"Turhia" tilastoja ja laskelmia

[CCMK]

27.8.2018 mennessä seuraavat kuljettajat olivat keskeyttäneet urallaan ainakin kaksi kertaa peräkkäin kolareihin aloituskierroksen sisään yhtä monessa eri kilpailussa:

Jackie Oliver: Paul Ricard ja Silverstone 1973

Clay Regazzoni: Hockenheim ja Österreichring 1977

Didier Pironi: Zandvoort ja Monza 1978

Jean-Pierre Jarier: Las Vegas 1981 ja Kyalami 1982

Teo Fabi: Brands Hatch ja Paul Ricard 1982

Michael Andretti: Interlagos ja Donington 1993

Erik Comas: Silverstone ja Hockenheim 1993

Eddie Irvine: Hockenheim ja Hungaroring 1994

Rubens Barrichello: Hockenheim ja Hungaroring 1994

Pedro Lamy: Monaco ja Barcelona 1996

Damon Hill: Nürburgring ja Sepang 1999

Giancarlo Fisichella: A1-Ring ja Hockenheim 2000

Michael Schumacher: A1-Ring ja Hockenheim 2000

Sebastian Vettel: Sakhir ja Barcelona 2008

Heikki Kovalainen: Melbourne ja Sepang 2009

Felipe Massa: Silverstone ja Hockenheim 2014

Charles Leclerc: Hungaroring ja Spa-Francorchamps 2018

 

[CCMK]

2.9.2018 mennessä niin Romain Grosjean kuin Sergei Sirotkin olivat saaneet pisteitä jolloin jokainen kuljettaja F1:ssä vuonna 2018 oli saanut pisteitä jokaisen tallin ohella.

 

[CCMK]

17.9.2018 mennessä Tanskan Kevin Magnussen oli ajanut ensimmäisen uran kilpailun nopeimman kierroksensa.

Se tarkoitti myös Tanskalle ensimmäistä kilpailun nopeinta kierrosta maiden väliseen kilpailuun.

Samoin siihen mennessä Haas-tallin ensimmäinen kilpailun nopein kierros tarkoitti myös ensimmäistä Yhdysvaltain tallien nopeinta kierrosta sitten Shadow-tallin Jean-Pierre Jarierin ja Interlagosin vuoden 1976 kilpailun.

 

[CCMK]

17.9.2018 mennessä silloisessa tilanteessa lajin kolme eniten palkintoja saaneet kuljettajat ilman paalupaikkaa urallaan olivat seuraavat:

1. Max Verstappen 17 palkintosijaa

2. Richie Ginther 14 palkintosijaa

3. Francois Cevert 13 palkintosijaa

 

[CCMK]

Vuosina 1994-2018 24 mahdollista maailmanmestaruutta oli otettavissa ja niistä saksalaiset ja englantilaiset ottivat yhteensä 18 kappaletta maailmanmestaruuksia.

 

[CCMK]

Ymmärtääkseni ja mikäli vain ei ihmeitä ole niin ennen tätä ihmeteltävää asiaa on todettava, että ketään niin vuoden 1964 Nürburgringin kisaan lähtenyttä, siitä karsiutunutta kuljettajaa tai edes ehdolla siihen kisaan olleena ei ole enää elossa.

Tämä varsinainen ihmeiden ihme tai ihmeteltävä asia on se, että ainakin mielestäni kaikkien aikojen tämän hetken vanhin vielä millään tavalla elossa oleva Grand Prix-sarjan kuljettaja on samalla myös yksi erittäin harvoista Formula A:n eli F1-sarjan edeltäjän elossa olevista kuljettajista.

Tämä Grand Prix-sarjan kuljettaja olisi Unkarin Ernö Festetics joka tulee 2 kuukauden sisällä toivon mukaan täyttämään 104 vuotta.

F1-sarjan vanhin elossa oleva voittaja ainakin on tietenkin Stirling Moss tänä vuonna 90 vuotta täyttävänä vertailun vuoksi.

 

[CCMK]

Williams-talli ei ole voittanut kertaakaan osakilpailua autolla numero 1 sitten Suomen Keke Rosbergin ja Monacon 1983.

Yleensäkin Williams-talli on koskaan voittanut numerolla 1 muutenkin vain kolme kertaa kun Rosbergin lisäksi kaksi muuta voittoa meni vuonna 1981 numeroa 1 kantaneelle Alan Jonesille vuoden 1980 maailmanmestaruuden johdosta.

 

[CCMK]

Tässä ovat 21.10.2018 mennessä 10 sellaista kuljettajaa jotka olivat ajaneet pisimpään lajissa yhdessä ainoassa tiimissä silloin kun he eivät voittaneet edes kerran juuri sen tallin riveissä:

1. Pierluigi Martini (Minardi) 102 kisaa

2. Sergio Pérez (Force India) 95 kisaa

3. Adrian Sutil (Force India) 92 kisaa

4. Jarno Trulli (Toyota) 90 kisaa

5. Jacques Villeneuve (BAR) 81 kisaa

6. Nico Hülkenberg (Force India) 78 kisaa

7. Felipe Massa (Williams) 78 kisaa

8. Valtteri Bottas (Williams) 77 kisaa

9. Marcus Ericsson (Sauber) 77 kisaa

10. Romain Grosjean (Lotus) 76 kisaa

 

[CCMK]

4.8.2019 mennessä olemme saaneet todistaa lajissa niin Monacon kuin Hollannin ensimmäistä paalupaikkaa lajissa.

Edellisen kerran kuin F1:ssä on ollut vähintään ainakin kaksi maata tai enemmän jotka ovat ottaneet ensimmäiset paalupaikkansa lajissa niin ne olivat vuonna 1968 seuraavat maat tietyissä kisoissa sinä vuonna:

Uusi-Seelanti: Chris Amon Jarama 1968

Itävalta: Jochen Rindt Rouen 1968

Belgia: Jacky Ickx Nürburgring 1968

Sveitsi: Jo Siffert Mexico City 1968

4 maata siis sai vuonna 1968 ensimmäiset paalupaikkansa F1:ssä.:ahem:

 

[CCMK]

5.8.2019 mennessä Lewis Hamiltonilla oli yllättävänkin paljon erinäisiä ohituskisoja jotka siis päättyivät voittoon muodossa tai toisessa.

Tässä voittoon päättyneet kisat siten, että Hamilton ohitti näillä näkymin ratkaisevasti näiden kisojen lähtökohtaisen tai potentiaalisen voittajan ratkaisukierroksiin tai viimeisiin kierroksiin mennessä ilman varikkopysähdysetuja tai toisen keskeytyksiä ja lista tulee tähän alas:

2008 Silverstone (Heikki Kovalainen)

2008 Hockenheim (Nelson Piquet Junior tai Nelsinho Piquet)

2010 Istanbul (Jenson Button)

2010 Montreal (Sebastien Buemi ja siitä heti perään Fernando Alonso kun kyseessä Buemin osalta oli kierroksella ohittaminen)

2011 Shanghai (Sebastian Vettel)

2011 Nürburgring (Mark Webber) Hamilton menetti lisähuomiona johtonsa hieman yli mutkan ajaksi heti ohituken jälkeen ja vaikutti pääsevän ohi Webberistä jolloin ohitti siinä samassa Fernando Alonson, mutta ei päässyt kilpailun johtoon ennen kuin vasta paljon myöhemmin jolloin sitten lopulta ohittikin Webberin päästen voittoon

2012 Montreal (Fernando Alonso)

2012 Austin (Sebastian Vettel)

2014 Sakhir (Nico Rosberg)

2014 Monza (Nico Rosberg) Tähän tosin laitan kyllä erillisen mielipiteen varsinaisesta kisaohituksesta kun Rosberg vaikutti enemmänkin jopa ennalta sovitunlaisesti lipsauttelevan lähes järjettömän erikoisissa paikoissa aina radan sivuun kun eroa Hamiltoniin näytti tulevan liikaa ja muutenkin koko rataolemus Rosbergilta oli kisassa hyvin erikoista johtuen hyvin todennäköisesti Spa-Francorchampsin kohusta mikä seurasi myös Monzaan Rosbergia ja aiheutti valtavasti kuohuntaa jolloin en kyllä juuri itse pidä tätä minään 'taisteluvoittona' kun olemus ja koko Mersun toiminta tuossa kisassa vaikutti liiankin selvästi tallimääräykseen alttiilta toiminnalta kun Hamiltonin mieli oli pahoitettu ja mediapeli täydessä vauhdissa:yuck:

2014 Suzuka (Nico Rosberg) Tässä kisassa olikin jo enemmän taas aavistuksen normaalimpaa taistelua, mutta Jules Bianchin kuolettava loukkaantuminen aiheutti sen laantumisen oikeastaan niille sijoilleen jolloin voitto niin Hamiltonin kuin Rosbergin osalta olisi jättänyt tai jätti kylmäksi ymmärrettävistä syistä

2014 Austin (Nico Rosberg) Tämä voitto-ohitus menee tämän vuoden Monzan ja Interlagosin osalta juuri niihin kaikkien aikojen erikoisuuksiin ja jossitteluihin ja olisi pysynyt sellaisena varsinkin jos Nico Rosberg ei olisi voittanut maailmanmestaruutta, tässä kisassa Rosbergilla oli omituisen leveä linja muutenkin ja välillä taas kerran mitä erinäisemmän tallin kanssa neuvottelujen jälkeen tuntui ikään kuin haihtuvan pois Hamiltonin ajolinjalta aina kuin britti vain tuli näköpiiriin minkä takia en tätäkään pidä minään 'taisteluvoittona' kun edelleen toisella taistelun osapuolella tuntui selvästi olevan palaset hukassa ja ajatustilanne oli selvästi siihen aikaan kuohuttava kun mestaruustaistelu alkoi tiivistyä

2015 Austin (Nico Rosberg) Tämä ohitus ja yleensäkin tilanne vuoden sisällä oli muuttunut edeltävään vuoteen nähden Hamiltonin dominoinniksi joten ohitus oli helppo kun Nicolla kaikkiaan oli hyvin huono vuosi

2016 Red Bull Ring (Nico Rosberg) Tämä ohitus oli elintärkeä Hamiltonin mestaruushaaveille ja yksi tuhoisampia asioita Rosbergille siinä vaiheessa tosin erittäin lähellä oli myös toistua Barcelonan tilanne ja silloin olisi kyllä varmasti alkanut Mersun ylimmätkin pomot kiehua kiukusta kun Barcelonan tilanne oli äärimmäisen nolo juttu ja mahdollinen lisäkolari olisi vain taas vaikeuttanut juuri Hamiltonin itsensä taakkaa mestaruuden suhteen

2017 Barcelona (Sebastian Vettel)

2017 Austin (Sebastian Vettel) Tärkeä ohitus kisan voiton kannalta mitä noteerattiin näyttäväksi

2018 Monza (Kimi Räikkönen) Vei Räikkösen voiton suomalaisen nenän edestä Monzassa päivänä jolloin suomalaisittain Kimin voitto olisi ollut hieno nähdä suoraan tifosojen edessä

2019 Hungaroring (Max Verstappen) Tärkeä ohitus ahtaalla ja vaikealla radalla tunnetusti ohittaa

Hamiltonilla on laskujeni mukaan siis ainakin 19 kappaletta ohitusvoittoja joko päätöskierroksella tai merkittäviä päätöshetkiä lähestyttäessä.

Lisäksi on pari erittäin kiistanalaista ohitusta Bakussa 2018 Valtteri Bottaksesta ja Sakhirissa 2019 Charles Leclercistä lähinnä siksi, että molemmat olivat ongelmien riivaamia eli suomalaisen tapauksessa rengasrikon ja Leclercin tapauksessa konehuolien takia.

 

[CCMK]

Max Verstappenilla on toistaiseksi vain yksi paalupaikka, mutta voittoja on jo 7 kappaletta.

Niistä näillä näkymin 5 kappaletta on tullut ihan taistelemalla ja ohittamalla.

Vain 2 niistä on tullut muilla tavoin joskin aivan ensivoitto tuli vain puhtaalla onnella 2016 Barcelonassa kun Mersut menivät kolaroimaan kisassa ja osin voitto onnistui vain siksi kun Red Bull onnistui strategiassa ja kun Kimi Räikkönen ei vain päässyt ohi päivänä jolloin oikea suoritustaso olisi Verstappenilla tiennyt kolmatta tilaa ja Räikköselle neljättä tilaa.

Red Bull Ringin voitto viime vuonna oli sitten strateginen voitto Verstappenille.

Taisteluvoitot ainakin näillä näkymin ohituksin voittokisojen muista potentiaalisista voittajista tulee tähän alle:

2017 Sepang (Lewis Hamilton) Onnistui ohittamaan Hamiltonin mikä oli hieno asia kun Sepang muutenkin jäi tauolle

2017 Mexico City (Sebastian Vettel) Onnistui ohittamaan Vettelin vaikkakin ehkä hieman tuntui tarvitsevan nk. Meksikon Rengasloton apua tilanteessa kuten myös Vettelin omaakin hermoilua kärkeen päästäkseen

2018 Mexico City (Daniel Ricciardo) Ei välttämättä ollut klassisin ohitus ja kun Max ohitti tiimikaverinsa niin siinä saattoi olla tallimääräystäkin ilmassa ja vaikka ei olisi ollut niin ellei mitään muita perusteita ole sille, että Ricciardo olisi toiminut jotenkin toisin niin ohitus saattoi olla myös ongelmallinen teknisen vian ohitus

2019 Red Bull Ring (Charles Leclerc) Nuorukaisten yhteenotossa Verstappen ei väistynyt vaan piti päänsä ja voitti enemmän tai vähemmän melko ansaitusti

2019 Hockenheim (Lance Stroll) Ohitti tärkeästi Strollin kun muutoin oliisi hukannut aikaa kanadalaisen takana ja Sebastian Vettel olisi ehtinyt karata horisonttiin ja voittoon ja Stroll ajoi myös vaikka ei vaikuttanut voittajaehdokkaalta edes yllätysten aarrearkun avauduttua sateenkin muodossa jolloin Mersulla ei juuri asiasta pidetty.

 

[CCMK]

5.8.2019 mennessä Lewis Hamilton on voittanut uuden turboaikakauden kisoista 52,7 %.

Vertailuksi Michael Schumacher voitti oman suurvaltakautensa 2000-2004 aikana 56,5 % kaikista silloisista kisoista ja vain tuuri tai ajoittain saksalaisen omakin löysäily esti sitä prosenttia olemasta suurempikin ja Sebastian Vettel voitti vuosina 2010-2013 44,3 % kaikista silloisista kisoista.

 

[CCMK]

7.8.2019 mennessä olivat seuraavat nimet F1:ssä voittaneet silloin kun se oli kauteen myös heidän ainoa pistesijoituksensakin:

1951: Luigi Fagioli (Alfa Romeo)*

1956: Luigi Musso (Ferrari)*

1961: Giancarlo Baghetti (Ferrari)

1966: Ludovico Scarfiotti (Ferrari)

1968: Jim Clark (Lotus)

1971: Peter Gethin (BRM)

1972: Jean-Pierre Beltoise (BRM)

1979: Jean-Pierre Jabouille (Renault)

1980: Jean-Pierre Jabouille (Renault)

*-merkki tarkoittaa jaettua ajoa Juan Manuel Fangion kanssa ja Fangio tietysti ajoi nyt vähän enemmän kauteen.

Myöskään Indy 500-kisoja vuosilta 1950-1960 en ole laskenut mukaan.

Jim Clarkilla vuosi 1965 ja Jochen Rindtillä vuosi 1970 oli melkoisen kilpailukykyisiä.

Vuonna 1965 Clark keskeytti usein, mutta maaliin päästessään aina voitti ja kaikkiaan 6 kertaa ja Rindt kärsi suurin piirtein aika samoista vaikeuksista voittaen 5 kertaa ennen kuin traagisesti menehtyi.

Clarkilla oli hyvät saumat mestaruuteen myös vuonna 1967 jolloin hän voitti 4 kertaa, ajoi kerran kolmanneksi ja kerran pisteelle kuudenneksi.

Hieman muita taustatietoja:

- 1951 Reims-Gueuxin kisa oli Fagiolin ainoa kisa koko kaudella joten jaettu voitto ja pisteet siitä olivat siten ainutlaatuisia

- 1961 Reimsin kisa oli voiton myötä Baghettin ainoa pistesijan arvoinen suoritus kerralla koko hänen urallaan

- Jabouille on näihin päiviin asti ollut ainoa kuljettaja joka on onnistunut voittamaan kahdesti kauteen ja jäämään muutoin aina kautta kohti pisteittä kiitos Renaultin noiden vuosien epäluotettavuuden ja kaikkiaan Jabouillen koko uralla oli näiden kahden voiton lisäksi vain yksi ainoa pistesija maalissa Watkins Glenissä 1978 nelospaikalla

- Clarkin tilanne on siinä mielessä surullisin, että voittaessaan ja myöhemmin menehtyessään meni ehkä kenties oman aikakautensa suurimman tähden lisäksi lajista ennen kaikkea tilaisuus nähdä äärimmäisen kovassa huipputallissa myös yhtä äärimmäinen selkeä huippukuljettajien välinen kaksintaistelu kauteen ilman rajoituksia kun Clarkin ja Graham Hillin aikojen jälkeen myös mediakohun vaara lajissa on kasvanut ja monia muitakin rajoituksia on ollut näyttävien kaksintaistelujen suhteen eikä lajin kiistattomat huiput lisäksi usein kykene tulemaan todellisesti yhtä aikaa uriensa huipulla samaan talliin:dunno:

- Vertailuksi Alberto Ascari ajoi Bremgartenin poissa olemistaan huolimatta vuonna 1952 muutoin aina voittoon

- Tony Brooksilla oli vuonna 1958 kolme voittoa, mutta ei Stirling Mossiin tai Mike Hawthorniin nähden valitettavasti mitään muita pistesijoja jolloin mestaruuden saavuttaminen oli selvästi vaikeampaa heihin nähden

- Giancarlo Baghettin myöhemmällä uralla parhaimmat sijoitukset olivat Zandvoort 1962 nelostilalla ja Monza 1962 viitostilalla

 

[CCMK]

Vuonna 1980 oli vain kaksi paalupaikan voittoa eli Alan Jonesin voitto Buenos Airesissa ja Nelson Piquetin voitto Long Beachissa.

Vaikkakin Jaraman sarjan ulkopuolisesta kisasta puhuttaessa Jones voitti myös sen paalupaikalta.

Vuonna 1970 Jochen Rindt voitti myös vain kaksi paalupaikan kisaa eli Zandvoortista ja Brands Hatchista.

Vuonna 1968 Jim Clark voitti Kyalamin paalupaikalta ja Graham Hill voitti Monacon paalupaikalta, mutta muita paaluvoittoja ei ollut.

Vuonna 1967 Jim Clark voitti paalupaikalta Silverstonen ja Mexico Cityn, mutta muita paaluvoittoja ei ollut.

Vuonna 1962 Jim Clark voitti paalupaikalta Aintreen ja Watkins Glenin, mutta muita paaluvoittoja ei ollut.

Vuonna 1961 Stirling Moss voitti paalupaikalta Monacon kisan ja Phil Hill voitti paalupaikalta Spa-Francorchampsin kisan, mutta muita paaluvoittoja ei ollut.

Vuonna 1958 Mike Hawthorn voitti paalupaikalta Reimsin kisan ja Stirling Moss voitti paalupaikalta Circuito da Boavistan kisan, mutta muita paaluvoittoja ei ollut.

Toisin sanoen vuosina 1958-1980 ja niiden välisenä aikana nähtiin lajin vähävoittoisimmat vuodet nimenomaan paalupaikoilta puhuttaessa kun vuosina 1950-1957, 1959-1960, 1963-1966, 1969 ja 1971-1979 oli aina enemmän paalulta otettuja voittoja pienimmilläänkin kuin äsken mainittuina vuosina.

Vuosien 1950-1980 lisäksi tuli tutkittua myös vuoden 1949 Formula A:n viimeinen vuosi ja silloinkin jo oli enemmän paalupaikkavoittoja.

 

[CCMK]

Vuonna 2000 puhuttiin lajissa paalupaikan kirouksesta.

Tuona vuonna kun kauden ensimmäisellä puoliskolla kävi niin, että yksikään paalupaikkamies ei voittanut ennen Montrealia yhtäkään kisaa.

Vasta Michael Schumacher pystyi voittamaan juurikin Montrealissa paalupaikalta.

Vuonna 1955 oli vertailun vuoksi myös hyvin pitkäkestoinen kirous paalupaikan suhteen.

Vasta Zandvoortissa Maestro eli Juan Manuel Fangio ajoi voittoon kisassa paalupaikalta ja vuonna 1955 oli tietenkin erittäin surullisten tapahtumien vuoksi myös erittäin paljon lyhennetty kausikin.

 

[CCMK]

Tässä hieman erilaisia pitkiä voittovälejä uuden voittavan kuljettajan väliltä:

- 44 kisaa Suzukan 1989 (Alessandro Nannini) ja Spa-Francorchampsin 1992 (Michael Schumacher) välillä

- 43 kisaa Monacon 2004 (Jarno Trulli) ja Hungaroringin 2006 (Jenson Button) välillä

- 40 kisaa Mexico Cityn 1986 (Gerhard Berger) ja Montrealin 1989 (Thierry Boutsen) väillä

- 40 kisaa Barcelonan 2012 (Pastor Maldonado) ja Montrealin 2014 (Daniel Ricciardo) välillä

- 35 kisaa Montrealin 2014 (Daniel Ricciardo) ja Barcelonan 2016 (Max Verstappen) välillä

- 32 kisaa Las Vegasin 1982 (Michele Alboreto) ja Estorilin 1985 (Ayrton Senna) välillä

- 28 kisaa Hungaroringin 1993 (Damon Hill) ja Montrealin 1995 (Jean Alesi) välillä

- 22 kisaa Monzan 2001 (Juan Pablo Montoya) ja Sepangin 2003 (Kimi Räikkönen) välillä

 

[CCMK]

12.8.2019 mennessä Pierre Gasly oli ainoa huipputallin kuljettaja joka ei olisi ollut tällä kaudella edes ohimenevän pienen hetken vertaa kisan kolmen parhaan joukossa.

Ja mikäli olisi ollutkin niin ei kuitenkaan koskaan hyväksyttyä kierrosta kolmen joukossa hänellä ollut.

 

[CCMK]

Sebastian Vettel on ollut voittamatta kilpailua nyt 20 kisan ajan ja mikäli hän ei kesäloman jälkeen voita kilpailua Spa-Francorchampsissa ennen pitkää niin voitoton putki on jo 21:n kisan mittainen mikä on hänen toiseksi pisin ellei uran alkua ja enimmäkseen vuotta 2008 ennen Monzaa tai sen jälkeen lasketa.

Pisin voitoton putki Vettelillä oli Yas Marina Bayn 2015 ja Melbournen 2017 27 kisan mittaisena.

Vertailun vuoksi Lewis Hamiltonin uran pisin voitoton putki on ollut vain 10 kisan mittainen.

 

[CCMK]

Mikäli Alex Albon millään tavalla onnistuisi voittamaan lisenssierikoisuuksistaan huolimatta ensimmäistä kertaa niin se tarkoittaisi Thaimaan ja samalla Aasian ensimmäistä F1-voittoa.

Kaikilla muilla olemassa olevilla maanosilla ja mantereilla on omat voittajansa tietenkin Etelämannerta huomioimatta, mutta ei Aasialla.

Ja ei tietenkään Thaimaalla ellei sitten Formula A:n ja Grand Prix-ajan Prinssi Biran sankarointeja erittäin harvoine voittoineen lasketa mukaan.

Lähimmäksi voittoa Aasiassa on päässyt Japani jolla on myös talleittain paalupaikkoja kuten myös tallivoittoja, mutta ei voittoa kuljettajien osalta ja paalupaikka oli lähimpänä Takuma Saton toimesta kakkosruutuun ajaneena Nürburgringillä 2004. Hyvin harvakseltaan Sato lähti joskus BAR-aikoina myös kolmosruudusta kisaan, mutta ei sen korkeammalta ja usein kuitenkin vähän alempana.

Silti kuitenkin vuosina 2004-2005 Japanin kuskit tai oikeammin kuski ajoi korkeammalla kuin tavallisesti siihen asti oli ajanut vaikka ei kaikkein parhaimmillaan Ukyo Katayama, Aguri Suzuki tai Satoru Nakajima nyt niin paljoa huonommaksi historian varrella olleet jääneet.

Sato sai Indianapolisissa 2004 myös Japanin toisen F1-palkintosijan kun aiempi oli Suzukasta 1990 Aguri Suzukin toimesta.

 

[CCMK]

F1:ssä eri maanosien mestaruuskierto toimi oikeastaan verraten hyvin aina 2000-luvulle ja 2010-luvulle asti ja myös tulevalle 2020-luvulle asti.

Valitettavasti viimeisen 20 vuoden ajan piakkoin vuoden 2008 15 sekuntia huomioimatta jokainen mestaruus on aina mennyt Eurooppaan.

Nämä kaksi elämäämme vuosikymmentä niistä tuoreimpina ovat olleet ensimmäiset lajissaan missä aina mestarit ovat olleet Euroopan kansojen edustajia.

Pisin aikaväli vanhemmilta päiviltä vuoteen 2000 asti puhuttaessa eri maanosien mestarittomuuden suhteen Afrikkaa huomioimatta oli 6 vuotta vuosina 1991-1997 kun vuonna 1991 Ayrton Senna Brasiliasta voitti maailmanmestaruuden ja vuonna 1997 Jacques Villeneuve Kanadasta voitti maailmanmestaruuden.

Vuosina 1978-1982 maanosien mestaruuden kiertokulku pelasi komeasti ja ensimmäistä kertaa ja viimeisintä kertaa toistaiseksi maailmanmestaruus matkasi myös Afrikkaan ja tietenkin myös Etelä-Afrikkaan Jody Scheckterille jolla tosin muita voittoja oli ollut jo ajalta ennen mestaruutta mikä kuvasti hyvin lajin voittojen kiertokulkuja eri mantereiden väliltä.

Maailmanmestarit tuolla aikavälillä olivat Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen Mario Andretti, Afrikan Etelä-Afrkan Jody Scheckter, Australian Alan Jones, Etelä-Amerikan Brasilian Nelson Piquet tai vuoden 1981 Kyalamin kisan hyväksymällä myös Etelä-Amerikan ja Argentiinan Carlos Reutemann ja Euroopan Suomen Keijo Keke Rosberg.

Vuosina 1979-1981 nähtiin myös tilanne missä kolmen parhaan joukkoon ei MM-kilvan päätteeksi kuljettajapuolella edes sijoittunut yksikään Euroopan edustaja.

Myös eri maanosien voittajat ovat olleet vähenemään päin.

Etelä-Amerikan ja Australian voittajia oli enää 2000-luvulla vain neljä kappaletta yhteensä kolmen brasilialaisen ja yhden australialaisen voimin.

Kuluneella vuosikymmenellä eli 2010-luvulla Etelä-Amerikan voittajia ja Australian voittajia on ollut vain kolme kappaletta yhden venezuelalaisen ja kahden australialaisen voimin.

Pastor Maldonadon voitto on nurinkurisesti Barcelonasta 2012 puhuttaessa myös koko Etelä-Amerikan ainoa maanosan voitto tällä vuosikymmenellä niin uskomatonta kun se onkin kun Hockenheimin 2010 perseily Fernando Alonson eduksi Felipe Massa uhraten unohdetaan kuviosta.

Yksikään Pohjois-Amerikan mantereen kuljettaja niin Kanadan tai Yhdysvaltain toimesta ei ole voittanut sitten vuoden 1997 Kanadan osalta ja Yhdysvaltain toimesta ei tietenkään sitten vuoden 1978.