"Turhia" tilastoja ja laskelmia

[CCMK]

9.4.2017 mennessä seuraavat 12 kuljettajaa olivat olleet vähintään ainakin kerran palkinnoilla:

1. Lewis Hamilton (Shanghai 2017)

=. Sebastian Vettel (Shanghai 2017)

=. Max Verstappen (Shanghai 2017)

4. Valtteri Bottas (Melbourne 2017)

5. Daniel Ricciardo (Mexico City 2016)

6. Kimi Räikkönen (Red Bull Ring 2016)

7. Sergio Perez (Baku 2016)

8. Daniil Kvjat (Shanghai 2016)

9. Felipe Massa (Monza 2015)

10. Romain Grosjean (Spa-Francorchamps 2015)

11. Fernando Alonso (Hungaroring 2014)

12. Kevin Magnussen (Melbourne 2014)

 

[CCMK]

Detroitista 1987 Monacoon 1996 välisenä aikana siihen asti ainoat voittavat tallit F1:ssä olivat Williams, McLaren, Benetton ja Ferrari.

Ilman Olivier Panisin ja Ligierin viimeistä F1-voittoa Panisin tapauksessa sen ollessa tietenkin ensi ja viime voitto Monacossa 1996 tämä yllä oleva nelikko olisi hallinnut lajia voittojen suhteen mielin määrin aina Spa-Francorchampsiin 1998 asti.

Mikäli vielä Benettonia ja edellistä Renaultia lajissa haluaa kohdella samana tallina nimestään huolimatta jostakin syystä niin paljoakaan ei nelikko Williams, McLaren, Benetton/Renault ja Ferrari hävinneet kisoja.

Vuoden 2008 päätökseen ja Interlagosiin asti tuo nelikko oli hävinnyt vain kerran Ligierille, kerran Stewartille, kerran Hondalle, kerran Toro Rossolle, kerran BMW-Sauberille ja sitten enemmän tai vähemmän sensaatiomaisesti kaikkiaan neljä kertaa Jordanille Detroitista 1987 eteenpäin eli periaatteessa vähemmän kuin alle kerran vuoteen vaikkakin vuonna 1999 sattui useampikin tappio yhtä vuotta kohden kun Stewart voitti kerran ja Jordan kaksikin kertaa eli kaikkiaan kolme tappiota tuli jo tuolloin ja melkein yhtä erikoista oli vuonna 2008 menettää kaksikin voittoa heidän osaltaan.

Vuodesta 2009 eteenpäin kuitenkin Williamsin, McLarenin, Benetton/Renaultin ja Ferrarin valta kuitenkin mureni ja ne eivät ole parhaimmillaankaan voittaneet hädin tuskin puoliakaan vanhempien aikojen voitoistaan vuoden 1987 jälkeen.

Näistä ainoana järkevästi voittavana lajissa tai edes todellisena haastajana peräti kahdesta karmeasta vuodestaan eli 2009 ja 2014 niitä huomioimatta on pysynyt Ferrari kun taas Williams, McLaren ja Benetton/Renault/Lotus/Lotus F1/Team Enstone/Lotus-Renault ovat voittaneet viimeksi vuonna 2012 Williamsin ja McLarenin osalta ja tietenkin Benetton/Renault/Lotus/Lotus F1/tEAM Enstone/Lotus-Renaultin ja tietenkin nykyisen Renaultin osalta viimeksi vuonna 2013.

 

[CCMK]

11.4.2017 mennessä oltiin nähty seuraavat nimet yhtä aikaa parina palkintokorokkeilla seuraavien määrien verran:

Lewis Hamilton ja Nico Rosberg: 44 kertaa

Alain Prost ja Ayrton Senna: 34 kertaa

Lewis Hamilton ja Sebastian Vettel: 25 kertaa

Sebastian Vettel ja Mark Webber: 23 kertaa

Nigel Mansell ja Ayrton Senna: 21 kertaa

David Coulthard ja Mika Häkkinen: 18 kertaa

Jim Clark ja Graham Hill: 17 kertaa

Rubens Barrichello ja Michael Schumacher: 16 kertaa

Damon Hill ja Michael Schumacher: 16 kertaa

Mika Häkkinen ja Michael Schumacher: 14 kertaa

Rene Arnoux ja Alain Prost: 12 kertaa

Gerhard Berger ja Ayrton Senna: 12 kertaa

Damon Hill ja Alain Prost: 12 kertaa

Nigel Mansell ja Riccardo Patrese: 12 kertaa

Alberto Ascari ja Juan Manuel Fangio: 11 kertaa

Juan Pablo Montoya ja Michael Schumacher: 11 kertaa

David Coulthard ja Michael Schumacher: 10 kertaa

Jim Clark ja John Surtees: 10 kertaa

Nelson Piquet ja Alain Prost: 10 kertaa

Damon Hill ja Jacques Villeneuve: 9 kertaa

Nigel Mansell ja Nelson Piquet: 9 kertaa

Lewis Hamilton ja Felipe Massa: 8 kertaa

James Hunt ja Niki Lauda: 8 kertaa

Juan Manuel Fangio ja Stirling Moss: 8 kertaa

Juan Manuel Fangio ja Giuseppe Nino Farina: 8 kertaa

Niki Lauda ja Clay Regazzoni: 8 kertaa

Michael Schumacher ja Ralf Schumacher: 8 kertaa

Michael Schumacher ja Jacques Villeneuve: 7 kertaa

Fernando Alonso ja Kimi Räikkönen: 6 kertaa

Fernando Alonso ja Sebastian Vettel: 6 kertaa

David Coulthard ja Damon Hill: 6 kertaa

Rene Arnoux ja Jean-Pierre Jabouille: 6 kertaa

Jim Clark ja Dan Gurney: 6 kertaa

Lewis Hamilton ja Kimi Räikkönen: 6 kertaa

Jacky Ickx ja Jackie Stewart: 6 kertaa

Felipe Massa ja Kimi Räikkönen: 6 kertaa

Juan Pablo Montoya ja Ralf Schumacher: 6 kertaa

Riccardo Patrese ja Ayrton Senna: 6 kertaa

Nelson Piquet ja Ayrton Senna: 6 kertaa

Nico Rosberg ja Sebastian Vettel: 6 kertaa

Fernando Alonso ja Lewis Hamilton: 5 kertaa

Rubens Barrichello ja Juan Pablo Montoya: 5 kertaa

Gerhard Berger ja Nigel Mansell: 5 kertaa

Jenson Button ja Sebastian Vettel: 5 kertaa

Mario Andretti ja Ronnie Peterson: 5 kertaa

Chris Amon ja Jackie Stewart: 5 kertaa

Jack Brabham ja Stirling Moss: 5 kertaa

Alberto Ascari ja Giuseppe Nino Farina: 5 kertaa

Heinz-Harald Frentzen ja Jacques Villeneuve: 5 kertaa

Nigel Mansell ja Alain Prost: 5 kertaa

Felipe Massa ja Michael Schumacher: 5 kertaa

Kimi Räikkönen ja Michael Schumacher: 5 kertaa

Jochen Rindt ja Jackie Stewart: 5 kertaa

Kaikki muut mahdolliset parivaljakot muodostavat näillä näkymin vähemmän kuin enintään 5 kertaa selkeämpiä samaan aikaan palkinnoilla olevia parivaljakkoja.

 

[CCMK]

Jean Alesilla, Francois Cevertillä ja Peter Gethinillä oli kaikilla kolmella voitot, mutta muut ajamiset tuntuivat olevan huomattavan ristiriitaisia kaikkiaan.

Alesilla oli yksi voitto, mutta huomattava määrä kakkostiloja ja kolmostiloja puhumattakaan monista selkeistä kärkikamppailuista miehen ajouralla.

Cevertillä oli vuorostaan voitto ja vielä peräti 10 kakkostilaa, mutta sen jälkeen menestys alkoi olla hieman vaatimattomampaa tai ainakin Cevert tuntui lyhyemmällä urallaan tasaisemmalta kaverilta kuin esimerkiksi Alesi.

Toisaalta taas Cevert ei saanut haastaa ja hänestä oli vasta tulossa Tyrrellin ykköskuski vuodeksi 1974 ja juuri kun elämä ja ennen kaikkea ura tuntui nyt käynnistyvän todella tosissaan ja ainakin edes kerran hänestä sanottiin tulevan maailmanmestari niin elämä päättyi äkisti ja varoittamatta.:frown:

Gethinillä vuorostaan kaikki tuntui olevan melkoista taistelua. Voitto hänellä tietenkin oli ja se oli kaikkein suurin saavutus, mutta oikea suorituskyky tuntui kuvastuvan ihan jo muista suorituksista.

Jopa pisteajokin tuntui olevan kuin lottovoitto miehelle kun useimmiten ajeltiin sijoilla ynnä muut ja vain satunnaisesti oltiin parempia.

Toisaalta ihan herätessään taistoon Gethinillä oli kyllä saumat pisteisiinkin ainakin ajoittain ja vaikka hän olisi ollutkin huono ellei peräti melkein ainoata voittoaan ansaitsematonkin niin Gethin sai kuitenkin kiitosta herrasmiesmäisyydellään, yritteliäisyydellään ja ainakin olisi ansainnut roppakaupalla tasaisesti pisteitä urallaan jos ei nyt niinkään niitä palkintoja ja puhumattakaan kenties siitä ainoasta voitosta.

Tai sitten niitä ehkä vielä olisi tullut suotuisissa oloissa sen yksi tai enintään kaksi lisää aivan kaiken osuessa kohdalleen.

Siten siis tästä kolmikosta arvellen Gethin oli huonoin, mutta huonompiakin oli ja varauksella paras olisi voinut eläessään pidempään ehkä olla Cevert sillä Alesi tunnetusti kävi aika kuumana kaverina ja jotenkin aina välillä vain oli niin Gilles Villeneuvemainen kaveri kaikkiaan eli se mestaruus ja mestaruudet olisivat saattaneet mennä siihen jokaisen kierroksen täysillä vetämisen asenteeseen jopa vielä luotettavammassakin tallissa mikäli vaikeuksia olisi tullut.

Muutoin tietysti Alesi oli paras kun niitä muitakin palkintoja oli niin paljon enemmän ja näyttävyyttä kuin Cevertillä joskin Cevert voittoajon tai kakkostilojen suhteen hyvin haastoikin. Vaarana tosin Cevertillä olisi ehkä ollut Jody Scheckteriä ja Patrick Depailleria vastaan loppupelissä myös olla jonkinlainen Gerhard Bergermäinen tai Riccardo Patresemainen nk. Kakkoskuskien Eliittikuljettaja joita on lajin historiassa tosiaan ollut erittäin vähän kaikkiaan jopa vanhempinakin aikoina ja jotka tosiaan ovat herättäneet hankalasti sovitettavan asemansa vuoksi paljon keskustelua puolesta ja vastaan.

 

[CCMK]

Fernando Alonsolla ja Lewis Hamiltonilla ovat olleet melkoiset tilanteet näkymissään vuoden 2007 jälkeen.

13.4.2017 mennessä Alonso ja Hamilton olivat jakaneet eturivin viisi kertaa, mutta kaikki nämä kerrat tapahtuivat vain vuonna 2007 eikä sen jälkeen.

Lisäksi Alonson uran huonontumisesta tai jatkuvasta epäonnesta kertoi paljon jo sekin, että vuoden 2007 jälkeen hän ei enää edes ajanut kuin 10 kertaa itsensä eturiviin.

Vertailun vuoksi vuoden 2007 jälkeen Hamilton oli päässyt tuohon päivämäärään mennessä jo 95 kertaa eturiviin!:eek!:

Viimeinen eturivin lähtöpaikka Alonsolla oli vuonna 2013 ja ainoa monta kertaa ollut eturivin lähtöpaikka oli ollut vain vuosina 2008 ja 2009 Renaultilla ollessaan jolloin vielä tuli kolme eturivin lähtöpaikkaa.

 

[CCMK]

15.4.2017 mennessä F1:ssä oli ollut muutama moninkertainen maailmanmestari jotka eivät kuitenkaan koskaan voittaneet mestaruuksiaan peräkkäin ja he olivat seuraavat:

Graham Hill (1962 ja 1968)
Jim Clark (1963 ja 1965)
Jackie Stewart (1969, 1971 ja 1973)
Emerson Fittipaldi (1972 ja 1974)
Niki Lauda (1975, 1977 ja 1984)
Nelson Piquet (1981, 1983 ja 1987)

 

[CCMK]

27.4.2017 mennessä 92:ssa eri F1-kisassa sitten Hockenheimin 2012 erikoista oli se, että vain Sebastian Vettel, Lewis Hamilton ja Nico Rosberg olivat ainoita ajajia jotka pystyivät ottamaan moninkertaisia määriä paalupaikkoja.

Muutoin keskimäärin muille kuskeille tämän kolmikon ulkopuolella jäi useimmiten mahdollisuus vain paalupaikkaan tai kahteen riippuen yllä olevan kolmikon epäonnesta tai lähtöruuturangaistuksista.

Jos Indy 500-ajoja ei lasketa niin ainoat täydet kaudet talleille paalupaikkojen suhteen olivat vuodet 1950 ja 1952 Alfa Romeolle ja Ferrarille.

Lähimpänä täydellisyyttä olivat vuoden 1952 jälkeen olleet Maserati vuonna 1957, McLaren vuosina 1988-1989, Williams vuosina 1992-1993, Red Bull vuonna 2011 ja Mercedes vuosina 2014-2016. Niiltä talleilta jäi vain yksi paalupaikka saamatta kauteen ja joskus sekin vain ihan viime minuuteilta tai kauden viimeisen aika-ajon päättävistä sekunneista oli kiinni.

 

[CCMK]

28.4.2017 mennessä ajettujen paalupaikkamiesten onnistumiset suhteellisesti prosentteina lajissa ajamiaan kausia kohti tulee tähän alle ja vain Juan Manuel Fangio, Stuart Lewis-Evans ja Lewis Hamilton onnistuivat siihen mennessä ajamaan jokaisella uransa kaudella ainakin kerran paalupaikan ja mukana tietenkin ovat myös jälleen Indy 500:n kuljettajat vuosilta 1950-1960 paalumiesten osalta:

Kuljettajan Nimi Suhdeluku Paalut F1-kautta kohti
Juan Manuel Fangio 100% 8/8
Lewis Hamilton 100% 11/11
Stuart Lewis-Evans 100% 2/2
Ayrton Senna 91% 10/11
Jim Clark 78% 7/9
Alain Prost 69% 9/13
Alberto Ascari 67% 4/6
Juan Pablo Montoya 67% 4/6
Michael Schumacher 67% 14/21
Sebastian Vettel 64% 7/11
Stirling Moss 64% 7/11
Nelson Piquet 57% 8/14
Jackie Stewart 56% 5/9
Nigel Mansell 53% 8/15
Damon Hill 50% 4/8
Fernando Alonso 50% 8/16
Gerhard Berger 50% 7/14
Giuseppe Farina 50% 3/6
Mike Parkes 50% 1/2
John Surtees 46% 6/13
Clay Regazzoni 45% 5/11
Nico Rosberg 45% 5/11
Keke Rosberg 44% 4/9
Ronnie Peterson 44% 4/9
Jack Brabham 44% 7/16
Jochen Rindt 43% 3/7
Mark Webber 42% 5/12
Rene Arnoux 42% 5/12
Didier Pironi 40% 2/5
Kimi Räikkönen 40% 6/15
Teo Fabi 40% 2/5
Jacky Ickx 38% 5/13
Niki Lauda 38% 5/13
Elio de Angelis 38% 3/8
Rubens Barrichello 37% 7/19
Carlos Reutemann 36% 4/11
Mika Häkkinen 36% 4/11
Ralf Schumacher 36% 4/11
Mario Andretti 36% 5/14
Duke Nalon 33% 1/3
Eugenio Castellotti 33% 1/3
Gilles Villeneuve 33% 2/6
Graham Hill 33% 6/18
Jean-Pierre Jabouille 33% 2/6
Jody Scheckter 33% 3/9
Jose-Froilan Pepe Gonzalez 33% 3/9
Tony Brooks 33% 2/6
Jacques Laffite 31% 4/13
Jenson Button 29% 5/17
Riccardo Patrese 29% 5/17
Giancarlo Fisichella 29% 4/14
James Hunt 29% 2/7
Phil Hill 29% 2/7
Emerson Fittipaldi 27% 3/11
David Coulthard 27% 4/15
Felipe Massa 27% 4/15
Eddie Sachs 25% 1/4
Jerry Hoyt 25% 1/4
Tom Pryce 25% 1/4
Patrick Tambay 22% 2/9
Chris Amon 21% 3/14
Alan Jones 20% 2/10
Bill Vukovich 20% 1/5
Jim Rathmann 20% 1/5
Heinz-Harald Frentzen 20% 2/10
Jo Siffert 20% 2/10
Pastor Maldonado 20% 1/5
Pat O'Connor 20% 1/5
Peter Revson 20% 1/5
Robert Kubica 20% 1/5
Valtteri Bottas 20% 1/5
Walt Faulkner 20% 1/5
Wolfgang von Trips 20% 1/5
Dan Gurney 18% 2/11
Jacques Vilelneuve 18% 2/11
Carlos Pace 17% 1/6
Jack McGrath 17% 1/6
Jean-Pierre Jarier 17% 2/12
John Watson 17% 2/12
Pat Flaherty 17% 1/6
Jarno Trulli 16% 3/19
Jean Alesi 15% 2/13
Bruno Giacomelli 14% 1/7
Daniel Ricciardo 14% 1/7
Heikki Kovalainen 14% 1/7
Lorenzo Bandini 14% 1/7
Michele Alboreto 14% 2/14
Mike Hawthorn 14% 1/7
Nico Hulkenberg 14% 1/7
Vittorio Brambilla 14% 1/7
Fred Agabashian 13% 1/8
Johnny Thomson 13% 1/8
Patrick Depailler 13% 1/8
Denny Hulme 10% 1/10
Thierry Boutsen 9% 1/11
Nick Heidfeld 8% 1/12
Andrea De Cesaris 7% 1/15
Jo Bonnier 6% 1/16

 

[CCMK]

29.4.2017 mennessä Ferrari oli saanut ensimmäisen eturivinsä sitten vuoden 2008.

McLarenilla ja Williamsilla oli yhtäjaksoisen mukana olemisen aikana pisimmät tauot eturivien lähtöpaikkojen suhteen vaikka kokonaismitoissa ja myös pitkät poissaolot koko lajista huomioiden Renaultilla ja Mercedeksellä ilman muuta olivat pisimmät välit eturivien lähtöpaikkojen suhteen.

McLarenilla oli 14 vuotta väliä Mosportin 1972 ja Hockenheimin 1986 välillä kun Mosportissa 1972 eturivissä olivat Peter Revson ja Denny Hulme ja Hockenheimissa 1986 eturivissä olivat Keke Rosberg ja Alain Prost.

Williamsilla oli 11 vuotta väliä Hockenheimin 2003 ja Red Bull Ringin 2014 välillä kun Hockenheimissa 2003 eturivissä olivat Juan Pablo Montoya ja Ralf Schumacher ja Red Bull Ringillä eturivissä olivat Felipe Massa ja Valtteri Bottas.

Hirvittävän pitkän aikavälin huomioiden Mercedeksen viimeinen eturivi oli Monza 1955 ja sen jälkeen vasta Shanghaissa 2012 nähtiin Mercedeksen eturivi seuraavan kerran ja Renaultin viimeinen eturivi oli Paul Ricardin 1983 jälkeen seuraavan kerran vasta Sepangissa 2003.

 

[CCMK]

1.5.2017 mennessä F1:n maakohtaiset voittotilastot prosentteina voittajaa ja ajajaa kohden näyttivät seuraavilta:

Maa Prosenttiosuus Voittaja/Voittajia Kuljettaja/Kuljettajia
Puola 100,00% 1 1
Suomi 55,56% 5 9
Kolumbia 50,00% 1 2
Venezuela 33,33% 1 3
Australia 30,77% 4 13
Ruotsi 30,00% 3 10
Uusi-Seelanti 25,00% 2 8
Itävalta 21,43% 3 14
Brasilia 20,00% 6 30
Italia 18,07% 15 83
Ranska 17,14% 12 70
Kanada 16,67% 2 12
Meksiko 16,67% 1 6
Saksa 14,89% 7 47
Argentiina 13,64% 3 22
Iso-Britannia 13,38% 19 142
Belgia 10,00% 2 20
Yhdysvallat 9,87% 15 152
Sveitsi 9,09% 2 22
Espanja 7,69% 1 13
Hollanti 6,67% 1 15
Etelä-Afrikka 5,88% 1 17

 

[CCMK]

Valtteri Bottas otti uransa ensivoiton 350 vuorokautta eli melkein täyden vuoden verran sen jälkeen kun Max Verstappen otti oman uran ensivoittonsa. Verstappen vuorostaan voitti oman uransa ensivoiton jo 707 vuorokautta Daniel Ricciardon uran vastaavan ensivoiton jälkeen.

Aikaväleittäin pisimmät ensivoitot 2.5.2017 mennessä myös Indy 500:n voitot laskien olivat seuraavat:

1. 1043 vuorokautta Alessandro Nanninin Suzukan 1989 ensivoiton ja Michael Schumacherin Spa-Francorchampsin 1992 ensivoiton välillä

2. 1008 vuorokautta Mark Webberin Nürburgringin 2009 ensivoiton ja Nico Rosbergin Shanghain 2012 ensivoiton välillä

3. 980 vuorokautta Gerhard Bergerin Mexico Cityn 1986 ensivoiton ja Thierry Boutsenin Montrealin 1989 ensivoiton välillä

Aikaväleittäin lyhimmät ensivoitot 2.5.2017 mennessä myös Indy 500:n voitot laskien olivat seuraavat:

1. 1 vuorokausi Rodger Wardin Indy 500:n 1959 ensivoiton ja Jo Bonnierin Zandvoortin 1959 ensivoiton välillä

2. 4 vuorokautta Pat Flahertyn Indy 500:n 1956 ensivoiton ja Peter Collinsin Spa-Francorchampsin 1956 ensivoiton välillä

3. 7 vuorokautta tai viikko Patrick Tambayn Hockenheimin 1982 ensivoiton ja Elio de Angelisin Österreichringin 1982 ensivoiton välillä

Kolme parasta ensivoittajien tallia lajissa voitoittain olivat seuraavat 2.5.2017 mennessä:

1. Ferrari 23 voittoa

2. Williams 10 voittoa

3. Lotus 9 voittoa

Vain kaksi kertaa F1:n historiassa Indy 500:n kisat vuosilta 1950-1960 mukaan laskien oli käynyt niin, että hänen ensivoittona oli niin itse voittajan kuin tallin ainoa mahdollinen voitto kun yleisesti ottaen talli voi jäädä voitoitta kun taas kuljettaja vain vaihtaa paremmat voitonmahdollisuudet tarjoavaan talliin:

1. Troy Ruttman Kuzma-tallin autolla Indy 500:ssa 1952

2. Robert Kubica BMW-Sauber tallin autolla Montrealissa 2008

 

[CCMK]

Sochissa 2017 Valtteri Bottas tosiaan voitti ensivoittonsa.

Samalla kertaa Sebastian Vettel ajoi uransa 22:n kerran kakkostilalle ja hienon suomalaispäivän täydentänyt Kimi Räikkönen jo 33:n kerran kolmostilalle.

Toisin sanoen eräänlaiseksi uran huippuajojen tiivistykseksi voisi tuon vaiheen perusteella sanoa, että Kimi Piti Vaihteensa Tiukasti Kolmosella!

Toisaalta numeroleikkiä jatkaen Lewis Hamilton ei sentään ajonumeronsa tapaan ajanut kuitenkaan jo 44:lle nelostilalle.

Hamilton oikeastaan ajoi tuolloin vasta uransa 14:sta kertaa neljänneksi ja ensimmäisen kerran yleensäkin sitten Austinissa 2013 ajamansa nelostilan jälkeen jolloin Hamilton vasta ensimmäisen kerran turboajalla ajoi itsensä neljänneksi.

 

[CCMK]

15.5.2017 mennessä seuraavilla kisoilla oli vuosina 1950-2017 siihen mennessä käynyt niin, että kaikki paitsi näiden kisojen palkintokolmikko oli ohitettu aina vähintäänkin kierroksella neljännestä sijasta eteenpäin, tästä on jälleen poissa Indy 500:t vuosilta 1950-1960 ja radat ovat suluissa:

1950 (Silverstone ja Monza)

1951 (Bremgarten, Spa-Francorchamps ja Pedralbes)

1952 (Spa-Francorchamps, Nürburgring ja Zandvoort)

1953 (Bremgarten)

1954 (Buenos Aires)

1955 (Zandvoort ja Aintree)

1956 (Spa-Francorchamps ja Nürburgring)

1957 (Rouen ja Aintree)

1958 (Monaco, Zandvoort ja Monza)

1959 (Zandvoort, Aintree ja AVUS)

1960 (Monaco, Reims, Silverstone ja Riverside)

1961 (Monaco)

1962 (Zandvoort ja Monaco)

1963 (Silverstone ja Mexico City)

1964 (Brands Hatch)

1965 (Monaco ja Watkins Glen)

1966 (Monza)

1968 (Kyalami, Spa-Francorchamps ja Monza)

1969 (Montjuic Park, Clermont-Ferrand ja Mosport)

1970 (Österreichring, Mont-Tremblant ja Watkins Glen)

1971 (Silverstone ja Mosport)

1972 (Brands Hatch)

1973 (Interlagos, Kyalami, Montjuic Park ja Zolder)

1975 (Zandvoort)

1976 (Jarama, Zolder ja Monaco)

1977 (Interlagos)

1978 (Anderstorp ja Österreichring)

1979 (Zandvoort ja Montreal)

1980 (Long Beach, Zolder, Monaco, Brands Hatch ja Imola)

1981 (Monaco, Zandvoort ja Montreal)

1982 (Monaco, Imola, Montreal ja Dijon-Prenois)

1983 (Long Beach ja Kyalami)

1984 (Rio de Janeiro, Zolder, Montreal, Brands Hatch ja Zandvoort)

1985 (Monaco ja Adelaide)

1986 (Jerez, Estoril ja Mexico City)

1987 (Monaco, Paul Ricard, Hungaroring ja Estoril)

1988 (Monaco, Mexico City, Montreal ja Paul Ricard)

1989 (Phoenix, Hockenheim ja Jerez)

1990 (Monaco)

1991 (Monaco, Mexico City ja Silverstone)

1992 (Montreal, Magny-Cours, Suzuka ja Adelaide)

1993 (Barcelona, Monaco, Montreal, Hungaroring ja Adelaide)

1994 (Monaco, Barcelona, Magny-Cours ja Hungaroring)

1995 (Buenos Aires, Monaco, Nürburgring, TI Circuit Aida ja Adelaide)

1996 (Monaco, Barcelona ja Hungaroring)

1998 (Silverstone)

2000 (A1-Ring)

2002 (Melbourne, Monaco ja Silverstone)

2004 (Monaco ja Montreal)

2005 (Magny-Cours)

2007 (Monaco)

2008 (Silverstone)

2017 (Barcelona)

 

[CCMK]

Muutama kuljettaja on ollut eräässä vaiheessaan uraansa ruudukon nuorin ja vanhin:

Martin Brundle oli vuonna 1984 Imolassa nuorin kuljettaja kun Ayrton Senna oli karsiutunut ja muutoin toiseksi nuorin, kolmanneksi ja vanhimmillaankin neljänneksi nuorin kuin Mike Thackwell kävi ajamassa tilapäisajoja sinä vuonna tietysti kaikkein nuorimpana kuljettajana kisoihin selviytyneistä kuskeista.

Brundle oli vanhin kuljettaja lajissa vuonna 1996 paitsi niissä kisoissa kun Giovanni Lavaggi ajoi ja olisi ollut ajaessaan sitä myössä vuonna 1997 mikäli olisi ajanut ja muutoin hän oli vanhin testikuljettaja vuonna 1997 yhdessä Nigel Mansellin kanssa Jordanilla.

Gerhard Berger oli nuorin kuljettaja vuonna 1984 Monzassa kun Senna oli vilttiketjussa ja kun Pierluigi Martini ei päässyt kisoihin tuon vuoden kaikkein nuorimpana mahdollisena yrittäneenä kuljettajana.

Berger oli vanhin kuljettaja lajissa vuonna 1997 ja olisi ollut niin vuonna 1998 ajaessaan kun muutoin Berger oli vanhin testikuljettaja vuonna 1998 Benettonilla ja oli jopa vielä vuonna 1999 ehdolla olemaan vanhin kisakuljettaja mikäli olisi palannut Ferrarille Michael Schumacherin ollessa loukkaantunut.

Jean Alesi oli nuorin kolmessa kisassa vuonna 1989 eli Hockenheimissa, Hungaroringillä ja Monzassa kun muutoin aina oli nuorempia kuten Eric Bernardia, JJ Lehtoa ja Bernd Schneideria hänen edellään nuoruuden määrittelyssä aina lähtöruudussa.

Alesi oli vanhin kuljettaja vuonna 2000 ja 2001 lähtöruudukossa ja olisi lunastamattoman Arrows-sopimuksen myötä vuonna 2002 ollut vielä vuoden ajan vanhin kuljettaja, mutta Alesi kuitenkin lopetti uransa jo vuoden 2001 päätteeksi.

Michael Schumacher oli nuorin kuljettaja vuonna 1991 lajissa ja vuonna 1992 toiseksi nuorin kun häntä nuorempi kuljettaja ruudukossa oli vain Christian Fittipaldi ja nuorin Schumacher oli edelleen silloin kun Fittipaldi oli loukkaantuneena poissa kisoista.

Vanhin kuljettaja lajissa Schumi oli Interlagosista 2004 eteenpäin oikeastaan aina vuoden 2012 Interlagosiin asti oli hän sitten ajamassa niin kisoissa tai kulisseissa testejä. Vuodeksi 2013 teoreettisesti jatkaessaan vielä yhden vuoden juuri kun Mersu alkoi toimia kunnolla hän olisi tietenkin ollut edelleen lajin vanhin kuljettaja.

Rubens Barrichello oli nuorin kuljettaja vuonna 1993, vuonna 1994 paitsi Imolassa, nuorin edelleen vuonna 1995 paitsi TI Circuit Aidan kisassa missä ajoi Jan Magnussen ja vuonna 1996 paitsi silloin kun ruudukossa esiintyi Giancarlo Fisichella tai Tarso Marques jolloin varsinaisesti Barrichello oli nuorin kuski lajissa ainoastaan vain tuon vuoden loppupäässä silloin kun veteraani Giovanni Lavaggi ajoi maksukisojaan Minardilla.

Barrichello oli ruudukon vanhin mies vuonna 2009 ja myös vuonna 2007 ja 2008 paitsi silloin kun Luca Badoer kävi ajamassa pari kisaa vuonna 2009 ja kun Badoerille ei tullut enää kolmatta ajoa kotiyleisön edessä Monzassa vaikka siellä loppupelissä tilapäisajo olisi todennäköisesti sujunut aivan kaikkein parhaiten yleensäkään, mutta pitihän sitä sitten ajattaa sellaisilla radoilla mistä toisella ei Badoerilla ollut kokemusta lainkaan ja toinenkin rata oli jäänyt testivuosinakin aika vähäiselle käyntimäärälle ja kisakokemukset olivat jo 10 vuoden takaa mikä ei oikein voinut tarkoittaa mitään muuta kuin katastrofia.:frank:

Sitten Schumi palasikin vanhimmaksi ja Barrichello ehti lopettaa uransakin. Ja tietenkin kieltäytyi niin Interlagosin 2012 tai vielä sitä epävarmemmasta Interlagosin 2013 ajamisesta jollon tuossa kisassa tehdessään yhden kisankin paluun hän olisi ollut ruudukon vanhin kuski sen aikaa.

Andre Pilette oli myös ruudukon nuorin kaveri omassa debyyttiajossaan Spa-Francorchampsissa ruudukon nuorin kuljettaja lievästi sanottuna ikämiespainoitteisessa lajissa siihen aikaan vuonna 1951 kun herra Pilette oli vain 32 vuotta vanha.

Uran viimeisessä kisassa niin ajaen Spa-Francorchampsissa 1964 hän oli ruudukon vanhin kuljettaja 45-vuotiaana kuin myös karsiutuen Nürburgringillä 1964 hän oli ruudukon toiseksi vanhin kuljettaja 45-vuotiaana silloin kun vanhin oli 46-vuotias Maurice Trintignant.

 

[CCMK]

27.5.2017 mennessä Kimi Räikkönen otti Monacossa paalupaikkansa erittäin ansaitusti kun edellisen kerran hän oli ollut paalupaikalla 128 kilpailua sitten Magny-Coursissa 2008.

Lewis Hamiltonilla tuohon mennessä oli sattunut vastaavasti huonoin lähtöruutuajo aikoihin.

Viimeksi hän oli ollut 13:sta juurikin Räikkösen edellisessä paalukisassa eli Magny-Coursissa 2008.

Toisaalta Hamilton ei varsinaisesti koskaan ajanut noin huonosti tai kolaroinut itseään tuolle paikalle vaan joutui niille lähtöruuturangaistusten myötä.

Ennen Kimiä ruudukon vanhin kuljettaja oli viimeksi ajanut paalupaikan Interlagosissa 2009 Rubens Barrichellon ottaessa paalupaikan vaikkakin Monacossa 2012 nähtiin Michael Schumacherilla uran viimeinen paalupaikka edes hetken aikaa ja ainoa hänen toisen uransa ja Mercedes-aikansa paalupaikka joka sekin sitten vietiin tuomariston toimesta ja vietiin samalla Schumin ainoa järkevä voittotilaisuus myös toisella uralla vaikkakin myös Montrealissa Schumi ajoi erittäinkin hyvin uransa viimeisellä kaudella.

Monacoon 2017 mennessä edellinen saksalaisille F1-kuskeille täysin pisteetön kisa lajissa oli ollut edellisen kerran juurikin Magny-Coursissa 2008.

 

[CCMK]

11 vuoden välisenä aikana Alain Prost voitti Kyalamin 1982 ja 1993.

Prost voitti myös 9 vuoden välisenä aikana Hockenheimin 1984 ja 1993.

Niki Lauda voitti Ranskan Grand Prixin Paul Ricardissa ja Dijon-Prenoisissa 1975 ja 1984 myös 9 vuoden välillä.

Nigel Mansell voitti 7 vuoden välisenä aikana Kyalamin 1985 ja 1992.

 

[CCMK]

Ferrarilla ei Monaco ollut hirveän monesti tarjonnut voittoja ja vuoteen 2017 mennessä Monacosta edellisen kerran La Famiglialle voitto oli tullut vuonna 2001.

Monista kritiikeistään ja hehkutetuista pisimmän putken kisoista ei Ferrarilla siihenkään mennessä tuo voitottomuusputki Monacosta edes ollut pisin.

Lähinnä sivuava vuosien 1981-1997 Monacon voitottomuusputkea kun vuonna 1981 oli voittanut Gilles Villeneuve ja vuonna 1997 Michael Schumacher.

Pisin putki oli ollut vuosina 1955-1975 välillä tasan 20 vuotta jolloin Ferrarilla Monacossa vuonna 1955 oli voittanut Maurice Trintignant ja vuonna 1975 Niki Lauda.

Myös ajoittain suhteettomankin kovasta kritiikistä huolimatta Ferrari monina vuosina kuitenkin onnistui ja on onnistunut olemaan Monacossa myös palkinnoilla.

 

[CCMK]

28.5.2017 mennessä Sergio Perezin Hockenheimista 2016 alkanut perättäinen pistesijojen putki päättyi.

15:sta perättäisellä pistesijalla hän oli lajin 16:sta eniten sellaisia saavuttanut.

Eniten perättäisiä pisteajoja olivat siihen mennessä saavuttaneet seuraavat kuljettajat:

Kimi Räikkönen: 27 perättäistä pistesijaa vuosina 2012-2013

Michael Schumacher: 24 perättäistä pistesijaa

Fernando Alonso: 23 perättäistä pistesijaa

Sebastian Vettel: 21 perättäistä pistesijaa

Lewis Hamilton ja Sebastian Vettel siinä vaiheessa olivat 11:sta perättäisellä pisteajollaan kun molemmat aloittivat pisteputken Suzukasta kun Sepangissa 2016 molemmat myös keskeyttivät.

 

[CCMK]

29.5.2017 mennessä oli nähty muutamia kiinnostavia asioita:

- Sebastian Vettel oli ajanut kierrosta vaille 10 000 F1:n kisakierrosta eli toisin sanoen 9999 F1:n kisakierrosta

- Haas F1 Team oli ensimmäistä kertaa onnistunut saamaan molemmat autonsa pisteille

- 50 paalupaikkaa lajissa oli tullut suomalaisille

- 50 paalupaikkaa oli suomalaisille merkittävä saavutus ja olivat kirimässä sillä luvulla kiinni esimerkiksi puolalaisten kuljettajien osallistumisia kaikkiaan lajiin kun Puolan Robert Kubicalla oli siihen mennessä 63 kisa-ajoa

- Mercedeksen palkintoajot päättyivät 21 perättäisen palkintoajon jälkeen kun edellinen palkinnoitta jääminen oli tapahtunut Barcelonan 2016 hyvin tunnetussa kolarissa tallikaverusten kesken

- Mercedeksellä se määrä perättäisiä palkintoajoja oli neljänneksi pisin ja Mercedeksen ihan paras palkintoajojen putki oli koko lajin toiseksi paras

- Eniten palkintoja putkeen tietysti oli Ferrarilla kun 53 palkintosijaa muodossa tai toisessa tuli putkeen Sepangista 1999 aina Suzukaan 2002 saakka

- Se oli merkittävä saavutus Ferrarilta koska tuolla aikavälillä eivät koskaan molemmat Ferrarit keskeyttäneet ja kun esimerkiksi vaikkapa Michael Schumacher keskeytti niin Rubens Barrichello pystyi kaikein heikoimmissakin kisa-ajoissaan nostamaan ajotasoaan aina kolmostilalle asti ja vastavuoroisesti Barrichellon keskeyttäessä sitten Schumacher oli aina edes vähintään kolmas usein kuitenkin joko kakkostilan tai käytännön voittoa olettaneella suoritustasolla

- Ferrarilta lähin vaara tuplakeskeytykseen tuolla aikavälillä oli vain Imola 2001

 

[CCMK]

12.6.2017 mennessä Lewis Hamilton ja Mercedes olivat muodossa tai toisessa voittaneet melkein kaikki kauden erinäiset kisat paitsi kunkin vuoden 8:tta osakilpailua ajopaikasta riippumatta.