"Turhia" tilastoja ja laskelmia

[CCMK]

29.7.2017 mennessä nähtiin jälleen Felipe Massan poissa olemisen myötä tilanne jossa yksikään brasilialainen kuljettaja ei startannut kisaan sitten vuoden 1982 Imolan ja täyden boikotoimattoman kilpailun osalta Clermont-Ferrandin 1970.

Muiden sen hetken maiden kuljettajien poissa olemiset lajissa viimeksi tulevat tähän alle kun suluissa muuten vaan on vuoden 2017 kuljettajat tuolla hetkellä ja muutamalla maalla on omat variaationsa niistä poissa oloista ja kun vuoden 2005 Indianapolista en sen kisan erikoisuuksien vuoksi viitsi tällä erää huomioida:

Saksa (Sebastian Vettel, Pascal Wehrlein ja Nico Hülkenberg): Silverstone 1991

Iso-Britannia (Lewis Hamilton, Jolyon Palmer ja Paul Di Resta): Monaco 1980 mitä ennen vain vuoden 1951 Pedralbesin kilpailussa ei ollut ketään Iso-Britannian kuskia

Suomi (Valtteri Bottas ja Kimi Räikkönen): Adelaide 1990, Hungaroring 1994 ja Barcelona 2010 riippuen siitä, että minkä haluaa laskea poissa olemiseksi kun Adelaideen 1990 loppui yhtä mittaa ollut poissa oleminen lajista suomalaisittain ja olisi voinut päättyä aiemminkin vuonna 1990 kun Dallaralla vain olisi ollut kesken kauden enemmän rohkeutta käyttää JJ:tä millä tahansa aikavälillä Monzasta 1990 Adelaideen 1990 asti olevalla aikavälillä tai Mika Häkkinen olisi sittenkin päässyt ajamaan vielä ihan kauden 1990 lopussa jo Lotusta vaikka olikin vain testikuljettaja, Hungaroringillä 1994 Häkkinen oli kilpailukiellossa ja Barcelonassa 2010 Heikki Kovalainen ei päässyt lainkaan mukaan itse kilpailuun auton teknisten oikkujen vuoksi

Australia (Daniel Ricciardo): Suzuka 2001

Hollanti (Max Verstappen): Abu Dhabi 2014

Meksiko (Sergio Perez): Montreal 2011

Ranska (Esteban Ocon ja Romain Grosjean): Abu Dhabi 2010 ja Monza 2012

Espanja (Carlos Sainz Junior ja Fernando Alonso): Suzuka 1998

Kanada (Lance Stroll): Abu Dhabi 2016

Tanska (Kevin Magnussen): Abu Dhabi 2015

Venäjä (Daniil Kvjat): Abu Dhabi 2009, Silverstone 2012, Melbourne 2015 ja Melbourne 2016

Ruotsi (Marcus Ericsson): Interlagos 2013, Silverstone 1991 ja Montreal 1991 riippuen siitä, että haluaako laskea Stefan Johanssonin uran päätöshetkillä kisassa mukana olon vai jo kisayrityksen uran viimeiseksi vai ei

Belgia (Stoffel Vandoorne): Abu Dhabi 2016 ja Sakhir 2017

 

[CCMK]

Vuonna 2001 Montrealin ja Hockenheimin kisassa nähtiin 5 Brasilian edustajaa lähtöruudukossa kun Rubens Barrichello, Tarso Marques, Ricardo Zonta, Luciano Burti ja Enrique Bernoldi olivat mukana kisassa.

Vähän paremmalla onnella tai toisella suhtautumisella vuonna 2001 olisi voinut olla 6 Brasilian edustajaa jos vain Pedro Diniz olisi vielä kerran maksanut kelpo rahat Peter Sauberille tai jollekin muulle tallipäällikölle ja lähtenyt viettämään silloista maksukuskien ennätysvuotta lajissa ohittamalla Ukyo Katayaman siinä sivussa siinä tilastossa.

Ei kuitenkaan viettänyt.

Tässä vertailuna ne kisat jolloin Brasilian miehiä lajissa ajoi ainakin neljä kuskia:

1973 Interlagos (Emerson Fittipaldi, Wilson Fittipaldi, Carlos Pace ja Luiz Bueno)
1977 Buenos Aires ja Interlagos (Emerson Fittipaldi, Carlos Pace, Ingo Hoffmann ja Alex-Dias Ribeiro)
Pitkin vuosia 1989–1991 (Nelson Piquet, Ayrton Senna, Roberto Pupo Moreno ja Mauricio Gugelmin)
1992 Monaco (Ayrton Senna, Roberto Pupo Moreno, Mauricio Gugelmin ja Christian Fittipaldi)
1996 Interlagos ja Buenos Aires (Rubens Barrichello, Pedro Diniz, Riccardo Rosset ja Tarso Marques)
2000 A1-Ring (Rubens Barrichello, Pedro Diniz, Ricardo Zonta ja Luciano Burti)
Suurin osa vuodesta 2001 (Rubens Barrichello, Tarso Marques, Luciano Burti ja Enrique Bernoldi)
2004 Hockenheim (Rubens Barrichello, Felipe Massa, Antonio Pizzonia ja Cristiano da Matta)
2004 Hungaroring, Spa-Francorchamps ja Monza (Rubens Barrichello, Ricardo Zonta, Felipe Massa ja Antonio Pizzonia)
Suurin osa vuodesta 2010 (Rubens Barrichello, Felipe Massa, Bruno Senna ja Lucas di Grassi)

Lisäksi vuoden 1972 MM-sarjan ulkopuolisessa Interlagosin koekisassa vuoden 1973 virallista Brasilian Grand Prixiä varten brasilialaisista kuljettajista puhuttaessa kisassa ajoivat samat neljä miestä kuin vuoden 1973 virallisessa kisassa ennen pitkää eli Emerson Fittipaldi, Wilson Fittipaldi, Carlos Pace ja Luiz Bueno.

 

[CCMK]

30.7.2017 mennessä Hungaroringin kisan osalta jokainen voittaja joka ei ollut vuodesta 2005 lähtien voittanut sitä juhli kuitenkin vuoden päätteeksi maailmanmestaruutta.

Muita pitkiä kisakirouksia siihen mennessä oli Monacolla jonka edellinen mestariksi ajanut Monacon voittaja tuli vuonna 2011.

Kaikkien aikojen verraten pisin mestaruuteen kohdistunut kisakirous oli vuoden 1959 osalta Yhdysvaltojen Grand Prixillä kun ennen vuotta 1975, Watkins Gleniä ja Niki Laudaa ei kyennyt sitä mestaruutta saamaan sen kisan voittaja eli 16 vuotta kului sen putken särkemisessä.

Österreichringillä oli vuosina 1973-1983 myös hyvin pitkä putki kun yksikään sen kisan voittaja ei mestaruutta voittanut.

 

[CCMK]

Lewis Hamilton keskeytti aikanaan uransa 16:sta osakilpailussaan.

Ilman omia virheitä tai joskus harvoin muiden osumia itse Hamiltoniin keskeytti Lewis ensimmäistä kertaa urallaan tekniseen vikaan vasta uransa 52:ssa osakilpailussa.

 

[CCMK]

2.8.2017 mennessä Fernando Alonsolla oli yhtä monta uran nopeinta kierrosta kuin Juan Manuel Fangiolla ja Nelson Piquetilla eli 23 kappaletta.

Michael Schumacherilla kisan nopeimpia kierroksia oli 77 kappaletta, Kimi Räikkösellä 45 kappaletta, Alain Prostilla 41 kappaletta, Lewis Hamiltonilla 37 kappaletta, Sebastian Vettelillä 29 kappaletta ja Felipe Massalla 15 kappaletta.

Ferrarilla oli myös 83 kaksoisvoittoa.

McLarenilla oli kaksoisvoittoja 47 kappaletta, Mercedeksellä 38 kappaletta ja Williamsilla 33 kappaletta.

Huolimatta ajoittain murskaavasta ylivoimastaan lajissa oli Ferrarillakin ajoittain melko pitkiä aikoja kaksoisvoittojen saavuttamisessa eli vuosina 1990-1998 kaksoisvoitoissa oli taukoa kuten myös vuosina 2010-2017 ennen kuin tuohon päivämäärään mennessä vuoden 2017 puolella oli saatu kaksoisvoitto.

Sebastian Vettelin onnistuessa voittamaan vuonna 2017 Hungaroringin hän voitti sen ensimmäistä kertaa hieman ulkopuolisen tuntuisasti koska vuosina 2009-2013 Red Bull-aikoinaan hän ei keskellä mitä suurinta menestystään koskaan voittanut sitä kilpailua.

 

[CCMK]

18.8.2017 mennessä 210 mahdollista palkintosijoitusta palkintopaikoittain oli menneet 196 mahdollisen palkintosijoituksen palkintopaikkoja kohti vuodesta 2014 eteenpäin uudella turboaikakaudella kolmelle parhaalle tallille.

Se tarkoitti 93 % niiden menemistä kärkitalleille.

Istanbulin 2010 ja Abu Dhabin 2013 välillä ajettiin viimeisen vapaasti hengittävien autojen aikakaudella samaisena prosenttilukuna huipputalleille 82 % osuus.

Vuosina 2004-2007 taas samaa 70 kisan osuutta kohti prosentti-osuus oli 86 %.

Vuosina 1994-1998 vuorostaan samalla tai sitä isommalla osuuskaavalla prosentti-osuus oli 79 % ja vuosina 1984-1988 samalla tai sitä isommalla osuuskaavalla prosentti-osuus oli 68 %.

Kaikkiaan 1980-luvulla kolmen parhaan tallin osalta tiettävästi tuolla aikakaudella oli yhteensä enintään 153 hyväksyttyä keskeytystä vaikka noita lukuja väistämättä pienemmäksi kaunistelivat huippuluotettavat McLarenin vuodet 1984 ja 1988 kuten myös suurensivat pakostakin vähän väliä hajoavat Renaultin autot vuosina 1980-1985.

Vertailun vuoksi vuosina 2010-2013 kärkitallit kolmen parhaan osalta keskeyttivät hyväksytysti enintään 44 kertaa eikä vuosina 2014-2017 18.8.2017 mennessä ollut tapahtunut edes uuden turboaikakauden laitteisiin siirryttäessäkään kärkitalleissa kuin vain 49 hyväksyttyä keskeytystä enintään.

 

[CCMK]

Rubens Barrichello ehti lajissa pisimpään ajaneena kuskina kaikkiaan kohdata 137 eri kuljettajaa.

 

[CCMK]

Lewis Hamiltonin osalta tähän tulee yksi sattumanvarainen tilasto enemmän kuin 'turha' tilasto:

Vuoteen 2016 asti 23.8.2017 mennessä Hamiltonilla oli kolme kautta jolloin hän voitti ainakin yhden kauden kahdesta ensimmäisestä kilpailusta.

Hän voitti ne 2008, 2014 ja 2015.

Tuolloin siis 2008 kauden avauksen, 2014 kauden toisen kilpailun ja 2015 kauden avauksen.

Sittemmin voittakseen sitä enemmän tai ainakin molemmat kisat häneltä meni kaikkiaan useita vuosia ja vasta vuoteen 2016 mennessä hän voitti nuo kisat tai sitä enemmän aina 10:een kisaan asti.

Vuonna 2016 hän ei tosin voittanut mestaruutta.

 

[CCMK]

2017 Spa-Francorchampsin kisan jälkeen oli seuraavanlaisia tilastoja saatu aikaan:

Lewis Hamilton oli 17:sta 200 kisaa lajissa ajanut kuljettaja.

Sebastian Vettel oli ajanut uransa 30:n kisan nopeimman kierroksen jolloin niitä oli yhtä paljon kuin mitä Nigel Mansellilla siinä missä Hamilton vuorostaan jakoi Michael Schumacherin paalupaikkaennätyksen tietenkin 68:lla kappaleella.

Haasilla oli yhtä paljon pisteitä kuin vuonna 2016 oli ollut yhteensäkään ja lisäksi kauden 2017 12:sta ensimmäisessä kisassa kukaan kuljettaja ei ollut voittanut niitä erikseen kahdesti peräkkäin!

Toisaalta heti Spa-Francorchampsin jälkeen Hamiltonin jyräys alkoi koko loppuvuoden 2017 ajaksi lopullisesti kun Monzasta ja Marina Baysta tuli peräkkäiset voitot ja myöhemmin vielä Suzukasta ja Austinista tulivat voitot perätysten.

Erikoista oli myös se, että Hamilton tai Sebastian Vettel eivät missään vaiheessa olleet ajaneet siihen mennessä itselleen kolmostilaa. Ainoastaan voiton tai kakkostilan mikäli palkinnoille pääsivät ja muutoin Hamilton kolme nelostilaa ja Vettel kaksi nelostilaa.

 

[CCMK]

30.8.2017 mennessä seuraavat kuljettajat olivat joutuneet ajamaan eniten kisoja ennen kuin he saivat uransa ensimmäiset ja joissakin tapauksissa myös ainoat palkintosijansa lajista ja tässä tapauksessa ei ole huomioitu ennätysmiehen eli Martin Brundlen surullista Detroitia 1984 ja sen hylkäystä kun kisat ennen palkintoa tulevat suluissa:

1. Martin Brundle (91)

2. Mika Salo (73)

3. Jenson Button (68)

4. Pedro de La Rosa (67)

5. Johnny Herbert (67)

6. Gianni Morbidelli (60)

7. Felipe Massa (57)

8. Mark Webber (56)

9. Daniel Ricciardo (55)

10. Kamui Kobayashi (55)

Kamui Kobayashin ja Gianni Morbidellin osalta puhuttaessa heidän palkintosijansa Suzukasta 2012 ja Adelaidesta 1995 jäivät heidän uransa ainoiksi ja Mika Salon osalta äärimmäisen kirvelevästi kyseessä oli erittäin viime tipassa luovutettu ensivoittokin samalla kertaa Hockenheimissa 1999 ja vielä Monzassa uransa 76:ssä kilpailussa Salo sai uransa toisen ja viimeisen palkintosijan Monzassa.

Muutoin Salo oli lähimpänä palkintoa ainakin nimellisen periaatteessa tuloksiin vedoten Monacossa 1998 kun hän oli Arrowsilla neljäs ja korkeimillaan ennen Hockenheimia 1999 Salo oli ollut periaatteessa urallaan aika montakin kertaa edes hetken aikaa kisan kestäessä kolmantena joista ensimmäisen kerran niinkin varhain kuin Interlagosissa 1995 Tyrrelillä!

 

[CCMK]

Vaihdelaatikon ja moottorin vaihdosta jo melko pitkään nykyään arkipäivää olleet lähtöruuturangaistukset tulevat 10:n rangaistuimman kuljettajan osalta tähän alle 3.9.2017 mennessä:

Fernando Alonso 350 ruutua

Jenson Button 230 ruutua

Stoffel Vandoorne 150 ruutua

Daniel Ricciardo 135 ruutua

Lewis Hamilton 110 ruutua

Sebastian Vettel 85 ruutua

Daniil Kvyat 85 ruutua

Carlos Sainz 75 ruutua

Romain Grosjean 70 ruutua

Max Verstappen 70 ruutua

 

[CCMK]

15.9.2017 mennessä Singaporen Grand Prixiä ja Monacoa ei ollut koskaan kukaan onnistunut voittamaan kalenterissa saman vuoden aikana kuin vain kerran kun Sebastian Vettel voitti vuonna 2011 molemmat.

Sen sijaan 7 edeltävää vuotta kohden tuohon päivämäärään mennessä 5 vuoden ajan oli kyennyt Singaporen Grand Prixin voittaja voittamaan myös Italian Grand Prixin.

Erillisesti mielenkiintoisena piirteenä Vettel ja Lewis Hamilton olivat varastaneet toisiltaan vuonna 2012 ja 2015 mahdollisuuden voittaa nämä molemmat kisat itselleen kun toinen voitti toisena vuonna toisen ja toinen sitten toisena.

 

[CCMK]

Mario Andrettilla oli uransa ensimmäisen ja toisen voiton välillä kaikkiaan 82 kisaa väliä.

Lisäksi hän noista välikisoista puhuttaessa kaikkiaan kilpaili niissä vain 44:llä kisalla koska loppujen välillä oli aina taukoa tai poissa olemisia Yhdysvalloissa USAC-sarjan takia.

Vasta vuonna 1976 hän yleensäkin alkoi ajaa todella säännöllisesti F1:ssä ja jopa vielä silloinkin hän jakoi ajojaan aina kun vain todella järkevästi pystyi niin F1:n ja USAC:n ja myöhemmin F1:n ja IndyCarin tai ajoittain myös vuosina 1979-1995 tuon sarjan Suomessa tunnetumman epävirallisen nimensä ennen senkin lopullista virallistumista vuodeksi 1996 eli CART-sarjan välillä.

Vuosi 1973 jäi Andrettilta aivan kokonaan väliin USAC-sarjan vuoksi kun muina vuosina sentään aina pystyi ajamaan edes yksittäisiäkin kisoja F1:ssä.

Lisäksi Andrettilla oli uransa lopussakin jakautumista noiden sarjojen kesken.

Yhtäjaksoisesti pisin aikaväli oikeasti F1:stä todella vakaasti lajinaan ajaen aikoneena pisin aikaväli ensimmäisen ja toisen voiton välillä oli John Watsonilla 76 kisan verran vuonna 1976 ja 1981.

Toki pareittain muutoin eroavaisuuksia voitoista puhuttaessa uran pisin toisen ja kolmannen voiton välinen aika oli Riccardo Patresella 98 kisan verran vuoden 1983 ja 1990 välillä.

 

[CCMK]

17.9.2017 mennessä Singaporen Grand Prixin osalta sen paalupaikalta lähtenyt kuljettaja siihen mennessä oli aina joko voittaja tai keskeyttäjä.

Kaikkiaan 7 kertaa se oli voitettu paalulta, kaksi kertaa paalumies oli keskeyttänyt ja kerran ollut kolarin tai teknisen vaurion ja mahdollisen silti tuloksiin luetun teknisen vian takia takia 13:sta.

Paalupaikan ulkopuolelta voittaneet kuljettajat voittivat sen 3:sta, 5:stä ja 15:sta lähtöruudusta.

Yksikään parillisesta ruudusta lähtenyt kuljettaja ei ollut sitä siis siihen mennessä koskaan voittanut.

 

[CCMK]

Carlos Sainz Juniorista tuli 17.9.2017 ensimmäinen kuljettaja joka oli ajanut selvästi Toro Rossolla ja ainakin yhdessä muussa tiimissä, mutta joka ei koskaan ollut saanut kutsua tai päässyt ylenemään Red Bullille asti.

Toisaalta hyvin todennäköisen Red Bull-ylennyksen vuosina 2016-2017 ja myös periaatteessa vuodeksi 2018 esti siinä tapauksessa vain tasan tarkkaan Max Verstappen jo valmiiksi 'nuorena' tähtenä jolloin toista ei tarvittu Daniel Ricciardon aisapariksi.

Tähän tulee muutama muu Toro Rosson kuljettaja siinä mielessä, että millaisia heidän ajouransa ja taustansa olivat:

Kuljettajat jotka ajoivat vain ja ainoastaan Toro Rossoa: Scott Speed, Sebastien Bourdais, Sebastien Buemi, Jaime Alguersuari ja Jean-Eric Vergne

Kuljettajat jotka ajoivat niin Toro Rossolla kuin Red Bullilla tai saivat siihen ylennyksen: Daniel Ricciardo, Daniil Kvjat ja Max Verstappen

Kuljettajat jotka ajoivat niin Toro Rossolla, Red Bullilla kuin ennen pitkää myös muissa talleissa Toro Rosson ja Red Bullin ajan palveluksiensa jälkeen: Vitantonio Liuzzi (Force India ja HRT) ja Sebastian Vettel (Ferrari ja ennen Toro Rossoa ja Red Bullin aikakautta oli BMW-Sauberin testikuljettaja ajaen myös yhden kilpailun heille.)

Kuljettajat jotka saivat alennuksen Red Bullilta Toro Rossolle: Vitantonio Liuzzi ja Daniil Kvjat (Näistä tosin Liuzzin tapaus menee hieman vedenjakajalle siinä, että alennettiinko Liuzzi varsinaisesti vai ei.

Uransa ensimmäisenä vuonna 2005 Liuzzi testasi Red Bullia ja ajoi neljä kisaa joista heti ensikisassaan ajoi pisteitä ja ajoi toisessakin kisassa pisteille keskeyttäen muutoin kaksi kisaa. Jostain syystä Red Bull ei uskaltanut käyttää Liuzzin ajotaitoja hyödykseen hyvästä debyytistä huolimatta ja muutenkin tuntui panttaavan hänen ottamistaan talliin. Montrealiin ja Indianapolisiin Liuzzi ei saanut tulla ajamaan edes perjantain harjoituksiakaan.

Kun vuodet 2006-2007 olivat vielä siihen lyhyeen erittäin potentiaaliseen kauteen 2005 verrattuna vaikeita ja kesken vuoden 2007 alkoi Vettelin liehittely Toro Rossolla.

Siten Liuzzin oli loppupelissä yllättävänkin helppo vaihtaa maisemaa kun jäädä talliin jossa mahdollisesti oltaisiin oltu valmiita käyttämään kakkoskuskipolitiikkaa ja vaikka ei olisikaan niin minkäänlaista nousua päätalliin eli Red Bullille ei ollut nähtävillä.

Vuonna 2005 vuodeksi 2006 Liuzzin tilanne tosin saattoi olla myös niin, että Liuzzi vain yksinkertaisesti sijoitettiin Toro Rossolle siksikin kun talli oli uusi eikä oikein muitakaan sijoituspaikkoja ollut.)

 

[CCMK]

18.9.2017 mennessä Lewis Hamilton oli voittanut 8 edellistä F1:n sadekisaa siihen päivämäärään mennessä ja ne tulevat tähän alle:

Suzuka 2014

Silverstone 2015

Austin 2015

Monaco 2016

Silverstone 2016

Interlagos 2016

Shanghai 2017

Yas Marina Bay 2017

 

[CCMK]

19.9.2017 mennessä F1:ssä oli tapahtunut vain 44 kertaa niin, että Ferrarin molemmat autot enemmän tai vähemmän olivat jääneet avauskierroksen jälkeen ulos kisasta.

 

[CCMK]

Vain 2 kertaa F1-historian aikana maailmanmestarit olivat selvinneet kaudella maaliin ilman mitään todellista vikaa autoissaan.

Näistäkin vain yksi oli todella kiistaton maailmanmestari ilman teknisen vaurion hiventäkään ainakin näillä näkymin.

Tällaiset nk. Herra Täydellisyydet olivat seuraavat nimet lajissa yhtä seuraavina kausina kun kolme muuta nimeä ja kautta tulee tämän jälkeen perusteluineen:

Juan Manuel Fangio: 1954

Michael Schumacher: 2002

Schumacher vuorostaan varmisti jo 10:een kisaan mennessä käytännössä maailmanmestaruuden ja lopulta varmisti sen Magny-Coursissa 2002.

Muut hieman ristiriitaiset nk. Herra Täydellisyydet siihen mitä keskeytyksiin, autovaurioihin tai muihin syihin tulee niin he tulevat tässä:

Alberto Ascari: 1952

Phil Hill: 1961

Graham Hill: 1962

Jim Clark: 1963

Vuosina 1961, 1962 ja 1963 mestarit olivat ainoan kerran perättäin putkeen lajissa keskeyttämättä mestaruusvuosina kertaakaan itse kisoissa.

Phil Hill periaatteessa ajoi kyllä keskeyttämättä mestaruuskaudella kertaakaan itsensä maailmanmestariksi, mutta ei saanut Wolfgang von Tripsin kuolemantapauksen ja Ferrarin NART-sotkun johdosta osallistua ennen pitkää itse kauden 1961 päätöskisaan kotiyleisönsä edessä Yhdysvaltain Watkins Glenissä.

Graham Hill vuorostaan Monacossa 1962 oikeastaan keskeytti kyllä moottoririkkoon kierroksella 92, mutta sai juuri ja juuri 8 kierrosta maalissa voittajaa jäljessä pitkin hampain silloisin säännöinkin sijoituksen ja pisteen maalissa kuutostilalle kun maaliin pääsemisen ja viimeisen sijan mahdollisesta pisteestä oli odotettavissa pientä sanaharkkaa.

Willy Mairesse tosin ajoi vielä Hilliäkin jäljempänä seiskapaikalla joten se riitti ja Hill sai kuin saikin pisteensä kun varsinaisesti ajamalla ajoi ruutulipulle maaliin Monacossa 1962 viisi kuljettajaa.

Kun Hill kuitenkin laskettiin aikakirjoihin niin sen takia sitten voisi luulla, että hän ajoi kaikki kisat aivan täysin puhtaasti sinä vuonna maaliin asti keskeyttämättä.

Jim Clark vuorostaan Monacossa 1963 keskeytti ja vielä Graham Hilliä aikaisemminkin tällä kertaa kahdesti vaihteen pois hyppimisen seurauksena hajonneeseen vaihdelaatikkoon kisan 79:llä kierroksella kisan kärjestä ja kiitos sen vuoden ACM:n tuomariston helpotetummasta kierroslaskennasta lopputuloksiin niin kauan kun ei ollut aivan pistesijoista kyse niin tuolloin pystyttiin laskemaan kasipaikan Clark kuin ysipaikan ja myös Clarkin tapaan keskeyttänyt kisan viimeisen sijan mies Jack Brabham mukaan lopputuloksiin.

Maaliin varsinaisesti Monacossa 1963 pääsi vain 7 kuljettajaa ajamalla ja näistäkin Ruotsin Jo Bonnier teknisen vian korjailujensa jälkeen juurikin seiskapaikalla.

Kun Clark kuitenkin laskettiin aikakirjoihin niin sen takia sitten voisi luulla, että hän ajoi kaikki kisat aivan täysin puhtaasti sinä vuonna maaliin asti keskeyttämättä.

Sinänsä siis vuosina 1962-1963 periaatteessa voisi olla ainoa kerta kun lopputuloksia käytettäisiin kriteereinä, että maailmanmestarit ajoivat aina puhtaasti kisoissa maaliin kärsimättä mitään ja melkein siihen vielä päälle olisi tullut vuosi 1961 kun Phi Hill tosiaan puhtaasti ajoi kaikki muut kisat paitsi Watkins Glenin maaliin asti kun hänhän ei saanut siihen koko kisaan edes osallistua.

Näistä nk. Herra Täydellisistä Täydellisin oli vain Schumi vuonna 2002 kun aina ajoi jokaisessa kauden mahdollisessa kisassa palkinnoille. Fangio oli myös erittäin lähellä olla sellainen vuonna 1954, mutta Silverstonessa hän jäi juurikin palkintojen ulkopuolelle vaikka muutoin pisteille ajoikin.

Lisäksi nk. Herra Täydellisistä Täydellisin oli Juan Manuel Fangion tapaan erittäin lähellä ja itse asiassa jo Fangiotakin lähempänä olla vuonna 1952 Alberto Ascari joka siis voitti kaikki kisat mitä oli voitettavissa ollen aina palkinnoilla, mutta ei vain kerta kaikkiaan kyennyt osallistumaan Bremgartenin kisaan Sveitsissä sinä vuonna valtameren takaa.

 

[CCMK]

Tähän alle tulee 28.9.2017 mennessä eniten saman maan kuljettajien lukumäärä ajamissaan kisoissa:

Argentiina: 7 kuljettajaa (Buenos Aires 1955)

Ranska: 8 kuljettajaa (Reims-Gueux ja Monza 1950)

Italia: 12 kuljettajaa (Silverstone ja Hungaroring 1990)

Saksa: 13 kuljettajaa (Nürburgring 1953)

Iso-Britannia: 17 kuljettajaa (Silverstone 1952)

Periaatteessa vanhaan aikaan vuosina 1950-1975 aina lajissa tuohon aikaan olleen nk. Kansallisen Kuljettajakiintiön/Kansallisen Kuljettajien Kiintiön mukaisesti periaatteessa jokaisen kisamaan radalla oli ainakin mahdollista nähdä vähintään edes yksi kuljettaja niiden ratojen kisapaikkakunnalla.

Ruotsin Grand Prix Anderstorpissa vuosina 1973-1975 sovelsi tuohon aikaan vain pelkästään ruotsalaisen vastaavan kiintiön sijaan Skandinavian Kuljettajakiintiötä jonka turvin niin norjalaiset, islantilaiset, tanskalaiset kuin myös suomalaiset olisivat päässeet osallistumaan kisaan niin halutessaan, mutta suomalaiskuljettajista lopulta vain Leo Kinnunen uskalsi osallistua Anderstorpiin 1974.

Kansallinen Kuljettajakiintiö/Kansallinen Kuljettajien Kiintiö poistettiin F1:n säännöistä vuonna 1976 eikä sen paluusta ole sen jälkeen edes keskusteltu juuri teoriassakaan.

Sen ollessa voimassa myös Mikko Kozarowitzky olisi ollut Anderstorpissa 1977 kautta aikain toinen startannut suomalainen kun muutoinhan hän oli vain toinen starttia yrittänyt suomalainen kun Keke Rosberg oli kolmas starttia yrittänyt ja toinen kisan lähtöön asti päässyt suomalainen kuljettaja.

 

[CCMK]

Jotkin pistemiehetkin ovat valtavan teknisen epäonnen tai muun syyn takia usein paljonkin poissa pisteiltä.

Piercarlo Ghinzani ajoi vasta uransa 15:sta kisassa yhden ainoan kerran pisteitä eli Dallasissa 1984. Uransa viimeisissä 61:ssä kisassa hän ei pisteitä saanut vaikkakin hän oli usein lähellä saada niitä ja välillä jäi myös juuri pisteiden ulkopuolelle ja Monzan 1984 murhenäytelmän kahden Osellan käytännön pisteajossa muistavat ainakin kaikki tuon pientallin ystävät takavuosilta kun toisesta autosta loppui bensa ja toista autoa Jo Gartnerin ajamana ei vain hyväksytty pisteille sen auton osa-aikasäännösten takia.

Ghinzani vaikutti ajavan myös yllättävänkin hyvää uran viimeistä kisaa huolimatta valmiudestaan myös 1990 ajamaan ihan hätätapauksia varten vuonna 1989 Adelaidessa kaatosateessa kunnes joutuikin sitten Nelson Piquetin kanssa kolariin.:frown:

Ukyo Katayamalla oli myös paljon teknisiä murheita urallaan tai erittäin hitaita autoja joista ei vain saanut kaikkea irti etenkin uran alkuvaiheessa ja myöhemminkin niissä ainakin joskus oli toivomisen varaa.

33 kisaa meni ennen kuin pisteitä tuli Interlagosissa 1994 ja näistä varsinaisia ajoja oli vain 31 kisaa kun Katayama karsiutui Barcelonasta 1992 ja Esikarsiutui sensaatiomaisesti Monacossa 1992 kun Esikarsija ja itse viimeinen pääsijä Monacon lähtöruudukkoon oli Roberto Pupo Moreno.

Tekninen epäonni jatkui hurjana myös uran ainoalla pistekaudella 1994 kun maaliin pääsemisiä Katayamalla oli vain neljä koko kaudella ja kolmella kerralla eli Interlagosissa, Imolassa ja Silverstonessa niistä pisteille kun Jerezissä jäätiin juuri ja juuri pisteiden ulkopuolelle seiskapaikalla.

Silverstonen 1994 jälkeen Katayama ei uransa viimeisessä 57:ssä kisassa saanut pisteitä joskin yhden kisan ajan hän oli myös poissa Nürburgringiltä 1995 Estorilin loukkaantumisen ja myöhemmin yksinkertaisen kisaan päästämättömyyden johdosta.

Mikäli pistelaskujärjestelmät olisivat olleet nykyisenlaisia olisi Katayama itse asiassa saanut etenkin ihan nykyään käytössä olevan 10:n parhaan järjestelmän mukaan ihan kaikilla uransa kausilla pisteitä toteutunein lopputuloksin joista yksi olisi ollut äärettömän pahan teknisen vian ajo Hungaroringillä 1993 lievästi sanoen romuna olevalla Tyrrelillä ja ehkä vielä sitäkin hienompi ajo olisi ollut ajaa Monacossa 1997 kymppipaikalla maaliin muutoin umpihidas Minardin sen vuoden auto.

Usein Katayama ajoi läpi uransa ennen epäonnea hyvin usein ainakin pisteajossa ja parhaimmillaan vuosina 1994-1996 sijoilla 3-4 hieman riippuen siitä, että mistä kisasta parhaimmillaan puhuttiin.

Muutoin oli vuonna 1993 esimerkiksi ainoa Tyrrellin kuljettaja tuolla murheellisella kaudella edes hetken aikaa pistesijassa kiinni kun Monzassa ajoi vähän aikaa kuutospaikalla!

Heikki Kovalaisen kolme uran viimeistä McLaren-ajoa olivat pisteettömiä samoin kuin myös kaikki Caterham-Lotus/Lotus-Caterham-ajan 57 kisaa ja siihen vielä päälle tietenkin kaksi vimeistä uran ajoyritystä Kimi Räikköstä Lotus-Renaultilla tuuraavaana vuoden 2013 lopussa.

Siten Kovalaisella oli 62 pisteetöntä kisaa joskin Barcelonassa 2010 hän ei päässyt lainkaan osallistumaan.

Timo Glock jäi myös urallaan pisimmillään 55 kisan ajaksi pisteittä.

Samoin Jonathan Palmer jäi urallaan 42 kisan ajaksi pisteittä ja Nicola Larini jäi urallaan 44 kisan ajaksi pisteittä.

Siten laitan tähän pienen listan 9:stä eniten pisteittä jääneistä kuljettajista 29.9.2017 mennessä:

1 Heikki Kovalainen 62 kisaa

2 Piercarlo Ghinzani 61 kisaa

3 Ukyo Katayama 57 kisaa

4 Timo Glock 55 kisaa

5 Luca Badoer 51 kisaa

6 Nicola Larini 44 kisaa

7 Jonathan Palmer 42 kisaa

8 Aguri Suzuki 42 kisaa

9 Marcus Ericsson 42 kisaa