"Turhia" tilastoja ja laskelmia

[CCMK]

29.4.2018 mennessä Kimi Räikkönen saavutti uransa 26:n erilaisen radan ja kisapaikkakunnan palkintosijoituksen mikä oli lajin uusi ennätys kun Lewis Hamilton ja Michael Schumacher olivat tasoissa 25:n erilaisen radan ja kisapaikkakunnan palkintosijoituksen suhteen.

Mikäli erilaisista kisoista kuten eri Euroopan ratojen tai Saksan ratojen kisoista tulisi vielä erilaisia tuplauksia kuljettajille suhteessa noihin ratoihin tai kisapaikkakuntiin nähden niin siinä tapauksessa Räikkösellä olisi ollut jo 30 erilaista rataa ja kisapaikkakuntaa missä hänellä olisi ollut palkintosijoitus.

Sensaatiomaisesti toiseksi olisi tullut heti Kimin jälkeen Alain Prost 29 erilaista rataa ja kisapaikkakuntaa ajaneena josta ranskalaisella olisi ollut palkintosijoitus ja Schumacherilla ja Hamiltonilla olisi ollut taas tasapelissä enintään 28 erilaista rataa ja kisapaikkakuntaa missä heillä olisi ollut palkintosijoitus.

 

[CCMK]

Kimi Räikkösellä oli kieltämättä vakuuttava määrä palkintoja 29.4.2018 mennessä, mutta toisaalta niistä hienoista suorituksista puhuttaessa Kimillä ainakin 9 palkintosijoitusta oli hankittu sellaisilta radoilta missä hänellä oli aina valmiiksi hyvä luotto autoonsa urallaan ja kun ei ollut niin sitten oli vaikeampaa myös niitä palkintoja saavuttaa.

Sakhir tuntui myös kirotulta radalta koska Kimillä oli sieltä 8 kertaa palkintoja, mutta ei koskaan voittoa.

Sitten oli jonnekin onnistumisen ilon ja epäonnistumisen katkeroitumisen välitilaan jääneitä ratoja.

Ennen Silverstonen radan 10-vuotista palkinnottomuutta yhteen mittaan Kimiltä oli siltä radalta ennen tuon karmealta tuntuvan putken alkua peräti 5 kappaletta palkintosijoituksia putkeen huipentuen tietenkin voittoon vuonna 2007.

 

[CCMK]

Lewis Hamilton oli 30.4.2018 mennessä johtanut uriensa aikana ajamiaan kausia kohti 9 kertaa niitä jossakin vaiheessa niitä usein tietysti voittaen maailmanmestaruuden.

Alain Prostilla oli omaa 13 kauttaan vasten 10 sellaista kautta milloin hän johti niitä jossakin vaiheessa ja myös voitti niistä 4 kertaa maailmanmestaruuden.

 

[CCMK]

Lewis Hamilton oli tosiaan voittanut lukemattomilla eri radoilla ja eri maissa, mutta 30.4.2018 mennessä hän ei ollut vielä voittanut Ranskassa niin Magny-Coursissa kuin Paul Ricardissakaan, Intian Buddh Circuitilla, Etelä-Korean Yeongamissa tai mitään Euroopan Grand Prixin kisaa eli Nürburgringillä tai Valenciassa ajettua kisaa tai tietenkään myöskään Azerbaidzhanin Bakussa ajettua kisaa.

Vertailun vuoksi tähän tulevat Sebastian Vettelin ja Michael Schumacherin urien aikaiset voittamattomat maat ja kisat:

Sebastian Vettelin Voittamattomat Maat ja Kisat

Saksan Hockenheim (5 kisaa kun yksi voitto oli Saksasta Nürburgringiltä.)

Itävallan Red Bull Ring (4 kisaa.)

Venäjän Sochi (4 kisaa.)

Azerbaidzanin Baku (3 kisaa vaikkakin tietysti vain kaksi virallista kiitos erittäin erikoisen 2016 Euroopan Grand Prixin.)

Meksikon Mexico City (3 kisaa.)

Ranskan Magny-Cours tai tuleva Paul Ricardin kisa sillä hetkellä (1 kisa tai 2 kisaa mielipiteestä riippuen.)

Yhdysvaltojen Indianapolis (1 kisa kun yksi voitto oli Yhdysvaltojen Austinista.)

Ja sitten vielä Michael Schumacherin vastaavat:

Michael Schumacherin Voittamattomat Maat ja Kisat

Australian Adelaide (5 kisaa kun neljä voittoa oli Australiasta Melbournesta.)

Turkin Istanbul (4 kisaa.)

Arabiemiraattien/Arabiemiirikuntien Liiton Yas Marina (3 kisaa.)

Espanjan Valencia osana Euroopan Grand Prixiä (3 kisaa kun muista Euroopan Grand Prixin kisapaikoista puhuttaessa Schumacherilla oli 1 voitto Jerezistä ja 5 voittoa Nürburgringiltä.)

Singaporen Yas Marina Bay (3 kisaa.)

Etelä-Korean Yeongam (3 kisaa.)

Etelä-Afrikan Kyalami (2 kisaa.)

Intian Buddh Circuit (2 kisaa.)

Meksikon Mexico City (1 kisa.)

Yhdysvaltojen Austin (1 kisa kun 5 voittoa oli Yhdysvaltojen Indianapolisista.)

 

[CCMK]

11.5.2018 mennessä ainakin seuraavat kuljettajat olivat syntyneet päivänä jolloin ajettiin F1-kisa heidän syntymäpäivänään:

Nelson Piquet (1952 Zandvoort)

Riccardo Paletti (1958 Spa-Francorchamps)

Andrea de Cesaris (1959 Zandvoort)

Alessandro Alex Zanardi (1966 Mexico City)

Jos Verstappen (1972 Kyalami)

Giorgio Pantano (1979 Interlagos)

Bruno Senna (1983 Kyalami ja samana päivänä Nelson Piquet sai maailmanmestaruuden joskin viiden seuraavan päivän ajaksi 20.10.1983 asti mestaruus periaatteessa jäädytettiin brasilialaiselta nk. Rakettipolttoainekohun vuoksi tutkittavaksi ja aina vuoden 1983 loppuun asti velloi pelko mahdollisesta Renaultin protestin turvin La Regielle ja Alain Prostille lankeavasta mestaruudesta jolloin vasta 1.1.1984 eteenpäin Piquet oli lopullisesti vuoden 1983 maailmanmestari.)

Sergei Sirotkin (1995 Spa-Francorchamps)

 

[CCMK]

17.5.2018 mennessä Fernando Alonsolla oli 237 maaliin tulemista ajamissaan uransa kisoissa.

Se oli sama määrä kuin Michael Schumacherilla ja ne maaliin tulemiset ennen pitkää Alonso myös määrissään ylitti.

Tuossa vaiheessa Alonsolla ja kokonaan uransa vihdoin ja viimein myös testikuljettajapuolella lopettaneella Jenson Buttonilla oli yhteensä tuloksiin laskettuja maaliintuloja yhtä paljon eli 244 tuloksiin laskettua maaliintuloa minkä Alonso ylitti myös määrissään ennen pitkää.

 

[CCMK]

Rene Arnoux oli kaikkiaan vuosina 1979-1983 F1:n kiistatta nopein pelkän raan nopeuden mies.

Ihan viimeistään hän oli sitä vuosina 1982-1983 kun Gilles Villeneuve oli menehtynyt.

Huolimatta suuresta maineestaan hän ei kuitenkaan erikoisesti koskaan ollut aivan täysin eniten paalupaikkoja per kautta kohti saavuttanut kuljettaja missään vaiheessa uraansa vaan aina hän jakoi paalupaikkojen kuninkuuden jonkun kanssa vuosina 1980-1983.

Tässä ranskalaisen jaot paalukuninkuuden suhteen:

1980: Jakoi paalukuninkuuden Alan Jonesin kanssa

1981: Jakoi paalukuninkuuden Nelson Piquetin kanssa ja Piquet olisi ollut vuonna 1981 paalukuningas mikäli Kyalamin kisa olisi hyväksytty tuloksineen viralliseksi kilpailuksi, mutta niin ei käynyt ja mikäli olisi käynyt niin Piquetin mestaruus olisi samalla kertaa siirtynyt sitten Argentiinan Carlos Reutemannille

1982: Jakoi paalukuninkuuden Alain Prostin kanssa

1983: Jakoi paalukuninkuuden Patrick Tambayn kanssa

Joissakin ranskankielisissä lähteissä kuten myös italialaisissa lähteissä on virheellisesti sanottu, että Arnoux olisi ollut paalukuningas jo vuonna 1979 yhdessä Jean-Pierre Jabouillen kanssa.

Näin ei ollut.

Kenties Rene Arnoux oli kuitenkin F1-kauden 1979 paalupaikkojen perintöprinssi koska paalukuninkaat olivat äsken mainittu Jabouille ja Jacques Laffite ja pitkin kautta Arnoux oli jo erittäin kilpailukykyinen ja Dijon-Prenoisin 1979 hän oli ilmiö lajissa jota seurattiin Gilles Villeneuven tapaan äärimmäisen tarkkaan.:alppu:

 

[CCMK]

26.5.2018 mennessä Daniel Ricciardo oli onnistunut saamaan samalla radalla kaksi uransa paalupaikoista.

Edellinen mies jolla oli uransa kaksi ensimmäistä ja samalla myös koko uran viimeistä paalupaikkaa oli Jean Alesi Monzasta 1994 ja 1997 jotka myös molemmat, mutta varsinkin 1997 olisi voinut päättyä kilpailun voittoon vaikkakin ihan hiuksen hienosti hitaampi varikkopysähdys melkein McLarenin David Coulthardin ennätystasoisesti maksoi voiton Alesille joskin ehkä myös se ihan vähän aikaisempi tai myöhäisempi pysähdys olisi voinut tuoda voiton Alesille kun olisi uskallettu ottaa riski paremmassa paikkaa kisassa.

Niin ei sitten käynyt.:frown:

Vanhemmista ajoista puhuttaessa Graham Hill ajoi kaksi kertaa uransa paalupaikoista Spa-Francorchampsissa 1962 ja 1963 ja Jacky Ickx Nürburgringillä 1968 ja 1969.

 

[CCMK]

31.5.2018 mennessä Monacon Grand Prixissä 2018 tehtiin uusi ennätys.

Tuolloin koko kisan kuusi ensimmäistä kuljettajaa ajoivat maaliin täsmälleen samassa järjestyksessä kuin mistä olivat kisansa aloittaneet.

Koskaan ei ollut missään lajin kisassa siihen asti ajettu niin selvässä nipussa maaliin.

Sitä ennen vain viisi ensimmäistä kuljettajaa enintään ajoivat maaliin täsmälleen samassa järjestyksessä kuin mistä olivat kisansa aloittaneet.

Aiemmat kerrat nimenomaan 5:n parhaimman osalta samoista lähtöruuduista puhuttaessa tulee tähän alle:

Zandvoort 1974

Suzuka 2000

Magny-Cours 2003

Monza 2003

Hungaroring 2007

Lisäksi voitoista puhuttaessa vuonna 2018 6 ensimmäiseen kilpailuun oli nähty vain kolme eri voittajaa kahta voittoa kohti enintään mikä oli viimeksi tapahtunut vuonna 1987 kun Williams, McLaren ja Lotus jakoivat voitot samassa suhteessa.

 

[CCMK]

31.5.2018 mennessä lajissa oli nähty 98 erilaista paalupaikan ajanutta kuljettajaa.

Näistä paalupaikkamiehistä puhuttaessa 35 paalupaikkaa lajissa erilaisina paalupaikkoina oli ajettu Monacossa eli melko kova prosentti siis ainakin erilaisista paalupaikoista puhuttaessa.

11:sta kuljettajalle se oli myös heidän uriensa ensimmäinen paalupaikka joskin tietenkin Juan Manuel Fangiolle vuonna 1950 se kieltämättä oli erityistapaus kun koko laji oli varsin alussa muutenkin.

Joka tapauksessa tässä nimenomaan uriensa ensimmäisten paalupaikkojen saajat Monacosta vuosina 1950-2018:

1950: Juan Manuel Fangio

1958: Tony Brooks

1962: Jim Clark

1969: Jackie Stewart

1972: Emerson Fittipaldi

1977: John Watson

1980: Didier Pironi

1994: Michael Schumacher

1997: Heinz-Harald Frentzen

2004: Jarno Trulli

2016: Daniel Ricciardo

 

[CCMK]

Ralf Schumacherilla oli urallaan 6 paalupaikkaa kuten ennen pitkää tietenkin oli myös 6 voittoakin ja 7 voittoa olisi voinut olla ilman Spa-Francorchampsin 1998 tallimääräysvoittoa Damon Hillille mikä lopetti siihen paikkaan Ralf Schumacherin halut jatkaa Jordanilla vuodeksi 1999 kuin mitä hänen sopimuksessaan olisi alun perin lukenut.

Suomalaiseen tyyliin ja ennen kaikkea numeroon 6 heijastaen joskus Keke Rosbergille olisi kovasti toivonut sitä 6 voittoa ja 6 paalupaikkaa ja näitä vähän paremmaksi Keke pistikin voitoissa kun epäviralliset voitot laskien Kekellä oli niitä 7 kappaletta ja alustavia paalupaikkoja Kekelle varmaan parhaimmillaan olisi ollut tarjolla lukemattomiakin, mutta aina joku muu pisti paremmaksi rahtusen verran.

Joka tapauksessa Ralf Schumacherilla erikoista hänen urallaan oli paalupaikoista puhuttaessa se, että viisi paalupaikkaa hänen uransa kuudesta sellaisesta osui aina ranskankielisiin maihin:

Magny-Coursissa 2001, Monacossa 2003, Montrealissa 2003, Magny-Coursissa 2003 ja Montrealissa 2004 Ralf lähti tosiaan paalupaikalta.

Uran viimeinen paalupaikka sattuikin sitten sensaatiomaisesti japanilaisen Toyotan kotiradalle Japanin Suzukaan 2005!:alppu:

 

[CCMK]

11.6.2018 nähtiin Sebastian Vettelin siihen mennessä 50:s kisavoitto mikä oli myös hänen 11:sta voittonsa Ferrarilla.

Se oli sama määrä kuin Fernando Alonsolla tai Felipe Massalla.

Vain Alberto Ascarilla, Niki Laudalla ja Michael Schumacherilla oli enemmän Ferrari-voittoja ja näistä Ascarilla oli 13 voittoa, Laudalla 15 voittoa ja Schumacherilla valtavat 72 voittoa.

Vettel oli johtanut myös 14 voittoa urallaan lähdöstä maaliin ja koko lajissa vain Ayrton Senna oli johtanut enemmän sillä tavalla urallaan kun Sennalla oli sellaisia voittoja 19 kappaleen verran.

 

[CCMK]

Vuosi 2008 oli aikanaan Fernando Alonson uran vedenjakaja ja valitettavasti kohtalon ohjaamana yllättävänkin väärään suuntaan.

17.6.2018 mennessä Alonson osalta puhuttaessa tilastoja tulee tähän alle nimenomaan vuodesta 2008 eteenpäin:

Ajettuja kisoja: 198 kisaa

Voittoja: 13 voittoa

Paalupaikkoja: 5 paalupaikkaa

Kisan nopeimpia kierroksia: 12 kisan nopeinta kierrosta

Palkintosijoja: 48 kertaa palkinnoilla

Paras sijoitus MM-kilvassa: Kolme kertaa toinen vuosina 2010, 2012 ja 2013

Alonson tallikaverit samalla aikavälillä pärjäsivät seuraavasti:

Voittoja: Ei voittoja

Paalupaikkoja: Ei paalupaikkoja

Kisan nopeimpia kierroksia: 3 kisan nopeinta kierrosta joista 2 Felipe Massalle ja 1 Kimi Räikköselle

Palkintosijoja: 9 kertaa palkinnoilla joista kerran Nelson Piquet Junior tai Nelsinho Piquet ja 8 kertaa Felipe Massa

Paras tallikaverin sijoitus MM-kilvassa: Kuudes tila Felipe Massalle vuosina 2010 ja 2011

 

[CCMK]

Aikanaan Jackie Stewart hallitsi formulakalenterin eri ratoja tavalla joita tietenkin ovat toistaneet niin Michael Schumacher, Lewis Hamilton kuin Sebastian Vettel.

Stewart hallitsi etenkin vuonna 1971 ja sen jälkeiseen aikaan katsoen jokaista kauden kisakalenterin rataa.

Kanadan Mosportin kisan voitettuaan Stewartilla oli lopullisesti kaikki radat voitettuna yhtä paikkaa huomioimatta:

Itävallan Österreichringillä Stewart ei koskaan voittanut kun ura päättyi tunnetusti vuoteen 1973 eikä hän koskaan halunnut ajaa uransa teoreettista 100:n kisan starttia jostain kumman syystä siellä ja ainoana vielä tätäkin kisaa epätodennäköisempänä kisapaikkana Stewartin uran teoreettista 100:tta kilpailua varten pidettiin erittäin ymmärrettävistä syistä Watkins Gleniä.

 

[CCMK]

Alain Prost ja Michael Schumacher johtivat MM-kilpaa uriensa aikana ainakin seuraavina kausina:

Alain Prost: Vuosina 1982-1990 ja 1993 johti Prost MM-kilpaa

Michael Schumacher: Vuosina 1994-1995, 1997, 1999-2004 ja 2006 johti Schumacher MM-kilpaa

Vuonna 1998 Schumacher oli parhaimmillaan tasoissa Mika Häkkisen kanssa Monzan jälkeen, mutta tasatilanteenkin aikaan Schumacher olisi hävinnyt Häkkiselle mahdollisen mestaruuden jo siinä vaiheessa kun voittojen ollessa tasapelissä oli Schumilla vain yksi kakkostila Häkän kahta kakkostilaa vastaan jolloin Schumacherin oli pakko Suzukaan mennessä saada ainakin kakkostila jotta mestaruus olisi mahdollisen tasatilanteen jatkuessa niin Schumin kuin Häkän jäädessä voitoitta ratkaista siinä tapauksessa kolmostiloilla.

Schumacher korjasi kakkostilat tasapeliin Luxemburgin Grand Prixissä Häkkisen voittaessa, mutta teoreettisen tasapelin jatkuessa siltikin Suzukaan vaikkapa juurikin Häkkisen saadessa omat pisteet tai keskeyttäen ja Schumin saadessa enintään kakkostilan olisi sitten voitu jatkaa Suzukaan juurikin tuota kolmostilan määrittelyä.

Siinä vaiheessa Schumacher olisi ollutkin maailmanmestari Häkkiseen nähden koska Schumacherilla oli vuonna 1998 enemmän kolmostiloja kuin Häkkisellä eli kaksi kolmostilaa kuin Häkkisellä niitä oli vain yksi.

 

[CCMK]

1.7.2018 mennessä nähtiin toinen kilpailu sitten vuoden 2016 Barcelonan jossa Mercedekset eivät päässeet molempien autojen osalta maaliin asti.

Ja taisi olla myös ensimmäinen kerta jolloin molemmat autot eivät myöskään uutena turboaikana olleet päässeet maaliin teknisenkin vian takia.

Mercedeksellä tosiaan oli hieman peiliin katsomisen paikka lähinnä sen omaa ylivoimaa arvioiden.

Etenkin kun kauden 9 kisaan toistaiseksi siihen mennessä oli tullut vain 3 voittoa.

 

[CCMK]

1.7.2018 Force India-talli ajoi siihen mennessä 200:n kilpailunsa ja yhden viimeisistään koska talousvaikeudet alkoivat siinä vaiheessa realisoitua siinä vaiheessa kun Force Indiasta tuli kaikkien aikojen 17:sta eniten lajissa esiintynyt talli.

Joka tapauksessa tässä sillä hetkellä siihen mennessä 10:n eniten lajissa mukana olleen tallin ajamia kisoja:

1. Ferrari 958 kisaa

2. McLaren 830 kisaa

3. Williams 778 kisaa

4. Lotus 606 kisaa

5. Tyrrell 465 kisaa

6. Brabham 400 kisaa

7. Arrows 382 kisaa

8. Sauber 380 kisaa

9. Renault 350 kisaa

10. Minardi 340 kisaa

Lisäksi laitan tähän vielä kisamäärät mikäli erilaiset nykytallien edeltäjät olisivat niiden tuloksia lisäännyttämässä 10:n eniten kisoja ajaneimman tallin osalta jolloin järjestys hieman muuttuisi:

1. Ferrari 958 kisaa

2. McLaren 830 kisaa

3. Tyrrell/BAR/Honda/Brawn/Mercedes 818 kisaa

4. Williams 778 kisaa

5. Toleman/Benetton/Renault/Lotus/Renault 621 kisaa

6. Minardi/Toro Rosso 575 kisaa

7. Lotus 489 kisaa

8. Jordan/Midland/Spyker/Force India 485 kisaa

9. Ligier/Prost 409 kisaa

10. Brabham 400 kisaa

 

[CCMK]

1.7.2018 mennessä Lewis Hamiltonin perättäisten maaliin pääsemisten kilpailut päättyivät 33:een perättäiseen sellaiseen mikä tarkoitti jaettua sijaa yhdessä Nick Heidfeldin vastaavan kanssa.

Tässä 10:n lajin pisintä maaliin pääsemisten putkea siihen asti kun suluissa tulee kisat ja niiden aikaväli ja niiden jälkeen vielä itse tallin auto millä suoritus ajettiin:

1. Nick Heidfeld 33 kisaa (Shanghai 2007-Sakhir 2009) BMW-Sauber

2. Lewis Hamilton 33 kisaa (Suzuka 2016-Paul Ricard 2018) Mercedes

3. Kimi Räikkönen 30 kisaa (Melbourne 2012-Hungaroring 2013) Lotus-Renault

4. Fernando Alonso 29 kisaa (Shanghai 2013-Sakhir 2014) Ferrari

5. Nico Rosberg 27 kisaa (Montreal 2008-Suzuka 2009) Williams-Toyota

6. Esteban Ocon 27 kisaa (Spa-Francorchamps 2016-Mexico City 2017) Manor-Mercedes ja Force India-Mercedes

7. Max Chilton 25 kisaa (Melbourne 2013-Monaco 2014) Marussia-Cosworth ja Marussia-Ferrari

8. Daniel Ricciardo 25 kisaa (Austin 2015-Abu Dhabi 2016) Red Bull-Renault

9. Michael Schumacher 24 kisaa (Hungaroring 2001-Sepang 2003) Ferrari

10. Felipe Massa 24 kisaa (Sepang 2012-Barcelona 2013) Ferrari

1.7.2018 mennessä F1:n historiassa oltiin nähty 18 kertaa sellainen tilanne, että perättäisiä maaliin ajamisia oli nähty 20 kuljettajan osalta ja nykykuskeista sillä hetkellä tai lähivuosina Fernando Alonso pystyi tekemään sen tempun kolme kertaa ja Nico Rosberg ja Felipe Massa molemmat kaksi kertaa.

Samaan päivämäärään mennessä F1:n historiassa oltiin nähty 134 kertaa sellainen tilanne, että perättäisiä maaliin ajamisia oli nähty 10 kuljettajan osalta.

 

[CCMK]

Parhaat 100 kisaa kohti ajot putkeen kisoja lajissa maaliin päästen sinänsä nähtiin seuraavilla vuosikymmenillä kun kukaan lajissa ei 1950-luvulla selvinnyt niin pitkään ajaen putkeen kisojaan maaliin:

1960-luku: Vain kerran

1970-luku: 2 kertaa

1980-luku: 9 kertaa jotka tosin olivat jakautuneet kahteen 4 kerran ja 5 kerran putkeen

1990-luku: 6 kertaa

2000-luku: 34 kertaa

2010-luku: 50 kertaa putkeen

Tämä vertaus tietenkin päättyy päivämäärään 1.7.2018.

 

[CCMK]

Nick Heidfeldilla oli pisin perättäisten maaliin ajamisten putki 33 kisalla aiemmin kerrotusti Shanghain 2007-Sakhirin 2009 välillä.

Entä mikä oli tilanne ennen Heidfeldia?

Tässä parhaat maaliin ajamisten määrät perättäin ennen Heidfeldin silloista ja melko lailla kehuttuakin ajoputkea:

Michael Schumacher: 24 kertaa maaliin Hungaroringin 2001 ja Sepangin 2003 välisenä aikana Ferrarilla

Niki Lauda: 17 kertaa maaliin Monacon 1975 ja Anderstorpin 1976 välisenä aikana Ferrarilla (Tämä oli toinen ja viimeinen kerta 1970-luvulla kun joku kuljettaja pystyi ajamaan näin monta kertaa maaliin perättäin noin 100 kisaa kohti.)

Denny Hulme: 13 kertaa maaliin Österreichringin 1972 ja Silverstonen 1973 välisenä aikana McLarenilla (Tämä oli ensimmäinen kerta 1970-luvulla kun joku kuljettaja pystyi ajamaan näin monta kertaa maaliin perättäin noin 100 kisaa kohti.)

Graham Hill: 11 kertaa maaliin Watkins Glenin 1964 ja Watkins Glenin 1965 välisenä aikana BRM:llä (Tämä oli ensimmäinen, viimeinen ja ainoa kerta koko 1960-luvulla kun joku kuljettaja pystyi ajamaan näin monta kertaa maaliin perättäin noin 100 kisaa kohti kun koskaan lajin historiassa muutoin mikään auto ei ollut kestänyt maaliin perättäin kuin vaihtelevasti ja sattumanvaraisesti mitä tahansa 1-10 kilpailun väliltä.)

1.7.2018 mennessä muutoin Sebastian Vettelillä oli uusimmassa putkessaan 13:sta perättäinen maaliintulo mikä alkoi Austinissa 2017, mutta ennen vuoden 2019 9:ttä osakilpailua hän ei voinut edes teoriassa rikkoa omaa putkessa ajamisen ennätystään.

Carlos Sainz Juniorilla oli kaikki 9 kisaa ajettuna vuodelta 2018, mutta hän ei ajanut maaliin Abu Dhabissa 2017 joten hänellä oli siten siis toiseksi eniten maaliin ajamisia.

Kevin Magnussen ja Marcus Ericsson jakoivat 8:lla kisalla maaliin ajamisten suhteen kolmostilan maaliin ajamisten putkeen ja niiden suhteen.