Laitankin tähän vertailut eri vuosikymmeniltä siten, että milloin mestaruuden ratkaisu venyi aina päätöskisaan asti vuosikymmenittäin ja kun tietenkin 1950-luvulta kokonaisuudessaan ja vuodelta 1960 on otettu pois Indy 500-kisa laskuista:
1950-luku ja vuodet 1950-1959: 5 kertaa/10 vuotta kohti
1960-luku ja vuodet 1960-1969: 4 kertaa/10 vuotta kohti
1970-luku ja vuodet 1970-1979: 2 kertaa/10 vuotta kohti
1980-luku ja vuodet 1980-1989: 5 kertaa/10 vuotta kohti
1990-luku ja vuodet 1990-1999: 5 kertaa/10 vuotta kohti
2000-luku ja vuodet 2000-2009: 4 kertaa/10 vuotta kohti
2010-luku ja vuodet 2010-2019: 4 kertaa/10 vuotta kohti
Yhteensä 70 pian ajettua vuotta ja kautta kohti vain 29 kertaa on mestaruustaistelu venynyt kauden päätöskilpailuun asti.
Siten kaikkea vasten olisi voinut olla vaikka edes sen muutama kerta enemmän 70 vuotta kohti, että mielenkiintoa olisi todella paljon enemmän lajiin jännityksineen kaikkineen.
Ja etenkin kun parhaimmillaan mestaruuskamppailuja viimeiseen kisaan asti olisi voinut olla hyvinkin sen 40-60 kertaa 70 vuoden aikana kun hieman olisi kauden tapahtumat vain menneet toisin kuin miten menivät.
Erikoisinta ja myös murheellisinta on ollut se, että ehkäpä ainakin monien mielestä kautta aikain hienoimmalla vuosikymmenellä ainakin ajoittain lajissa yleisesti ottaen eli 1970-luvulla ei ollut kuin kaksi kertaa milloin koko mestaruus venyi kauden päätökseen asti ja nehän olivat vuodet 1974 ja 1976.
Toisaalta 1970-luvulla sattui monta murheellista tapahtumaa ja aivan vuosikymmenen loppua kohti myös täysin karmea lajin yhdistelmäpisteiden pudotusyhdistelmien säännöt kahdelta osalta sekavasti yhteenlaskien ja pisteiden pudotusten erotuksella määrittäen tietyn kisamäärän pintaan pilasivat myös maailmanmestaruuskamppailun vuosina 1978 ja 1979.
Tuolloin vuoden 1978 Lotus-ylivoiman ja Ronnie Petersonin menehtymisen myötä tapahtuneen osalta pahin kärsimys tuosta säännöstä nähtiin vuoden 1978 sijaan vasta vuoden 1979 mestaruuskamppailun aikaan.
Silloin mestaruustaistelun käytännön loppuminen nähtiin jo kauan ennen paljon usein sellaiseksi sanottua Monzaa ja juurikin tuon typerän säännön takia esimerkiksi Gilles Villeneuve pystyi voittamaan huonommallakin sijoituksella mestaruuden toisin kuin esimerkiksi vuoden 1979 loppukauden menestyjänimi Alan Jones tai Jacques Laffite alkukaudesta ja vielä vähän alemmalla tilalla aikaisemmin lukemattomista keskeytyksistä huolimatta silti mestaruudessa kiinni ollut Jean-Pierre Jabouille.
Tosin vuonna 1979 tuon säännön muuttumista huonommaksi kuin vielä vuonna 1978 korosti se, että Ruotsin Anderstorpin kisan peruunnuttua lajin päättäjät eivät ehdotuksista huolimatta halunneet ottaa korvaavaa kisaa jolloin kaudella ajettiin sitten vain 15 osakilpailua ja se pahensi sääntöä kun ainakin 16 osakilpailua olisi pitänyt ajaa kuten vuonna 1978 ajettiin kun tasamäärällä kisoja nuo yhdistelmäsäännöt erotuksin eivät olleet ihan niin paha juttu kuin vuonna 1979 jakamattomalla määrällä kisoja oli.
Tosin vuonna 1978 piti ajaa alkujaan 17 osakilpailua kuten kaudella 1977 oli ajettu, mutta Japanin Fujin kisan peruunnuttua lajin päättäjät eivät tuolloin halunneet ottaa korvaavaa kisaa kalenteriin osin juurikin idioottimaisesti vedoten tuolloin myös muun muassa lajin pistesäännön mahdolliseen järkkymiseen jolloin juurikin sen takia vuonna 1979 ei juuri nimenomaan olisi pitänyt menetellä kuin meneteltiin.
:thumbdown
Siten vuodeksi 1980 ei edes harkittukaan enää noita yhdistelmäsääntöjä erotuksin josta kerron kenties Suomalaista Formulahistorian 40-Vuotisjuhlatoikissa sitten enemmän ajan mittaan, että miten vuoden 1980 osalta tuota erikoista sääntöä olisi noudatettu mikäli jostakin uskomattomasta syystä niin sitä olisi todella haluttu jatkaa.
Mitä ei tietenkään haluttu.
Ja vuoden 1979 osalta tietenkin Jody Scheckter sitten voitti mestaruuden Monzassa kun Kyalamissa oli kauden aikana todella annettu Gilles Villeneuven voittaa jo silloistenkin tallimääräysten vastaisesti kun alkujaan Scheckterin olisi pitänyt voittaa kotiyleisönsä edessä ja kun käskyä laskea Jody Gillesin edelle ei ollut lopulta annettu, mutta mitä käytettiin juurikin entistä kovempana kanadalaisen kiristyksen aseena Monzassa.