"Turhia" tilastoja ja laskelmia

[CCMK]

27.10.2019 mennessä Lewis Hamiltonilla oli mielenkiintoinen pieni ennätys tällä kaudella.

Hamilton oli voittanut 8 kisaa kaudella jostakin muusta lähtöruudusta kuin paalupaikalta.

Michael Schumacherilla oli vuonna 1995 näin vertailun vuoksi 7 voittoa muusta lähtöruudusta kuin paalupaikalta, Damon Hillillä oli 5 voittoa muusta lähtöruudusta kuin paalupaikalta vuonna 1994, Alain Prostilla oli 5 voittoa muusta lähtöruudusta kuin paalupaikalta vuonna 1990 ja Niki Laudalla oli 5 voittoa muusta lähtöruudusta kuin paalupaikalta vuonna 1984.

Lauda ja Prost ajoivat myös tosiaan vuosina 1984 ja 1990 voittaen ilman paalupaikkoja lainkaan ja Lauda voitti myös mestaruuden ilman paalupaikkaa mitenkään kauteen kuten aikanaan myös vuonna 1967 oli voittanut Denny 'Karhu' Hulmekin ilman paalupaikkaa mitenkään kauteen 2 kilpailua ja maailmanmestaruuden.

Uudemmilta F1-vuosilta puhuttaessa Sebastian Vettelillä oli 5 voittoa vuonna 2013 muusta lähtöruudusta kuin paalupaikalta ja Lewis Hamiltonilla oli aiempi ennätys vuodelta 2014 myös 5 voitolla muusta lähtöruudusta kuin paalupaikalla.

Tällä kaudella ainakin toistaiseksi ajettuihin kisoihin nähden F1:ssä on kaikkea usein sanottua tylsyyttä vasten ollut pieni sensaatio siinä, että 13 voittajaa tämän kauden 18 kisasta toistaiseksi ovat voittaneet kisansa jostakin muusta lähtöruudusta kuin paalupaikalta.

 

[CCMK]

Edellisen kysymyksen innoittamana laitan vuosien 1950-2018 väliseltä ajalta vertailut muutamien seuraavien viestien osalta niistä vuosista jolloin siis mestarit tai muutoin voittavat kuljettajat voittivat kaudella kisoja joltakin muulta lähtöruudun sijalta kuin paalupaikalta ja Indy 500-kisoja ei tähän ole laskettu vuosilta 1950-1960 ja tähän viestiin tulevat tietenkin 1950-luvun kisojen tilanteet näin:

1950: Giuseppe Nino Farina voitti kaksi kilpailua mestaruuskaudellaan muutoin kuin paalupaikalta ja Juan Manuel Fangio voitti kerran muutoin kuin paalupaikalta käsin

1951: Juan Manuel Fangio tai nk. Maestro voitti vain kerran mestaruuskaudellaan muutoin kuin paalupaikalta, Alberto Ascari, Giuseppe Nino Farina ja Luigi Fagioli voittivat kerran muutoin kuin paalupaikalta ja Fagiolin tapauksessa se oli jaettu voitto yhdessä Fangion kanssa joka on tietenkin Maestron tapauksessa poissa kuvioista puolittaisestikin

1952: Alberto Ascari voitti vain kerran mestaruuskaudellaan muutoin kuin paalupaikalta ja Piero Taruffi voitti kerran muutoin kuin paalupaikalta

1953: Alberto Ascari voitti kaksi kilpailua mestaruuskaudellaan muutoin kuin paalupaikalta ja Mike Hawthorn ja Juan Manuel Fangio voittivat kerran muutoin kuin paalupaikalta

1954: Juan Manuel Fangio voitti kaksi kilpailua mestaruuskaudellaan muutoin kuin paalupaikalta ja Jose Froilan Pepe Gonzalez ja Mike Hawthorn voittivat kerran muutoin kuin paalupaikalta

1955: Juan Manuel Fangio voitti kaksi kilpailua mestaruuskaudellaan muutoin kuin paalupaikalta ja Maurice Trintignant voitti kerran muutoin kuin paalupaikalta

1956: Fangio voitti vain kerran mestaruuskaudellaan muutoin kuin paalupaikalta ja Stirling Moss ja Peter Collins voittivat molemmat kahdesti ilman paalupaikkaa ja Luigi Musso voitti kerran ilman paalupaikkaa ja Musson tapauksessa se oli jaettu voitto yhdessä Fangion kanssa joka on tietenkin Maestron tapauksessa poissa kuvioista puolittaisestikin

1957: Maestro Fangio voitti vain kerran viimeisellä mestaruuskaudellaan muutoin kuin paalupaikalta ja Stirling Moss voitti kahdesti ilman paalupaikkaa ja Tony Brooks voitti kerran ilman paalupaikkaa ja Brooksin tapauksessa se oli jaettu voitto yhdessä Mossin kanssa joka on tietenkin Mossin tapauksessa poissa kuvioista puolittaisestikin

1958: Mike Hawthorn ei mestaruuskaudellaan voittanut ainuttakaan kilpailua ilman paalupaikkaa kun ainoa voittokisa osui sellaiseen kisaan mistä oli tullut paalupaikka ja Stirling Moss ja Tony Brooks voittivat kolmesti ilman paalupaikkaa ja Maurice Trintignant ja Peter Collins voittivat kerran ilman paalupaikkaa

1959: Jack Brabham voitti vain kerran mestaruuskaudellaan muutoin kuin paalupaikalta ja samoin teki myös Bruce McLaren kaikkien muiden kuljettajien voittaessa 1950-luvun päätteeksi aina vain kaudella paalupaikalta käsin

 

[CCMK]

Jatkoa edelliseen kysymykseen vuosien 1950-2018 väliltä tulee tähän viestiin 1960-luvun kohdalta:

1960: Jack Brabham voitti kaksi kertaa mestaruuskaudellaan muutoin kuin paalupaikalta ja Bruce McLaren voitti vain kerran muutoin kuin paalupaikalta kaikkien muiden kuljettajien voittaessa 1960-luvun alkajaisiksi aina vain kaudella paalupaikalta käsin

1961: Phil Hill voitti vain kerran mestaruuskaudellaan muutoin kuin paalupaikalta ja Wolfgang von Trips voitti kahdesti ilman paalupaikkaa ja Giancarlo Baghetti, Stirling Moss ja Innes Ireland voittivat kukin kerran muutoin kuin paalupaikalta

1962: Graham Hill voitti 4 kertaa mestaruuskaudellaan muutoin kuin paalupaikalta ja Bruce McLaren, Dan Gurney ja Jim Clark voittivat vain kerran kukin muutoin kuin paalupaikalta

1963: Jim Clark voitti 2 kertaa mestaruuskaudellaan muutoin kuin paalupaikalta ja Graham Hill ja John Surtees voittivat kerran muutoin kuin paalupaikalta

1964: John Surtees ei mestaruuskaudellaan voittanut kertaakaan ilman paalupaikkaa vaan Nürburgringillä ja Monzassa hän voitti paalupaikalta käsin kisansa ja Graham Hill, Jim Clark ja Dan Gurney voittivat kahdesti kaudella ilman paalupaikkaa ja Lorenzo Bandini voitti kerran ilman paalupaikkaa kaudella

1965: Jim Clark voitti 2 kertaa mestaruuskaudellaan muutoin kuin paalupaikalta ja Jackie Stewart ja Richie Ginther voittivat kerran muutoin kuin paalupaikalta

1966: Jack Brabham voitti 2 kertaa mestaruuskaudellaan muutoin kuin paalupaikalta ja Jackie Stewart, Ludovico Scarfiotti ja Jim Clark voittivat kerran muutoin kuin paalupaikalta

1967: Denny Hulme voitti saamatta lainkaan paalupaikkaa kauteen mestaruuden 2 voitolla ja Jack Brabham ja Jim Clark voitti myös kaksi kertaa muutoin kaudella kuin paalupaikalta ja Pedro Rodriguez, Dan Gurney ja John Surtees voittivat kerran kauteen muutoin kuin paalupaikalta

1968: Graham Hill voitti 2 kertaa mestaruuskaudellaan muutoin kuin paalupaikalta ja Jackie Stewart voitti 3 kertaa muutoin kuin paalupaikalta, Denny Hulme voitti 2 kertaa muutoin kuin paalupaikalta ja Bruce McLaren, Jacky Ickx ja Jo Siffert voittivat muutoin kerran kauteen muutoin kuin paalupaikalta

1969: Jackie Stewart voitti 5 kertaa mestaruuskaudellaan muutoin kuin paalupaikalta ja Graham Hill ja Denny Hulme voittivat ainoina kuljettajina muutoin kerran kauteen paalupaikan ulkopuolelta kun Jacky Ickx ja Jochen Rindt voittivat aina kisansa paalupaikalta 1960-luvun päätteeksi

 

[CCMK]

Edelliseen kahteen viestiin tulee nyt jatkoa 1970-luvun muodossa:

1970: Jochen Rindt voitti 3 kertaa mestaruuskaudellaan muutoin kuin paalupaikalta ja Jacky Ickx voitti myös 3 kertaa kauteen paalupaikan ulkopuolelta kun Jack Brabham, Jackie Stewart, Pedro Rodriguez, Clay Regazzoni ja Emerson Fittipaldi voittivat vain kerran kauteen paalupaikan ulkopuolelta 1970-luvun alkajaisiksi

1971: Jackie Stewat voitti 2 kertaa mestaruuskaudellaan muutoin kuin paalupaikalta ja Mario Andretti, Peter Gethin ja Francois Cevert voittivat kukin vain kerran paalupaikan ulkopuolelta

1972: Emerson Fittipaldi voitti 3 kertaa mestaruuskaudellaan muutoin kuin paalupaikalta ja Jackie Stewart voitti myös 3 kertaa muutoin kuin paalupaikalta ja Denny Hulme ja Jean-Pierre Beltoise voittivat molemmat vain kerran paalupaikan ulkopuolelta kisan kaudella

1973: Jackie Stewart voitti 3 kertaa mestaruuskaudellaan muutoin kuin paalupaikalta ja Emerson Fittipaldi voitti myös 3 kertaa muutoin kuin paalupaikalta ja Ronnie Peterson ja Peter Revson voittivat molemmat 2 kertaa muutoin kuin paalupaikalta ja Denny Hulme voitti vain kerran muutoin kuin paalupaikalta tietenkin Ruotsin Anderstorpissa:alppu:

1974: Emerson Fittipaldi tai myös Emmo voitti vain kerran mestaruuskaudellaan muutoin kuin paalupaikalta ja Carlos Reutemann, Ronnie Peterson ja Jody Scheckter voittivat miestä kohti kaksi kertaa kaudella ilman paalupaikkaa ja vain 'Karhu' Hulme eli Denny Hulme voitti kerran kaudella ilman paalupaikkaa Clay Regazzonin tapaan

1975: Niki Lauda voitti vain kerran ilman paalupaikan tuomaa etua ensimmäisellä mestaruuskaudellaan Ruotsin Anderstorpin Suomessakin nähdyssä TV-kisassa ja Emerson Fittipaldi voitti kaksi kertaa muutoin kuin paalupaikalta ja Carlos Pace, Jody Scheckter, Jochen Mass, James Hunt, Carlos Reutemann, Vittorio Brambilla ja Clay Regazzoni voittivat kerran kauteen muutoin kuin paalupaikalta

1976: James Hunt voitti vain kerran ilman paalupaikan tuomaa etua mestaruuskaudellaan Zandvoortissa ja Niki Lauda voitti kaksi kertaa muutoin kuin paalupaikalta ja Clay Regazzoni, John Watson, Ronnie Peterson ja Mario Andretti voittivat kerran kauteen muutoin kuin paalupaikalta

1977: Niki Lauda voitti 3 kertaa muutoin kuin paalupaikalta mestaruuskaudellaan ja Jody Scheckter voitti myös kolme kertaa muutoin kuin paalupaikalta ja Mario Andretti voitti 2 kertaa muutoin kuin paalupaikalta ja Carlos Reutemann, Gunnar Nilsson, Jacques Laffite, Alan Jones ja James Hunt voittivat kukin kerran miestä kohti vuoteen muutoin kuin paalupaikalta

1978: Mario Andretti voitti vain kerran kauteen muualta kuin paalupaikalta mestaruuskaudellaan Paul Ricardissa ja Carlos Reutemann voitti 3 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja Niki Lauda voitti kahdesti muualta kuin paalupaikalta ja Ronnie Peterson, Patrick Depailler ja Gilles Villeneuve voittivat myös vain kerran paalupaikan ulkopuolelta

1979: Jody Scheckter voitti 2 kertaa muutoin kuin paalupaikalta mestaruuskaudellaan ja Alan Jones voitti 3 kertaa muualta kuin paalupaikalta kisaan lähteneenä ja Gilles Villeneuve voitti myös kahdesti muutoin kuin paalupaikalta ja Patrick Depailler ja Clay Regazzoni voittivat vain kerran kaudella paalupaikan ulkopuolelta 1970-luvun päätteeksi

 

[CCMK]

Kolmeen edelliseen saman kysymyksen viesteihin tulee jatkoa nyt 1980-luvulta:

1980: Alan Jones voitti 4 kertaa mestaruuskaudellaan muutoin kuin paalupaikalta ja Rene Arnoux ja Nelson Piquet voittivat 2 kertaa muualta kuin paalupaikalta ja Didier Pironi, Carlos Reutemann, Jacques Laffite ja Jean-Pierre Jabouille voittivat kukin miestä kohti kerran paalupaikan ulkopuolelta 1980-luvun alkajaisiksi

1981: Nelson Piquet voitti 2 kertaa mestaruuskaudellaan muutoin kuin paalupaikalta ja Alan Jones, Alain Prost, Gilles Villeneuve ja Jacques Laffite voittivat myös 2 kertaa muualta kuin paalupaikalta ja Carlos Reutemann ja John Watson voittivat molemmat vain kerran kaudella muutoin kuin paalupaikalta käsin

1982: Keke Rosberg voitti mestaruuskaudellaan vain kerran muutoin kuin paalupaikalta ikimuistoisesti Dijon-Prenoisissa ja Didier Pironi, John Watson ja Niki Lauda voittivat kukin kaksi kertaa ilman paalupaikalta lähtemistä kauteen ja loput voittivat vain kerran paalupaikan ulkopuolelta eli Alain Prost, Riccardo Patrese, Nelson Piquet, Patrick Tambay, Elio de Angelis, Rene Arnoux ja Michele Alboreto voittivat kukin vain kerran paalupaikan ulkopuolelta kauteen

1983: Nelson Piquet voitti mestaruuskaudellaan 3 kertaa muutoin kuin paalupaikalta ja Alain Prost ja Rene Arnoux voittivat kaksi kertaa muutoin kuin paalupaikalta ja loput kuljettajat eli John Watson, Patrick Tambay, Keke Rosberg, Michele Alboreto ja Riccardo Patrese voittivat vain kerran kauteen paalupaikan ulkopuolelta

1984: Niki Lauda voitti mestaruuskaudellaan 5 kertaa ottamatta ylipäänsä paalupaikkaa kertaakaan kaudella mitenkään ja puolen pisteen päähän maailmanmestaruudesta jäänyt Alain Prost voitti 4 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja ainoa muu voittaja ilman paalupaikan etua mitenkään kauteen oli 35 vuotta sitten Suomen Keke Rosberg Dallasin voitollaan:alppu:

1985: Alain Prost voitti mestaruuskaudellaan 4 kertaa muutoin kuin paalupaikalta ja Michele Alboreto voitti kahdesti paalupaikan ulkopuolelta kuten myös Keke Rosberg ja Nigel Mansell ja Elio de Angelis, Niki Lauda ja Ayrton Senna voittivat vain kerran sinä vuonna muutoin kuin paalupaikalta

1986: Alain Prost voitti mestaruuskaudellaan 3 kertaa muutoin kuin paalupaikalta ja Nigel Mansell voitti 4 kertaa muutoin kuin paalupaikalta ja myös Nelson Piquet voitti 3 kertaa muutoin kuin paalupaikalta Prostin tapaan ja Gerhard Berger voitti kerran paalupaikan ulkopuolelta Mexico Cityssä

1987: Nelson Piquet voitti mestaruuskaudellaan 2 kertaa muutoin kuin paalupaikalta ja Nigel Mansell voitti 4 kertaa muutoin kuin paalupaikalta ja Alain Prost voitti 3 kertaa muutoin kuin paalupaikalta ja Ayrton Senna voitti 2 kertaa muutoin kuin paalupaikalta

1988: Ayrton Senna voitti mestaruuskaudellaan vain kerran muutoin kuin paalupaikalta tuolloin sateisessa Silverstonen kisassa kun muutoin piti aina olla brassitähdelle niin hyvässä kuin orastavassa pahassakin se paalupaikka:frank:. Muutoin Alain Prost voitti 5 kertaa muutoin kuin paalupaikan turvin ja Gerhard Berger voitti käytännössä Senna-Prost tai Prost-Senna-sarjaksi muuttuneen F1-kauden 1988 aikana vain kerran tietenkin paalupaikan ulkopuolelta

1989: Alain Prost voitti mestaruuskaudellaan 3 kertaa muutoin kuin paalupaikalta ja Nigel Mansell voitti 2 kertaa muutoin kuin paalupaikalta kuten myös Thierry Boutsen ja kertaalleen muutoin kuin paalupaikalta voittivat kauden aikana Gerhard Berger ja Alessandro Nannini kun Ayrton Senna olisi aina ja tunnetusti voittanut vain paalupaikalta mikäli olisi ollutkin mestari tai sitä ilmankin kuten kävi 1980-luvun päätteeksi

 

[CCMK]

Neljään edelliseen viestiin tulee saman kysymyksen pohjalta jatkoa toiseksi viimeisessä viestissä 1990-luvulta kun ihan ei mahtunut yhdessä 2000-luvun ja 2010-luvun vuosien kanssa samaan viestiin:

1990: Ayrton Senna voitti mestaruuskaudellaan vain kerran muutoin kuin paalupaikalta tuolloin heti kauden alkuun Phoenixin kisassa kun muutoin taas kerran vain paalulta voitettiin jos voitettiin ja vuoden 1989 tapaan myrskyisä asenne päättyi toista vuotta peräkkäin brasilialaisen kohukirnuun lajin kerman kanssa Suzukan temppujen myötä:frank::frown:. Alain Prost tosiaan voitti 5 kertaa kauden aikana paalupaikan ulkopuolelta ja Nelson Piquet voitti 2 kertaa kun Riccardo Patrese, Thierry Boutsen ja Nigel Mansell voittivat kukin kerran paalupaikan ulkopuolelta 1990-luvun alkuun

1991: Ayrton Senna ei voittanut kertaakaan mestaruuskaudellaan ilman paalupaikan suomaa avustusta joskin oli tehdä poikkeuksen sääntöön Suzukassa luovuttaen senkin voiton lopulta Gerhard Bergerille joka sitten sai siitä mustamaalausta niskaan myös siten kun ainoa voitto oli Bergerin paalupaikan kisastakin samalta radalta. Nigel Mansell voitti 3 kertaa kaudella paalupaikan ulkopuolelta ja Nelson Piquet voitti kerran paalupaikan ulkopuolelta

1992: Nigel Mansell ei voittanut kertaakaan mestaruuskaudellaan paalupaikan ulkopuolelta mitä on myös erittäin vahvasti kritisoitu ainakin ajoittain vaikka muutoin urallaan Mansell nimenomaan voitti erittäinkin paljon kisoja paalupaikan ulkopuolelta ja oli niin monesti se vuosien 1986, 1987 ja 1991 kruunaamaton maailmanmestari tavallaan kun sitä kaikkea miettii. Ayrton Senna voitti kolme kertaa kaudella paalupaikan ulkopuolelta joskin Monacossa se jäi erittäin täpärälle ja muutoin Gerhard Berger voitti kaksi kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja Riccardo Patrese ja Michael Schumacher molemmat kertaalleen paalupaikan ulkopuolelta

1993: Alain Prost voitti myös verraten erittäin paljon myöskin kritisoidulla viimeisellä mestaruuskaudellaan ainakin toisinaan vain yhden kerran paalupaikan ulkopuolelta kotikisassaan Magny-Coursissa ja Ayrton Senna voitti neljästi kauden aikana paalupaikan ulkopuolelta ja Damon Hill voitti kolmesti paalupaikan ulkopuolelta ja Michael Schumacher voitti kerran paalupaikan ulkopuolelta

1994: Michael Schumacher voitti 4 kertaa mestaruuskaudellaan paalupaikan ulkopuolella joista 3 tuli tosin Ayrton Sennan vielä eläessä ja vain yksi voitto tuli Sennan poismenon jälkeen Magny-Coursissa ja Damon Hill tosiaan voitti 5 kertaa paalupaikan ulkopuolelta kun Gerhard Berger ja Nigel Mansell ottivat yhdet voitot nimiinsä juurikin paalupaikalta kisaan lähteneinä joskin Bergeriä auttoi siinä tavoitteessa valtava Hockenheimin joukkokolari ja Mansellia Hillin ja Schumacherin keskeytys

1995: Michael Schumacher voitti 7 kertaa mestaruuskaudellaan paalupaikan ulkopuolelta ja Damon Hill ja Johnny Herbert voittivat 2 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja Jean Alesi kerran kun David Coulthard tarvitsi ainoaan Williams-voittoonsa Estorilissa paalupaikan etua ainakin jossain määrin

1996: Damon Hill voitti 4 kertaa mestaruuskaudellaan paalupaikan ulkopuolelta jääden siten jonkinlaiseen välitilaan ja nykyvuosia ajatellen oikeastaan pikkuhiljaa jotakin synninpäästöä saaden umpihuonoon vuoteen 1995 tai juurikin taas muka vain Williamsin huippuauton kritiikkiin mitä hän on näinä vuosina saanut mestaruuskaudestaan keskusteltuna ja Jacques Villeneuve voitti mestaruushaastajana myös 4 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja Michael Schumacher voitti 3 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja Olivier Panis tietenkin kerran

1997: Jacques Villeneuve voitti vain kerran mestaruuskaudellaan paalupaikan ulkopuolelta mikä tietenkin on herättänyt ajoittain valtavaa kritiikkiä kanadalaista vasten ja saanut muun muassa Damon Hillin näyttämään usein ylikritisoidulta kuljettajalta. Michael Schumacher mestaruushaastajana voitti 3 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja David Coulthard voitti kaksi kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja Heinz-Harald Frentzen, Gerhard Berger ja Mika Häkkinen voittivat kukin kerran kaudella paalupaikan ulkopuolelta

1998: Mika Häkkinen voitti 2 kertaa mestaruuskaudellaan paalupaikan ulkopuolelta mitä voisi joskus myös kritisoida aika paljonkin kun elettiin juurikin jonoajelun kulta-ajan alkua tai kovempaa kautta lähestyttiin.

Etenkin Häkkinen oli ennen Nürburgringiä aina tarvinnut paalupaikkaa voittoa varten ja kun Häkkisellä oli ajoittain apunaan myös tallimääräykset joskin Michael Schumacherin puoleen nähden jäivät toki lähinnä likaamaan vain kautta 1998 silloin kun Jerezin 1997 haluaisi unohtaa laskuista ja tietysti potentiaalia tallimääräyksiin toki oli myös vuosille 1999-2001, mutta joskus Häkällekin kävi huonosti kisoissa jolloin tallimääräystä ei ehditty niin usein suomalaisen eduksi antaa.

Itse asiassa vaikka Michael Schumacheria voisi paljonkin kritisoida niin hän voitti vuonna 1998 5 kertaa paalupaikan ulkopuolelta, mutta Häkkisen tavoin myös Schumacher hyötyi uransa aikana merkittävissä määrin tallimääräyksistä siinä missä Häkkisellä se etu jäi rajoitetummaksi.

Damon Hill oli ainoa voittaja paalupaikan ulkopuolelta kaudella, mutta siinäkin voitossa harmittavasti oli tallimääräyksen makua ilmassa mikä tuhosi käytännössä Eddie Jordanin ja Ralf Schumacherin välit vuotta 1999 ja normaalia sopimusta ajatellen. David Coulthard tosiaan tarvitsi paalupaikkaa ainoaa kauden voittoaan varten Imolassa, mutta sekin voitto olisi saattanut mennä hopealautasella Häkkiselle ilman suomalaisen keskeytystä.

1999: Mika Häkkinen voitti 2 kertaa mestaruuskaudellaan paalupaikan ulkopuolelta mikä herätti myös keskustelua aikanaan taas vähän tallimääräyksistäkin, mutta vuoteen 1998 verrattuna sentään vähemmän kun Häkkinen sentään nyt ainakin ajoittain ihan oikeastikin taisteli mestaruutensa eteen ja toisaalta tallimääräyksille ei ollut samalla tapaa edellytyksiä kun Ferrarillakin Michael Schumacher loukkaantui kesken kauden.

Eddie Irvine voitti 4 kertaa ilman paalupaikalta lähtöä, mutta näistä ainakin pari voittokisaa tuntui selkeiltä tallimääräysvoitoilta kuten Hockenheim ja Sepang.

Mika Salo olisi Hockenheimin 1999 oikealla voitollaan ollut voittaja paalupaikan ulkopuolelta. Muutoin Michael Schumacher voitti ennen loukkaantumistaan kahdesti, David Coulthard ja Heinz-Harald Frentzen voitti myös kahdesti ilman paalupaikan etua ja Johnny Herbert kerran paalupaikan ulkopuolelta 1990-luvun päätteeksi

 

[CCMK]

Viiden edellisen viestin ja saman kysymyksen lopulliseksi päätteeksi tulee tähän viestiin vielä 2000-luvun vuodet yhdessä ja samassa nipussa toistaiseksi kun vuosi 2019 on vielä kesken:

2000: Michael Schumacher voitti 4 kertaa mestaruuskaudellaan paalupaikan ulkopuolelta ja David Coulthard voitti 3 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja Mika Häkkinen mestaruustaistossa mukana ollessaan voitti 2 kertaa paalupaikan ulkopuolelta mitä pidettiin joko taas jonkinlaisena heikkoutena tai sitten joskus myös vahvuutena lähinnä jonoajelun aikakauden pahentumisen myötä ja Rubens Barrichello voitti kerran paalupaikan ulkopuolelta aloittaen siten 2000-luvun formuloissa

2001: Michael Schumacher voitti 3 kertaa mestaruuskaudellaan paalupaikan ulkopuolelta ja David Coulthard, Ralf Schumacher ja Mika Häkkinen voittivat kukin 2 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja Häkkinen oli niin kovin lähellä voittaa Barcelonassakin paalupaikan ulkopuolelta ennen keskeytystä ja Juan Pablo Montoya tosiaan ei voittanut ilman paalupaikan etua

2002: Michael Schumacher voitti 6 kertaa mestaruuskaudellaan paalupaikan ulkopuolelta ja Rubens Barrichello voitti 3 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja David Coulthard ja Ralf Schumacher voittivat kukin kerran paalupaikan ulkopuolelta ja Juan Pablo Montoya ei kauden paalupaikkakuninkaana kyennyt kertaakaan voittamaan kisaa juurikaan paalupaikalta!

2003: Michael Schumacher voitti 2 kertaa mestaruuskaudellaan paalupaikan ulkopuolelta ja Ralf Schumacher voitti 2 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja David Coulthard, Kimi Räikkönen, Giancarlo Fisichella ja Juan Pablo Montoya voittivat vain kerran paalupaikan ulkopuolelta

2004: Michael Schumacher voitti 5 kertaa mestaruuskaudellaan paalupaikan ulkopuolelta ja Kimi Räikkönen ja Juan Pablo Montoya voittivat vain kerran paalupaikan ulkopuolelta muiden eli Jarno Trullin tai Rubens Barrichellon voittaessa aina paalupaikalta käsin

2005: Fernando Alonso voitti 3 kertaa mestaruuskaudellaan paalupaikan ulkopuolelta ja Kimi Räikkönen voitti 4 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja Juan Pablo Montoya voitti 2 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja Michael Schumacher kerran kuuluisassa Indianapolisissa 2005 paalupaikan ulkopuolelta

2006: Fernando Alonso voitti 3 kertaa mestaruuskaudellaan paalupaikan ulkopuolelta ja Michael Schumacher voitti silloisen ensimmäisen uransa päätteeksi 4 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja Jenson Button voitti kerran paalupaikan ulkopuolelta

2007: Kimi Räikkönen voitti 4 kertaa mestaruuskaudellaan paalupaikan ulkopuolelta eikä Kimi voittanut mestaruuskaudellaan vaikkapa Häkkisen Mikan vastaavaan mestaruusaikojen hegemoniaan verraten oikeastaan kuin vain kaksi kertaa ihan kärkipaikalta kisan eli heti alkuun Melbournessa ja Spa-Francorchampsissa kun muutoin Kimi pystyi voittamaan kisoja ilman paalupaikkaakin siinä missä ihan aina Häkä ei siihen kyllä kyennyt ja Fernando Alonso voitti 2 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja he olivat ainoat voittajat muutoinkin kaudella ilman paalupaikan etua koska totutun kritisoidusti Felipe Massa ja oikeastaan heti alkuun muuan nuori koheltaja ja puusilmä nimeltä Lewis Hamilton tarvitsivat tuolloin aina paalupaikan voittaakseen

2008: Lewis Hamilton voitti 2 kertaa mestaruuskaudellaan paalupaikan ulkopuolelta mikä sekin edelleen oli varsin vähän nuorekkaalla ja kohualttiilla uralla. Felipe Massa tosin voitti 3 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ollessaan hävittänyt mainettaan vain paalupaikalta voittavana kuljettajana kaudella katkerasti sen 15 sekuntia Interlagosissa myös maailmanmestari ennen tunnettuja loppuratkaisuja. Fernando Alonso voitti 2 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja Kimi Räikkönen, Heikki Kovalainen ja Robert Kubica voittivat kukin kerran paalupaikan ulkopuolelta kaudella

2009: Jenson Button voitti 2 kertaa mestaruuskaudellaan paalupaikan ulkopuolelta ja Rubens Barrichello sai myös 2 voittoa paalupaikan ulkopuolelta ja Sebastian Vettel, Mark Webber, Lewis Hamilton ja Kimi Räikkönen voittivat kerran paalupaikan ulkopuolelta

2010: Sebastian Vettel voitti 2 kertaa paalupaikan ulkopuolelta kohuja täynnä olevalla mestaruuskaudellaan luoden pohjaa tulevien vuosien suurelle kritiikilleen vaikka vielä tuolloin jossain määrin positiivisesti häneen suhtauduttiinkin ja myös loput mestaruusmiehet eli Fernando Alonso, Mark Webber, Jenson Button ja Lewis Hamilton voittivat kaikki kukin 2 voittoa joskin Alonsolle olisi tullut vain 1 voitto ja Felipe Massalle 1 voitto ilman tallimääräyskohua Hockenheimissa Alonson eduksi ja Massan tappioksi

2011: Sebastian Vettel voitti 2 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja Lewis Hamilton voitti 3 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja samoin teki myös Jenson Button ja Fernando Alonso ja Mark Webber voittivat kukin vain kerran paalupaikan ulkopuolelta

2012: Sebastian Vettel voitti mestaruuskaudellaan 2 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja myös Fernando Alonso, Jenson Button ja Lewis Hamilton pystyivät voittamaan 2 kertaa paalupaikan ulkopuolelta kun taas Mark Webber vain kerran pystyi voittamaan paalupaikan ulkopuolelta kuten myös paluun lajiin tehnyt Kimi Räikkönenkin

2013: Sebastian Vettel voitti mestaruuskaudellaan 5 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja Fernando Alonso voitti 2 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja Kimi Räikkönen ja Nico Rosberg voittivat vain kerran paalupaikan ulkopuolelta ja myös Mark Webber suostuessaan Sebastian Vettelin lahjavoittoon nöyryyttävästi Interlagosissa kauden ja aussin uran päätöksessä olisi saanut myös tietenkin yhden voiton paalupaikan ulkopuolelta

2014: Lewis Hamilton voitti mestaruuskaudellaan 5 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja Daniel Ricciardo voitti 3 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja Nico Rosberg voitti 2 kertaa paalupaikan ulkopuolelta

2015: Lewis Hamilton voitti mestaruuskaudellaan 3 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja Nico Rosberg ja Sebastian Vettel voittivat molemmat 2 kertaa paalupaikan ulkopuolelta

2016: Nico Rosberg voitti mestaruuskaudellaan 3 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja Lewis Hamilton voitti myös 3 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja Max Verstappen ja Daniel Ricciardo voittivat kukin kerran kauteen paalupaikan ulkopuolelta kun Hamilton päätti pilata oman ja Rosbergin kisan jossa tosin Hamiltonin voittaessa britti olisi tarvinnut paaluetua voittoon siinä Rosberg ei

2017: Lewis Hamilton voitti mestaruuskaudellaan vain kerran paalupaikan ulkopuolelta mikä ei hirvittävästi herätä kehuja vaikka nk. Sankarillisia Taisteluja britti välillä esittikin. Sebastian Vettel voitti 4 kertaa paalupaikan ulkopuolelta Mersun ylivoimaa vastaan ja Max Verstappen voitti 2 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja Daniel Ricciardo kerran kun Valtteri Bottaskin

2018: Lewis Hamilton voitti mestaruuskaudellaan 4 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja Sebastian Vettel voitti 3 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja Max Verstappen voitti 2 kertaa paalupaikan ulkopuolelta ja Daniel Ricciardo ja Kimi Räikkönen voittivat molemmat kerran paalupaikan ulkopuolelta

 

[CCMK]

Edellisen kysymyksen pohjalta laitan vielä eri vuosille suhdeluvut paalupaikan ulkopuolelta otettujen voittojen suhteen varsinaisiin kauden kisoihin vuosina 1950-2018 ja mukana tietenkään tässäkään ei ole Indy 500:n kisoja vuosilta 1950-1960 ja kun paalupaikan ulkopuoliset voitot lasketaan aina ensin jälkimmäisen luvun ollessa kauden kisamäärä:

1950: 3/6 kilpailusta

1951: 4,5/7 kilpailusta (Mukaan on laskettu puolikkaaksi voitoksi Luigi Fagiolin jaettu voitto tässä tapauksessa.)

1952: 2/7 kilpailusta

1953: 4/8 kilpailusta

1954: 4/8 kilpailusta

1955: 3/6 kilpailusta

1956: 5,5/7 kilpailusta (Mukaan on laskettu puolikkaaksi voitoksi Luigi Musson jaettu voitto tässä tapauksessa.)

1957: 3,5/7 kilpailusta (Mukaan on laskettu puolikkaaksi voitoksi Tony Brooksin jaettu voitto tässä tapauksessa.)

1958: 8/10 kilpailusta

1959: 2/8 kilpailusta

1960: 3/9 kilpailusta

1961: 6/8 kilpailusta

1962: 7/9 kilpailusta

1963: 4/10 kilpailusta

1964: 7/10 kilpailusta

1965: 4/10 kilpailusta

1966: 5/9 kilpailusta

1967: 7/11 kilpailusta

1968: 10/12 kilpailusta

1969: 7/11 kilpailusta

1970: 11/13 kilpailusta

1971: 5/11 kilpailusta

1972: 8/12 kilpailusta

1973: 11/15 kilpailusta

1974: 8/15 kilpailusta

1975: 10/14 kilpailusta

1976: 7/16 kilpailusta

1977: 13/17 kilpailusta

1978: 9/16 kilpailusta

1979: 9/15 kilpailusta

1980: 12/14 kilpailusta

1981: 12/15 kilpailusta

1982: 14/16 kilpailusta

1983: 12/15 kilpailusta

1984: 10/16 kilpailusta

1985: 13/16 kilpailusta

1986: 11/16 kilpailusta

1987: 11/16 kilpailusta

1988: 7/16 kilpailusta

1989: 9/16 kilpailusta

1990: 11/16 kilpailusta

1991: 4/16 kilpailusta

1992: 7/16 kilpailusta

1993: 9/16 kilpailusta

1994: 9/16 kilpailusta

1995: 12/17 kilpailusta

1996: 12/16 kilpailusta

1997: 9/17 kilpailusta

1998: 8/16 kilpailusta

1999: 13/16 kilpailusta

2000: 10/17 kilpailusta

2001: 9/17 kilpailusta

2002: 11/17 kilpailusta

2003: 8/16 kilpailusta

2004: 7/18 kilpailusta

2005: 10/19 kilpailusta

2006: 8/18 kilpailusta

2007: 6/17 kilpailusta

2008: 10/18 kilpailusta

2009: 8/17 kilpailusta

2010: 10/19 kilpailusta

2011: 10/19 kilpailusta

2012: 10/20 kilpailusta

2013: 9/19 kilpailusta

2014: 10/19 kilpailusta

2015: 7/19 kilpailusta

2016: 8/21 kilpailusta

2017: 9/20 kilpailusta

2018: 11/21 kilpailusta

 

[CCMK]

Edellisen viestin pohjalta tosiaan voisi sanoa, että mikä tahansa sellainen kisakausi joka keräsi ainakin 10 voittoa paalupaikan ulkopuolelta tai sitä enemmän merkitsi yleensä suurta taistelua ja jännitystä tai joinakin vuosina varsinkin nykypäivää kohti mentäessä järkyttävää ylivoimaa suhteessa muihin ennen pitkää voittajankin osalta ainakin ajoittain.

Toki myös ajoittaista eri aikakauden heikkoa teknistä kestävyyttä tai muuta yllättävää tekijää kisaan tuovana jännityksenä sekin merkitsi.

Kaudet joissa oli ainakin 10 voittoa tai enemmän paalupaikan ulkopuolelta olivat seuraavat kuin ensimmäinen kausi milloin oli mahdollista saada ylipäänsä ylimmäisrajana 10 voittoa tai enemmän oli vuosi 1958 ja tietenkin ehkä vähän aikaisemmin kuten vuonna 1955 ja myös ajoittain tätä ennenkin ilman lukuisia kisaperuutuksia olisi kaiketi voitu kautta kohti ajaa jo 10 kisaa tai enemmänkin ja myöhemminkin useat kisaperuutukset tai joidenkin kisojen julistaminen MM-kilvan ulkopuolisiksi periaatteessa muutoin ihan kalenteriin kuuluneinakin ovat toki huomionarvoisia olemukseltaan:

1968: 10 voittoa 12 mahdollisesta

1970: 11 voittoa 13 mahdollisesta

1973: 11 voittoa 15 mahdollisesta

1975: 10 voittoa 14 mahdollisesta

1977: 13 voittoa 17 mahdollisesta

1980: 12 voittoa 14 mahdollisesta

1981: 12 voittoa 15 mahdollisesta

1982: 14 voittoa 16 mahdollisesta

1983: 12 voittoa 15 mahdollisesta

1984: 10 voittoa 16 mahdollisesta

1985: 13 voittoa 16 mahdollisesta

1986: 11 voittoa 16 mahdollisesta

1987: 11 voittoa 16 mahdollisesta

1990: 11 voittoa 16 mahdollisesta

1995: 12 voittoa 17 mahdollisesta

1996: 12 voittoa 16 mahdollisesta

1999: 13 voittoa 16 mahdollisesta

2000: 10 voittoa 17 mahdollisesta

2002: 11 voittoa 17 mahdollisesta

2005: 10 voittoa 19 mahdollisesta

2008: 10 voittoa 18 mahdollisesta

2010: 10 voittoa 19 mahdollisesta

2011: 10 voittoa 19 mahdollisesta

2012: 10 voittoa 20 mahdollisesta

2014: 10 voittoa 19 mahdollisesta

2018: 11 voittoa 21 mahdollisesta

 

[CCMK]

29.10.2019 mennessä tämän kauden aikana tietenkin Lewis Hamilton kykeni tekemään uuden ennätyksen lajissa kun kukaanhan ei ollut kyennyt voittamaan kertaakaan siihen mennessä 8 kertaa paalupaikan ulkopuolelta kilpailua kaudella kun ennätys oli Michael Schumacherilla vuodelta 1995 7 ja Schumacher itse oli ollut lajissa aikanaan tietenkin jo vuonna 1995 ensi kertaa 6 kertaa paalupaikan ulkopuolelta voittanut kuljettaja ja varsinainen juurikin 6 voittoon paalupaikan ulkopuolelta kauden päätteeksi jääneeltä ollut kausi oli vuosi 2002.

Schumacheria ennen lajissa ja ennen vuotta 1995 ennätys oli jaetusti hallussa Jackie Stewartilta vuodelta 1969, Niki Laudalta vuodelta 1984, Alain Prostilta vuosilta 1988 ja 1990 ja Damon Hilliltä vuodelta 1994 5 voitolla paalupaikan ulkopuolelta.

29.10.2019 mennessä tällä kaudella lajissa ilman muuta on ollut Mersun ylivoima, mutta hienoa on ollut silti ainakin periaatteessa juurikin tämän hetken tilanteen mukaan 13 kertaa paalupaikan ulkopuolelta 18 ajettuun kisaan mennessä.

 

[CCMK]

Mikäli vuosien 1950-1960 Indy 500:n kisat laskisi vuosien 1950-1960 F1-kisojen lopputuloksiin ja ennätyksiin niin kaikkina muina vuosina paitsi vuoden 1953 AAA-sarjan Indy 500:n ja vuoden 1956 USAC-sarjan Indy 500:n kilpailuissa aina olisi ollut muu voittaja kuin paalupaikalta lähtenyt kuljettaja.

Vain vuonna 1953 Bill Vukovich ja vuonna 1956 Pat Flaherty onnistuivat voittamaan Indy 500:n paalupaikalta käsin.

 

[CCMK]

Tällaiselta näyttävät paalupaikan ulkopuolelta voittaneiden kuljettajien osuudet kauden kisoja kohti prosenttiyksikköinä tai prosentteina vuosien 1950-2018 väliseltä ajalta kun mukaan ei lasketa vuosien 1950-1960 Indy 500:n kisoja:

1950: 3/6 kilpailusta= 50 %

1951: 4,5/7 kilpailusta= 64 % (Mukaan on laskettu puolikkaaksi voitoksi Luigi Fagiolin jaettu voitto tässä tapauksessa.)

1952: 2/7 kilpailusta= 29 %

1953: 4/8 kilpailusta= 50 %

1954: 4/8 kilpailusta= 50 %

1955: 3/6 kilpailusta= 50 %

1956: 5,5/7 kilpailusta= 79 % (Mukaan on laskettu puolikkaaksi voitoksi Luigi Musson jaettu voitto tässä tapauksessa.)

1957: 3,5/7 kilpailusta= 50 % (Mukaan on laskettu puolikkaaksi voitoksi Tony Brooksin jaettu voitto tässä tapauksessa.)

1958: 8/10 kilpailusta= 80 %

1959: 2/8 kilpailusta= 25 %

1960: 3/9 kilpailusta= 33 %

1961: 6/8 kilpailusta= 75 %

1962: 7/9 kilpailusta= 78 %

1963: 4/10 kilpailusta= 40 %

1964: 7/10 kilpailusta= 70 %

1965: 4/10 kilpailusta= 40 %

1966: 5/9 kilpailusta= 56 %

1967: 7/11 kilpailusta= 64 %

1968: 10/12 kilpailusta= 83 %

1969: 7/11 kilpailusta= 64 %

1970: 11/13 kilpailusta= 85 %

1971: 5/11 kilpailusta= 45 %

1972: 8/12 kilpailusta= 67 %

1973: 11/15 kilpailusta= 73 %

1974: 8/15 kilpailusta= 53 %

1975: 10/14 kilpailusta= 71 %

1976: 7/16 kilpailusta= 44 %

1977: 13/17 kilpailusta= 76 %

1978: 9/16 kilpailusta= 56 %

1979: 9/15 kilpailusta= 60 %

1980: 12/14 kilpailusta= 86 %

1981: 12/15 kilpailusta= 80 %

1982: 14/16 kilpailusta= 88 %

1983: 12/15 kilpailusta= 80 %

1984: 10/16 kilpailusta= 63 %

1985: 13/16 kilpailusta= 81 %

1986: 11/16 kilpailusta= 69 %

1987: 11/16 kilpailusta= 69 %

1988: 7/16 kilpailusta= 44 %

1989: 9/16 kilpailusta= 56 %

1990: 11/16 kilpailusta= 69 %

1991: 4/16 kilpailusta= 25 %

1992: 7/16 kilpailusta= 44 %

1993: 9/16 kilpailusta= 56 %

1994: 9/16 kilpailusta= 56 %

1995: 12/17 kilpailusta= 71 %

1996: 12/16 kilpailusta= 75 %

1997: 9/17 kilpailusta= 53 %

1998: 8/16 kilpailusta= 50 %

1999: 13/16 kilpailusta= 81 %

2000: 10/17 kilpailusta= 59 %

2001: 9/17 kilpailusta= 53 %

2002: 11/17 kilpailusta= 65 %

2003: 8/16 kilpailusta= 50 %

2004: 7/18 kilpailusta= 39 %

2005: 10/19 kilpailusta= 53 %

2006: 8/18 kilpailusta= 44 %

2007: 6/17 kilpailusta= 35 %

2008: 10/18 kilpailusta= 56 %

2009: 8/17 kilpailusta= 47 %

2010: 10/19 kilpailusta= 53 %

2011: 10/19 kilpailusta= 53 %

2012: 10/20 kilpailusta= 50 %

2013: 9/19 kilpailusta= 47 %

2014: 10/19 kilpailusta= 53 %

2015: 7/19 kilpailusta= 37 %

2016: 8/21 kilpailusta= 38 %

2017: 9/20 kilpailusta= 45 %

2018: 11/21 kilpailusta= 52 %

Vähiten voittoja paalupaikan ulkopuolelta koskaan: Vuosina 1952 ja 1959 vain kaksi kertaa voitettiin paalupaikan ulkopuolella

Eniten voittoja paalupaikan ulkopuolelta koskaan: Vuonna 1982 14 kertaa voitettiin paalupaikan ulkopuolella

Vähiten voittoja paalupaikan ulkopuolelta koskaan prosentuaalisesti: Vuosina 1959 ja 1991 oli vain 25 % todennäköisyys voittaa paalupaikan ulkopuolelta kisa

Eniten voittoja paalupaikan ulkopuolelta koskaan prosentuaalisesti: Vuonna 1982 jolloin 88 % kauden kisoista voitettiin todennäköisesti paalupaikan ulkopuolelta kun tuolla kaudella esimerkiksi Renault saavutti tallina 10 paalupaikkaa, mutta voitti vain harvoin kiitos turbojensa edelleen jatkuneen epäluotettavuuden jopa suhteessa aikanaan sitä paljon jäljessä olleeseen Ferrariin nähden

 

[CCMK]

Juan Pablo Montoyalla tosiaan oli vuonna 2002 paalupaikkojen nimikkomiehenä melkoisen murheellinen taival kun kertaakaan kauden seitsemän paalupaikkakisan aikana ei tullut voittoa ja noista paalupaikoista tosiaan viisi tuli putkeen kaudella eikä Montoya paalupaikatta jäädessään usein liian kaukana ollut ja kun oli niin usein niillekin kerroille oli syynsä.

 

[CCMK]

Viime aikojen Ferrarin pitkää paalupaikkojen putkea on usein kauhisteltu siitä, että se ei ole tuottanut kaivattuja tuloksia voittojen muodossa.

Kuudesta paalupaikasta Ferrari on saavuttanut kuin kolme voittoa ennen kolmen kisan taantumaa paalupaikalta voittoon ajojen suhteen ja kaikkiaan Ferrarilla on kaudelta 9 paalupaikkaa.

Ferrarin historialliset putket vuosina 1950-2018 silloin kuin talli on menestynyt Kuljettajien Kisaan Merkitsevissä/Määrittävissä Harjoitusajoissa, Ajallisissa Harjoituksissa, Virallisissa Harjoituksissa tai Aika-ajoissa, mutta jäänyt juurikin ilman voittoa niissä paalupaikalta lähdettäessä putkeen olivat seuraavat ja näitä tulee useisiin seuraaviin viesteihin koska ne eivät mahdu yhteen viestiin ja tähän viestiin tulevat vuodet 1950-1960:

1950: Ei vielä mitään koska Ferrari ei vielä ollut voittanut mitään

1951: Kauden päätöskisa Pedralbesissa jolloin putkea ei voinut olla ja Fangio katkaisi paalupaikallaan Ferrarin Silverstonesta alkaneen nousukulun lähtökohtaisesti ennen kuin Ascari sitten voitti paalupaikan ulkopuolelta kisan

1952: Ferrari voitti kauden aikana kaiken muun paitsi Indy 500:n jolloin ei varsinaisesti voitotta jäämistä tietenkään ei ollut

1953: Ferrari voitti kauden aikana melkein kaiken muun paitsi Indy 500:n ja kauden päätöskilpailun Monzassa ja ensimmäistä kertaa Ferrarilla oli kaksi paalupaikan putkea jotka rikottiin, mutta niidenkin aikana saatiin voitto jolloin jälleen oli vain kauden päätöskilpailu Monzassa sellainen jossa Fangio katkaisi Ferrarin ylivoiman jolloin ei kyllä varsinaista putkea ollut taaskaan

1954: Ferrari voitti kauden aikana kaksi kertaa, mutta vain erikseen joten paaluputkea ei ollut kun paalupaikoista ainoa tuli heti kauden alkuun Buenos Airesissa Farinan ajamana

1955: Ferrari voitti kauden aikana vain kerran ja oli kerran paalulla heti kauden kauden alkuun Buenos Airesissa Pepe Gonzalezin ajamana joten paaluputkea ei ollut

1956: Ferrarilla oli kauden aikana kyllä pitkä menestysputki, mutta varsinaista paalupaikan voitoitta jäämisen putkea ei ollut kuin vain päätöskilpailussa Stirling Moss voitti Monzassa kun muutoin tietysti Silverstonessa Stirling Moss ajoi paalupaikan Fangion viedessä sitten kisavoiton ja parhaimmillaan muutoin Ferrarin voittoputki oli neljän kisan mittainen sellaisenaan

1957: Ferrari ei voittanut kauden aikana mitään tai saavuttanut paalupaikkaa jolloin putkea ei voinut olla

1958: Ferrarilla oli lyhyt menestysputki, mutta muutoin varsinaista paalupaikan voitoitta jäämisen putkea ei ollut kun ilman voittoa jäännit olivat paalukisoissa aina yhden kisan mittaisia kolmen kisan verran kaudella ja lähimpänä putki oli Silverstonessa missä Moss vei paalupaikan, mutta Collins voitti Ferrarilla ylipäänsä Ferrarin koko kauden kahdesta voitosta niistä toisen kun edelliskisan oli voittanut mestariksi kauden päätteeksi tullut Hawthorn

1959: Ferrarilla ei ollut putkea kun paalulta ajettiin kauden kaksi ainoaa voittoa yksittäisesti Tony Brooksin nimiin

 

[CCMK]

Vuodet 1960-1969 edellisen kysymyksen paalupaikan voittoputkien menettämisestä jatkuu tässä viestissä 1960-luvun osalta kun viime viestissä käsiteltiin 1950-luku ja seuraavissa useissa viesteissä käsitellään sitten loput vuosikymmenet:

1960: Ferrarilla ei ollut putkea kun kauden ainoa paalupaikka ja voitto samalla kertaa tuli Monzasta Phil Hillin ajamana

1961: Ferrarilla ei varsinaisesti ollut sellaista putkea missä paalupaikalta olisi jäänyt mitään voittamatta paitsi tietenkin kauden alun ja Monacon jälkeen vain Watkins Glenissä kauden päätöksen ohella voitotta jäätiin paalupaikalta lähdettäessä vain Nürburgringillä kun Stirling Moss voitti siellä kuten oli voittanut Monacossa ja Watkins Glenissä voitti tietenkin Innes Ireland

1962: Ferrari ei voittanut kauden aikana mitään tai saavuttanut paalupaikkaa jolloin putkea ei voinut olla

1963: Ferrarilla ei ollut putkea kun kauden ainoa paalupaikka tuli Monzasta ja tätä ennen oli tullut vain voitto Nürburgringiltä

1964: Ferrarilla oli pieni menestysputki kauden aikana, mutta sen rikkoi Graham Hill Zeltwegin paalupaikan muodossa kun Ferrarilla ei ollut kuin kaksi paalupaikkaa ja kolme voittoa koko kaudella muutenkin kun mestari Surtees voitti kaksi kertaa ja Bandini kerran juurikin Zeltwegissä

1965: Ferrari ei voittanut kauden aikana mitään tai saavuttanut paalupaikkaa jolloin putkea ei voinut olla

1966: Ferrarilla ei ollut varsinaisesti putkea kun orastava sellainen tuhoutui käytännössä Surteesin potkukohuun ja Brabhamin Repco-moottori söi Ferrarin unelmat tyhjiin eli toisin sanoen oli vain kaksi voittoa kaudelta ja kolme paalupaikkaa kun Bandini sai paalupaikan, mutta ei voittoa Reimsissä ja Surtees oli paalupaikalta voittanut Spa-Francorchampsin ja erikseen voitti kaudella tietenkin Scarfiotti Monzassa kun Parkes oli lähtenyt kisaan paalupaikalta ja jäänyt ilman voittoa

1967: Ferrari ei voittanut kauden aikana mitään tai saavuttanut paalupaikkaa jolloin putkea ei voinut olla

1968: Ferrarilla oli ensimmäisen kerran pieni putki jossa se jäi perättäin voitoitta ja tilanne tapahtui epäonnestaan kuuluisalle Chris Amonille kaksi kertaa perättäin kun Amonilla oli kolmekin paalupaikkaa kaudella josta ennen Spa-Francorchampsin ja Zandvoortin peräkkäisiä epäonnen kisoja epäonni jätti Amonin voitotta myös Jaramassa. Amonilla oli saumansa Monacossakin ennen kuin Graham Hill vei paalupaikan. Muutoin Ferrari sai vielä yhden paalupaikan Jacky Ickxin myötä Nürburgringillä kun Rouenissa Ickx tosiaan oli voittanut Ferrarin kauden ainoan voiton yleensäkin

1969: Ferrarilla ei ollut varsinaisesti putkea kaudella kun sen ainoat paalupaikat ja voitot samalla kertaa tulivat yksittäisesti Jacky Ickxin ajamana Nürburgringiltä ja Mosportista

 

[CCMK]

Vuodet 1970-1979 edellisen kysymyksen ja parin viestin jälkeen jatkuvat Ferrarin menestysputkien osalta paalupaikoista ilman voittoa seuraavasti:

1970: Ferrarilla ei jälleen ollut varsinaista putkea kaudella ennen ihan kauden loppua Watkins Glenissä ja Mexico Cityssä vaikka muutoin se ilman muuta Jacky Ickxin turvin oli menestyksekäs ja mestaruudessa kiinni kun paalupaikkoja tuli irtonaisesti neljä kertaa ja kolme kertaa Ickx voitti vaikkakin aina myös paalupaikan ulkopuolelta joten ei varsinaista putkea oikein voinut sellaisenaan olla kun voittoja oli neljä kun kerran voitti Regazzoni ja loppukauden voittoputken särki Watkins Glenissä Fittipaldi Lotuksella kun muutoin voittojen viejä oli Rindt

1971: Ferrarilla ei ollut varsinaisesti putkea kun voitot ja paalupaikat tulivat aina yksittäisesti joista paalut Ickxille ja Regazzonille ja voitot Andrettille kertaalleen heti kauden alkuun ja Ickxille Zandvoortissa eli kaksi voittoa ja kolme paalupaikkaa eivät paljon mieltä lämmittäneet

1972: Ferrarilla ei ollut varsinaisesti putkea kun paalupaikkoja tuli kaudella neljä, mutta vain kertaalleen kahdesti peräkkäin joista jälkimmäinen paalukisa oli Ickxin ja Ferrarin ainoa voittokisa kaudella Nürburgringin radalla

1973: Ferrari ei voittanut kauden aikana mitään tai saavuttanut paalupaikkaa jolloin putkea ei voinut olla

1974: Ensimmäinen todellinen Ferrarin menestysputken vuosi jonka aikana oli kolmekin kahden kisan menestymättömyysputkea kauden aikana kiitos Niki Laudan jatkuvien paalupaikkojen aallon.

Se takasi hänelle lempinimensä maineen Maailman Nopeimpana Kuljettajana käytännössä koko loppu-uran ajaksi ja ensimmäinen putki oli Dijon-Prenoisissa ja Brands Hatchissa ja jälkimmäinen Zandvoortissa ja Monzassa.

Siten periaatteessa kuutta kilpailua kohti menetettiin voittoja neljä kappaletta ja muutoin periaatteessa kauden alkupuolella oli vielä yksi pienputki sai neljää paalupaikkaa perättäin kohti saatiin vain yksi voitto eli Laudan ensivoitto Jaramassa kun Regazzoni saavutti paalupaikan, mutta ei voittoa Nivelles-Baulersissa ja Monacossa Lauda sai paalupaikan, mutta ei vielä tuolloin voittoa

1975: Ferrarin suvereeni paalupaikkojen putki jatkui Maailman Nopeimman eli Laudan johdolla, mutta Lauda kuitenkin menetti kauden aikana pisimmillään kolmekin voittoa muille kuljettajile, mutta yksi näistä oli tosin tallikaveri Regazzoni ja jälleen varsinaista putkea ei ollut kuin vain kahden kisan verran ja nyt ei ollut enää kuin vain yksi selkeä menestymättömyyden putki edellisen vuoden kolmenkin sellaisen jälkeen

1976: Ei varsinaisesti sellaista menestymättömyyden putkea kun Ferrari aina voitti kun se lähti kisaan paalupaikalta kauden aikana eli Regazzoni Long Beachissa ja Lauda Zolderissa, Monacossa ja Brands Hatchissa ja Lauda muutoin voitti tietenkin paalupaikan ulkopuolelta kaksi kertaa kauden avauksessa Interlagosissa ja Kyalamissa

1977: Ferrarilla ei ollut putkea koska se ei kertaakaan voittanut paalupaikalta lähtiessään Maailman Nopeimman voimin ja aina kun voitti niin se voitti voittonsa neljästi yksittäisenä voittajana tietenkin Lauda kolme kertaa ja Reutemann kerran jolloin Ferrari ylipäänsä saavutti kauden aikana perättäiset voitot Interlagosissa ja Kyalamissa ja Lauda tosiaan ajoi Ferrarille ylipäänsä paalupaikan vain kaksi kertaa kaudella

1978: Ferrarilla ei varsinaisesti ollut putkea kun Reutemann ajoi kahdesti paalupaikalle joista vain toisella kertaa Long Beachissa voitti kun Monacossa voitti Tyrrellin Depailler ja muutoin Ferrari voitti kyllä usein paalupaikan ulkopuolelta kaudella jolloin Reutemann voitti jo peräti neljästikin ja Villeneuveista Gilles voitti kerran ikimuistoisesti oman kotikisansa

1979: Ferrarilla ei ollut putkea koska se ylipäänsä voitti kauden aikana vain silloin kuin joko Villeneuve tai Scheckter olivat paalupaikalla kahdesti yksittäisesti, muutoin se otti voittonsa pienputkissa perättäin joissa tosin aina toinen voitto ei ollut paalupaikalta eli Villeneuvelle kävi näin Kyalamissa jossa olisi käynyt samoin myös Scheckterille mikäli tallimääräysvoitto olisi annettu Scheckterin kotikisaan mitä ei annettu tuolloin Jodylle ja millä kiristettiin Gillesiä noudattamaan tallimääräystä Monzassa entistäkin kovemmin.

Scheckterille näin kävi Zolderissa minkä jälkeen hän voitti toki Monacossa paalupaikalta ja pari erillisvoittoa tuli vielä Monzassa Scheckterille ja Watkins Glenissä Villeneuvelle jolloin Ferrarille voittoja kaikkiaan tuli toki kuusi ja Marco 'Kusettaja' Piccinini on edelleen Ferrarin viimeinen Toiminnanjohtaja tai sitä seurannut Tallipäällikkö kun Ferrarilla tosiaan Il Commendatore piti tuota virkaa nimellisesti koko elinikänsä ajan jolloin varsinaisia tallipäälliköitä on ollut tallissa vasta viimeiset 30-31 vuotta alkaen vuosista 1988-1989 hieman näkökannasta riippuen

 

[CCMK]

Ferrarin menestysputkien osuutta paalupaikoista ilman voittoa jatketaan kolmen viime viestin pohjalta tässä viestissä 1980-luvun osalta vuosilta 1980-1989:

1980: Ferrari ei voittanut kauden aikana järkyttävästi mitään tai myöskään saavuttanut paalupaikkaa jolloin putkea ei voinut olla

1981: Ferrarilla ei ollut putkea kun ainoa paalupaikka kaudella tuli Imolassa mitä Villeneuve ei kisana voittanut vain voittaakseen toki paalupaikan ulkopuolelta sitten Monacossa ja Jaramassa joista ensimmäisessä voitossa väistämättä hyödyttiin Alan Jonesin erittäin harvinaisesta Monacossa tapahtuneesta välitankkauksesta ja toisessa tosiaan vain Jaraman erittäin ahtaasta radasta joka oli ollut kauan ja lopullisesti vuonna 1981 paljastui sillä hetkellä kiitos maaefektin ja ehkä muutenkin naurettavan vaikeaksi radaksi ohittaa kisassa minkä Villeneuve toki hyödynsi ja myös voitti kisan.

Jolloin voittoja kun oli niin niitä oli kahdesti peräkkäin vaikka ei Ferrari ollut vuonna 1981 muuta kuin se nk. Iso Punainen Cadillac joka toki oli parempi kuin vuoden 1980 julkisuuteen Gillesin äärimmäisen painokkaasti ilman potkujakin Ferrarista puhuttaessa lausuttu nk. Iso Punainen Paskalaatikko

1982: Ferrarilla ei ollut putkea kiitos erittäin arvaamattoman ja myös traagisen kauden 1982 jolloin Ferrarin kuljettajat voittivat aina kisansa paalupaikan ulkopuolelta kun Montrealissa sattui Pironille Palettin kuolonkolari ja auton myöhempi tekninen vaurio korjauksineen jolloin ilman kierroksia jäljessä olemistaan olisi ollut radan nopein mies ja voittanut kilpailun.

Hockenheimiin Pironi ei voinut startata kun taisteli elämästään ja jaloistaan sairaalassa jolloin Ferrari oli Marco Piccininin johdolla vetäytyä kisasta ennen kuin vuosien 1967-1969 Toiminnanjohtajan eli Franco Linin johdolla Ferrari palasi ruotuun.

Tämä kaikki tapahtui silloin kun varsinainen vuoden 1982 Toiminnanjohtaja Piccinini ei kyennyt tunnekuohun järkytyksen vallassa oikeastaan mitenkään johtamaan tallia paikan päällä luhistuneena niin koko stressaavan kauden takia kulisseissa kuin myös jo Pironikin loukkaantumisesta kun Villeneuve oli menehtynyt Zolderissa.

Ferrarin kunnian ja maineen Hockenheimissa pelasti La Famiglian osalta Patrick Tambay ja Andretti tosiaan ei voittanut paalupaikasta huolimatta Monzassa kun lievä kaasutinvaurio toi toki mestarillisen kolmostilan tauolta palatessa eli toisin sanoen Ferrari voitti aina paalupaikan ulkopuolelta ja niin olisi Villeneuvekin tehnyt Imolassa ennen Pironin karkausta voittoon

1983: Pitkästä aikaa Ferrarilla oli eräällä tavalla putki ja eräällä tavalla ei ollut kun Ferrarilla tavallaan oli 5 kisan putki jonka aikana voittoja sateli Ferrarille kolme kertaa, mutta voitot sinänsä tulivat yksittäisinä kun Ferrari muutenkin otti 8 paalupaikkaa kaudelta puhuttaessa ja Tambay oli neljästi paalulla voittaen kuitenkin vain kerran paalupaikan ulkopuolelta ja Arnoux voitti kolme kertaa joista kaksi kertaa paalupaikan ulkopuolelta

1984: Ferrarilla ei ollut putkea kun Michele Alboreto ja koko talli saivat kerran paalupaikan koko kaudella McLarenin hallitsemassa sarjassa ja myös voitti paalulta käsin Zolderissa kun muutoin mitään edellytyksiä käytännössä hyvin äkkiä kaudella voittoon ei ollut paitsi poikkeuksena Dallas missä Arnoux järjesti melkein Rosbergin Keken veroisen ohitusnäytöksen ja oli kisan päätteeksi toinen ja levotontakin tallissa oli

1985: Ferrarilla ei ollut putkea kun Alboreto sai Ferrarin koko kauden ainoan paalupaikan heti kauden alkuun Rio de Janeirossa ja muutoin Alboreto voitti kaksi kertaa paalupaikan ulkopuolella ja Arnoux sai Rio de Janeiron hyvän ajon jälkeen lopulta myöhäisesti huonoa vuotta 1984 verukkeena käyttäen potkut juuri kun yleensäkin ajot erittäin pitkästä aikaa tai jopa pisimmillään sitten Dallasin 1984 jälkeen alkoivat taas sujua ranskalaisen sopimusta vasten ja Stefan Johansson oli voittaa Imolan ennen bensan loppumista tietenkin paalupaikan ulkopuolelta käsin

1986: Kroonisesti teholuokaltaan nuhapumppuisella ja pahiten aliohjautuvalla huipputallin autolla vuoden 1986 sarjassa yhdessä McLarenin vastaavan automallin kanssa josta tosin kärsi vain Keke Rosberg Alain Prostista poiketen Ferrarilla ei sen kuljettajien Alboreton ja Johanssonin kesken tietenkään ollut mitään mahdollisuuksia voittaa tai saavuttaa paalupaikkaa mitenkään.

Saatikka sitten itse mitään paaluputkea ilman voittoa eli Keken mahdollinen ajo Ferrarillakin vuonna 1986 olisi ollut aivan samanlainen pettymys ellei ehkä jopa katastrofikin koska McLarenissa oli sentään hieman parempi turbon toimivuus, luotettavuus, polttoainetehokkuus ja yleinen kääntyvyys-suhde kaarreajossa Ferrarin vastaavaan sen vuoden automalliin nähden.

Keken osalta ongelma oli vuonna 1986 myös suomalaisen tavassa ottaa se selvästi isompi ahdin aina kisaan hieman Eddie Cheeverin Alfa Romeon vuosien 1984-1985 tapaan siinä missä Alain Prost otti Riccardo Patresen Alfa Romeon vuosien 1984-1985 tapaan aina kisaan pienemmän ahtimen ja kun vielä ajotyylit tietenkin olivat Rosbergilla, Johanssonilla ja Alboretolla samanlaiset keskenään niin heidän kautensa 1986 tuhoutui siinä missä Prostilla ei.

Johansson myös kieltäytyi tottelemasta Kusettaja-Piccininin tallimääräystä Spassa oltuaan siihen mennessä totellut vuoden 1985 puolella äärimmäisen vastahakoisesti sitä ennen kahdesti sai ruotsalainen Kusettajalle kaapin paikan näytettyään kenkää Ferrarilta vuoden 1986 päätteeksi kun käytännössä jo varma vuoden 1987 Ferrarin sopimus meni tuhka tuuleen siinä sivussa.

Toisaalta kesken kauden Ferrari ei myöskään kasvojaan menettämättä vain löytänyt ketään sopivaa korvaajaa tai halunnut ottaa riskiä testikuljettajansakaan kanssa ruotsalaisen ulospotkaisua varten jo kesken kauden

1987: Ferrarilla ei varsinaisesti ollut putkea kaudella kun Gerhard Bergerin turvin se voitti kahdesti paalulta lähtiessään Suzukassa ja Adelaidessa ja menetti voittonsa vain Estorilissa kerran erikseen kaudella Prostille

1988: Ferrarilla ei ollut putkea kun Berger voitti vain kerran kaudella Monzassa paalupaikan ulkopuolelta ja oli kerran paalupaikalla Silverstonessa

1989: Ferrarilla ei ollut putkea koska se ei saanut kaudella kertaakaan paalupaikkoja vaikkakin voittoja kaikkiaan kolme kappaletta joista Rio de Janeiron voitto heti kauden alkuun ja myöhemmin toinen voitto Hungaroringillä Nigel Mansellille ja kerran voitto Estorilissa kroonisesti keskeytyksistä kauden mittaan kärsineelle Bergerille jolloin kaikki voitot olivat siis paalupaikan ulkopuolelta

 

[CCMK]

Ferrarin viime aikojen paalupaikkojen putkia ilman voittoa käsitellään nyt viesteistä toiseksi viimeisimmässä niistä puhuttaessa 1990-luvulta vuosilta 1990-1999:

1990: Ferrarilla ei varsinaisesti ollut pidempää putkea kaudella vaikkakin kahdesti Nigel Mansell kylläkin ajoi paalupaikalle kauden mittaan Paul Ricardissa ja Silverstonessa putkeen paalupaikalle ja kerran Estorilissa ja aina lähtiessään paalupaikalta Ferrari voitti.

Estorilin voitto olisi tosin ehkä kenties sillä 10 viimeisen kierroksen ajamisella punaisella lipulla koko kisan lopettamisen sijaan voinut viedä voiton myös Ayrton Sennalle tai tuoda sen silti kotiin Ferrarille Alain Prostin muodossa ja Ferrari kaikkiaan voitti kaudella kuudesti mitkä menivät paalupaikan ulkopuolelta viisi kertaa Prostille ja kerran voitto tuli Mansellille vaikkakin ei hänen paalukisoissaan

1991: Ferrarilla ei ollut putkea kun se ei voittanut mitään tai saavuttanut paalupaikkaa kaudella

1992: Ferrarilla ei ollut putkea kun se ei voittanut mitään tai saavuttanut paalupaikkaa kaudella ja ensimmäistä kertaa Ferrarin historiassa koskaan se oli voitottomana kaksikin vuotta putkeen

1993: Ferrarilla ei ollut putkea kun se ei voittanut mitään tai saavuttanut paalupaikkaa kaudella ja 1990-luvun menestymättömyyden vuodet huipentuivat kolmanteen voitottomaan, paalupaikattomaan vuoteen ja valtavien nk. Tulta Syöksevän Lohikäärmeen eli Claudio Lombardin luomien raivoisten tuhojen ja lukemattomien henkisten poltettujen siltojen jäänteitä tallissa korjaamaan saapui tallipäälliköksi tosiaan Lombardin tilalle kesken kauden 1993 itse Jean Todt josta tulikin lopulta melkoinen mies toki vaikeista jälleenrakennusvuosistakin huolimatta Maranellossa

1994: Ferrarilla vihdoin ja viimein voitottomuuden putki katkesi Hockenheimissa ja samalla kertaa se katkaisi myös paalupaikattomuuden putken ja muutoin Ferrari sai vielä kaksi muuta paalupaikkaa.

Jolloin oli tavallaan pieni putki jossa Ferrari menetti voittoja kahdesti Damon Hillille ja Williamsille kun paalupaikkoja kaudella sai Berger kahdesti ja Jean Alesi kerran ja Ferrarilla olisi ollut jo nopeilla radoilla eli Imolassa ja Monzassa voittomahdollisuudet Hockenheimin lisäksi, mutta traagiset Imolan tapahtumat jättivät jälkensä Bergeriin.

Itävaltalainen ymmärrettävästi vetäytyi kisasta Ayrton Sennan onnettomuuden ja menehtymisen takia ja muutoin auton tekninen hauraus tai liiallinen tehoviive yhdessä bensankulutuksen hirmuisuuden kanssa pilasivat Ferrarin menestyskauden

1995: Ferrarilla ei ollut putkea kun kauden ainoa paalupaikka tuli Gerhard Bergerille Spa-Francorchampsissa ja lopulta Berger ei saanut ainoatakaan voittoa kaudella paitsi alustavan voiton Interlagosissa ennen bensanäytesotkun tulosten palauttamista ja muutoin ainoa voitto oli Alesin Montrealissa paalupaikan ulkopuolelta kuten Bergerkin olisi saanut Interlagosissa mahdollisesti voittaessaan.

Ferrarin auto oli kylläkin etenkin Alesin toimesta voittaa montakin kertaa kaudella kisoissa ennen teknisiä murheita tai mahdollisia taktisia varikkovirheitä kun taas Bergerillä voiton avaimet muutoin kaudella olivat taas lähinnä nopeilla radoilla eli Imolassa, Hockenheimissa ja Monzassa Spa-Francorchampsin paalupaikan lisäksi.

Ferrarin auton tehoviive lyhentyi selvästi edeltävään kauteen nähden, mutta polttoaineen kulutus ei ja vieläkin ainakin ajoittain teknisessä kestävyydessä oli korjaamisen varaa minkä vuoksi V12-moottori jäi historiaan osin muutenkin ja välillä ehkä myös vain varmuuden vuoksi vaikka tuleva huippunimi Michael Schumacher olisi halunnut myös jatkaa V12-moottorisella autolla kunhan sitä vain olisi kunnolla testattu ja mahdollisesti moottorigeometrialtaan pienennetty.

Tilalle tuli V10-moottori ja Michael Schumacherin tieltä saivat lähteä niin Alesi kuin Berger vaikkakin Berger tosin olisi saanut jäädä, mutta Berger halusi seurata ystäväänsä Alesia Benettonille

1996: Ferrarilla ei ollut varsinaista putkea kun voittoja edelleen tuli paalupaikan ulkopuolelta Barcelonassa, Spa-Francorchampsissa ja Monzassa ja ainoa pienputki oli Imolan ja Monacon Schumacherin paalupaikkojen meneminen voitottomiksi ja Magny-Coursissa Schumacher ei päässyt edes kisaan kun lämmittelykierroksella auto hajosi ja Hungaroringilläkin oli omat ongelmansa Eddie Irvinen tietenkin ollessa saamatta voittoa tai paalupaikkaa vaikkakin aloitti Ferrarilla uransa koko Ferrari-aikaansa vasten paremmin kuin Schumacher

1997: Ferrarilla ei ollut putkea kun Schumacher voitti aina ollessaan paalupaikalla ja muutoin kaikkiaan viidesti joista kolme voittoa oli irtovoittoja ainoa paalupaikan kisa minkä Schumacher sai yksittäisenä oli Hungaroring minkä hän myöskin menetti Irvinen ollessa edelleen voitoitta ja paalupaikoitta

1998: Ferrari oli lähellä jäädä jopa paalupaikoitta koko kaudella ennen kuin se sai kolmeen viimeiseen kisaan perättäiset paalupaikat joista se sai vain yhden voitoen eli Monzasta menettäen kaksi muuta voittoa Nürburgringille ja Suzukassa Suomen Mika Häkkiselle eli pieni putki oli, mutta ei varsinaista menestysputkea kun Schumacher voitti kauden muut voittonsa aina enimmäkseen paalupaikan ulkopuolelta ja Irvine ei ollut voittanut vieläkään tai saanut paalupaikkaa

1999: Ferrarilla ei ollut varsinaista putkea kaudella taaskaan sen voittaessa ensimmäisen tallimestaruuden sitten vuoden 1983 kauden päätteeksi kun ainoa pienputki oli Sepangissa ja Suzukassa ja tätä ennen koko kaudella oli ollut vain yksi paalupaikka Montrealissa minkä Schumacher oli menettänyt Häkkiselle ja Irvine ei koskaan Ferrari-urallaan ajanut paalupaikalle tai voittanut paalupaikalta.

Voittaen kuitenkin muutoin neljä kertaa ja Schumacher voitti kahdesti kaudella pysyteltyään osan kautta sivussa loukkaantumisen takia ja Mika Salo olisi voittanut mahdollisesti uran ainoan voittonsa Hockenheimissa paalupaikan ulkopuolelta

 

[CCMK]

Viime aikojen viestien päätteeksi Ferrarin paalupaikkaputkien kääntymisestä ilman voittoa tulee asiaa tässä 2000-luvulta kokonaisuudessaan tähän viime vuoteen asti:

2000: Ferrarilla oli pitkästä aikaa jälleen lyhyt putki kun nyt tuli ensimmäinen kuljettajienkin mestaruus sitten vuoden 1979 kauden päätteeksi, mutta putki oli keskikaudella Monacon, Montrealin ja Magny-Coursin aikaan Schumacherin toimesta ja näistä puhuttaessa vain kerran Schumacher onnistui voittamaan Montrealissa kun muutoin voitti David Coulthard.

Schumacher ajoi muutoin voittoon jälleen useimmiten paalupaikan ulkopuolelta kuten myös Rubens Barrichello joka kykeni voittamaan Hockenheimin kisan paalupaikan ulkopuolelta ja muutoin oli saanut kerran paalupaikan Silverstonessa milloin alkukauden päätteeksi tai keskikauden aikana Ferrarilla itse asiassa oli toinenkin lyhyt putki tietyin ehdoin kun Barrichello ja Schumacher tosiaan saivat peräkkäiset paalupaikat Silverstoneen ja Barcelonaan ja periaatteessa aivan äärimmillään miettien kuuden kisan putkea kohti oli kaksi voittoa

2001: Ferrarilla oli putki heti kauden alkuun jolloin Schumacher voitti kolmesta kisasta kaksi paalupaikalta ja muutoin oli useita pienempiä putkia kauden mittaan jolloin erinäisiä paalupaikan menetysputkia oli kolme kappaletta kun yksittäisiä tappioita tuli silloin tällöin ja Barrichello ei saanut paalupaikkaa kaudella

2002: Ferrarilla oli ensimmäistä kertaa ainakin laskelmieni mukaan koskaan sinänsä toinen perättäinen selkeämpi putki jossa voittoja tuli tai jäi tulematta juurikin Williamsin ylivoiman takia aika-ajoissa jolloin juurikin pisin aika-ajollinen menestyputki oli vain Imolassa, Barcelonassa ja A1-Ringillä ja kaikkiaan Schumacher voitti myös paalupaikalta, mutta enimmäkseen juurikin ulkopuolelta käsin kun taas Barrichello voitti vain Hungaroringillä paalupaikan ulkopuolelta kisan

2003: Vaikka Ferrari oli erittäin menestyksekäs niin sillä ei ollut varsinaista putkea kaudella jossa se olisi menettänyt pitkäaikaisemmin voittojaan vaan lähinnä heti kauden alkuun Melbournessa ja sen jälkeen Interlagosissa minkä jälkeen käytännössä aina tuli voittoa paalulta käsin kun ajettiin joskin ei erityisemmin putkeen niin Schumacherille kuin Barrichellolle paalupaikalta käsin vaikkakin sen ulkopuolelta taas hyvinkin monta voittoa

2004: Ferrari oli putkineen niin suvereeni voittojen osalta lajissa, että se ei varsinaisesti kärsinyt lainkaan menetyksiä vaikkakin ei voinut myöskään oikein kärsiä sellaista putkea jossa se olisi varsinaisesti niitä menettänytkään kun Schumacher voitti aina paalupaikalta ja vain Barrichello menetti kerran kaudella kotiyleisönsä edessä sen kauden päätteeksi Interlagosissa missä Montoya voitti ja Schumacherilla oli toki myös paalupaikan ulkopuolisiakin voittoja

2005: Ferrari sai jälleen erittäin nöyryyttävän huonolla kaudella suurilta osin vain ja ainoastaan renkaanvaihtokieltosäännön takia siitä tuloksena vain farssivoiton Indianapolisista Schumacherin johdolla ja muutoin ei voittanut toki balsamina muutoin suuriin haavoihinsa Hungaroringin paalupaikkakisaa Schumacherin osalta kun Barrichello ei tietenkään voittanut viimeisellä Ferrarin ajan kaudellaan yhtäkään kisaa kun ainut voittomahdollisuus käytännössä oli Indianapolisin protestikisassa

2006: Ferrarilla ei ollut varsinaista putkea kun tappiot olivat aina yksittäisiä voittoineen lyhyiden putkien jälkeen kun loppukaudesta Felipe Massa onnistui pirteydellään vähän elvyttämään Ferrarin alakuloisempaa taivalta aika-ajojen suhteen.

Vaikka kisoissa Ferrari tietenkin pärjäsi läpi kauden melko hyvin ja Massakin voitti kauden aikana kahdesti menettäen tosin paalukisansa kerran Suzukassa Alonsolle ja voitot Massalle tulivat paalupaikalta suoman edun turvin ja Schumacher viimeisellä Ferrarin kaudellaan ei voittanut enempää kuin kaksi kisaa paalupaikkaa kohtikin ja muutoin voitot tulivat useimmiten jälleen paalupaikan ulkopuolelta käsin

2007: Kimi Räikkösen mestaruuskaudella Ferrari oli suvereeni oikeastaan vain ihan kauden alussa missä neljää kisaa kohti se menetti voiton vain kerran Fernando Alonsolle Kimin voittaessa tietenkin kauden avauksen ja Massan voittaessa kahdestikin minkä jälkeen uutta sellaista menestysputkea tai tappioputkea ei tullut vaan välillä Massa voitti Kimin paalukisoja ja Räikkönen voitti Felipen paalukisoja, mutta jälleen todella varsinaista hukkaputkea paalupaikan voittojen menetyksen suhteen ei ollut

2008: Ferrarilla ei ollut varsinaista putkea kaudella kun tappiot paalupaikkoja kohden olivat mitätöntä ja yksittäistä luokkaa Ferrarille, mutta tuhoisaa luokkaa Felipe Massalle ja erikoisesti Massa ei juurikaan menettänyt voittojaan kiistakumppanilleen Lewis Hamiltonille kauden mittaan paljoakaan vaan omien alkukauden myös tuhoisten ajovirheiden osalta oikeastaan muutoin vain juurikin Kimille tai Fernando Alonsolle vaikkakin pienen takaisinmaksun Massa sai Magny-Coursista missä Räikkönen otti paalupaikan, mutta Massa voitti kilpailun

2009: Ferrarilla ei ollut putkea kaudella koska se ei saanut lainkaan paalupaikkoja ja voittikin vain kerran tietenkin Kimi Räikkösen toimesta Spa-Francorchampsissa kun automalli oli huonoin aikoihin Ferrarilta sinä vuonna

2010: Ferrarilla ei ollut putkea kun se voitti aina vain kuin se pääsi paalupaikalle eli tässä tapauksessa Alonso voitti Monzassa ja Yas Marina Bayssa ja muutoin kaikki voitot Alonsolle tuli paalupaikan ulkopuolelta ja Hockenheimissa Massan voiton kustannuksella tallimääräyksellä

2011: Ferrarilla ei ollut putkea kun se ei Red Bullin sarjan jyräämisen aikana saavuttanut kertaakaan paalupaikkaa kaudella ja Alonso voitti vain kerran Silverstonessa kaudella Massan jäädessä tietenkin voitoitta

2012: Ferrarilla ei ollut varsinaista putkea kaudella kun se sai taas vain kaksi paalupaikkaa koko kauden aikana ja molemmat Alonson toimesta Silverstonessa ja Hockenheimissa mistä kahdesta Hockenheimissa Alonso myös voitti ja muutoin Alonso voitti paalupaikan ulkopuolelta ja Massa jatkoi voitottomuuttaan

2013: Ferrarilla ei ollut putkea koska se ei saanut lainkaan paalupaikkoja ja Alonso voitti kaudella vain kahdesti Shanghaissa ja Barcelonassa Ferrarille ja Massa jatkoi yhden voitottoman kauden liian pitkään ja lopultakin sai lähteä tallista

2014: Ferrarilla ei ollut putkea koska se ei saanut lainkaan paalupaikkoja eikä erittäinkin pitkästä aikaa lainkaan voittojakaan kaudella Alonson jatkaessa tallissa ja Kimi Räikkösen palattua talliin

2015: Ferrarilla ei ollut putkea kun se sai vain yhden ainoan paalupaikan koko vuonna Mercedeksen hallitsemassa sarjassa Yas Marina Bayn kisasta ja muutoin voitti kisoja Sebastian Vettelin voimin kaudella kolme kertaa millä Ferrari palasi edes voittokantaan

2016: Ferrarilla ei ollut putkea kun se ei jälleen kyennyt saavuttamaan ainoatakaan paalupaikkaa tai edes voittoa koko vuonna vaikkakin Barcelonassa Kimi Räikkönen oli todella lähellä ottaa voiton mikä tietysti jäi saamatta ja Vettelin osalta vuosi 2016 ja osin myös vuosi 2015 oli voitoista huolimattakin oppivuosi jolloin Kimillä meni ehkä verraten kaikkein parhaiten Vetteliin nähden vaikkakin Räikkösellä oli enemmän mahdollisuuksia voittoon kaikkiaan uudella Ferrari-ajallaan oikeastaan vain vuosina 2017 ja 2018 mihin mennessä Vettel oli kuitenkn jo kovemmassa iskussa

2017: Ferrarilla ei ollut putkea kun se saavutti koko kauden aikana viisi paalupaikkaa koko kaudella satunnaisesti sieltä täältä joista yksi meni Räikköselle ja loput Vettelille ja Vettel voitti ainoana miehenä Ferrarilla kauden aikana viidesti siinä missä toki Räikköselläkin oli voittomahdollisuudet monestikin

2018: Jälleen vuoden 2007 tapaan Ferrari aloitti kauden hyvin jolloin kaikkiaan sillä neljää kisaa kohden oikeastaan oli putki heti avauskisan jälkeen milloin oli kolme paalupaikkaa putkeen joista tosin Ferrari menetti kaksi voittoa.

Kun yhden voiton muutoin Vettel sieppasi heti kauden avauksessa Lewis Hamiltonin Mersun nenän edestä, mutta lopulta Ferrari kykeni pitkälti voittamaan jälleen vain paalupaikan ulkopuolelta jolloin tavallaan Ferrarilla oli putki ja tavallaan ei ollut.

Myöhemmin kaudella Räikkönen sai paalupaikan Monzassa ja pitkien ja rankkojen vaiheiden jälkeen voitti kuin voittikin Austinissa Ferrarilla uransa näillä näkymin viimeisen Ferrari-voittonsa ja ehkä ihan uransakin kun Alfa Romeollakin on omat vaisuudet menossa.

Virka Kimillä osin muutenkin tuntuu olevan jo eläketason virka vaikkakin tämä kausi Ferrarille Kimi ratissa olisi ollut todennäköisesti se lopullisen lopullinen menestyspotti kun potentiaalia on vain ollut jo niin helskutin paljon enemmän kuin muilla Kimin Ferrarin kausilla olisi ollutkaan vuosina 2014-2018.

Valitettavasti suomalaisittain eihän se hyvältä näyttänyt kun Charles Leclerc oli niin nuori kun oli ja lisäksi vielä voittojakin Kimillä oli vain yksi Vettelin viittä kauden voittoa ja kaikkiaan 13 voittoa kohti yhteisiltä ajovuosilta kun se 5-6 voittoa olisi ainakin pitänyt olla vuosien 2015-2018 väliltä tai sitten se uran toinen ja nyt varmasti saamatta jäänyt mestaruus taskussa vielä tämänkin vuoden ajaksi Ferrarille jääntiin ja tietenkin mielellään edes se 10-12 voittoa mestaruudessa kiinni olemisen lisäksi mikäli ne muutoin ei olisi ollut mahdollista mestaruutta vasten saavuttaa

 

[CCMK]

Kaikkiaankin siis tällä kaudella Ferrarin osalta kriittisesti puhuttuna se on tosiaan menettänyt tallinsa historiallistakin taustaa vasten harvinaisen paljon voittoja paalupaikalta tai ainakin se niitä jo sivuaa niiden putkiensa osalta.

Mikäli vielä nyt Austiniin ja Interlagosiin jatkuisi samanlaiset paalupaikoilta tapahtuneet voiton menetykset puhumattakaan sitten Abu Dhabiin asti niin sen jälkeen Ferrarilla olisi kieltämättä erittäin ikävä ennätys hallussaan ainakin La Famiglian osalta mitä ei haluta Maranellon isojen pomojen tai nk. Suljettujen Ovien Johtajan eli nykyisen Il Commendatoren tai Enzon pojan toimistossa nähdä tai kuulla.

Etenkin kun nythän tällä kaudella pitäisi olla ne kaksi kovaa nimeä nimeltä Leclerc ja Vettel, mutta joilla välillä tuntuu kovapäisyyttä olevan keskenään ja jotka tietenkin ensi kautta silmällä pitäen hakevat kaikkien aikojen asetelmiaan joista Leclerc hyvin todennäköisen lopullista huippukuljettajan läpimurtoa varten vaikka lajin tulevaisuuden nimi Leclerc on kyllä jo näilläkin näytöillä mahdollisesti huonommankin kauden vain tullessa tielle ja Vettel tietysti hakee ehkä jälleen yhtä saumaa mestaruuteen joka voi aina tietysti olla myös saksalaisen viimeinen.

Etenkin kun menestystä mestaruuksien muodossa Vettelillä jo on yllin kyllin, mutta ne ovat kaikki vain tulleet tallin kultapojun asemassa ja ajoittain härskein ja kyseenalaisin keinoin mitä alemmas on vajonnut enintään Lewis Hamilton nykykuskeista ja lähihistoriallisemmin lähinnä Fernando Alonso ja Michael Schumacher kun historialliset esikuvat olivatkin sitten jo Ayrton Senna ja Niki Lauda.:frank::yuck: