskeyttäen.

Erikoista oli, että kun tuon osuman unohtaa ja mahdolliset HRT-ajan yhtä mahdolliset kolarit ja ajovirheet niin Ricciardo oli keskeyttänyt siihen asti urallaan aina vain mekaaniseen vikaan ja vain kerran Romain Grosjean oli ranskalaisen ajoittain erittäin tunnettujen aivopierujen muodossa kolaroinut Ricciardon itse pihalle kisasta.

Tosin Ricciardon HRT-ajan kisoissa oli kyllä aikamoisia kammottavuuksia nykypäivän autoiksi:

Milloin vaihteet hyppivät vähän väliä ykköseltä vitoselle ja vitoselta ykköselle olemalla vain ihmeen kaupalla särkemättä vaihdelaatikkoa tai vastaavasti räkäisten sähkölaitteiden takia ajotietokone saattoi näyttää milloin lystäsi Ricciardolle liian alhaisia öljynpaineita ja olla syöttämättä öljyä myös auton muille osille kuten kytkimelle!

 

[CCMK]

Keke Rosbergin ja se yhden voiton kausi 1982 maailmanmestaruuden arvoisena oli ja on joskus jopa edelleen kovin hankala pala niellä.

Toisaalta Keke sai kuusi palkintosijoitusta mestaruusvuotenaan mikä oli sama kuin Didier Pironilla ja John Watsonilla oli vain viisi palkintosijoitusta.

Tosin voitoista tietenkin harmittavasti Kekellä oli niitä vain yksi ja paalupaikkojakin vain yksi.

Alle sanomalehden mitan välin verran jäi eroa toiseen voittoon Österreichringillä ja pari hassua kierrosta käytännössä Zolderissa alun neljän kierroksen jälkeen.

Muista läheltä piti-paikoista puhuttaessa Rosbergin mestaruus olisi voinut mennä pilalle myös juomapullon vesien roiskuessa silmille kesken ajon Rio de Janeirossa ja siitä aiheutuneeseen melkein ulosajoon asti radalta kun lähti käsistä ihan silmänräpäyksen ajaksi ratkaisukierroksilla aikana jolloin vähän paremmalla tilannetiedon saatavuudella Rosbergin olisi melkein vain tarvinnut odottaa Nelson Piquetin autoon pyörtymistä.

Harmittavasti mikäli Kekellä oli tuossa kisassa tiimiradio käytössä niin melulta ei välttämättä olisi kuulunut paljoakaan mitään jolloin tietysti on hankala sinänsä jossitella mahdollisen voiton menemistä mahdolliseen kommunikaatiokatkokseen mihin jotkut voitot tai palkintosijat ovat joiltakin kuskeilta menneet tai olleet ainakin lähellä mennä vuodesta 1984 eteenpäin kun lajissa on ollut pakko olla autoissa tiimiradiot.

Toisaalta Rion rata oli erittäin vaativa.

Niin heikossa kunnossa oli Piquet kyllä kisan jälkeen palkinnoillakin...

Toisia ja kolmansia sijoja Kekellä oli kauteen myös yksi enemmän kuin Pironilla, mutta tasapelin tullen tietysti Keke olisi hävinnyt mestaruuden kun Pironilla olisi ollut voittajana sairaalassakin niitä kolme.

 

[CCMK]

Valtteri Bottas oli myös vuoden 2016 mennessä käytännössä Daniel Ricciardon tapaan lajin luotettavin kuljettaja vähin osumin.

Kaikkiaan 77 kisaa Bottas oli ajanut ja vain kuudesti kunnolla matka oli jäänyt kesken ja niistä viisi olivat olleet teknisiä vikoja jolloin ainoa lopullinen kisan päättänyt kolari oli Interlagosin 2016 vastaava.

Toisaalta hieman useampia auton vaurioitumisen tason kolareita Bottaksella oli ollut esimerkiksi Melbournen ensimmäisen Williams-kisan kolistelun malliin vaikkakin sen jälkeen kuluikin pitkä aika ennen kuin mitään kolariksi laskettavaa tapahtumaakaan Bottaksella edes oli.

Tietenkin myös tuloksiin laskettuja käytännön keskeytyksiä Bottaksella oli myös ollut ainakin Sochissa 2015 kiitos osumastaan Kimin kanssa ja vielä yhdessä Mexico Citynkin kisassa Bottaksella tapahtui kolari kuten muutama jatkettukin osuma suomalaisia pelottavasti Kimin kanssa Sochin 2015 jälkeenkin.

Ja vaikka niitä auton vaurioiden kolareja olisi muka ollut paljonkin Bottaksella niin Daniel Ricciardon HRT-ajan vastaaviin nähden oli ollut naurettavan vähän.

 

[CCMK]

Kokemusperäisenä ruudukkona vuoden 2016 MM-sarja oli melkoinen lajissa.

Jenson Button ja Felipe Massa uransa lopettavina pois lukien Buttonin jäämistä McLarenille testaamaan pääosin vuodeksi 2017 ja lopulta ajaen sen vuoden Monacosa oli tämä kaksikko startannut yhteensä 550 kisaan ja kun siihen vielä päälle laski Esteban Gutierrezin, Rio Haryanton ja Felipe Nasrin uran päätökset joko enemmän tai vähemmän kokonaan tai vain toistaiseksi niin siitä tuli jo päälle 600 kisaa.

Toisaalta näinkään suurella lopettavien ajajien kokonaiskisojen määrällä ei oltu lähimainkaan kokeneimpien ruudukkojen saralla.

 

[CCMK]

Vuoden 2012 Interlagosin kisassa uransa lopettaneet tai nykyään lopettelemassa olevat ajajat ilman suuria ihmeitä Michael Schumacherin, Pedro de la Rosan, Timo Glockin, Narain Karthikeyanin, Jerome d' Ambrosion, Bruno Sennan ja Vitali Petrovin johdolla urien yhteiskisamäärät olivat 682 kisaa ja 670 hyväksyttyä starttia.

Näistä tietysti leijonanosan vei Michael Schumacher toista ja lopullisesti viimeistä kertaa uransa lopettaen.

 

[CCMK]

Vuonna 2011 on saattanut olla lopettavien urien kuskien kaikkien aikojen kokemusperäisin kisaruudukko.

Se olisi muodostanut yhteensä 960 kisaa Rubens Barrichellon, Jarno Trullin, Nick Heidfeldin, Sebastien Buemin, Jaime Alguersuarin, Karun Chandhokin ja Vitantonio Liuzzin myötä.

 

[CCMK]

1990-luvullakin vuonna 1993 kokemusta lajissa riitti lopettaneiden kuljettajien osalta joista kaikilla lopettaneilla kuljettajilla olisi ollut sensaatiomainen mahdollisuus palata lajiin Williamsin ajajina vuodeksi 1994 Ayrton Sennan menehtymisen seurauksena.

Alain Prostin osalta mahdollisuus olisi ollut ajaa vuonna 1994 McLareniakin, mutta Frank Williams tunnetusti esti loikan sinne eikä Prostkaan halunnut ajaa ilman kunnollisia määriä testejä jolloin testiajoja selvästi huomattavasti parempi mahdollisuus Prostilla olisi ollut ajaa ihan kisoissakin McLarenia vasta vuosina 1995 ja 1996 ennen kuin Ligierin osto vuodeksi 1997 lopullisen lopullisesti pakotti Prostin kerta kaikkiaan eläkkeelle.

Toisaalta 1994 Prostin haluaminen oli eräässä vaiheessa koko Peugeotin tärkein syy olla McLarenilla ja kun ei ollut niin se olisi halunnut Philippe Alliotin tai Yannick Dalmasin Mika Häkkisen tallikaveriksi.

Näistä lopulta molemmat ajoivat testiä, mutta vain Alliot ajoi McLarenia Hungaroringillä Häkkisen ollessa kilpailukiellossa ja Dalmas ajeli käytännössä McLarenin laskuun Larroussella oman kisayrityksensä samoin kuin Alliot vielä Spa-Francorchampsissa Hungaroringin jälkeen.

Dalmas ei edes päässyt McLarenille vuonna 1994 kisakaudella lainkaan itse kisoihin.

Lopulta Peugeotin lähdön myötä lähtivät myös Alliot ja Dalmas lopullisesti eläkkeelle lajista ja tilalle testaajiksi tuli kokenut Mark Blundell ja erittäin nuori Jan Magnussen. Myöhemmin kiitos Nigel Mansellin äkkinäisen uran loppumisen McLarenilla vuodeksi 1995 Blundell yleni kisakuskiksi, Magnussen ykköstestaajaksi ja uudeksi kakkostestaajaksi oli pakko etsiä Irlannin Ralph Firman josta myös olisi voinut tulla parhaimmillaan ihan McLareninkin kisakuski, mutta ura vei muille maille kun F1-tallit vain karttoivat häntä parhaimpina vuosina ja kun F1:siin lopulta päästiin niin päästiin sitten vasta yli-ikäisenä maksukuskina Jordanille vuonna 2003.:frown:

Itse vuoden 1993 kokeneisiin lopettaneisiin kuljettajiin palatakseni Prost, Riccardo Patrese, Thierry Boutsen, Ivan Capelli ja Derek Warwick muodostivat melkoisen viisikon. Näistä Prost, Patrese, Boutsen ja Warwick muodostivat erittäin valtavan määrän verran kisakokemusta. Vähiten kokenein kisojen mitoilta puhuen toki myös Martin Brundlen tapaan myös kausia väliin jättänyt Warwick ajoi uransa aikana 146 kisaa. Patrese taas oli ajanut lopettaessaan historian eniten kisoja ja kun Prostin kuuluisaa 200:tta starttia hieman Jackie Stewartin kuuluisan 100:n startin tapaan jäi näkemättä oli Prost kaikkien aikojen kolmanneksi eniten kisoja ajanut kuljettaja lopettaessaan.

Kaikkiaan mikäli en ihan väärin noita lopettaneiden kuskien uria laskenut niin 881 kisaa olisi tullut kokemusta noille herroille ja muutamalle muulle lopettaneelle kuten Toshio Suzukille yhteensä.

 

[CCMK]

Vuonna 1994 kokemusta lopettaneissa ja valitettavasti myös Ayrton Sennan menehtymisen myötä oli runsaasti ruudukossa. Kokemusta myös palasi ruudukkoon kauden aikana kuten esimerkiksi Nigel Mansellin paluu sitä toi kun Alain Prost ei palannut eikä moni muukaan lopettanut suuruus Williamsille hienosta mahdollisuudesta huolimatta.

Näillä näkymin 956 kisan kokemus muodostui pelkästään konkarikaksikko Andrea de Cesariksen ja Michele Alboreton myötä yhteensä 402 kisasta.

Ayrton Sennalla oli menehtymisen myötä 161 kisaa ajettuna ja Philippe Alliotillakin oli yli 100:n kisan verran kokemusta vaikka ei ajanutkaan kuin vain kaksi kisaa lopulta kaudesta ja huolimatta olemisestaan McLarenin testiajajana.

Myös jatkuvasti vaihtuneet maksukuljettajat loivat melkoista määrää kisoja suurina määrinä ja mikäli vielä Jan Lammers olisi ajanut Simtekiä niin sitten olisi vieläkin tullut melkoista kokemusta ruudukkoon. Etenkin kun edellinen ajo oli ollut Adelaidessa 1992, mutta ennen Suzukan 1992 paluuta Lammers oli ajanut viimeksi F1:ssä vuonna 1982!

 

[CCMK]

Ferrarin automalli 30 vuotta sitten oli ehkä kilpailukykyisin Ferrari pitkään aikaan ja se tietenkin oli vallankumouksellinen ainakin melkein ensimmäisenä ja todetusti ihan kisoissa asti ensimmäisenä puoliautomaattivaihteiston omaavana autona.

Valitettavasti se oli teknisesti myös yksi hauraimpia Ferrareita nimenomaan vaihteistoratkaisunsa takia.

Siltikin Ferrari saavutti lähtökohtaisesti jopa pisteettömän kauden pelossa (Se pelko oli varsinkin Gerhard Bergerille hyvinkin todellista ja vain naurettavan heikon teknisen luotettavuuden takia yleensäkään Berger loikkasi vuodeksi 1990 McLarenille niin äkkiä kuin loikkasi välttäen kuitenkin tempullaan ehkäpä yhden vaihtoehtoisen F1:n historian kuumimmista perunoista hyppysissään eli sen, että olisiko Ayrton Senna tehnyt Suzukan 1990 temput myös Bergerille?) lopulta tallikilvan kolmostilan heikosta luotettavuudestaan huolimatta, aina erittäin harvoin maaliin päästessään se ei ollut koskaan palkintokorokkeelta poissa, se ei toisaalta kertaakaan saanut molempia autojaan maaliin ja kun sai tai oli saamassa niin koskaan ei myöskään molempia Ferrarin miehiä nähty vuonna 1989 samaan aikaan palkinnoilla!

Tosin Mansell hylättiin kahdesti vuonna 1989 joista toinen hylkäys tuli Montrealissa yhdessä Alessandro Nanninin kanssa kun molemmat lähtivät varikolta täyttä vauhtia ajamaan kisaa vaikka kisa ei ollut vielä käynnissäkään!:eek!:

Lisäksi tietysti Mansell oli Estorilin mustan lipun jupakan takia poissa kilpailukiellon takia Jerezissä ja Berger vuorostaan oli poissa kisoista tietenkin Monacossa Imolan loukkaantumisen takia ja vain tuuri yhdessä puoliautomaattisen vaihdelaatikon kanssa esti monen kisan ajan kestänyttä loukkaantumisen toipumisjaksoa Bergerille. Joskin palovammojen lopullinen parantuminen ja käsikipujen täydellinen lakkautuminen kesti Bergerin suhteen yllättävänkin kauan.

Muutaman kerran tietysti myös molemmat Ferrarit keskeyttivät.

 

[CCMK]

Ennen uransa 7:ttä osakilpailuvoittoa ei Gerhard Berger koskaan ollut voittanut kauden ensimmäisen kahden kolmanneksen kisoja.

Kuudesta aiemmasta voitostaan neljä voittoa oli muutenkin tullut kauden lopulla aina kahden viimeisen kilpailun sisään joista Berger tosiaan voitti vuonna 1987 molemmat kilpailut Suzukassa ja Adelaidessa.

Toisaalta Nico Rosbergin uran 11:sta ensimmäisestä osakilpailuvoitoista vain kerran hän ajoi voittoon kesätauon jälkeen urallaan. Voitoistaan 7 kappaletta 11:sta ensimmäisen voittonsa sisällä Rosberg ajoi kaikki ne voitot alkukaudesta takarajanaan enintään heinäkuu kullakin kaudella.

 

[CCMK]

Vuonna 2016 tapahtui myös yksi asia ensimmäistä kertaa sitten Michael Schumacherin lopettamisen. Tuolloin lopetti viimeinen sellainen yhtäjaksoisesti edes jossain kohtaa Schumacherin uraa hänen kanssaan tallikaverina ollut kuljettaja kun vuosi 1976 oli edellinen vuosi jolloin kenelläkään ruudukon kuskilla ei olisi ollut edes mitään nimellistäkään yhteyttä Michael Schumacherin ajajauraan edes jotenkin kun aikavälillä 1977-2016 tietenkin ensimmäinen kuski jolla oli edes jotakin yhteistä Schumacherin uraan nähden oli tietenkin Riccardo Patrese!

 

[CCMK]

Kun tuota sukupolvellisuutta nimenomaan henkisesti miettii eri ajajien urien leikkauspisteissä niin Lewis Hamilton ehti ajaa urallaan Michael Schumacheria vastaan, Schumacher Riccardo Patresea vastaan, Patrese Mario Andrettia vastaan, Andretti Jack Brabhamia vastaan ja Brabham itse Juan Manuel Fangiota vastaan.

Hirveän montaa kuskia äärimmillään ei edes ole Hamiltonin ja Fangionkaan välissä sinänsä eri ajajien 'sukupolvia' miettien mikäli nuo välilliset henkiset yhteydet merkitsisivät paljon.

Toisaalta taas ne ovat ohuen ohuita vertailuja verrata varsinaisiin kohtaamisiin ihan kunnolla radalla, mutta niissäkin esteenä on sitten kohdattavien kuskien ikä ja rasitteet ajajasukupolvittain.

Samalla määritelmällä Fernando Alonso ehti ajaa Jean Alesia vastaan urallaan, Alesi Riccardo Patresea vastaan, Patrese Jacky Ickxiä vastaan, Ickx Jack Brabhamia vastaan ja Brabham Juan Manuel Fangiota vastaan.

Rubens Barrichello ehti ajaa samalla määritelmällä Riccardo Patresea vastaan urallaan, Patrese Jacky Ickxiä vastaan, Ickx Jack Brabhamia vastaan ja Brabham Juan Manuel Fangiota vastaan.

Hamilton ehti ajaa samalla määritelmällä Schumacheria vastaan urallaan, Schumacher Gerhard Bergeriä vastaan, Berger Jacques Laffitea vastaan, Laffite Graham Hilliä vastaan ja Hill Juan Manuel Fangiota vastaan.

Suomalaisista kuljettajista Kimi Räikkönen on ehtinyt ajaa urallaan Jacques Villeneuvea vastaan, Villeneuve puolestaan Mario Andrettia vastaan silloisen Indycarin puolella, Andretti Graham Hilliä vastaan ja Hill Juan Manuel Fangiota vastaan.

Periaatteessa Indy 500:n huomioiden Buddy Lazier ehti vielä Indy 500:ssa 2016 olla sellainen kuljettaja joka oli ajanut AJ Foytia vastaan kilpaa ja Foyt nimenomaan oli jo kuljettaja joka ehti ajaa suoraan itse Juan Manuel Fangiota vastaan erittäin nuorena kuljettajana vuonna 1958 nk. Kahden Maailman Kisassa Monzassa jossa oli vastakkain F1 ja silloinen USAC-sarja Indycarin yhtenä varhaisena edeltäjänä!

 

[CCMK]

Mielenkiintoista on ollut myös se, että jotkut F1:n kuuluisat kuljettajat ovat olleet lajilegendojen kanssa tallikavereita muissa sarjoissa.

Erittäin suuri sukupolvien ero, mutta myös yhdistävyys oli aikanaan 22 vuotta täyttäneen Martin Brundlen ja 52 vuotta täyttäneen Stirling Mossin välillä BTCC-sarjassa vuonna 1981!

 

[CCMK]

Nico Rosberg ja Lewis Hamilton olivat F1:ssä melkoinen parivaljakko totta vieköön!

Rosbergin ja Hamiltonin erot korostuivat monessa asiassa, mutta yksi kiintoisin tekijä oli heidän Mersu-aikojensa osalta myös eri ratojen hallinnassa.

Hamilton menestyi Mersulla Nicoa vastaan aina sellaisella pienemmällä, ahtaammalla ja kapeammalla radalla poikkeuksena enintään Monaco jos aina sekään kun taas Rosberg menestyi Lewisia vastaan aina sellaisella isommalla, leveämmällä ja pidemmällä radalla jolloin siitä tulevat ainakin erot muun muassa osin selittävänä tekijänä sille, että miksi Nico Rosberg pystyi johtamaan Hamiltonia ainakin osin niin paljon enemmän kaikkiaan kuin mitä ehkä olisi johtanut mikäli kisat olisi aina ajettu kaikilla radoilla samoin standardimitoin.

Molemmat Mersu-uriensa aikana tietenkin keskeyttivät parantuneesta luotettavuudesta johtuen aina toisinaan ja Barcelona 2016 oli sitten tietysti keskinäisten vuoden 2013-2016 aikavälillä olleiden yhteenottojen eräänlainen huipentuma noloudessa enintään ehkä Spa-Francorchampsin 2014 vastenmielisen Hamiltonin mediapelin unohtaen kuvioista.

Hamilton johti Nico Rosbergia vastaan kaikkiaan 10 kertaa selvästi poimien 661 kierrosta Rosbergia vastaan kun taas Rosberg selvästi ehti lyödä Hamiltonin kaikkiaan 9 kertaa selvästi poimien 485 kierrosta Hamiltonia vastaan nimiinsä.

Mercedes-aikakauden muut johdetut kierrosluvut mitä ilmeisimmin vaikean vuoden 2013 pohjalta olivat myös mielenkiintoiset ne sisältäen kun Hamilton johti mitä tahansa vajaan 100 kierroksen ja 566 kierroksen välilä Rosbergia nimenomaan edes hetken aikaa tapahtuneiden johtojen tai sijavaihtojen myötä kun taas Rosberg pystyi johtamaan vastaavissa tilanteissa enintään neljä kierrosta urallaan Hamiltonia vastaan.

Toisaalta nuo ihan isoimmat laskennat ovat toteutettu brittilähteistä joissa valitettavasti paistaa melkoinen Hamilton-fanitus hieman liiankin kauas ja pitkälle jolloin tuo totuus taitaa pyöriä siinä sentään järkevästi mainitun vajaan 100 oheiskierroksen ja noin parin-kolmensadan oheiskierroksen johtajuudessa.

Johtokilometreissä Hamiltonia vastaan Rosberg kuitenkin voitti Hamiltonin koska Hamiltonilla oli 2654 kilometriä ja Rosbergilla oli 2738 kilometriä.

Vuoden 2016 ja vuoden 2014 tilastot olivat melkein suhteessa päinvastaisia ja Hamilton voitti johtokilometreissä 419 johtokilometrillä Rosbergin, mutta vain 13 varsinaista kisakierrosta enemmän Hamilton johti tuolloin kuin Rosberg. Vain Abu Dhabin romahdus sai Nicon näyttämään huonommalta kuin olikaan oikeastaan.

Viimeisellä yhteisellä kaudella Rosbergilla oli kaksi huonoa lähtöä ja ne olivat lyhyillä radoilla tai menettelevän pitkillä alle 5 kilometrin pituisilla radoilla kun taas Hamiltonilla oli neljä huonoa lähtöä pitkillä tai vähintään 5 kilometrin pituisilla radoilla.

 

[CCMK]

Laitan tähän joitakin kiinnostavia kausia joiden erot näkyvät siis siinä, että voittivatko kierrosjohtaja tai kilometrijohtaja mestaruuden tai olivatko he mitään suhteessa toteutuneisin mestareihin. Vertailuvuodet ovat vuodet 1956, 1961, 1970, 1980, 2007 ja 2016:

1956: Kierrosjohtaja oli Stirling Moss 83 johtokierroksen voimin ja Juan Manuel Fangio oli kilometrijohtaja omana mestaruusvuotenaan 196 kilometrin voimin eli vaikka Fangio hävisi Mossille niin Fangio oli silti maailmanmestari

1961: Kierrosjohtaja oli Wolfgang von Trips 24 johtokierroksen voimin ja Phil Hill oli kilometrijohtaja omana mestaruusvuotenaan 149 kilometrin voimin eli vaikka Hill hävisi von Tripsille niin Hill oli silti murheellisissa merkeissä maailmanmestari

1970: Kierrosjohtaja oli Jackie Stewart 27 johtokierroksen voimin suhteessa maailmanmestari Jochen Rindtiin ja Jacky Ickx oli kilometrijohtaja melkein mestaruuteen päättyneenä vuotenaan 289 kilometrin voimin, mutta huolimatta tappiostaan Stewartille ja Ickxille säilytti Rindt tuonpuoleisuudestaan huolimatta makaaberisti maailmanmestaruuden itsellään loppuun asti

1980: Kierrosjohtaja oli Nelson Piquet 44 johtokierroksen voimin ja Alan Jones oli kilometrijohtaja omana mestaruusvuotenaan 22 kilometrin voimin ja Tapaus Jarama mukaan laskettuna olisi ollut aika reilusti enemmänkin, mutta taas kerran häviämisestä huolimatta Piquetille johtokierroksissa oli Jones silti maailmanmestari

2007: Kierrosjohtaja oli Lewis Hamilton 21 johtokierroksen voimin suhteessa maailmanmestari Kimi Räikköseen ja Felipe Massa oli kilometrijohtaja 26 kilometrin voimin, mutta huolimatta tappiostaan niin Hamiltonille kuin myös Massalle otti Kimi silti maailmanmestaruuden ja mielenkiintoisesti Fernando Alonso ei mahdollisen mestaruuden voittaessaan olisi ollut niin hirveän suuren johtajan elkeitä omannut kaveri ainakaan radalla vaikka ratojen ulkopuolella omakehut olisivat kyllä mennee överiksi mahdollisen kolmannen perättäisen maailmanmestaruuden myötä

2016: Kierrosjohtaja oli Lewis Hamilton 77 johtokierroksen voimin ja Nico Rosberg oli kilometrijohtaja omana mestaruusvuotenaan 84 kilometrin voimin joten kierrosjohtajuus ei riittänyt Hamiltonille mestaruuteen

 

[CCMK]

Laitan tähän vielä alle seuraavat kierrosjohtajat tai kilometrijohtajat eri kausilta jotka eivät näyttävyydestään huolimatta voittaneet maailmanmestaruutta lajissa:

1958: Stirling Moss niin kierroksissa kuin kilometreissä kun mestaruus olisi ollut kiinni Boavistan radan tuomareista kiinni Mossin niin halutessaan mitä ei halunnut ja siten Mike Hawthorn oli maailmanmestari

1959: Moss jälleen paras niin kierroksissa kuin kilometreissä kun Jack Brabham voitti maailmanmestaruuden

1964: Jim Clark niin kierroksissa kuin kilometreissä ollen mestaruudessa kiinni aina viimeiseen kisaan asti kunnes maailmanmestariksi tuli John Surtees

1967: Clark jälleen paras niin kierroksissa kuin kilometreissä ollen mestaruudessa kiinni ennen kuin sen vei Denny 'Karhu' Hulme

1968: Jackie Stewart niin kierroksissa kuin kilometreissä kun Graham Hill voitti maailmanmestaruuden

1972: Stewart jälleen paras niin kierroksissa kuin kilometreissä ollen melko lailla mestaruudessa kiinni ennen kuin Emerson Fittipaldi voitti maailmanmestaruuden

1973: Ronnie Peterson niin kierroksissa kuin kilometreissä joista voitoista puhuen varmasti harmittavain oli oman kotikisansa voiton menetys Anderstorpissa renkaiden liiallisen kulumisen ja pidon äkkiloppumisen myötä Denny 'Karhu' Hulmelle ja kun Jackie Stewart silti voitti maailmanmestaruuden

1974: Niki Lauda niin kierroksissa kuin kilometreissäkin, mutta Fittipaldin Emmo vei jälleen mestaruuden nimiinsä

1977: Mario Andretti niin kierroksissa kuin kilometreissäkin, mutta Lauda vei jälleen mestaruuden nimiinsä ennen kaikkea uskomattoman aikakauden luotettavuuden takia

1979: Gilles Villeneuve niin kierroksissa kuin kilometreissäkin, mutta Jody Scheckter voitti mestaruuden Ferrarin ykköskuskipolitiikan myötä, osin ajotaidoillaan ja tietenkin myös Villeneuven omista riehumisistakin ajoittain hyötyen kuten viime hetken teknisestä onnestakin vaikkakin myös saadessaan voittaa tallimääräyksellisesti sopimuksellisen kisansa Kyalamissa olisi Scheckter varmistanut maailmanmestaruutensa jo paljon aiemmin kuin varmisti

1981: Alain Prost niin kierroksissa kuin kilometreissäkin, Renault-auton huonon luotettavuuden takia Nelson Piquet vei maailmanmestaruuden

1982: Prost niin kierroksissa kuin kilometreissä taas, mutta Suomen Keke Rosberg vei maailmanmestaruuden nimiinsä turboautojen ja ennen kaikkea Renaultin järkyttävän epäluotettavuuden takia

1984: Prost jälleen lajin ylivoimaisesti johtaneimpana kuljettajana kierroksissa kuin kilometreissäkin, mutta Lauda vei maailmanmestaruuden nyt enää puolen pisteen erolla

1986: Nigel Mansell niin kierroksissa kuin kilometreissäkin ennen Adelaiden renkaan räjähdystä jolloin Prost oli maailmanmestari

1987: Mansell jälleen paras niin kierroksissa kuin kilometreissäkin, mutta loukkaantuminen Suzukassa päätti kauden ennakkoon sen kisan viikonloppuna jolloin Nelson Piquet oli maailmanmestari

1989: Ayrton Senna niin kierroksissa kuin kilometreissäkin, mutta Prost vei jälleen maailmanmestaruuden

2005: Kimi Räikkönen niin kierroksissa kuin kilometreissäkin, mutta Fernando Alonso voitti maailmanmestaruuden

2008: Felipe Massa niin kierroksissa kuin kilometreissäkin, mutta kiitos Timo Glockin lipsahduksen jäi Massan maailmanmestaruus vain 15 sekunnin mittaiseksi ja lopun ajan näihin päiviin asti tuota mestaruutta on hallinnoinut Lewis Hamilton

 

[CCMK]

Alain Prost lähti aina eturivistä vuonna 1993 ajaen 13 paalupaikkaakin, mutta kertaakaan hänen kauden 7 voittokisansa suhteen hän ei johtanut niissä kun tultiin ensimmäiseen mutkaan!

 

[CCMK]

Seuraavaksi 'turha' tilasto kaukaisimman lähtöruudun maailmanmestarista nimenomaan lähtöruudun keskihajontaa käyttäen jolloin vastaavasti tämän kaiken käänettäessä toisin päin Juan Manuel Fangio voittaisi potin kun tässä hän on viimeisenä ja Nigel Mansell on toiseksi viimeinen kun muutoin toisin päin käännettynä olisi heti toiseksi parhain.

Nyt kuitenkin kaukaisimman lähtöruudun maailmanmestarista tulevan tilaston pariin kun raja-arvo on vuoteen 2016 asti ulottuva:

Mestaruusvuosi Keskiarvo Yhteissumma lähtöruuduittain
1 Niki Lauda 1984 7,69 123
2 Jody Scheckter 1979 6,13 92
3 Niki Lauda 1977 6,07 85
= Keke Rosberg 1982 6,07 91
5 Jenson Button 2009 5,71 97
6 Denny Hulme 1967 5,45 60
7 Emerson Fittipaldi 1974 5,07 76
8 Sebastian Vettel 2012 5,05 101
9 Jackie Stewart 1973 5,00 75
10 Nelson Piquet 1983 4,80 72
11 Graham Hill 1968 4,67 56
12 Fernando Alonso 2006 4,28 77
13 Michael Schumacher 2003 4,25 68
= Alain Prost 1986 4,25 68
15 Lewis Hamilton 2014 4,21 80
16 Alain Prost 1985 4,19 67
17 James Hunt 1976 4,13 66
18 Jack Brabham 1966 4,11 37
19 Alan Jones 1980 4,00 56
20 Michael Schumacher 2004 3,94 71
21 Lewis Hamilton 2008 3,83 69
= Fernando Alonso 2005 3,83 69
= Emerson Fittipaldi 1972 3,83 46
24 Nelson Piquet 1981 3,80 57
25 Alberto Ascari 1952 3,71 26
26 Jochen Rindt 1970 3,67 33
27 Kimi Räikkönen 2007 3,53 60
28 John Surtees 1964 3,10 31
29 Michael Schumacher 1995 2,94 50
30 Jack Brabham 1960 2,75 22
31 Mike Hawthorn 1958 2,70 27
32 Nelson Piquet 1987 2,67 40
33 Jackie Stewart 1969 2,64 29
34 Alain Prost 1989 2,56 41
35 Jack Brabham 1959 2,38 19
36 Graham Hill 1962 2,33 21
37 Mika Häkkinen 1999 2,25 36
= Mario Andretti 1978 2,25 36
39 Jackie Stewart 1971 2,18 24
40 Jacques Villeneuve 1997 2,12 36
41 Niki Lauda 1975 2,07 29
42 Sebastian Vettel 2013 2,05 39
43 Juan Manuel Fangio 1957 2,00 14
= Phil Hill 1961 2,00 14
= Jim Clark 1963 2,00 20
= Michael Schumacher 2000 2,00 34
47 Sebastian Vettel 2010 1,95 37
48 Ayrton Senna 1990 1,88 30
49 Giuseppe Nino Farina 1950 1,83 11
50 Michael Schumacher 2002 1,82 31
51 Ayrton Senna 1991 1,81 29
= Nico Rosberg 2016 1,81 38
53 Michael Schumacher 1994 1,79 25
54 Michael Schumacher 2001 1,71 29
55 Mika Häkkinen 1998 1,69 27
56 Juan Manuel Fangio 1955 1,67 10
57 Lewis Hamilton 2015 1,58 30
58 Juan Manuel Fangio 1951 1,57 11
59 Juan Manuel Fangio 1954 1,50 12
60 Damon Hill 1996 1,44 23
61 Jim Clark 1965 1,33 12
62 Sebastian Vettel 2011 1,26 24
63 Alberto Ascari 1953 1,25 10
= Ayrton Senna 1988 1,25 20
65 Alain Prost 1993 1,19 19
= Nigel Mansell 1992 1,19 19
67 Juan Manuel Fangio 1956 1,14 8

 

[CCMK]

Veteraanikuljettajat esiintyivät F1:ssä vuosina 1950-2016 ja niiden välisenä aikana seuraavasti ikähajaumien ollessa 30 vuotta ja 40 vuotta ja kun Indy 500:n kisat vuosilta 1950-1960 ovat poissa laskuista:

Vuosi Kuljettajat Ikä +30 Ikä +40
1950 80 69 26
1951 83 71 28
1952 103 88 30
1953 109 81 24
1954 93 69 20
1955 81 58 14
1956 82 59 18
1957 69 47 9
1958 69 50 6
1959 74 53 8
1960 89 64 14
1961 52 26 3
1962 45 23 3
1963 46 22 5
1964 37 21 5
1965 40 20 3
1966 31 22 1
1967 39 24 4
1968 42 24 4
1969 31 18 6
1970 38 19 5
1971 50 31 4
1972 42 25 2
1973 43 26 1
1974 56 38 1
1975 49 25 1
1976 46 23 0
1977 49 29 0
1978 38 20 1
1979 34 20 2
1980 34 17 3
1981 35 15 1
1982 38 19 1
1983 33 15 0
1984 34 15 1
1985 36 20 1
1986 32 17 1
1987 32 15 0
1988 35 17 1
1989 40 22 1
1990 35 16 0
1991 37 16 0
1992 35 16 0
1993 35 19 1
1994 45 23 2
1995 35 17 1
1996 24 10 0
1997 26 10 0
1998 23 9 0
1999 24 10 0
2000 23 8 0
2001 26 9 0
2002 23 10 0
2003 24 9 0
2004 25 9 0
2005 26 10 0
2006 27 12 0
2007 26 9 0
2008 22 7 0
2009 25 8 0
2010 27 8 1
2011 28 12 2
2012 25 10 2
2013 23 7 0
2014 24 6 0
2015 21 7 0
2016 24 7 0

Eniten 30-vuotiaita tai yli täyttäneitä kuljettajia aikavälillä 1950-2016: Vuonna 1952 88 kuljettajaa

Vähiten 30-vuotiaita tai yli täyttäneitä kuljettajia aikavälillä 1950-2016: Vuonna 2014 6 kuljettajaa

Eniten 40-vuotiaita tai yli täyttäneitä kuljettajia aikavälillä 1950-2016: Vuonna 1952 40 kuljettajaa

Vähiten 40-vuotiaita tai yli täyttäneitä kuljettajia aikavälillä 1950-2016: Vuosina 1966, 1973-1975, 1978, 1981-1982, 1984-1986, 1988-1989, 1993, 1995 ja 2010 vain 1 kuljettaja oli vähintään 40 vuotta vanha tai sen yli kun vuosina 1976-1977, 1983, 1987, 1990-1992, 1996-2009 ja 2013-2016 ei ollut ketään 40-vuotiasta tai sen yli täyttänyttä kuljettajaa lajissa

 

[CCMK]

Laitetaan vielä veteraanikuljettajien keski-iät vuosilta 1950-2016 tähän alle keskiarvona ja suluissa tulee myös vuosien 1950-1960 Indy 500:n kisojen sisältävät keskiarvot kuin kokonaistulokseen laittaen F1:stä:
Vuosi Keskiarvo Keskiarvo Indy 500:n kanssa
1950 39,7 vuotta [40,6 vuotta]
1951 39,4 vuotta [40,2 vuotta]
1952 36,1 vuotta [36,5 vuotta]
1953 36,1 vuotta [36,5 vuotta]
1954 34,4 vuotta [34,6 vuotta]
1955 34,7 vuotta [35,0 vuotta]
1956 34,2 vuotta [34,6 vuotta]
1957 32,8 vuotta [32,9 vuotta]
1958 32,2 vuotta [32,2 vuotta]
1959 32,0 vuotta [31,7 vuotta]
1960 31,8 vuotta [31,5 vuotta]
1961 30,5 vuotta
1962 30,5 vuotta
1963 30,5 vuotta
1964 31,1 vuotta
1965 30,9 vuotta
1966 32,1 vuotta
1967 31,5 vuotta
1968 31,2 vuotta
1969 31,3 vuotta
1970 31,0 vuotta
1971 31,4 vuotta
1972 31,0 vuotta
1973 31,5 vuotta
1974 30,9 vuotta
1975 30,5 vuotta
1976 30,8 vuotta
1977 31,1 vuotta
1978 31,4 vuotta
1979 29,3 vuotta
1980 30,3 vuotta
1981 30,3 vuotta
1982 29,2 vuotta
1983 30,2 vuotta
1984 30,2 vuotta
1985 30,6 vuotta
1986 31,4 vuotta
1987 30,6 vuotta
1988 30,8 vuotta
1989 31,0 vuotta
1990 30,8 vuotta
1991 30,5 vuotta
1992 30,2 vuotta
1993 30,8 vuotta
1994 29,4 vuotta
1995 29,6 vuotta
1996 29,2 vuotta
1997 28,6 vuotta
1998 28,4 vuotta
1999 29,6 vuotta
2000 28,8 vuotta
2001 28,6 vuotta
2002 28,9 vuotta
2003 28,8 vuotta
2004 27,8 vuotta
2005 28,9 vuotta
2006 28,9 vuotta
2007 28,4 vuotta
2008 28,2 vuotta
2009 28,0 vuotta
2010 28,5 vuotta
2011 28,9 vuotta
2012 29,3 vuotta
2013 27,5 vuotta
2014 27,4 vuotta
2015 27,5 vuotta
2016 27,5 vuotta

Nuorin veteraanien keski-ikä F1:ssä: 27,4 vuotta vuonna 2014

Vanhin veteraanien keski-ikä F1:ssä: 39,7 vuotta vuonna 1950 ja Indy 500:n laskien 40,7 vuotta vuonna 1950

Nuorin veteraanien keski-ikä Indy 500:ssa: 31,5 vuotta vuonna 1960 ja muutoin F1:n kisakaudella 31,8 vuotta vuonna 1960

Vanhin veteraanien keski-ikä Indy 500:ssa: 40,7 vuotta vuonna 1950 ja muutoin F1:n kisakaudella 39,7 vuotta vuonna 1950