"Turhia" tilastoja ja laskelmia

[CCMK]

Brittiläisellä tai espanjalaisella lausumatavalla etunimensä on ainakin kaksi F1:n maailmanmestaria tai voittajaa jakanut itse hallitsevan Paavin suhteen ja he olivat seuraavat kun oikeastaan joitakin hallitsevan Paavin selviä etunimiä omanneita F1:n maailmanmestareita on vain tasan yksi:

John Arthur Jack Brabham: Jakoi etunimensä brittiläisittäin Paavi Johannes Kahdennenkymmenennenkolmannen kanssa eli brittiläisittäin John XXIII:n kanssa ja Hänen Pyhyytensä hallituskauden aikana vuosina 1959-1960 jolloin Brabham voitti maailmanmestaruudet

Juan Pablo Montoya: Jakoi etunimensä espanjalaisittain Paavi Johannes Paavali Toisen kanssa eli brittiläisittäin John Paul II:n ja espanjalaisittain Juan Pablo II:n kanssa ja Hänen Pyhyytensä hallituskauden aikana vuosina 2001-2004 kun vuoden 2005 Silverstoneen mennessä Johannes Paavali Toinen oli keskuudestamme poistunut

Varsinainen selvempi maailmanmestari jakaen etunimensä Paavin kanssa oli seuraava:

Emilio Eugenio Antonio Giuseppe Nino Farina: Jakoi nimensä Paavi Eugenio Maria Giuseppe Giovanni Pacellin eli toisin sanoen Paavi Pius Kahdennentoista kanssa ja hän oli mestari Hänen Pyhyytensä hallituskauden aikana vuonna 1950 kun Hänen Pyhyytensä hallituskausi kesti vuodet 1939-1958

 

[CCMK]

Suurten sääntömuutosten aikana vuodesta 1997 eteenpäin 11.9.2019 olivat seuraavat suurtallit saaneet voittoja kun Mercedeksen tämän kauden tallikilvan mestaruus on melkein varma juttu niin tuolloin tai muutenkin:

Vuodet 1998-2008: Tunnettiin kapeiden autojen, urarenkaiden ja jonoajelun merkkivuosina jolle ajalle valitettavasti osuivat suurin osa kaikista suomalaisista maailmanmestaruuksista ja noina vuosina Ferrari vei tallikilvan 8 kertaa 11:sta mahdollisesta joista kaksi kertaa selvemmin ja perättäin Renaultille vuosina 2005-2006 ja muutoin vain kerran heti alkuun vuonna 1998 McLarenille se hävisi niille

Vuodet 2009-2013: Tunnettiin edelleen kapeiden autojen, mutta sliksien paluun ja diffuusorien merkkivuosina jolloin kilpailu hetkellisesti vaikutti paranevan lajissa ennen Red Bullin jyräämistä jonka tuloksena oli Red Bullin tallikilvan vienti 4 kertaa 5:stä mahdollisesta kun Brawn voitti heti alkuun kertaalleen

Vuodet 2014-2018 ja melkein varmasti 2019: Mercedes on vienyt tai on viemässä turboaikakauden osalta jokaisen mestaruuden verraten parantuneesta kilpailusta huolimattakin

Toistaiseksi Mercedes jyrää, Red Bull ei ole sitten vuoden 2013 enemmän tai vähemmän pystynyt lainkaan todelliseen merkkimestaruuskamppailuun kun taas Ferrari on kyennyt näinä vuosina vastaamaan selvästi enemmän huonoimmillaankin yleensä Mersun tahtiin vaikkakin on aina menettänyt joko kauden jälkipuoliskon yhteydessä, mutta erittäin harvoin myös kauden alusta lähtienkin otteensa merkkimestaruuskamppailuun.

 

[CCMK]

23.9.2019 mennessä eli viikko sitten tapahtuneeseen päivään ja 22.9.2019 ajettuun Singaporen Marina Bayn kisan jälkitunnelmiin mennessä oli tapahtunut muutamakin mielenkiintoinen asia:

- Ferrari sai ensimmäistä kertaa enemmän kuin neljä kaksoisvoittoa 11 vuoden sisään viidellä kaksoisvoitolla sitten vuoden 2008 kun viimeisen 15 vuoden aikana paras kaksoisvoittojen määrä on ollut vuodesta 2004 lähtien vuonna 2006 kuusi kappaletta kahden kolmen kaksoivoiton putkessa kun tuolloin voittoputket vuonna 2006 olivat Indianapolis, Magny-Cours ja Hockenheim ja Istanbul, Monza ja Shanghai ja vuonna 2008 yhden neljän kaksoisvoiton putki kun tuolloin voittoputki vuonna 2008 oli Sepang, Sakhir, Barcelona ja Monaco ja tämän jälkeen Ferrari on yleensäkin voittanut vain viisi kertaa kaksoisvoiton joista Sakhir 2010, Hockenheim 2010, Hungaroring 2015, Monaco 2017 ja Hungaroring 2017 olivat sellaisia

- Giovinazzi oli vasta toinen henkilö nk. Altavastaajatiimin Kuljettaja varmasti sitten Valtteri Bottaksen ja Silverstonen 2015 ja Giovinazzi teki historiaa olemalla 4 vuoteen ensimmäinen ei nk. Suurten Tallien Johtaja selvempi johtaja F1-kisassa sitten vuoden 2015 Silverstonen mikäli nk. Altavastaajatalleista puhutaan kun epäselvä nk. Altavastaajatiimin Kuljettaja johdossa oli Hockenheimissa tänä vuonna Lance Stroll hetken aikaa Racing Pointilla ja kun heikoin nk. Huipputallin kuljettajan johtosuoritus oli neljän vuoden sisällä Daniel Ricciardon Austinin 2015 7 kierroksen johto ilman voittoa tai palkintokorokesijoitusta sijalla 10 tuolloin Red Bullilla

- Sebastian Vettelillä on nyt 5 Marina Bayn voittoa siinä missä Lewis Hamiltonilla on niitä nyt 4 kappaletta

- Antonio Giovinazzi johti ensimmäistä kertaa urallaan kisaa ja oli ensimmäinen Sauberin tai Sauber-Alfa Romeon kuljettaja sitten vuoden 2012 ja Sergio Perezin kun tätä ennen lähimmäksi kisajohtoa oli päässyt Sauberilla 2014 Austinissa tai Interlagosissa ennen Sauberin varikkotiimin täydellistä pelkuruutta muuttuneen tilanteen johdosta toiseksi ajanut Esteban Gutierrez

- Giovinazzi oli ensimmäinen italialainen kuljettaja kisan kärjessä sitten Spa-Francorchampsin 2009 ja Giancarlo Fisichellan

- Giovinazzi oli myös ensimmäinen Alfa Romeon millään tavalla johtanut kuljettaja selvästi kilpailussa tuon vaiheen sisällyttäen Sauberin toimintaan tai nykyisin itsenään sitten Spa-Francorchampsin 1983 ja Andrea de Cesariksen

- Hamilton tietääkseni näin äkkiä laskettuna saavutti myös Michael Schumacherin johdettujen kisojen ennätyksen

 

[CCMK]

Vettelin voittaessa tosiaan Marina Bayssa hieman yli viikko sitten oli vasta toinen kerta koko nykyisellä turboaikakaudella kun Mercedes häviää kolme kisaa peräkkäin.

Heti viime vuoden alkuunhan Mersu hävisi kolme kertaa peräkkäin mikä herätti lopulta varsin turhaksi osoittautuneita toiveita tiukasta mestaruuskamppailusta kun sillä lähinnä olisi ollut enemmän merkitystä paljon lyhyemmällä kisakaudella kuin mitä kaudet nykyään ovat.

Kolmatta kertaa nähdään yleensäkin myös nykyajalta viimeisen 5 vuoden sisällä, että Mercedes häviää jollekin tallille joko kaksi tai kolme kertaa ja edelliset häviöputket ovat seuraavat Mersulta:

- Red Bull voitti vuonna 2014 kaksi kisaa peräkkäin

- Ferrari voitti viime vuonna eli 2018 kaksi kisaa peräkkäin

- Ferrari on voittanut tänä vuonna toistaiseksi kolme kisaa peräkkäin

Viime vuonna Ferrari voitti kaksi kisaa peräkkäin ja Red Bull voitti kerran heti kauden alussa Ferrarin jälkeen jolloin Mercedes voitti vasta kauden neljännessä kisassa ensi kerran.

Mercedes palautti marssijärjestyksen eilisessä kisassa Sochissa.

 

[CCMK]

Kuluneen viikonlopun aikana Venäjän Sochin kilpailuviikonloppuna Robert Kubica on joutunut Stoffel Vandoornen tapaan harvinaisen jyrätyksi viime vuosien aika-ajojen häviäjistä puhuttaessa.

Samalla hän taitaa valitettavasti olla ensimmäinen ainakin 16 aika-ajoa tallikaverilleen hävinnyt kuljettaja kauden sisään sitten kerta kaikkiaan vain ajotyyliään tuolloisiin Virallisiin Harjoituksiin sovittamattomaksi saaneen Ruotsin Stefan Johanssonin ja McLarenin vuoden 1987.

Ennen Johanssonia Johnny Dumfries hävisi Lotuksella vuonna 1986 osin tosin myös erittäin härskin tallin autopolitiikankin johdosta Ayrton Sennalle ja vuonna 1987 Johanssonin kohtalotoveri hävityissä Virallisissa Harjoituksissa oli Suzukaa huomioimatta verraten iäkäs debytantti nimeltä Satoru Nakajima joka kärsi tietenkin myös kakkoskuskin politiikasta. Suzukassakin Nakajima hävisi Sennalle, mutta ero oli pienempi kuin mitä yleensä.

 

[CCMK]

Venäjällä ei järin hirveästi viime vuosina ole Robert Shwartzmanin F3-mestaruutta huomioimatta ollut paljonkaan FIA:n alaisten sarjojen mestareita.

Lähinnä Leonid 'Leo' Novitsky FIA:n Maastorallien Maailmancupin puolelta sen voittajana vuosina 2010-2011 ja Vladimir Vasiljev vuodelta 2014 saman sarjan voittajana tulevat mieleen ja he ovat enemmän rallipuolen miehiä teoriassakin kuin formulapuolen kavereita.

 

[CCMK]

Hollannilla on myös ollut verraten vähän FIA:n eri sarjojen tai vakavien yhteistyösarjojen mestareita viime vuosina.

Nyck de Vriesin F2-mestaruuden lisäksi viimeisen 20 vuoden aikana lähinnä Tom Coronel voitti Formula Nipponin tai Japanin F3000-luokan tai Japanin Super Formulan ja myös J-Formulan nimellä tunnetun sarjan mestaruuden vuonna 1999, Nicky Pastorelli voitti Formula Renault Euroseriesin sarjan mestaruuden vuonna 2004, Giedo van der Garde voitti saman sarjan mestaruuden vuonna 2008 ja Robin Frijns voitti vuonna 2012 Formula Renaultien 3,5 Litran sarjan mestaruuden.

 

[CCMK]

Vuosi 2008 oli tosiaan Felipe Massan 15 sekunnin maailmanmestaruuden vuosi ennen sen menemistä Lewis Hamiltonille.

Vaikka kausi sinänsä huipensikin jonoajelun aikakauden eli vuosien 1998-2008 välisen ajan tai toisinaan myös vuodesta 1997 alkaen myös saman aikakauden niin siinä oli huomattava ero tuon aikakauden karmeimpiin vuosiin nähden siinä, että peräti 15 eri kuljettajaa johti edes selvästi yhden kierroksen ajan F1-kisaa.

Tämän jälkeen vuoteen 2015 asti F1-kisaa johti kaudesta hieman riippuen 10-11 kuljettajaa poikkeuksena vuosi 2009 jolloin johtajia oli enemmän, mutta tuolloinkin saattoi olla enemmän vain ohimenevän hetken johtaneita kuljettajia kuin varsinaisia kunnon kierroksella johtaneita kuljettajia eikä se parhaimmassakaan tapauksessa ollut vuonna 2008 paljoa enempää joskin tuolloin ohitusmahdollisuudet lisääntyivät ja taistelua oli sijoituksista enemmän kuin vuotta aiemmin oli ollut.

Vuoden 2015 jälkeen myös satunnaiset johtajasankarit tai johtoaseman aivan liepeillä olevat kuljettajat ovat olleet erittäin harvassa. Lähinnä Jolyon Palmer tulee mieleen Marina Bayn kisasta juuri kun ajot yleensäkin alkoivat todella sujua kuin piti ja vähän aikaa aiemmin tosiaan mainittu Lance Stroll tai Antonio Giovinazzi tällä kaudella.

 

[Bleu]

Jose Froilan Pepe Gonzalez oli ainoa kuljettaja Juan Manuel Fangion, Luigi Fagiolin ja Alberto Ascarin ohella joka aikanaan ehti voittaa kahden eri Iso-Britannian monarkin ollessa vallassa uransa aikana kun Yrjö Kuudes oli ensivoiton aikaan kuningas ja Elisabet Toinen sitten kuningatar toisen voiton aikaan.

Lisäksi Giuseppe Nino Farina on näistä poikkeuksena ainoa mestari jonka vuotena ja samalla heti koko sarjan aloitusvuotena vahvasti kuninkaana oli Yrjö Kuudes koska jo kesken vuoden 1951 alkoi kuninkaan sairastelu joka ymmärrettävästi päättyi hänen poismenoonsa vuonna 1952.

Gonzalez on muuten samalla ainoa kuljettaja, joka on voittanut Britannian GP:n kahden eri monarkin aikana.

 

[Antti82]

Vuoden 1985 jälkeenkin perättäiset mestarit ovat olleet kaikkiaan melko harvinaisia.

Vain Alain Prost, Ayrton Senna, Michael Schumacher, Mika Häkkinen, Fernando Alonso, Sebastian Vettel ja Lewis Hamilton ovat siihen kyenneet.

Kait tämä on mielipideasia että mikä on harvinaista, mutta 33 vuoden aikana vain yhdeksän kertaa sitä ei ole tehty, eli peräkkäiset mestaruudet ovat yleisiä, ei harvinaisia.

 

[Notsip86]

Ei valmistajien mestareita

Jatkoa mestaruudettomiin universumeihin. Otin pois mestaruuden voittaneet valmistajat. Tässä on otettu huomioon ainoastaan vuodesta 1958 jaossa olleet viralliset valmistajien mestaruudet: Ferrari, Williams, McLaren, Lotus, Red Bull, Mercedes, Renault, Cooper, Brabham, Vanwall, BRM, Matra, Tyrrell, Benetton ja Brawn.
Mercedes on sama Mercedes 1950- ja 2010-luvuilla. Renault on sama 1970/80- ja 2000-luvulla. Alfa Romeo on sama Alfa Romeo 1950-, 1980- ja 2010-luvuilla. Sen sijaan klassinen Lotus ja 2010-luvun Lotushommat ovat eri.
Alkuvuosina muutamat kaudet olivat tämän spekulaation osalta varsin typerryyttäviä, kun tuloksiin pääsi usein 1-3 kuljettajaa. Syynä voittajatallien ylivoima ja se, että isoimmat valmistajat saattoivat ajattaa kilpailuissa kolme, ja jopa neljä autoa. Oma juttunsa on Cooperin, Lotuksen, Brabhamin ja niiden päälleekkäiset talliprojektit 60-luvulla. Vasta 70-luvun mittaan, kun talleja ja kuskeja tuli enemmän ja vakioksi vakiintui kaksi autoa per talli, tuli tähän spekulaatioon jotain järkeä.
1950: Giuseppe Farina
1951: Juan Manuel Fangio
1952: Robert Manzon
1953: Juan Manuel Fangio
1954: Roberto Mieres. Mieres-Mantovani 20-20. Mieresillä sijalukuvertailussa yksi kakkossija enemmän.
1955: Luigi Musso. Musso 23,5 - Mieres 23.
1956: Jean Behra
1957: Juan Manuel Fangio
1958: Jean Behra
1959: Roy Salvadori
1960: Chuck Daigh, Masten Gregory, Hans Herrmann. Maurice Trintignant. Surkuhupaisaa: Mestaruuteen riitti yhden voiton tuomat 8 pistettä.
1961: Dan Gurney. Gurneylle yhden kauden voitto- ja piste-ennätys (7 ja 69)
1962: John Surtees
1963: Carel Godin de Beaufort
1964: Innes Ireland
1965: Richie Ginther
1966: Dan Gurney
1967: John Surtees
1968: John Surtees
1969: Täydellinen pannukakku. Kaikki sijoittuneet kuljettajat edustivat mestaruustalleja.
1970: Chris Amon
1971: Ronnie Peterson. Yhden kauden piste-ennätys 73.
1972: Ronnie Peterson
1973: James Hunt. Vaihteleva kausi. Finaalissa neljällä kuljettajalla mestaruus otettavissa: Pace ja Hunt sekä vähän yllättävästi Mike Beuttler ja George Follmer
1974: Graham Hill. Hieno kausi tämäkin. Finaalissa mestaruusgeimeissä mukana Hillin lisäksi Brambilla ja Jarier.
1975: James Hunt
1976: John Watson. Komea kaksintaistelu Watson-Pryce. Lopussa neljä pistettä eroa, vaikka Watson vei voittotilaston 5-2. Fujissa molemmat keskeyttivät teknisiin ongelmiin.
1977: Jody Scheckter. Yhden kauden voitto- ja piste-ennätys (8 ja 78)
1978: Jacques Laffite. Yhden kauden piste-ennätys heti rikki (83). Rosberg 2pts ja 14.
1979: Jacques Laffite. Rosberg 6pts ja 11.
1980: Jacques Laffite. Saksassa Laffite ohitti Fangion kaikkien aikojen voittoennätyksen. Rosberg 29pts, 2 GP-voittoa ja MM-4.
1981: Jacques Laffite. Rosberg 8pts ja 12.
1982: Marc Surer. Yhtä sekava kausi kuin se oikeakin. Alfa Romeon keskinäinen kilpailutilanne avasi Surerin tien mestaruuteen. Kekemäiseen tapaan Marc voitti kauden aikana vain yhden osakilpailun.
1983: Marc Surer
1984: Andrea de Cesaris. De Cesaris 45 - Senna 44,5 eli Senna kokee Prostin kohtalon. Ratkaisevaa oli Monacon pisteiden puolitus. Toisaalta Toleman tuskin olisi hyllyttänyt Sennan autoa Monzassa, jos hän olisi oikeasti ajanut mestaruudesta.
1985: Thierry Boutsen. Yhden kauden piste-ennätys (84)
1986: Rene Arnoux. Laffite loukkaantui Silverstonessa johtaessaan sarjaa. Hänet korvanneen Philippe Alliot'n keräämät 21 pistettä olisivat vieneet loppupisteissä Arnoux'n ohi.
1987: Eddie Cheever
1988: Derek Warwick
1989: Derek Warwick
1990: Nicola Larini. Huippujännittävä kausi. Yhdeksän voittajaa, ja finaalissa viidellä kuljettajalla mahdollisuudet mestaruuteen, mm. Warwick ja Caffi tasapisteissä (á 42). Larinille mestaruus, vaikka ei voittanut yhtään kilpailua. Sen sijaan kuusi kertaa toinen, kerran kolmas ja kaksi kertaa neljäs. Lehto 1p ja 21.
1991: Andrea de Cesaris. Lehto 20,5 pistettä, yksi voitto ja sarjan 8.
1992: Michele Alboreto. Yhden kauden piste-ennätys (95). Lehto 43pts, kaksi voittoa ja MM-pronssillle.
1993: Martin Brundle. Hieno ja tasaväkinen Ligierin jäsentenvälinen. Lehto 31pts ja sarjan 5.
1994: Rubens Barrichello. Lehto 1p ja 17.
1995: Heinz-Harald Frentzen
1996: Rubens Barrichello. Eeppinen kaksintaistelu Barrichello-Panis. Pisteet 69-67, voitot 5-5.
1997: Giancarlo Fisichella
1998: Damon Hill. Jordanit vastaan Alesit. Lopussa yksi piste riitti erottamaan kiistakumppanit Hillin ja Alesin. Salo 17pts, yksi voitto ja sarjan 7.
1999: Heinz-Harald Frentzen. Luonnollisesti HHF:lle yhden kauden voitto- ja piste-ennätys (11 ja 115). Salo 7pts ja 11.
2000: Jacques Villeneuve. Salo 59pts, yksi voitto ja MM-hopealle. Eroa Villeneuveen kuitenkin selkeät 23 pinnaa.
2001: Nick Heidfeld. Jännittävä pienten marginaalien kausi: Lopputulokset kärjen osalta Heidfeld 62, Villeneuve 58, Trulli ja Räikkönen 53 (kolme voittoa)
2002: Nick Heidfeld. Salo 35pts, yksi voitto ja MM-6.
2003: Jenson Button. Tiukka kolmikanta Button 79, Da Matta 78, Webber 77 :eek!:
2004: Jenson Button. Buttonille yhden kauden voitto- ja piste-ennätykset (14 ja 146) eli maaliin päästessään 14 kertaa voittaja ja kerran kolmas
2005: Ralf Schumacher
2006: Jenson Button
2007: Nick Heidfeld
2008: Robert Kubica
2009: Timo Glock
2010: Adrian Sutil. Sutilille yhden kauden piste-ennätys 301. Kovalainen 123pts ja 6.
2011: Adrian Sutil. Tasainen jakauma voittoja kuuden kärjelle (Sutil, Di Resta, Kobayashi, Alguersuari, Buemi, Perez). Kovalainen 110pts ja 7.
2012: Kimi Räikkönen. Räikkönen pisteille kaikissa osakilpailuissa. 11 voittoa ja yhden kauden piste-ennätys (417pts). Kovalainen 71pts ja 9.
2013: Kimi Räikkönen. Räikkönen 317pts ja 9 voittoa. R varmisti mestaruuden ennen loukkaantumistaan. Kovalainen 18pts ja 13.
2014: Nico Hükenberg
2015: Sergio Perez
2016: Sergio Perez. Perez pisteille kaikissa osakilpailuissa.
2017: Sergio Perez. Eeppinen ja tulikivenkatkuinen kaksintaistelu Perez - Ocon. Pisteet 375-351. Voitot 8-6 ja Force Indialle 10 kaksoisvoittoa. Oconin kannalta kohtalokkaaksi koitui yhteenotto Grosjeanin kanssa Brasiliassa.
2018: Sergio Perez. Vain kahdeksan kilpailijaa oli mukana sarjassa.
2019: Sergio Perez. Singaporessa Perezistä tuli kaikkien aikojen voitokkain kuljettaja tässä universumissa.

Voittotilasto
1. Sergio Perez 44*
2. Jacques Laffite 40
3. Jenson Button 34
4. Heinz-Harald Frentzen 30
5. Kimi Räikkönen 28*
6. Nick Heidfeld 25
7. Jarno Trulli 23
= Nico Hülkenberg 23*
9. Juan Manuel Fangio 21
= Rubens Barrichello 21
= Romain Grosjean 21*

Muut nykykuljettajat
12. Robert Kubica 17
(28. Esteban Ocon 10)
39. Carlos Sainz 6
46. Charles Leclerc 5
61. Max Verstappen 4
= Kevin Magnussen 4
97. Daniil Kvjat 2
= Pierre Gasly
121. Lance Stroll 1

Tämän universumin stirlingmoss voisi olla Olivier Panis. Panis sijoittui vv 1994-97 jokaisella kaudella joko toiseksi tai kolmanneksi. Jarno Trullikin oli pari kertaa mestaruuskahinoissa. Myös Romain Grosjean on sijoittunut pari kertaa himmeämmille mitaleille mutta ei ole oikeastaan kamppaillut mestaruudesta vielä kertaakaan.

 

[CCMK]

Suurten sääntömuutosten aikana vuodesta 1997 eteenpäin 14.10.2019 olivat seuraavat suurtallit saaneet voittoja kun Mercedeksen tämän kauden tallikilvan mestaruus on varma juttu niin tuolloin tai muutenkin:

Vuodet 1998-2008: Tunnettiin kapeiden autojen, urarenkaiden ja jonoajelun merkkivuosina jolle ajalle valitettavasti osuivat suurin osa kaikista suomalaisista maailmanmestaruuksista ja noina vuosina Ferrari vei tallikilvan 8 kertaa 11:sta mahdollisesta joista kaksi kertaa selvemmin ja perättäin Renaultille vuosina 2005-2006 ja muutoin vain kerran heti alkuun vuonna 1998 McLarenille se hävisi niille

Vuodet 2009-2013: Tunnettiin edelleen kapeiden autojen, mutta sliksien paluun ja diffuusorien merkkivuosina jolloin kilpailu hetkellisesti vaikutti paranevan lajissa ennen Red Bullin jyräämistä jonka tuloksena oli Red Bullin tallikilvan vienti 4 kertaa 5:stä mahdollisesta kun Brawn voitti heti alkuun kertaalleen

Vuodet 2014-2019: Mercedes on vienyt turboaikakauden osalta jokaisen mestaruuden verraten parantuneesta kilpailusta huolimattakin tallikilvan mestaruuden varmistuttua ainakin nyt laskujeni mukaan näillä näkymin Suzukassa

Mercedes jyrää, Red Bull ei ole sitten vuoden 2013 enemmän tai vähemmän pystynyt lainkaan todelliseen merkkimestaruuskamppailuun kun taas Ferrari on kyennyt näinä vuosina vastaamaan selvästi enemmän huonoimmillaankin yleensä Mersun tahtiin vaikkakin on aina menettänyt joko kauden jälkipuoliskon yhteydessä, mutta erittäin harvoin myös kauden alusta lähtienkin otteensa merkkimestaruuskamppailuun.

Tämän vuoden aikana nuoren Charles Leclercin kilpailukyvykkyyden nousun ansiosta tosin Ferrari on kyennyt näin loppukaudesta enemmän haastamaan kuin mitä viime vuosina keskimäärin kun myös Sebastian Vettelkin tuntuu kuin heränneen kilpailukykyhorroksestaan Kimi Räikkösen ajan jälkeen.

 

[CCMK]

Valtteri Bottas otti kieltämättä keskustelua herättäneen kohuvoittonsa eilen aamulla Suzukassa jonka aikana osoitetut vahvat puolet voitaneen keskustella toisessa toikissa enemmän kuin mitä tässä toikissa.

Valtteri Bottaksella on kuitenkin enemmän jo voittoja kuin Keke Rosbergilla virallisesti vaikka Keke vielä yhden voiton ajan epävirallisesti johtaakin.

Seuraavalla voitolla Bottas nousee epävirallisesti tasoihin ja sitä seuraavalla voitolla lopullisesti Keken ohi voittotilastossa.

Muutoin virallisesti puhuttaessa Bottasilla on yhtä monta voittoa kuin mitä lajilegenda Gilles Villeneuvella ja myös omanlaisensa huippukuljettajalla Ralf Schumacherilla eli 6 voittoa.

 

[CCMK]

Bottaksen osalta tosiaan vielä puhuen Suzukan voitto saattoi olla tätä kautta vasten ainakin osittainen lahjavoitto tai sitten sen ollessa olematta lahjavoitto ehkä ensi kertaa ja ainakin mikäli huipputallin ulkopuolisella autolla olisi ajanut niin nk. Kilpailutaktinen Tuurivoitto mitä se ei nyt tietenkään ollut.

Tällä hetkellä on puhuttu jopa, että tietyin ehdoin tämä nyt ollut voitto olisi tietyin ehdoin ollut Bottakselle uran toinen tai jopa jo kolmas voitto missä Bottas olisi flirttaillut liikaa varaslähdön kanssa.

Tietysti Suzukan kohuvoittoon vaikutti muuten taas tapahtunut ruutulippumiehen virhe lopettaa kisa kesken kierrosta liian aikaisin, mutta ainakin englantilaisilla, saksalaisilla ja espanjalaisilla foorumeilla on puitu ajoittain rankankin sävyn nostattamana mahdollista varaslähtöä.

Ainoa mielestäni jo melkein ihan oikea varaslähtö Bottaksen voitoissa on tähän asti ollut vain Red Bull Ringin parin vuoden takainen Valtterin uran toinen voitto.

Toisaalta jopa sekin Red Bull Ringin voitto lopulta tuomittiin Bottakselle oikeaksi kun varaslähdön ilmoittamat sensorit eivät vieläkin ajoittain ristiriitaisesta tuomiosta riippuen toimineet oikein tai mikäli toimivat niin ne olivat FIA:n säätämissä virhemäärän rajoissa.

Eli enintään huolimatta varsinkin jo brittien osalta ajoittain täysin naurettaviksi menevistä täysvaraslähtötason syytöksistä piittaamatta Valtterilla on enintään ehkä yksi varaslähdöstä aiheutunut voitto ja koska kukaan siitä Red Bull Ringin voitostakaan ei 31.12.2017 mennessä tehnyt asianmukaista lisäprotestia, valitusta ja siitä sitten Valtterille kenties tuloillaan olevaa hylkäystä jälkikäteen niin ei Valtterilta voinut voittoa poiskaan ottaa.

Tosin erittäin huolestuttavaa on kyllä tuo Valtterin tapa kieltämättä leikitellä hieman liikaa niiden lähtöjen nopeuden kanssa.

Niinhän tosin pelleilevät tämän hetken tuomariston lähihistorialliset kultapojut eli Hamilton, Vettel ja Verstappenkin.:frank:

Lienee ehkä Valtterilta tämä lähtöjen kiihkeys ja ajoittain omituinen auton kanssa hytkyttely ja vekslailu johtunut siitä vuoden 2016 ja ehkä kenties myös vuosien 2014-2015 Valtterin muka 'huonojen' lähtöjen aiheuttamasta kitinästä?

 

[CCMK]

Viimeisen 15 vuoden aikana vuodesta 2004 eteenpäin jo melko monestikin lauantaille tarkoitettu aika-ajo on jouduttu siirtämään sunnuntaille.

Näinä kertoina kun aika-ajo on jouduttu siirtämään sunnuntaille lauantailta niin paalupaikan ajanut kuljettaja on ollut saksalainen tai vähintään puoleksi saksalainen tai myös puoleksi suomalainen.

Kerrat ovat siis nämä kun nämä kuljettajat olivat myös saksalaisia, puolittain saksalaisia tai myös puolittain suomalaisia maailmanmestareita jotka myös voittivat paalupaikkojensa aikana kaudella vähintään aina yhden kisan, mutta eivät välttämättä sen ajoaikaan olleet vielä maailmanmestareita tai jotka eivät nyt ainakaan laskujeni mukaan vuoden 2019 osalta voi enää ajaa maailmanmestaruudesta:

Suzuka 2004: Michael Schumacher

Suzuka 2010: Sebastian Vettel (Vettel oli tuolloin vasta ajamassa kohti ensimmäistä maailmanmestaruutta.)

Melbourne 2013: Sebastian Vettel

Austin 2015: Nico Rosberg (Rosbergin Nico on ainoa puoleksi suomalainen paalupaikkamies tässä tapauksessa kun lauantailta sunnuntaille tapahtuneista siirretyistä aika-ajoista puhutaan kuten myös maailmanmestarikin ainakin puoleksi suomalaisittain joskin ei tietenkään ollut sitä tuon paalupaikan ajoaikaan.)

Suzuka 2019: Sebastian Vettel (Vettel ei ainakaan laskujeni mukaan ymmärtääkseni voi enää saavuttaa maailmanmestaruutta tällä kaudella kun Suzukassa myös laskujeni mukaan varmistui Mercedeksen merkkimestaruus ja mestari voi olla enää vain Lewis Hamilton tai äärimmäisen pienellä todennäköisyydellä kiitos Mersun tallivehkeilyn Valtteri Bottas.)

 

[Notsip86]

MM-kaudet ilman voittajatalleja

Poistin jokaiselta kaudelta ko. vuoden voittajatallit ja järjestin tulokset uudestaan. Tällaisia laskelmia on tehty jokunen vuosi sitten, muttei näinkään kattavasti.
1950: Louis Rosier
1951: Louis Rosier
1952: Mike Hawthorn & Robert Manzon
1953: Maurice Trintignant
1954: Andre Pilette & Jean Behra
1955: Luigi Musso. Mestaruuden pistemarginaali oli eeppinen 0,33. Kovan onnen soturina Roberto Mieres.
1956: Hernando da Silva Ramos
1957: Luigi Musso
1958: Harry Schell
1959: Roy Salvadori
1960: Joakim Bonnier
1961: Dan Gurney. Yhden kauden piste- ja voittoennätykset 50 / 4.
1962: John Surtees
1963: Bruce McLaren. Tasainen kausi. Finaalissa viidellä kuljettajalla mahdollisuudet mestaruuteen (McLaren, Brabham, Maggs, Bonnier ja Gurney)
1964: Bruce McLaren
1965: Dan Gurney. Monzassa Gurney ohitti Behran kaikkien aikojen voittotilastossa. Hän myös rikkoi nimissään olleet kausiennätykset (53pts / 5xGP)
1966: Dan Gurney
1967: Chris Amon. Piste-enkka 54.
1968: Pedro Rodriguez
1969: John Surtees
1970: Denny Hulme. Piste-enkka 63.
1971: Ronnie Peterson. Taas ennätykset uusiksi: 65pts / 7xGP
1972: Ronnie Peterson. Nähtiin hieno kaksintaistelu Petersonin ja Amonin välillä. Amon johti ennen finaalia pistein 47-45. Peterson voitti Amonin jäädessä kuudenneksi.
1973: Carlos Reutemann
1974: James Hunt. Kolmen kauppaa: Hunt 46, Beltoise 43, Hill 42. Hunt rynnisti mestaruuteen kahdella viimeisen osakilpailun pakkovoitolla. Beltoiselle nollat molemmista. Hill sijoittui kolmanneksi ja hävisi mestaruuden vain viidellä pisteellä vaikkei voittanut yhtään osakilpailua.
1975: Tom Pryce
1976: Tom Pryce. Piste-ennätys 69.
1977: Hans-Joachim Stuck. Tasainen kausi. Finaalissa neljän kopla Stuck 46, Depailler 40, Brambilla 39, Fittipaldi 38. Depailler voitti Fujissa mutta Stuck varmisti mestaruuden sijoittumalla toiseksi.
1978: Jacques Laffite. Piste-ennätys 70. Rosberg 2pts ja 20.
1979: Didier Pironi. Pistelaskusysteemi TOP4+TOP4 vaikutti ratkaisevasti. Ennen finaalia: Reutemann 43 (53), Watson 43 (46), Jarier 41, Pironi 40 (41). Jälkeen: Pironi 48 (50), Reutemann 43 (53), Watson 43 (49), Jarier 41. Rosberg 6pts ja 14. Tämä oli ainoa kerta kauden aikana, jolloin Reutemann menetti MM-johtonsa.
1980: Elio de Angelis. Tasainen ja äkkiväärä kausi. Ennen kahta viimeistä osakilpailua vielä 11 kuljettajalla oli matemaattiset mahdollisuudet mestaruuteen. De Angelis kiri lopussa kärkeen. Villeneuve jäi niukasti toiseksi, vaikka ei voittanut yhtään kilpailua. Rosberg 27pts, 1 voitto ja MM-7.
1981: Elio de Angelis. Piste-ennätys 76; melkein kaksi kertaa toiseksi sijoittuneen Eddie Cheeverin pistemäärä (39).
1982: Marc Surer. Ennen finaalia Surer - Giacomelli 41-41. Vegasissa Surer sijoittui toiseksi ja Giacomelli neljänneksi. Spekulaatioissa palataan Dijoniin, jossa De Cesaris otti voiton tallitoverinsa nenän edestä, vieden juuri nuo kolme pistettä. De Cesaris tosin oli vielä silloin mukana mestaruusjunassa. Surer voitti kekemäisesti vain yhden kilpailun (kokonaispistemääräkin lähellä Rosbergia), Giacomelli kolmesti.
1983: Marc Surer. Ennen finaalia Surer - Mansell 47-46. Kyalamissa Surer kolmas, Mansell pannukakku.
1984: Elio de Angelis. Detroitissa De Angelis ohitti Gurneyn ja Surteesin kaikkien aikojen voittotilastossa.
1985: Thierry Boutsen. Ei logiikkaa: Boutsen voitti vain kaksi osakilpailua ja toiseksi sijoittunut Patrick Tambay peräti viidesti
1986: Stefan Johansson. Arnoux johti suurimman osan kaudesta, mutta Johanssonin väkevä loppukiri oli liikaa. Pisteet 61-58, voitot 5-5.
1987: Thierry Boutsen. Benettonien kaksinkamppailu, jossa Jonathan Palmer kuokkavieraili. Boutsen otti Fabista 18-0 -voiton kahdessa viimeisessä osakilpailussa.
1988: Thierry Boutsen
1989: Nelson Piquet. Ympäripyöreä kausi. Mestaruuteen riitti huomattavan pieni pistemäärä (44). Voittajia oli 11.
1990: Jean Alesi
1991: Alain Prost. Lehto 13pts, yksi voitto ja sarjan 11. Häkkinen 9pts ja 15.
1992: Mika Häkkinen. Nopea Häkkinen vs. tasaisen varma Alboreto. Pisteet 62-58, voitot 5-1. Lehto 19pts ja sarjan 6. Belgiassa nähtiin jopa suomalainen kaksoisvoitto.
1993: Vaihteleva kausi, jossa MM-kärki vaihtui melkein jokaisessa kilpailussa. Finaalissa neljän kauppaa: Brundle (49), Blundell (44), Herbert ja Berger (42). Adelaidessa Brundle ratkaisi mestaruuden sijoittumalla kolmanneksi. Monzassa Alesi nousi kaikkien aikojen voittotilaston kärkeen. Lehto 26pts ja MM-7.
1994: Mika Häkkinen. Mestaruus irtosi kuudella voitolla ja 64 pisteellä. Salo 1p ja 19.
1995: Heinz-Harald Frentzen. Häkkinen 47pts, neljä voittoa ja MM-3, Salo 22pts ja MM-7.
1996: Jean Alesi. Enkat 100pts ja 9 voittoa. Häkkinen 69pts, kaksi voittoa ja MM-hopealle, Salo 18pts ja kahdeksas.
1997: Giancarlo Fisichella. Salo 16pts ja 9.
1998: Jacques Villeneuve. Salo 8pts ja 10.
1999: Ralf Schumacher. Piste-enkka 106. Salo 8pts ja 12.
2000: Ralf Schumacher. Salo 34pts ja sarjan 6.
2001: Nick Heidfeld. Kauden tasaisuudesta kertoo kärkinelikon loppulukemat: Heidfeld 59, Villeneuve 54, Räikkönen 53, Trulli 50. Huom. myös alhaiset pistemäärät.
2002: Jenson Button. Salo 27pts ja 8.
2003: Cristiano da Matta. Yhtä jännittävä kausi kuin se oikeakin: Da Matta 81, Button 80, Webber 79.
2004: Jenson Button. Jäätävät enkat: 146 pistettä ja 14 voittoa (18 kilpailusta) yhteen kauteen.
2005: Ralf Schumacher. Toyotojen välinen kaksintaistelu. Schumacher voitti kauden aikana vain kaksi osakilpailua mutta sijoittui pisteille 17 kertaa. Button nousi Brasiliassa kaikkien aikojen voittotilaston kärkeen.
2006: Kimi Räikkönen. Ylivoimainen Räikkönen, 116 pistettä ja 9 voittoa
2007: Nick Heidfeld. Kovalainen 77pts, kaksi voittoa ja MM-pronssille
2008: Jarno Trulli. Trulli ja Webber päätyivät tasapisteisiin 109-109. Voitot Trullille 6-5, ja näin Webberille jo toinen niukka tappio MM-taistelussa.
2009: Nico Rosberg
2010: Robert Kubica. Luonnollisesti piste-ennätys (307). Loppuun asti vääntöä Rosbergin kanssa. Kovalainen 25pts ja 14.
2011: Nico Rosberg. Kovalainen 17pts ja 14.
2012: Nico Hülkenberg. Force India vs Sauber tasaväkinen nelikenttä, kaikki voitot näille neljälle kuljettajalle. Kovalainen 120pts ja 7.
2013: Jenson Button. Button vs Perez -kaksintaistelu. Bottas 108pts ja 10.
2014: Valtteri Bottas. Tiukka kaksintaistelu Bottas v. Alonso. Bottakselle ennätyspisteet Abu Dhabin tuplauksen ansiosta (321). Voittoja kuusi. Räikkönen 154pts ja MM-kuudes. Belgiassa suomalainen kaksoisvoitto; samalla radalla kuin 22 vuotta aiemmin.
2015: Valtteri Bottas. Tällä kertaa mestaruus oli selkeämpi, vaikka pistemäärä jäi vähäisemmäksi (280). GP-voittoja 7.
2016: Ferrarien jäsentenvälinen. Ferrari voitti 18/21 kilpailusta. Loppupisteet kuitenkin selkeästi Vettelille 372 - Räikkönen 339, voitot 11-7. Bottas 191pts ja MM-nelonen. Sotshissa ja Malesiassa suomalainen kaksoisvoitto.
2017: Sergio Perez. Nyt oli vuorossa Force Indian tiukka jäsentenvälinen.
2018: Nico Hülkenberg
2019: Carlos Sainz

Kolminkertaisia maailmanmestareita siis Gurney, De Angelis, Boutsen ja R. Schumacher. Tosielämän maailmanmestareista Hawthorn, Surtees, Hulme, Hunt, Piquet, Prost, Häkkinen, Villeneuve, Button, Räikkönen ja Rosberg mestaruuteen myös tässä skenaariossa - Villeneuve ja Räikkönen vieläpä peräkkäisinä vuosina eri kategorioissa.

GP-voittotilasto
1. Jenson Button 40
2. Jean Alesi 31
3. Jarno Trulli 22
= Nico Hülkenberg 22*
5. Ralf Schumacher 21
6. Giancarlo Fisichella 20
= Nico Rosberg 20
= Kimi Räikkönen 20*
= Sergio Perez 20*
10. Nick Heidfeld 18

Muut nykykuljettajat
20. Valtteri Bottas 13
22. Sebastian Vettel 12
26. Robert Kubica 10
= Carlos Sainz 10
(52. Esteban Ocon 6)
62. Kevin Magnussen 5
= Daniel Ricciardo 5
83. Romain Grosjean 3
= Lando Norris 3
= Pierre Gasly
100. Daniil Kvjat 2
= Charles Leclerc 2
= Lance Stroll 2
133. Max Verstappen 1

 

[CCMK]

17.10.2019 mennessä tänä vuonna Kimi Räikkönen täytti 40 vuotta.

Samalla hänestä tuli 8:s F1:n maailmanmestari joka ajoi tai on ajanut mestaruutensa jälkeenkin silloin kun hän ollut jo vähintään 40 vuotta tai enemmän täyttänyt.

Giuseppe Nino Farina, Juan Manuel Fangio, Jack Brabham, Graham Hill, Mario Andretti, Nigel Mansell ja Michael Schumacher olivat häntä 7 edeltänyttä tuon rajan saavuttanutta kuljettajaa.

Lähelle tuota rajaa pääsi Australian Alan Jones jolla ura päättyi Adelaideen 1986 kun viikon kuluttua kisasta hänellä oli silloiset 40-vuotispäivät.

Mikäli Alan Jones tosin olisi tehnyt kohutun, lopullisen uransa päätteksi suunnitellun yksittäisen kotikisan Adelaidessa 1987 niin silloin hän olisi ehtinyt olla täyttänyt jo 41 vuotta ja vähän ylikin Williamsilla ajaessa kun Nigel Mansell oli loukkaantunut.

Tosin lopulta ei niin Jones tai varsinainen Williamsin ykköstestaaja eli Jean-Louis Schlesser päässeet ajamaan vaan Riccardo Patrese aloitti tunnetut Williams-vuotensa 1987-1992 ajamalla tosiaan niistä ensimmäisen Adelaidessa 1987 saatuaan luvan poistua jo kauan sitten kulissienkin takaa myönnettynä lopulta julkisesti Brabhamilta milloin hänen tilalleen otettiin ajamaan Brabhamin testikuljettaja Stefano Modena.

 

[CCMK]

Kuluneena sunnuntaina ajetun Mexico Cityn kisan jälkeen ja nyt tulevan sunnuntain Austinin kisan aikaan meillä on näillä näkymin F1:ssä tilanne jossa sitten Sakhirin 2010 jälkeen ajaa ruudukossa jälleen vahvasti ikäluokista Alle 20-vuotiaat, 20 vuotta, 30 vuotta tai 40 vuotta ja sen yli täyttäneitä kuljettajia.

Tämä tosin kestää tai on jo kestänyt Mexico Cityn ja Austinin kisavälin verran koska Lando Norris täyttää Interlagosin kisaan mennessä 13.11.2019 tänä vuonna tasan 20 vuotta.

 

[CCMK]

Sakhir 2010 oli tosiaan sinä vuonna juuri edellisviestin mukaisesti melkoisen erikoinen kisa ikäjakaumaltaan:

Kauden aloituskisaan mennessä tilanne oli sellainen, että tuolloisena viime vuonna eli vuonna 2009 F1:ssä ei ollut ajanut yhtäkään 40 vuotta tai sitä vanhempaa kuljettajaa kun tietenkin mukana olivat Alle 20-vuotiaat, 20 vuotta, 30 vuotta tai 40 vuotta tai sen yli täyttäneitä kuljettajia.

Melbournen 2010 eli kauden toiseen osakilpailuun mennessä vuoden 2010 nuorin kisakuljettaja oli jo täyttäneet vähintään sen hetken 20 vuotta ja siitä eteenpäin on menty kuten on.

Sakhirista 2010 puhuttaessa kisan nuorin kuljettaja oli Jaime Alguersuari 19 vuotta täyttäneenä ja kisan vanhin kuljettaja oli paluun lajiin tehnyt Michael Schumacher 41 vuotta täyttäneenä.

Mexico Cityn kisa oli tänä vuonna tietenkin taas poikkeuksellinen kuten myös Austinin kisa tulee olemaan ilman ihmeitä pois luettuna tietenkin mahdolliset sairastelut, muut korvaukset tai loukkaantumiset.

Mexico Cityn kisa oli viides ja Austinin kisa tulee olemaan vasta kuudes kerta historiassa tällaisenaan!

Edelliset kerrat ennen Sakhiria 2010, Mexico Cityä 2019 ja mahdollisesti Austinia 2019 olivat nämä F1:ssä kun esikarsiutuneita, karsiutuneita, hylättyjä, kilpailuviikonlopulta suljettuja/kilpailuviikonloppuun osallistumaan estettyjä tai kisaan muista syistä kuten sairaudesta, loukkaantumisen tai poismenon myötä lähtemättömiä kuljettajia ei huomioida:

Montreal 1980: Mike Thackwell oli nuorin kuljettaja kisassa tuolloin 19 vuotta täyttäneenä ja Mario Andretti oli vanhin kuljettaja kisassa 40 vuotta täyttäneenä

Reims 1963: Chris Amon oli nuorin kuljettaja kisassa tuolloin 19 vuotta täyttäneenä ja 20 vuotta täyttävänä myöhemmin saman vuoden heinäkuussa ja Maurice Trintignant oli vanhin kuljettaja kisassa 45 vuotta täyttäneenä ja 46 vuotta täyttävänä myöhemmin saman vuoden lokakuussa

Monza 1961: Ricardo Rodriguez oli nuorin kuljettaja kisassa tuolloin 19 vuotta täyttäneenä, Maurice Trintignant oli kisassa tuolloin 43 vuotta täyttäneenä ja 44 vuotta täyttävänä myöhemmin saman vuoden lokakuussa ja Jack Fairman oli vanhin kuljettaja kisassa 48 vuotta täyttäneenä

Tämän erikoisuuden lisäksi erikoista on se, että mikäli vain Lando Norris ja Kimi Räikkönen todella starttaavat Austiniin (Ja miksi ei ellei ikäviä yllätyksiä tapahdu.) niin ensimmäistä kertaa F1:ssä vasta nyt koskaan juurikin perättäinen tällainen ikäluokkien laajakirjoinen edustus näinkin nuorelta tasolta!

 

[CCMK]

Edellisten viestien hengessä hieman jatkaen tuota ikäkausikysymystä tarkemmin sanottuna kuljettajista vaikka en ihan äkkiä aivan jokaista F1:stä aikavälillä 1950-2019 laskenutkaan niin sarjan alkuvuosina 1950-1956 juurikin 1950-luvulla mitaten erikoista oli, että tuolloinkin oli erittäin runsaasti kuljettajia laidasta laitaan.

Tosin Alle 20-vuotiaita kuljettajia ei kisaan päässyt ainuttakaan ja vuorostaan mukana oli tai myös ajoi 50 vuotta tai senkin yli täyttäneitä kuljettajia.

Kaikkein vanhin kisaan yrittänyt ja ainoa käytännössä hyvin teoriassa jopa 60-vuotiaana F1-kisaan päässyt kuljettaja olisi voinut olla tietenkin Monacon Louis Chiron, mutta tässäkin tapauksessa siihen ikään mennessä Chiron kyllä aina yritti ihan vain oman kotikisansa ajamista ja siinäkin alkoi olla siinä vaiheessa jo omat riskinsä.

Varmuudella tai näin äkkiseltään laskettuna ainakin F1-historiassa on ollut ainakin 12 50 vuotta tai sen yli täyttänyttä kuljettajaa ihan F1-kisaan päässeinä kuljettajina ilman karsiutumista tai edellisessä viestissä pohdittuja muita syitä.

Niistä viimeinen 50 vuotta tai yli täyttänyt F1-kuljettaja selvästi kisaan päässeenä koskaan oli Nürburgringillä 1956 50-vuotiaana ja oikeammin 51 vuotta täyttävänä sinä vuonna Louis Rosier joka kärsi kuolettavan loukkaantumisen 7.10.1956 samana vuonna testionnettomuudessa, vajosi poismenoa enteilevään ranskalaisten lääkärien määrittämään rajatilaan 26.10.1956 jonka aikana voimaan astui lähtökohtaisesti Monsieur Rosierin testamentti ja 29.10.1956 Rosier tosiaan poistui keskuudestamme kun 5.11.1956 hän olisi täyttänyt 51 vuotta.